Kirjoittaja Aihe: Kaksikieliset lapset  (Luettu 17900 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
Kaksikieliset lapset
« : Maaliskuu 09, 2004, 17:33 »
Tuli tuossa mieleen että kun Heidikin sai tytön, että minkälaisia kokemuksia teillä on kaksikieliseksi kasvattamisesta? Itse luin siitä artikkeleita ja opuksia ja ajattelen sen olevan hyväksi, oletan poikani unohtavan suomen kielen, mutta toivon ja uskon että se jää ehkä alitajuntaan. who knows

Meilla on pian 4 vuotias poika, ja ensimmaiset 3 vuotta hän sai suomenkielensä minulta ja muutamasta suomipiiretystä. no jos sitä kielikylpymäärää vertaa siihen mita tuli päiväkerhosta tv stä äidiltään ja koko muusta ympäristöstä,,,niin alkoi suomenkieli jäämään häviölle, no sanotaan etta siinä vaiheessa suomenkielen taso oli kolmas osa englannin tasosta.

No meillä oli sen suhteen hyvä tuuri etta vietimme 6 kuukautta suomessa viime kesänä ja syksynä (joo tosi hienoa nuo vuoden ajat...aika kultaa muistot,,,niinkuin senkin kun 7 aikaan aamulla raaputtaa autonlaseja 20 asteen pakkasessa jossain oulun perukoilla heh heh,,,eli kaunis talvipäivä on ok, mutta, voisko se talvi olla jotai kaks viikkoa pitkä.)

jona aikana hänellä oli paljon suomalaisia kavereita ja serkkuja, no silloin suomen kieli ajoi kirkkaasti englannin ohi, ja siita muodostui salakieli isän ja pojan välille,,äiti osaa vain pakolliset konetosanat lol.

no nyt ollaan taas englanninkielisessä maassa, ei vielä ausseissa kylläkään, ja olen huomannut ilokseni poikani kyvyn erottaa kielet ja erikielien puhujat. esim hän tulee kysymään minulta jotain suomeksi että isi., mikä tämä on englanniksi, ja sitten kun kuulee sen hän käy läpi ihmiset jotka sanoo sen suomeksi. esim ville sanoo pakoputki ja sama englanniksi esim Rachel says exhaust pipe.

tietenkin tunnen itseni (objektiivista tottakai) hirmu ylpeäksi.

yksi jännä juttu muuten sattui kun lähdettiin suomesta. Alex on suomen kansalainen mutta hanella on Aussi passi, no tulli mies sanoi että hän on ollut laittomasti suomessa, eli koska olimme kauemmin kuin 3 kuukautta, hänellä olisi pitanyt olla joko viisumi, aussipassissa suomen passi taikka merkittynä vanhempien passiin.
Ari
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa datapair

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 173
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Maaliskuu 10, 2004, 09:17 »
Arixmel!

Minulla on kokemuksia kaksikielisestä lapsesta, tosin Ruotsissa.

Vuonna 1967 meille syntyi tytär jolle aluksi puhuttiin suomea. Mutta kun hän pari vuotiaana meni tarhaan jossa se ainut ja oikea kieli oli Ruotsi, niin silloin alkoi tyttären kielet sekoilla.

Siihen aikaan ei vielä tiedetty eikä mielletty äidinkielen merkitystä.

Joten vaihdoimme kotonakin puhuttavan kielen ruotsiin.

Sen jälkeen on paljon vettä virrannut vaikka Falunin joessa ja parisuhteet vaihtua muutaman kerran.

Kun tähän viimeiseen suhteeseen syntyi tytär (!) niin päätin pyhästi, etten puhu hänelle muuta kieltä kuin suomea.

Asiaa helpotti myös sekin, että lapsemme ruotsalainen äiti oli opiskellut ihan riittävän paljon suomea joten hän ei jäänyt jälkijunaan kun puhuin tyttärelle suomea.

Täällä Falunissa on melkoisen vähän suomalaisia ja hekin suurelta osin ikääntyneitä. Asumme myös omakotialueella jossa Annan syntyessä ei ollut muita lapsia. Nyt on 16-vuoden aikana tapahtunut ikäpolvenvaihdoksia ja alueella vilisee ruotsia äidinkielenään puhuvia lapsia.

Puhuin itsepintaisesti Annalle suomea, hankin  suomenkielsiä videokasetteja, satukirjoja, lastenlevyjä jne.

Nelivuotiaana hänelle suotiin suomenkielenopetusta tarhassa ja tätä vaatimatonta tukea annetaan vieläkin pari tuntia viikossa.

Anna on monta kertaa protestoinnut mm. opetusta vastaan ja myös minun puhumaa Suomea vastaan " Sinähän puhut ruotsia, miksi sinun pitää puhua suomea minulle" hän mm. tivasi.

Syynä oli kai se, että kaikki Annan kaverit olivat ruotsinkielisiä.

Muutos tapahtui noin pari, kolme vuotta sitten kun Anna havaitsi suomenkielen arvon.Kiitos myös erinomaisen suomenopettajan, joka on tarhasta saakka innostuneesti ohjannut Annaa kielen saloissa.

Anna on myös luokkansa paras englannissa ja alan uskomaan siihen, että lapsena kaksikieliet lapset oppivat muita kieliä helpommin kuin yksikieliset luokkatoverinsa.

Kyllä on monta kertaa usko ollut koetuksella, mutta nyt voin sanoa, että kyllä se kannatti.

Arixmel, älä anna periksi uskon, että lapsesi vielä kiittelee kun olet puhunut ja näin opettanut äidinkieltämme lapsellesi.

terveisin Tapio

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Maaliskuu 11, 2004, 07:56 »
Arixmel :D Luulen, että nämä ovat juuri niitä vaikeimpia asioita , joiden kanssa  kaikki siirtolaiset joutuvat painiskelemaan millaisen kulttuuriperinnön haluavat lapsilleen välittää.
Täysin suomalaisissa perheissä, joissa molemmat vanhemmat suomalaisia tämä suomen kielen ylläpitäminen ja vaaliminen onnistuu tietenkin huomattavasti helpommin kuin perheissä , joissa vain toinen puolisoista on suomalainen. Mutta onnistuu niin tai näin! Kuten Tapiokin onnistui opettamaan suomen kielen tyttärelleen:god: Hieno juttu! Mikä rikkaus kasvaa  kaksikieliseksi!  Pienelle lapselle kielten oppiminen on niin helppoa!  Siinä 80-luvun loppupuolella hyvä ystäväni Ruotsissa muutti aviomiehensä työn mukana Jemeniin viideksi vuodeksi ja siellä lapset joutuivat  sitten opettelemaan  kolmannen kielen. Ystäväni oli tuolloin luonnollisesti hieman huolissaan olisiko tuollaisesta  monikielisyydestä haittaa lapsille ja asiantuntijan mielipide oli ; ei mitään haittaa , jos lapsella ei puhevikaa, osaa kaikki kirjaimet etc.

