Jotenkin sita ihmiset tuntuvat olevan aina kovin varmoja siita, etta se oma maa on se, missa asiat tehdaan oikein. Lisaksi yleensa pidetaan suurempaa metelia siita, mika on toisessa maassa mahdollisesti huonommin. Itsekin on tullut mekkaloitua niista asioista, mitka taalla Australiassa ottavat paahan. Muut sitten kuuntelevat naita negatiivia kommentteja ja alkavat luulla, etta taalla on kaikki asiat huonosti. Pitaisi varmasti muistaa pitaa yhta suurta aanta niista paremmista ja hauskemmista asioista, ettei ala nayttaa silta, etta tama on yksi karsimysnaytelma taalla puolella palloa. Toisaalta pitaa muistaa, etta samalla lailla sita Suomessakin ihmiset valittavat monista asioita, jotka voisivat olla paremmin. Eika silti kukaan pida Suomea kehitysmaana.
Suomessa ollaan kovasti varmoja siita, etta sita ollaan huippumaa vahan alalla kuin alalla. Enka nyt sano, etteiko se varmasti monessa asiassa pidakin paikkaansa. Mutta ehka siita syntyy ihmisille kuva, etta muualla ollaan kaikessa vahan jaljessa, mika taas ei varmasti pida paikkaansa. Mutta kun joka tuutista kerrotaan, etta meilla on paras koulusysteemi ja paras terveydenhoitosysteemi ja paras neuvolasysteemi ja paras herra-ties-mika-systeemi, niin ehka ihmisille syntyy semmoinen kuva, etta muualla ei osata mitaan. Eika tulla ajatelleeksi, etta ehka se toiseksi, kolmanneksi tai kymmenenneksi paraskin systeemi voi olla viela ihan yhta hyva.
Australia on sivistysvaltio siina missa Suomikin. Jotkin asiat ovat minun mielestani huonommin jarjestettyja. Mutta moni asia on myos paremmin. Ja suurin osa asioista on vaan erilaisia, mika aluksi aiheuttaa hammennysta ja paan vaivaa. Tama koetaan varmaan aluksi huonona asiana, koska se on rasittavaa ja vie aikaa ja vaatii selvittelytyota. On niin rasittavaa selvittaa asioita, mitka tahan saakka on vaan tiennyt ja ne ovat olleet itsestaan selvia. Mutta kun ajan myota oppii kuinka systeemi pelaa ja miten asiat hoituu, niin sitten ne lakkaavat arsyttamasta ja muuttuvat normaaleiksi ja positiivisiksi asioiksi. Uuteen maahan muuttaminen on suuri askel ja varsinkin ensimmaisella kerralla se on aika pelottavaakin, tuntematon pelottaa aina. Toisella kertaa sita jo tietaa, etta alku on hankalaa, mutta siita voi selvita. Paras asenne minusta on se, etta asiat eivat ole aina huonompia vaikka ne ovatkin erilaisia.
Olemme olleet taalla nyt puoli vuotta, mika on viela aika lyhyt aika. Pikkuhiljaa vasta ollaan kotiuduttu. Yhtaan ei ole kaduttanut. Paljon on hakattu paata seinaan, mutta paljon on nautittukin elamasta. Mutta niinhan se oli Suomessakin. Kaikkea ei voi saada. Missaan ei ole taydellista systeemia tai elamaa. Aina on hyvaa ja huonoa samassa paketissa. Jos haluaa uima-altaan ja palmuja takapihalle, niin luultavasti ei voi saada valkoista joulua....
Kovasti tama on minun mielesta kehityksen puolesta samanlainen maa kuin Suomi. Helppo tanne on kotiutua. Suurempi kulttuurishokki minulle oli muuttaa Etela-Suomesta Pohjanmaalle. Sama maa, mutta ihan eri ihmisrotu. (Alkaa nyt Pohojalaaset kayko kimpppuun....kivaa siellakin oli) Yritan vaan sanoa, etta ei se valimatka valttamatta tarkoita suurta muutosta, lahempaakin voi loytaa ihan erilaisia elinymparistoja.
Ja minusta on hyva, etta kysytaan, jos jokin asia askarruttaa ja tuntuu, etta on vaikea tehda paatosta esim. muuton suhteen. Taalta foorumista olen itsekin saanut valtavan maaran tietoa seka hyvista etta huonoista puolista. Ja kylla minusta niista negatiivisistakin asioista pitaa puhua, ettei synny sellaista kuvaa, etta elama on yhta linnunlaulua taalla Australiassa. Liian ruusuisissa tunnelmissa kun lahtee uutta maata valloittamaan, niin siina tulee akkia jyrkka pudotus maantasalle. Ja luultavimmin johtaa helpommin kotiinpaluuseen, kuin realistisempiin odotuksiin pohjautuva muutto.
Tammoista pohdiskelee ja aaneen ajattelee,
Rayha
