Kirjoittaja Aihe: Kaksikieliset lapset  (Luettu 17101 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
ehdollisesti
« Vastaus #40 : Lokakuu 07, 2004, 00:12 »
Heidi,
Ma olen puhunut aleksin kanssa noin 95 prosenttisesti suomea ja en ole turhaan ottanut stressia jos on valilla lipsahtanut englanninkielinen sana valiin. Olen huomannut kumminkin etta kun han kerran on siina oppimisiassa eli suurin osa asioista elamassa on uusia, niin jos "erehdyn" vastaamaan siihen kuuluisaan miksi kysymykseen englanniksi niin han osaa sen englanniksi kunnes se opetan uudestaan suomeksi,,,eli jatkossa siita asiasta puhuttaessa han aina kayttaa englanninkielista selitysta kyseiselle asialle.

Meilla oli hyva tuuri siina etta paasimme 5 kuukaudeksi suomeen jossa han sai hyvia kavereita, ja suomenkieli tuli valtakieleksi, ja aleksilla tapahtui se kielten erottelu heti sen jalkeen. En tieda tapahtuuko se yleisesti, mutta han alkoi sanomaan esim etta Juha sanoo "koira" isi sanoo koira ja mum sanoo Dog ja Uncle tim sanoo Dog,,,eli han alkoi miettimaan ketka puhuu suomea ja ketka puhuu englantia.

Itsellani on myos hyva mahdollisuus olla menematta duuniin enaa joten minulla on myos mahdollisuus viettaa enemman aikaa hanen kanssaan nyt joka kylla auttaa huomattavasti suomen omaksumisessa, uskoisin etta jos olisin normaalisti duunissa niin hanen suomenkielensa karsisi siita, koska englantia tuppaa joka ovesta sisaan. (aleksi kay vain kerhossa 4 paivaa viikossa 3 tuntia paivassa, ettei ihan alakoos helavyota kayttamaan ja pohjaalaiseks muutuis)

nyt meilla on menossa tenkka puu, koska han haluaa oppia kirjoittamaan ja han haluaa kirjoittaa molemmilla kielilla,,hmmmeli kaksinkertainen haaste,,,uskoisin etta annan englannin lipsahtaa voitolle tuossa kirjoittamisessa, (kylla se puheessakin voitolle jaa)
onnea matkaan
ai niin aleksin lempi lapsuusajan tuutulauluksi tuli tuu tuu tupakkirulla,, (ainut minka muistin heh heh)
onnea matkaan
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa Maryam

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 2
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #41 : Lokakuu 07, 2004, 10:40 »
kielet oppii parhaiten lapsena.olen puoliksi iranilainen,puoliksi suomalainen,mutta synnyin ruotsissa.opin kaikki kolme kieltä niin että äiti puhiun VAIN suomea,isä VAIN persiaa ja kodin ulkopuolella puhun ruotsia ja hyvin se meni eli puhu lapsille suomea kyllä n englantia oppii kodin ulkopuolella..?

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #42 : Marraskuu 17, 2004, 02:25 »
Hei vaan!
Tuttujen kautta sain kuulla kaksikielisyys kiertokirjeestä ja edelleen web sivusta. Kiertokirjeen kirjoittaja on logopedi joka on väitellyt kaksikielisyydestä, ja paitsi ylläpitää web sivustoa myös pitää kursseja aiheesta. Juttelin Susannen kanssa puhelimessa ja luin artikkeleita netistä -loistotietoa. Suosittelen kaikille!
http://www.bilingualoptions.com.au/

Poissa kuldar

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 21
lasten kaksikielisyys
« Vastaus #43 : Joulukuu 18, 2004, 13:38 »
Hei!

Luin tänään sen keskustelun kaksikielisyydestä. Ihan asiallinen ja hyvä keskustelu. Minunkin mielestä paras lahja lapsille on monikielisyys.
Itse olemme virolaisia, mutta asunut Suomessa lähes 8 v. ja helmikuussa tulossa Melbourneen 3-4 vuodeksi. Lapset ovat 6v. ja 3v. tytöt. Isompi tyttö on täysin kaksikielinen. Hän on muutenkin erittäin älykäs ja kielellisesti lahjakas. Hän aloitti päivähoidon 3v ja puhuu erinomaista suomea. Pienempi tyttö on nyt ollut hoidossa 2 kk ja ymmärtää hyvin suomea, vaikka ei kovin paljon puhuu. Kyllä hänen viron kielikin ei ole niin hyvä vielä, kun oli isosiskolla siinä iässä.
Nyt meitäkin vähän askarrutta se kolmas kieli, mutta niin kuin tästä olen lukenut ja ystävien kokemuksista tiedän, lapset oppivat tosi helposti. Se oli mielenkiintoista, mikä tuli täällä foorumissa ilmi, että tämmöiset lapset ovat yleisestikin muita älykkäimpiä!?! Hyvä tietää.
Meidän täytyykin heti löytää koulu isommalle tytölle. Riinan suosituksella yritämme löytää asunnon North Melbournesta, koska mun mies tule olemaan töissä yliopistolla (tutkijana tietotekniikan alalla- se vastaukseksi niihin kysymyksiin, mitkä tulivat siihen toiseen teeman). Nyt mun kysymys- tietääkö joku hyvän koulun NM-sta? Lohduttava oli lukea täällä, että ala-asteella ei koulujen välillä ole niin suuria eroja. Ja toinen kysymys- mistä löytää niitä teidän mainitsemia kerhoja meidän nuoremmalle tytölle, jotta hänkin oppisi englantia ja äiti saisi vähän oma aikaa joskus? Ovatko niihin jonot ja miten pitkat? Kaikki tieto olisi "appreciated".