Ei täällä Ausseissakaan oikein aina meinata ymmärtää sitä, että miksi minä puhun suomea lapselleni..Ihan vaan tulee mieleen, kun pian vuosi sitten vein nuorimmaista tarhaan. Kerroin, ettei lapsemme puhu paljonkaan englantia ja lastentarhanopettaja suorastaan ihmetteli miksi en puhu lapselleni englantia ja alkoi kehumaan minun englannin kielentaitoani. Erään suomalaisen ystäväni lapsen koulussa melkeinpä kiellettiin  suomen kielen puhuminen kotona, että lapsi vaan äkkiä oppisi englannin kielen. Aika outoja odotuksia tarhoista ja kouluista vielä tänä päivänä, jolloin tiedetään  yleisesti  äidinkielen tärkeys.
Eräskin vanhempi suomalainen kertoi miten heidän tänne tullessaan he laittoivat lapsen sisäoppilaitokseen , että oppisi sitten kielen nopeasti ja varmaan oppikin. Vanhemmat eivät tainneet lastansa nähdä ensimmäisen vuoden aikana kuin kerran sisäoppilaitoksen ollessa vielä jossain niin kaukana.
Omasta kokemuksesta voin sanoa teille maahan saapuneet ja tulevat tulijat, että on aivan turha murehtia lasten puolesta Lapsille oppiminen on niin helppoa ja muutaman kuukauden kuluttua  saatte huomata miten nopeasti menetättekään he uudelle kotimaalle halusittepa tai ette.
Kerran huvitti, aamulla  nuorimmaisen tarhassa ja ei niitä tarhapäiviä vielä niin monta takana . Siellä leikkimökissä sitten vähän tönittiin ja pientä kiusaa ja meidän pikkuinen sitten suomen kielellä vaan totesi; "ettei saa kiusata Ossia", mutta  kiusanpidon yhä jatkuessa Ossi sitten löysi kuin löysikin ihan oikeat sanat ; GET OUT :hahhaa Tuon kun olisi saanut ikuistettua.

Tuolla Suomi-koulussa en voinut kuin ihailla erästä nuorta  äitiä ja sen hänelle sanoinkin(aviossa aussin kanssa) hänen   opettaessaan pienille lapsilleen, 2-vuotias ja 3-vuotiaat kaksoset  suomen kieltä ja miten nuo pienet tosiaan osasivat yhtä sun toista suomeksi.



Ihan oikeasti olin hämmästynyt lukiessa kirjaa "Kaukomaiden kaipuu". Kirjassa kerrottiin ,että joskus 1920-luvulla täällä Australiassa olleen suomalaisperheitä, jotka häpesivät suomalaisuuttaan ja eivätä edes puhuneet suomea  lapsilleen :??

Meillä lapset eivät ole koskaan hävenneet puhua suomea , eivät edes kavereittensa aikana. Siksi minusta onkin ollut outoa, kun jotkut ovat  kertoneet miten heillä lapsi ei kehtaa puhua suomea kavereitten kuullen :??

Meidän pienin on  oppinut varmasti kaikista eniten suomen kielen ihanuuksia juuri noista Muumi-videoista. On meillä kaikki lapsuusajan kirjojen helmet, joita luetaan ja musiikkia soitetaan ja lauletaan. Muumi-sarjan Näkymätön lapsi on nyt se suosikkivideo, jota katsellaan yhä uudelleen ja uudelleen. Juuri se video, jonka meille lähetit Tapio, suurkiitokset vielä kerran videoista ja niistä monista cd:stä, kehtolauluista, Ransusta, Titi Nallesta ym.ym... se Rölli-video vielä hieman pelottaa, mutta katsellaan kun tässä kasvetaan :D

Poissa viajera

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 87
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Maaliskuu 11, 2004, 08:40 »
Tästä tuli mieleen lapsuudestani, kun mummon kaksi Amerikan serkkua vieraili Suomessa.

Isomummoni ollessa lapsi, muutti hänen perheensä Amerikkaan. Kaksi lapsista ja äiti ( joka kuoli Amerikassa) jäivät sinne, muun perheen muuttaessa takaisin Suomeen.

Nämä kaksi Suomessa vieraillutta silloin jo mummoikäistä naista olivat isomummoni toisen Amerikkaan jääneen sisaren lapsia. Ihmettelin silloin, kun kumpikin puhui lähes täydellistä suomea höystettynä tosin joillakin englannin sanoilla, vaikkeivät olleet koskaan käyneet Suomessa. Lisäksi muistelen, että heidän lapsensakin osaavat suomea. Sitä en kyllä tiedä kuinka hyvin...

 Näiden kahden äiti oli ollut ihan vauvaikäinen muuttaessaan Suomesta. Muistaakseni heidän isänsä  oli amerikkalainen, eli perhe oli kaksikielinen. Asuinympäristö oli kyllä melko suomalaisvaltainen, Hancock, Michigan.

Jotenkin itsestä Suomessa kasvaneena tuntuu hassulta, että kieli säilyy noin monta sukupolvea, vaikka perheet ovat kaksikielisiä. Kai se sitten on niin olennainen osa identiteettiä.

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Maaliskuu 11, 2004, 08:53 »
Omakohtaista kokemusta minulla ei valitettavasti vielä asiasta ole, mutta eipä se ole ennenkään minua estänyt osallistumasta keskusteluun... :D

Tunteeni ja mielipiteeni perustuvat lähinnä ystävieni kokemuksiin, sekä omiin kielitieteen opintoihini, joissa niissäkin tätä kielenomaksumista ja kaksikielisyyttä on sivuttu. Tunnen perheen, joka asuu Ruotsissa, ja joiden äiti on suomalainen. Hän oli erittäin nuori kun muutti Ruotsiin, ja vaikka itse puhuu suomea sukulaistensa kanssa puhelimessa harva se päivä, ei ole koskaan puhunut sitä lapsilleen. Kun lapset olivat 80-luvun lopulla noin kymmenvuotiaita, heitä alkoi itseään enemmän ja enemmän kiinnostaa suomalaisuutensa ja Suomen sukulaisensa. He tekivät itse (!) päätöksen viettää vuosittain kesälomasta pari kuukautta Suomessa serkkujen ja isovanhempien luona. Vielä siinäkin iässä he oppivat kielen suhteellisen hyvin. Myöhemmin heistä toinen on ilmaissut pettymyksensä siihen että äitinsä ei koskaan puhunut heille suomea.

Toinen ystäväni on ensimmäisen polven Australian italialainen. Hän puhui pienenä italiaa kotona äitinsä ja isänsä kanssa, mutta kouluikään tultuaan hänen italian taitonsa alkoi "unohtua", ja vaikka hän ymmärsikin mitä esim. äitinsä sanoi italiaksi, hän alkoi vastata englanniksi. Sittemmin hän on muuttanut Lontooseen ja päässyt helpommin tutustumaan serkkuihinsa ja suureen sukuunsa Italiassa, ja "löytänyt" italian taitonsa uudestaan. Hän nauttii suunnattomasti siitä että pystyy käymään näiden sukulaistensa luona ja kommunikoimaan heidän kanssaan vaivattomasti, tutustumaan niihin paikkoihin joista hänen vanhempansa aikoinaan lähtivät jne.

Tällä hetkellä olen vakaasti sitä mieltä että haluan tulevaisuudessa antaa omille lapsilleni edes sen mahdollisuuden oppia suomea. Tulee varmasti olemaan väistämätöntä, että suomi tekee tilaa englannille, kun ympäristö on englanninkielinen, mutta en haluaisi "riistää" heiltä mahdollisuutta kaksikielisyyteen. Kuten Mette sanoi, tämä aihe on vaikea, ja jokainen siirtolainen joutuu tekemään sen suhteen oman päätöksensä; perustaa sen sitten omaan intuitioonsa, tutkimustuloksiin tahi muiden kokemuksiin.

Ari, ihanaa kuulla "salakielestänne". Ihan aiheesta olet ylpeä! ;)

Riina.
Riina

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Maaliskuu 11, 2004, 10:00 »
Riinaa lanseeraten, vakkei ei ole omakohtaisia kokemuksia niin silti tekee mieli sanoa muutama painava sana aiheesta:D

Suomen kieli on aidinkieleni,kieli jolla itseani parhaiten ilmaisen. Kieli jossa minulla on kaikkein rikkain sanavarasto. Vaikka englanti on joka paivainen kayttokielemme haluan silti (hamassa tulevaisuudessa) antaa lapsillemme kaksi kielisyyden rikkauden, mahdollisuuden puhua molempien vanhempien aidinkielta. Lisaksi vaa'assa raskaasti painaa myos se etta isani ei (toistaiseksi) puhu englantia, ja ajatus siita etta lapseni ei voisi kommunikoida toisen isovanhemman kansa ei tunnu kivalta.

Tyokaverini taalla englannissa on suomalainen ja naimisissa englantilaisen miehen kanssa. Hanen kaksi poikaansa ovat kasvaneet kaksikieliseksi ihan puhumaan opetteluajasta lahtien. Itseasiassa pojat oppivat puhumaan huomattavaa aikaisin ja kielien sekoittamista ei juurikan tapahtunut. Ilmeisesti kaksikielinen ymparisto stimuloi aivojem kieliosioita. (Riina kielitieteilijan osannee kommentoida lisaa? :) )

Toki kaksikielisyys vaatii vanhemmilta hieman enemman aktiivisuutta. Toisaalta vanhemmat ovat joka tapauksessa avainasemassa lapsen kielenkehityksessa.

Mielenkiintoista kuinka aktiivisestikin puhutun kielen voi unohtaa. Armaan mieheni isan perhe on toisen maailman sodan jalkeen tullut austraalian euroopasta. Perheen kotikieli oli saksa. Kun mieheni isa meni kouluun, tyystin englannin kieliseen ymparistoon, saksan kieli unohtui. Viime australian reissulla kiikutin mukanani muutaman saksankielisen kalastus lehden, han ei ainakaan myontanyt ymmartavansa :) Mikali olen ymmartanyt oikein tuolloin toisen maailman sodan jalkeen australiassa on ollut erityisen tiivis australiahenki (mika on toki hyva juttu), tama lienee vaikuttanut siihen, etta silloin tulleet ihmiset ovat kovasti halunneet australialaistua ja silloin se kotikieli on saattanut jaada vahemmalle hoidolle?? :?

Pohdiskelee Petra

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
hienoja kommenteja
« Vastaus #6 : Maaliskuu 11, 2004, 13:46 »
kiva lueskella noita teidän kommentteja, saa virikkeitä uuden suomalaisen päivän viettämiseen täällä maailman aroilla lol
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
ei saa kiusata ossia
« Vastaus #7 : Maaliskuu 11, 2004, 15:18 »
Mette,
meille kävi muuten ihan samanlainen tilanne suomessa, alex huuti serkuilleen move, dont take it its mine jne kunnes viimeinkin löysi suomenkieliset sanat siihen, ja isä katsoi nauraen vierestä
ari
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa Jouko

  • Ylläpitäjä
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1455
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Maaliskuu 11, 2004, 22:01 »
Olen aivan samaa mieltä edellisten kanssa ja kokemukseni ovat olleet melko samanlaisia tuon kielen oppimisen suhteen. Kuten Tapsakin totesi niin uskon myös toinen kieli taustalla antaa erittäin hyvät valmiudet oppia uusia kieliä.

Tyttäremme oli kolmen ikäinen kun tulimme maahan 1990 ja olemme pitäneet aina kiinni siitä että kotikielenä puhutaan Suomea vaikka se ei aina ole niin muodikasta ollutkaan.

Aina silloin tällöin kuuli ?asiantuntijoiden? neuvoja siitä että, lapsi ei koskaan opi Englantia kunnolla jos hänelle ei puhuta sitä kotonakin. Huolimatta näistä ?neuvoista? pidimme yllä ?kotona puhutaan vain Suomea? vaatimusta, joka on mielestämme osoittautunut erittäin hyväksi. Molemmilla lapsistamme on hyvä suomenkielen taito.

Huolimatta kotonapuhutusta suomenkielestä molemmat lapsistamme ovat hämmästykseksemme olleet luokkansa parhaita Englannissa. öhöm Juuri koulun lopettanut tyttäremme sai luokkansa parhaat arvosanat Englannissa ja 11v. poikamme on pärjännyt Englannissa ja Kiinassa hyvin.  

Suomessa olo aikana tyttömme kävi Englannin kielistä koulua, joten takaisin palaaminen ei hänelle ollut kielellisesti mitenkään vaikeaa. Toisin oli 6.v Nikolaksella joka aloitti koulun periaatteessa täysin kielitaidottomana, ja koetti selviytyä läksyistä samaa vauhtia kuin luokkatoverinsa ja oppia siinä sivussa puhuttua kieltä. Läksyjä tehtiin alkuun koko perheen voimalla, mutta pikku hiljaa niistä alettiin selviytyä omin voimin. Täytyy myöntää että, usein hirvitti laittaa poika kouluun mutta, lapset poikkeavat jotenkin aikuisista ja sopeutuvat ympäristöön helposti jos kavereita vain löytyy. Nikolaksen tilanne oli siinä mielessä onnellinen että hän sai erittäin paljon tukea myös isosiskolta.

Tosin huomaan että Nikolaksen Suomenkielitaito ei ole niin syvällistä koska hän oli niin nuori kun lähdimme Suomesta. Paljon sanoja puuttuu mutta, hän on erittäin halukas oppimaan niitä lisää. Hauskana seikkana olen huomannut että Nikolas käyttää Suomen kieltä salakielenä, esim. kaupan kassalla hän saattaa mainita ?ompas löysää palvelua? tai jotain vastaavaa. Sen sijaan tyttäremme ei ole koskaan ollut niin innostunut puhumaan Suomea muiden läsnä ollessa. Päinvastoin, välillä on näyttänyt että, hän olisi hieman hävennyt sitä vaikka ei ole koskaan tätä tivattaessa tunnustanut. Olemmekin pistäneet sen teini-iän piikkiin. Tällä en suinkaan tarkoittanut että puhuisimme Aussien läsnä ollessa keskenämme Suomea, mikä olisikin epäkohteliasta, vaan lähinnä ostoskeskus tyyppisiä tilanteita.

Tunnemme myös suomalaisen perheen jotka eivät koskaan ole puhuneet lapsilleen Suomea kotona ja nyt jo teinikäisten lasten suomenkielitaito on täysin olematon ja he eivät pysty kommunikoimaan Suomen kiellellä täällä asuvien  isovanhempien kanssa joiden Englannin kieli ei aina riitä syvällisempään keskusteluun. Varsinkin vanhemmalla iällä hyväkin Englannin kielitaito saattaa ruostua jos sitä ei tarvitse käyttää. Olen kuullut useiden ensimmäisten ja toisen polven suomalaisten suusta valitteluja ettei heidän vanhemmat ole pitäneet pintaansa ja puhuneet heille kotikielenä Suomea.

Hyvä aihe mut nyt pitää lähtee tienpäälle...


- Salibandyä Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa datapair

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 173
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Maaliskuu 12, 2004, 11:02 »
Tervehdys!

Kyllä täällä Ruotsissa monet suomalaiset ovat hävenneet äidinkieltään. Esimerkiksi Suomea on puhuttu kuiskaten  julkisissa tiloissa.

Nyt tilanne tuntuu olevan aivan toinen sillä
esimerkiksi kun Ruotsin suosituin radiokanava P4 on kohta lähes 30-vuotta lähettänyt ohjelmia ja uutisia Suomeksi, niin suomenkieli kuuluu jopa ruotsalaisten arkipäivän maailmankuvaan.

Semmonen hupaisa juttu sattui tässä jokin aika sitten. Tein ruotsalaisille vahvalla suomalaisella ääntämyksellä muutamia lyhyitä ( 7 - 10 sekunnin) ohjelmien mainospätkiä. Naapurit ja monet muutkin tulivat sanomaan, että kuulin sinun puhuvan radiossa!!! Hämmästyttävää kun olen tehnyt näitä hommia suomeksi lähes 30-vuotta.

Puhuako lapselle äidinkieltään kun ollaan toisessa kieliympäristössä, kuten täällä Ruotsissa tai vaikka siellä Australiassa.

Tiedän tapauksia kun vanhemmat yrittävät puhua lapsilleen Ruotsia sitä tse kuitenkaan kunnolla osaamatta ja tuloksena saattaa tosiaan olla puolikielisyys.

Kielimalli kotoa ei ole tuolloin paras mahdollinen.

terveisin Tapio

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Maaliskuu 12, 2004, 13:11 »
Moi,

Olen Tapion kanssa samaa mielta siita, etta jos esim suomea aidinkielena puhuvat vanhemmat puhuvat lapsille kotona vierasta kielta, pahimmassa tapauksessa tuloksena voi olla puolikielisyys. Sinansa tarkeinta on se, etta lapsella on edes yksi "kunnon" kieli. Muiden kielien oppiminen perustuu osaltaa siihen etta osaa jonkin kielen perusteellisesti.

Parisen vuotta sitten luin hesarista mielenkiintoisen artikkelin, joka paa-asiassa kasitteli expatriotten lapsille suunnattua netti-pulpetti ohjelmaa. Nettipulpetin kautta lapset voivat opiskella suomea ja reaaliaineita netin valityksella suomalaisen opettajan johdatuksella. Ohjelma tarkoitus oli nimenomaan valttaa kielipuolisuuden syntyminen. Jos pitka aikainen ulkomailla oleskelu tapahtuu lapsen "herkan" kielenkehityksen aikana voi kayda niin, etta suomen kieli ei kehity tarpeeksi. Ongelmaa syntyy siina etta kotona puhuttu kieli on ns. peruskielta, yksin kertaista suomea ja yhdistettyna siihen etta lapset kayvat englannin kielista koulua hetken ja sitten taas palataan takaisin suomeen. Tuolla valilla suomen kielen osaaminen ei valttamatta ole kehittynyt tarpeeksi.

http://kauko.jkl.fi/

http://www.kvs.fi/fi/kotipk

Mutta kuten totesin tuolla alussa tarkeinta on etta lapsi oppii edes jonki kielen kunnolla, olise sitten suomi, italia tai aussi englanti :D

Petra

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
hmmmm
« Vastaus #11 : Maaliskuu 12, 2004, 16:42 »
kirjoitit Petra:
Moi,

Olen Tapion kanssa samaa mielta siita, etta jos esim suomea aidinkielena puhuvat vanhemmat puhuvat lapsille kotona vierasta kielta, pahimmassa tapauksessa tuloksena voi olla puolikielisyys. Sinansa tarkeinta on se, etta lapsella on edes yksi "kunnon" kieli. Muiden kielien oppiminen perustuu osaltaa siihen etta osaa jonkin kielen perusteellisesti.

luulisin että tämä juuri on monella perheellä vanhemmalla ongelmana, eli oletan että suurimmaksi osaksi perheet täälä ovat kaksikielisia eli englannin ja suomenkieliset vanhemmat, no moni ajattelee että jos toinen vanhempi puhuu suomea ja toinen englantia, niin lapsesta tulee ehkä puoli kielinen (onpahan siinäkin termi) no olen itse huomannut etta kyllä meidän poika ainakin sekoittaa kielet viela ihan luontevasti :) .
ja uskon että hänen sanavarastonsa verrattuna yhdenkielen perheisiin on alussa pienempi johtuen siitä  että hänen täytyy omaksua kahdet sanat kaikelle. No johtuen ihan ympäristötekijöistä englanti tulee olöemaan hänelle hallitsevampi kieli.
no saas kattoo kuinka äijän käy, viimeistään kun koulut alkaa niin suomen kieli taitaa jäädä vain mielenkiintoiseksi kuriositeetiksi, tahi brassailun aiheeksi pojalle.
ari
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa Aina

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 1
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #12 : Maaliskuu 12, 2004, 19:41 »
Heippa!
Kyllä täytyy nostaa hattua niille vanhemmille, jotka yksin joutuvat ponnistelemaan suomenkielen opettamisen eteen. Mutta se kannattaa! Nyt on jo tutkimustuloksia esitettynä, että niiden lasten, jotka oppivat kaksi kieltä jo pienenä, on helpompi oppia uusia asioita myöhemmin, muutakin kuin kielten oppimista.

Poissa datapair

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 173
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : Maaliskuu 13, 2004, 10:19 »
Arixmel!

Puolikielisellä lapsella tarkoitin sitä, että lapsi ei mitään kieltä kunnolla.

Esimerkiksi tyttäreni vahvin kieli on Ruotsi.
Äiti on puhunut hänelle ruotsia joka on hänen äidinkielensä(vaikka osaakin suomea) minä taasen olen puhunut omaa äidinkieltäni suomea ja se on toiminut, vaikka väillä pitkin hampain.

Eilenkin lämmitti mieltäni kun tyttäreni soitti töihin ja puhui minulle suomea.

Useasti on näin että hän vastaa minulle ruotsiksi vaikka itse puhun hänelle suomea.

Nykyään ilokseni saan useimmiten vastauksen myös suomeksi tai hän puhuessaa minulle itse aloittaa keskustelun suomeksi.

On itsestään selvää, ettei suomi voi olla yhtä vivahkeikas näissä oloissa kuin ruotsi, mutta silti olen iloinen ja jopa ylpeä hänen ponnisteluistaan oppia ja ylläpitää MINUN äidinkieltäni.

Hän saa siitä koulussa myös lisäpisteitä jatko-opiskelua ajatellen.

Kaikkein tärkein asia on kuitenkin, että hänellä on ainakin yksi kieli (äitinsä) vahva ja siinäkin hän on luokan parhaita.

terveisin Tapio

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : Maaliskuu 13, 2004, 10:35 »
Arixmel,

Jalleen kerran siteeraan Tapioa. Minakin tarkoitin puolikielisella sita etta lapsi ei opi mitaan kielta kunnolla. Tuntuisi etta perheessa jossa ainakin toinen vanhemmista puhuu aidinkieltaan lapselle, lapsi oppii taman kielen "kunnolla".:) Ja varmasti niin kaykin, etta se kieli joka on hallitseva kieli ymparistossa, on se vahvempi kieli.

Haluan vain etta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun meillakin on jalkikasvua pystya kommunikoimaan lastemme kanssa omalla aidinkielellani. ;)  (sita ennen pitanee treenauttaa armasta puolisoani myos hieman syvammalle suomen kielen saloihin)

Petra

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : Maaliskuu 13, 2004, 11:46 »
Vaan   on ihmeellistä miten kaksikieliset lapset jo pienestä pitäen  osaavat pitää kielet erossa ja osaavat vaihtaa puhumaansa kieltä  sen mukaan kenelle puhuvat. Lapset kai ymmärtävät sen jo pienenä, että puhuvat kahta eri kieltä?

Muistan lukeneeni jostain lehdestä  Jani Sievisen  puhuvan  englantia esikoispojalleen. Olisiko hän itse lapsena käynyt englanninkielistä leikkikoulua :??

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : Maaliskuu 13, 2004, 13:10 »
Hei Mette,

Muistan saman artikkelin. Jani sanoi jotain tahan rataan " olemmen paattaneet Susannan kanssa, etta mina puhun pojalle englantia. Olemme niin paljon poissa suomesta, etta pojalle on tarpeen osata englantia." :D

Hih, Puhuukohan Mika Hakkinen Hugollensa englantia :o

Petra

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #17 : Maaliskuu 13, 2004, 13:27 »
Petra :D hih :hahhaa Toivottavasti ei .

Poissa viajera

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 87
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #18 : Maaliskuu 13, 2004, 21:55 »
Tuosta Häkkisen Hugo-pojasta. Muistan lukeneeni Erja Häkkisen haastattelun, jossa hän kertoi pikku-Hugon käyvän kahta erikielistä leikkikoulua, kielet tais olla englanti ja ranska. Kotikieli tais olla suomi, jos en ihan väärin muistele.  :eye: Kovasti kieliä pikkumiehellä...

Poissa johnnie

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 77
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #19 : Maaliskuu 14, 2004, 12:35 »
True, dudes...
:roue
Two languages is better than one, even if the other is Finnish, that's the way I look at it...
But why should Australian Finns go into all this trouble trying to teach their kids a language which has no use outside Finland?
Shouldn't those kids be better off learning French, German or Japanese or something that would help them get a job in the future? Unless you're going back to Finland, of course. But most Finns are here to stay
:)
Language immersion is possible at least in capital cities, just contact day care...

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #20 : Maaliskuu 15, 2004, 12:08 »
johnnie :D Ensiksikin sinun kirjoittamasi suomen kieli on aivan hyvää, joten kannustaisin sinua rohkeasti vaan kirjoittelemaan suomeksi... Päätös on tietysti sinun.
Minulle suomen kielen ollessa äidinkieleni ja se vahvin kieleni, niin kuin varmaan lähes kaikkien täällä foorumissa, on minulle luonnollisinta kirjoitella suomen kielellä. Toisekseen mikä olisi pointti alkaa täällä englanniksi käymään keskusteluja toisten suomalaisten kanssa? Englanninkielisiä foorumeita löytää netistä vaikka kuinka ja paljon, mutta ei tule mieleen toista näin hyvää suomenkielistä foorumia maailmalla.

No niin, olit sitä mieltä kaksi kieltä on ehdottomasti parempi kuin yksi, jopa siinäkin tapauksessa että toinen kieli on suomen kieli...noin sen näkisit.
Ihmettelet  miksi australiansuomalaiset näkevät tuon kaiken vaivan yrittäessään opettaa lapsilleen  kieltä, jolla ei ole käyttöä Suomen ulkopuolella:?? Sen sijaan esitit miten paljon hyödyllisempää lapsiemme olisi opiskella ranskaa, saksaa tai japanin kieltä tai jotain muuta, jotka voisivat avata heille aivan toisenlaisia ovia työmarkkinoilla....

Tästä keskustelin jo kahden lapsemme kanssa ja he pitivät ensiarvoisen tärkeänä äidinkielen merkitystä.
Heistä olisi ihan luonnotonta, että me tuossa keittiön pöydän äärellä puhuisimme englantia. Parhaiten he englannin kielen ovat oppineet sitä äidinkielenään puhuvilta  opettajiltaan tarhassa ja koulussa jne.


Suomen kielen ylläpitäminen on meille tärkeää monistakin syistä. Vaikka Suomeen emme palaisikaan, siellä varmasti tullaan vierailemaan ja saamme Suomesta vierailijoita... ja ainahan lapset aikuistuttuaan voivat Suomeen halajata. Olisi ne lomatkin kaikille paljon antoisimpia, kun yhteinen kieli sukulaisten  ja serkkujen kanssa.

Maailmalla toimii muuten noin 150 Suomi-koulua.

Tämä suomen kielen puhuminen onnistuu meillä kaikkein parhaiten, siksi emme muuta yritä... eikä tästä todellakaan ole mitään vaivaa, kun puhuu lapsilleen omaa äidinkieltään. Ilmaista ja vaivatonta!

Olen kuullut, että japanin kielen oppiminen olisi helppoa suomalaiselle. Siinä taas yksi syy lisää opetella suomen kieli.. ja koskaan ei tiedä, jos mieli tekee Rodokselle, siellähän ei ilman suomen kieltä pärjää lainkaan :hahhaa


Isänmaallinen tropiikin asukas: "Oma maa banaani, muu maa bataatti".

Poissa ruuneperi

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 31
Suomen kieli
« Vastaus #21 : Maaliskuu 15, 2004, 13:31 »
Itse olen myos kaksikielilisyyden kannalla ja naen tarkeana, etta vanhempien aidinkieli jaetaan lapsille alusta alkaen.

Kayttoa ei tarvitse miettia, silla kielitaito on aina tarpeen ja antaa varmasti kykyja omaksua muitakin kielia myohemmin vaivattomammin.

suomen kielen hyotykaytto numero 1.
Meilla tuollainen alle 3 v. elohopean lailla ostoskeskuksissa liikkuva nuorimies, joka katoaa aina kun silma valttaa eye: Hyllyjen valista onkin kateva huhuilla suomenkiella ja kun vastaukseksi kuulee "taalla", niin kohteesta ei voi erottua;):
Terveisin,

Ruune

Poissa Jouko

  • Ylläpitäjä
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1455
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #22 : Maaliskuu 16, 2004, 01:21 »
Hei,

Myös meille on tuo Suomenkielen opettaminen tai sen käyttäminen perheen keskinäisessä kommunikoinnissa aina ollut ikään kuin itsestään selvyys, asiaa ei ole tarvinnut sen paremmin miettiä.

johnnie minun mielestä ei taas ole mitenkään parempi jos suomenkielisen siirtolaisperheen vanhemmat opettaisivat lapsillensa jonkun muun vieraan kielen. Lapselle siirrettävä kielihän on yleensä jommankumman tai molempien vanhempien yhteinen äidinkieli, jonka käyttötaito siirtyy kielen käytön mukana jälkipolville murteineen päivineen. En voi kuvitella että minä tai kovinkaan moni muu suomalainen voisi opettaa lapsillensa Ranskaa, Saksaa tai mitään muutakaan kieltä koulusta saadulla kielitaidolla, taitaisi olla enemmänkin haittaa kun hyötyä.

Täytyy muistaa että lapset saavat vieraiden kielten opetusta kun he aloittavat koulun ja kuten on jo aikaisemmin todettu, jos lapsi on kaksi kielinen ennen kouluun menoa niin siitä on apua uusien kielien opiskelussa. Eli vaikka kotona vanhemmilta opittava kieli ei ole mikään maailman valtakielistä, niin sillä on silti oma paikkansa eikä se mitenkään haittaa lapsen kielellistä kehitystä.

Haluaisin mennä tuossa kielenopetuksessa niin pitkälle että suomen valtion tulisi lisätä suomikouluille tarjoamaa tukea perustamalla vaikkapa näille kaikille yhteisen opetusmateriaali- pankin Internetiin jota ylläpidettäisiin valtion tuella.

Niin ja muuten The University of Queenland:in järjestämille suomenkielen kursseille voi ilmoittautua vaikkapa tästä http://www.dundernews.com/viestitaulu/viewthread.php?tid=969

Opetusministeriön virituaalikoulu hankkeita on vireillä muun muassa täällä,
 http://www.dundernews.com/viestitaulu/viewthread.php?tid=403


- Salibandyä Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa johnnie

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 77
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #23 : Maaliskuu 16, 2004, 05:25 »
Suomi kulttuuria pitaa yla pitaa ja suomi clubiloihin pitaa  saada uusia jasenia, mutta moni sanoo taalla Adelaidessa etta ei ymmarra suomea niin ei tulla mutta mina sanosin etta puhukaa englantia, paasia etta tullaan vaan. Muuten sitten ei ole suomi kulttuuria...


Isa, aiti ja lapsi itse ja ymparisto ne tietysti on tarkeita siina mita kielta lapsi puhuu ja oppii.

Mutta minun tapaus on sellanen etta oli minulle tarkea asia, etta minun lapsi oppii kaytannossa tarkeaa kielia. Minun vaimo on australialainen ja harvat sukulaiset ja kaikki kaverit ja tuttavat puhu kaikki englantia. Siksi me laitomme meidan tytto kielikylpyyn paivahoitoon. Tytto oppii ranskaa. Minun vaimo ja mina puhutaan sita ja.
Kolmas minun tapaus on sellanen, etta kun on pienena lahtenyt siirtolaiseksi niin uusi kotimaa on ollut kauan Australia ja kotimaan kieli on englanti. Mina kysysin mun tytto monet kerran ja puhuin paivakodin johtajan kanssa tasta kieliasiasta.  Tytto ei kiinnostunut suomesta vaikka kuuli sita minulta vaan ranskasta tytto innostui ja viihtyy siella kielikylpy paivakodissa ja puhuu etta haluaa menna vaihto ohjelmaan.

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #24 : Maaliskuu 16, 2004, 06:35 »
Taalla yhden (toivottavasti) kaksikielisen aiti... Talla hetkella vauvan ollessa vasta reilun kahden viikon ikainen ei kai ole niin kamalasti valia, etta mita kielta sille puhuu, mutta tarkoituksena on puhua lapselle alusta asti suomea ja toivottavasti mieskin oppii siina samalla kertaa edes vahan. Nyt menee kylla vasyneella aidilla valilla sanat ja kielet sekaisin, kun kutsun valilla seka vauvaa etta miesta koiran nimella ja toisin pain... :hahhaa Yksin ollessa puhun kylla vauvalle suomea, mutta jos paikalla on muita puhe kaantyy auttamatta englanniksi. Onneksi vauvalla on mahdollisuus tulevaisuudessa kommunikoida muidenkin lahistolla asuvien suomea puhuvien kanssa, se varmaan helpottaa asiaa paljon. :)

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #25 : Maaliskuu 16, 2004, 12:25 »
Lainaus
Alkuperäinen postittaja Heidi
Taalla yhden (toivottavasti) kaksikielisen aiti... Talla hetkella vauvan ollessa vasta reilun kahden viikon ikainen ei kai ole niin kamalasti valia, etta mita kielta sille puhuu, mutta tarkoituksena on puhua lapselle alusta asti suomea ja toivottavasti mieskin oppii siina samalla kertaa edes vahan.


Heidi, on olemassa psykolingvistien koulukunta, jotka ovat sitä mieltä että sillä todellakin on väliä mitä kieltä äiti puhuu vauvalleen.  Mitään kovin empiiristä ja validia tutkimustietoa tästä on tietenkin vaikea saada, mutta muistan lukeneeni teoriasta, että vauva joka ei vielä ymmärrä yksittäisiä sanoja tarttuu lähinnä äänen sävyyn, ja että äidinrakkaus (samoin kuin isänrakkaus) välittyy parhaiten henkilön omalla äidinkielellä. Tämä ei nyt tietenkään tarkoita sitä että kun suomalainen sanoo "I love you", niin se ei välittyisi sekä sanoina että eleinä, vaan muistelen että teoriassa oletettiin vauvoilla olevan joitain erityistaitoja tämän äänen sävyn aistimisen suhteen... Tästä on vuosia kun olen tämän lukenut, ja uusi tutkimustieto on hyvin voinut kumota tämänkin teorian... :??

Pienellä vauvallahan on kaikki edellytykset oppia mitä kieltä tahansa. Vauvan jokelluksessa on lähestulkoon kaikkien kielien kaikki mahdolliset äänteet. Kun vauva/lapsi altistuu vain yhden kielen äännemaailmalle, muodostuu hänen äännevalikoimansa sen mukaan, ja mitä vanhemmaksi kasvaa, niin sitä vaikeammalta vaikuttaa uusien äänteiden oppiminen. (näin ainakin ns. "critical age theoryn" mukaan) Jokainen joka on joskus yrittänyt opettaa jollekin "kunnon" pärähtävän ärrän tietää, että se on joillekin kerrassaan mahdotonta. Samasta syystä suomalaisille tuppaa olemaan vaikeaa esim. englannin th-äänne, "suhu-s" ja w-äänne. Niitä ei käytetä suomen kielen äänteistössä.

En olisi huolissani isän suomen kielen taidottomuudesta. Lapsen kielitaidon kehittyessä tulee lyhyt vaihe jolloin hänellä menee kaksi kieltä sekaisin, ja tulos on puoliksi toista, puoliksi toista, mutta se on yleensä pian ohimenevää, ja jo nuorikin lapsi tajuaa että kyseessä on kaksi eri kieltä (josta Arin poika Alex on loistava esimerkki). Kunhan vanhemmat jaksavat olla tuon kriittisen vaiheenkin ajan johdonmukaisia. Uskon että isällä ei tule olemaan mitään kommunikointivaikeuksia lapsen kanssa. Hänhän puhuu lapselle johdonmukaisesti englantia? Myös silloin kun lapsi puhuu puoliksi yhtä, puoliksi toista, ovat hänen käyttämänsä sanat niin tuttuja "perheen omaa sanastoa", että ymmärrysvaikeuksia tuskin perheen sisällä tulee. Tätähän kuulee ihan Suomessa asuvissa täysin suomalaisissa perheissäkin; kun lapsi vasta opettelee puhumaan, eivät perheen ulkopuoliset ymmärrä mitä hän yrittää kommunikoida, mutta perheen jäsenet ymmärtävät mitä mikäkin "sana" tarkoittaa.

Tämmösiä ajatuksia tällä kertaa. Joutuu vaan puhumaan teoriaa, kun käytännön kokemusta omista lapsista ei ole... :(

Riina.
Riina

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #26 : Maaliskuu 16, 2004, 12:39 »
Johnnie,

kirjoitat varsin hyvin suomea, joten voit hyvin jatkaa sillä. :) Sehän on sinullekin hyvää harjoitusta ja "aivojumppaa".

Kielikylpypäiväkodit ja -koulut ovat Suomessakin suosittuja. Sekin perustuu ajatukselle, että mitä nuorempana kielelle altistuu ja sitä alkaa oppia, niin sitä paremman tason siinä voi saavuttaa. Kielikylvyssä kieltä ei myöskään alkuun varsinaisesti opeteta kuten vierasta kieltä on totuttu opettamaan, vaan kyseessä on pikemminkin Foreign Language Acquisition (vs. Foreign Language Learning). Eli lapsen oletetaan "ikäänkuin itsestään" oppivan vieraan kielen, kuten hän on aikoinaan oppinut ensimmäisenkin kielensä, eli lähinnä matkimalla ja päättelemällä, ei opettelemalla.

Riina.
Riina

Poissa johnnie

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 77
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #27 : Maaliskuu 17, 2004, 10:35 »
Riaapa, juuri niin ne siela kielikylpy paivakodissa on kun sanosit kun kaytetaan pelia ja leikkia apuna. Siela kuulee sanoja etta mina olen ihan selalla ja vaimo sanosi etta miten tuo on mahdollista.:eye:

Poissa Raiwå

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1307
  • You go waltzin Matilda !!!!
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #28 : Maaliskuu 18, 2004, 10:47 »
Kaksikielisyys ja sen johdonmukainen läpivienti ? :)

Siinä on vanhemmilla töitä yli ymmärryksen, vaikka kuinka yrittäisi muistaa sen, ettei sekoittaisi kieliä itse.
Itse olen 12v tänne muuttaneena käynyt läpi tuon murrosvaiheen pariin otteeseen, ja se on korjattavissa vain tietoisella ja itsekkäällä pänttäämisellä joka kerta kun sen huomaa, tai joku huomauttaa siittä.
Meillä on perheessä 3 lasta 8,7,4 ja kaksi 39v ja kaikki puhuu suomea.
Mutta myös yksi asia tulee muistaa, ei pidä fanaattisesti puskea asiaansa läpi, siinä käy samoin , kuin lapselle joka ottaa ja kyllästyy johonkin lajiin, kun vanhemmat alkaa pänttään omia juttujansa asioiden nopeamman läpiviennin toivossa.
Lapsi ottaa ja huomaa että ei pysy kelkassa, ja alkaa vetämään käsijarrua päälle.

Olemme huomanneet erittäin hyviä kieliohjelman täydentäjiä, esim Scandinaavi DVD´t.
Niissä saat valita melkein poikkeuksetta sen 6 dubbausta kielivalikosta, ja lapsemme katsoo yleensä kyseisiä DVD´tä kolmella kielellä, vaikka emme itse heille ole liikaa päntänneet ruotsia, vaan mummi on sitä joskus heille kiusaksi puhunut :)

Mutta kyös löytyy lasten pc pelejä ja opetusohjelmia, joissa saat valita kielen kuin kielen.
Nyt vain päättämään, että miten haluan parhaiten vaikuttaa lasteni elämään, ja sen helppoon kulkuun.

Muistaen kuitenkin, että oma kulkemamme latu ei ole aina se nopein & helpoin & varmin.




:coolh
Ray Virta
Sydney


It requires wisdom to understand wisdom: the music is nothing if the audience is deaf.

Poissa Hennu

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 58
Kolmekielisyys?
« Vastaus #29 : Kesäkuu 01, 2004, 07:15 »
Ajattelin nyt ensimm?isen kerran osallistua keskusteluun ylip??t??n t?ll? palstalla. Olen uusi naama t??ll? mutta jatkossa varmaankin osallistun aktiivisemmin koska tarkoitukseni on muuttaa Melbourneen syyskuussa. N?in aluksi vuodeksi ja sitten... kuka tiet??.

Mutta syy muuttooni on siis parisuhde. Vaikka meill? ei viel? lapsia olekaan eik? v?h??n aikaan tulekaan niin olen silti miettinyt paljon t?t? kaksikielisyysasiaa. Sill? meid?n tapauksessa lapsistamme tulisi kolmekielisi?. ?idin kautta suomi, is?n kautta flaami ja ymp?rist?n kielen? englanti. Onkohan t?ss? jo v?h?n liikaa lapselle? Isovanhempien ja muiden sukulaisten vuoksi olisi t?rke?? ett? lapsemme osaisivat kommunikoida heid?n kanssaan... tuntuisi pahalta j?tt?? jompi kumpi vanhempien kielist? pois listalta.

Onko kell??n kokemusta kolmekielisyydest

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #30 : Kesäkuu 01, 2004, 08:20 »
Hennu :D

Eipa ollut ongelma meidan lapsilla oppia suomea, ruotsia ja englantia (kaksi ensimmaista kotikielia) ja sen lisaksi  lapset opiskelivat viela koulussa menestyksellisesti italiaa ja kiinaa seka toinen viela japania :D

Pida vaan molemmat kotikielet, mutta muista, etta lasten kanssa taytyy olla hyvin johdonmukainen ja jos aiti puhuu suomea han puhuu lapsille AINA suomea ja sama juttu isan kanssa.  Se mita puhutte keskenanne ei vaikuta mihinkaan.
On uskomatonta kuinka pienetkin lapset vaihtavat kielen jopa keskella lausetta toiseen jos toista kielta puhuva vanhempi tuleekin yhta-akkia kuvioihin mukaan :o

Paras perinto mita voit lapsillesi antaa on monikielisyys :D

Poissa zetax

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 386
    • Laitapuolenkulkija
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #31 : Kesäkuu 01, 2004, 08:44 »
Varmaan jokainen miettii tuota monikielisyys asiaa, jos asiaa katsotaan wh-lomalaisen kannalta on naita suhteita kuitenkin aika paljon...
Ma olen jo muuttanut wh-loman nimen seksimatkaksi on kuitenkin valista aika kova meininki esim. 10 hengen dormissa.
(meni ehka vahan aiheen sivuun:D )

Mullakin unelmana nailla nakymin hommata itselleen ulkomaalainen nainen, tai itseasiassa se on ollut jo 6-7 vuotiaasta saakka unelmana. Mutta aussia en kylla ota, kylla se eurooppalainen pitaa olla.

Kylla todellakin monikielisyys on sellainen asia mista monien pitaisi olla ylpeita vanhemmilleen, etta vanhemmat ovat ottaneet toisenmaalaisen kumppanin vaikka sukulaiset ja ystavat ovat yrittaneet ehka kieltaa. (tiedan tapauksia missa vanhemmat pelkaa tosissaan ettei se oma tytar tai poika vaan loyda kumppania sielta ja jaa sinne)

Eli tasta vaan kaikki hommaamaan itselleen toisen kansalaisuuden omaavaa kumppania
:D:D

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #32 : Kesäkuu 01, 2004, 09:08 »
Jaa-a, Zetax, tuskinpa kukaan meist?, joka on muun-kuin-suomalaisen kumppaniksi p??tynyt, on varta vasten l?htenyt sellaista "hommaamaan"... Mutta kukin toki tyylill??n. :??

Ei pid? my?sk??n unohtaa ett? meill? on kotimaassamme Suomessakin kaksikielisyyden rikkaus mahdollista, vaikka molemmat vanhemmat olisivat supisuomalaisia ja Suomen kansalaisuuden omaavia. Monella kaverillani on toinen vanhempi suomen- ja toinen ruotsinkielinen. Eik? sit? todellakaan voi pit?? min??n muuna kuin rikkautena, siit? olen samaa mielt?.

Riina.
Riina

Poissa zetax

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 386
    • Laitapuolenkulkija
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #33 : Kesäkuu 02, 2004, 00:20 »
Kukin tavallaan joo:) kohtalohan se on mika tuon homman maaraa, mutta mulla ainakin synkkaa paljon paremmin Ruotsalaisten, Norjalaisten , Saksalaisten ym. kanssa kuin Suomalaisten.

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #34 : Kesäkuu 02, 2004, 03:52 »
Vastaanpa min?kin...
Riina tuolla jo kirjoitti tutkimuspuolesta, ja lis??n t?h?n sit? samaa - parasta aikaa ??nteiden oppimiselle on 6 ensimm?ist? kuukautta. Ja varsinaisessa kielen oppimisessa, kuten jo kaikki kirjoittivatkin, on t?rkeint? vanhempien logiikka, eli puhutaan vain omaa kielt? noin kolmeen vuoteen saakka. Sen j?lkeen voi kieli? vaikka lis?t?kin, itse aion houkutella naapuruston mukulat mukaan ranska kerhoon (opetin joskus menneisyydess? ranskaa ja englantia pienille, 3-8 v)
Oma tytt?reni, 2-v, on t?ysin kaksikielinen. Itse olen ainoa suomenpuhuja (ja itse asiassa sen takia t?lle palstalle eksyinkin, etsiess?ni suomalaisia leikkikavereita - vastauksia tuli tosin vain yksi, Kiitos Ari! L?ytyneek? t?ll? kertaa lis?? porukkaa?) ja neiti kyll? tiet?? tasan tarkkaan mit? sanotaan ja kenelle. T?ss? p?iv?n? muutamana is?ns? k?ytti suomea, ja sekoitti kaksi sanaa, ja korjaaminen tapahtui heti "No, daddy! " ja per??n oikeat suomen sanat.
Monikielisyydest? on my?s kokemuksia yst?v?piiriss? - er??ss? perheess? ?iti puhuu suomea, is? italiaa, vanhemmat kesken??n saksaa, ja 3-vuotias neiti selvi?? kaikilla kolmella kielell?. Toisessa perheess? ?iti puhuu suomea, is? arabiaa, kotona englantia ja koulussa ruotsia, ja edelleen sama juttu, no h?t?! Lapset p?rj??v?t kaikilla kielill?! Uskomattomia tapauksia!

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #35 : Kesäkuu 03, 2004, 04:32 »
Hennu :D Tunnetaan perhe, jossa ?iti suomalainen, is? italialainen ja vanhemmat puhuu kesken??n englantia ja lapsi on omaksunut hyvin kolmikielisyyden.

T??ll? mielenkiintoista luettavaa:?idin ja is?n kielell?,lapsen kanssa maailmalla etc....

http://www.uppo-nalle.wsoy.fi/uppo/index.jsp?c=page&id=5228&&navig=true

http://www.uppo-nalle.wsoy.fi/uppo/index.jsp?c=page&id=5236&&navig=true

Nyt muuten l?htee Uppo-Nallen pojat Australiassa-kirjasta  toivepyynt? Suomeen. Kirjailija paljasti silloin 2000 kev??ll? Brisbanessa meille h?nt? kuulemaan tulijoille, ett? seuraavassa teoksessaan ollaan Australiassa ja ei olla viel? t?h?n menness? hankittu kirjaa. Miten sopivasti sukulaisten  juuri meilaillessa  mit? l?hett?? pienelle pojallemme syntt?rilahjaa.

Poissa concept-

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 131
    • www.dash05.tk
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #36 : Kesäkuu 07, 2004, 13:30 »
Itse olen kaksikielinen, is? on skotti ja ?iti on suomalainen. veljen pojasta tulossa hyv?? vauhtia kolmikielinen asuvat ruotsissa, vanhemmat puhuvat sille suomea ja meik? ja is?ni puhuvat sille englantia.

Ei siit? mit??n haittaa varmaankaa koskaan tule olemaan.

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #37 : Elokuu 31, 2004, 21:30 »
Hämeenlinnan Kaupunginkirjasto on  kerännyt  hyvän listan lapsille sopivista suomenkielisistä nettisivuista. Osoitteesta http://www.makupalat.fi/lapsell1.htm löytyy  paljon  hauskaa  puuhasteltavaa.

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #38 : Lokakuu 05, 2004, 13:24 »
Heissan

Tormasin kaksikielisyys tutkimukseen. Varmaankin kiinnostaa meita kaikkia tahan keskusteluun osallistuneita :)

http://www.student.oulu.fi/~kvuoti/Kaikki.doc

Petra

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #39 : Lokakuu 05, 2004, 21:38 »
Kun kerran tama kaksikielisyysaihe nousi taas pintaan, ajattelin kysya muilta vanhemmilta, miten ehdottomia olette olleet suomen kielen puhumisen suhteen? Siis tarkoitan sita, etta puhutteko vain ja ainoastaan suomea missa tahansa tilanteessa? Aikaisemmin keskustelussa kavi muistaakseni ilmi (ja faktatietoahan se on), etta kaksikielisyyden onnistumiseksi molempien vanhempien on puhuttava lapselle vain ja ainoastaan sita omaa kieltaan, etta lapsi sitten tietaa eron kielien valilla. Itsellani kun lipsahtaa muiden ihmisten seurassa automaattisesti englannin puhumiseksi, koska muuten joku on koko ajan kysymassa mita sanomani sanat tarkoittavat... Myos usein isan ollessa paikalla puhumme molemmat lapselle englantia, tosin mieheni valilla puolestaan yrittaa jutella lapselle suomeksi, mika on varmaan viela pahempaa, kuin minun englanninpuhumiseni... :hahhaa Han ei siis todellakaan osaa paljon suomea ja se aksentti!!! Kotona tyton kanssa kahdestaan hopotan tietysti koko ajan suomeksi, mutta siinakin taytyy alkaa varmaan olla vahan varovaisempi ja puhua "kirjakielta"?? Muutenhan han luulee, etta aidin keksimat hopohopo-sanat ovat oikeita... :P Tassahan taitaakin olla isompi urakka edessa, kuin olin kuvitellut...:?