Tuipa,

sinä etsisit leikkiseuraa lapsellesi. Me olisimme ihan onnellisia, jos lapsemme saisivat pitää yllä suomen kieltakin. Siten, voitais tavata silloin maaliskuussa! Saavumme 22.helmikuuta ja toivottavasti maaliskuussa olemme asettuneet johonkin.

Kiitos kaikille dunderilaisille korvaamattomista vinkeista,
Hyvää Joulua

Siiri

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #44 : Joulukuu 19, 2004, 01:37 »
Lainaus
Alkuperäinen postittaja kuldar
 Riinan suosituksella yritämme löytää asunnon North Melbournesta, koska mun mies tule olemaan töissä yliopistolla


Hui mikä vastuu... :D Suosittelinhan toki monia muitakin asuinalueita yliopiston läheisyydessä, mutta tietysti kun itse asun North Melbournessa ja olen niin kovasti tykästynyt tähän alueeseen, niin taisi tulla hieman puolueellista esittelyä...
Riina

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #45 : Joulukuu 19, 2004, 01:43 »
Ai niin, kaksikielisyydestä vielä...

Onhan meillä Melbournessa myös Suomi-koulu, joka kokoontuu koulujen lukukausien aikana kerran viikossa lauantaisin klo 12-14 Heidelbergissä. Opetusryhmiä on kaksi: isompien ja pienempien ryhmä. Pienempien ryhmään kaivattaisiin ymmärtääkseni innokasta ohjaajaa. Isompien ryhmä sai ensi lukuvuodeksi minusta uuden opettajan. :D
Riina

Poissa Annele

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 13
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #46 : Joulukuu 19, 2004, 10:24 »
Hei Riina,

onko tuolle pienempien lasten kielikoulun ohjaajalle millaisia vaatimuksia, siis tarvitseekomuita taitoja kuin suomen kielen ja paljon reipasta mielta? Kuka vastaa kielikoulun toiminnasta, tai kenelta tasta ohjaajan paikasta voisi kysella lisaa? Olen itse Pohjois-Melbournessa asuva opiskelija ja tykkaisin itse pitaa omaa suomenkielen taitoani ylla. Tykaan myos kovasti puuhastella lasten kanssa ja mulla on jopa level 1 first aid certificate. Voisin vaikka olla vapaaehtoinen apuope tai jotain :)

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #47 : Joulukuu 19, 2004, 13:56 »
Annele,

katso u2u. :D
Riina

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
Melbournen mukulat ja muuta
« Vastaus #48 : Joulukuu 22, 2004, 00:20 »
Illolla voin ilmoittaa, että Melbournen mukuloista tulee todella totta! Lapsia on löytynyt niin paljon, että Melbournen Suomi seura aloittaa ensi vuonna lapsille oman kerhon, Melbournen mukulat.
Kerho aloittaa toimintansa Suomi seuran laskiaisjuhlien yhteydessä,
Sunnuntaina, 13.2.2005 klo 12 alkaen
Tästä eteenpäin kokoonnutaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina klo 10-12 Suomi talolla, Pier Street Altona. Kerhon tarkoituksena on antaa lapsille (ja vanhemmille) mahdollisuus tavata muita suomenkielisiä lapsia ja aikuisia, ja "muistella" Suomea askartelun, leikin ja liikunnan merkeissä.
Tapaaminen menee vähän päällekkäin Suomi koulun kanssa, mutta muut päivät eivät sopineet monille.
Toivottavasti saadaan paljon yhteistä toimintaa Suomi koulun kanssa, jotta saadaan kaikki lapset yhteen! Eiköhän me Riaapa open ja vanhempien kanssa voida järjestää jotain... :)

Tähän loppuun on pakko laittaa vielä vähän tuosta kielen kehityksestä... Meidän pikku pimu joi tässä yhtenä päivänä hitaammanlaisesti kupista, ja sanoin sitten hänelle " otapa nyt kupin korvasta kiinni ja juo" Neiti katsoin minua ihmetellen, laittoi sitten korvan kiinni kuppiin, ja totesi että "HÄ!! Ei tämä onnistu" :hahhaa  Ja vielä toinen - Usein hampaita pestessä katsotaan ja lauletaan suomalaisten hammaohjelmien lauluja (neidin hammaslääkäri mummu on lähettänyt hammasvideoita), joista uusin menee "Aina kun on syöty, bakteerit on lyöty, hampaat kun vain harjataan" Ihmettelin kun neiti rupesi aina lyömään kesken laulun... ja mietin sitten uudestaan sanoja :P Että sellaista tämän sanojen opettelu, kun yksi merkitys tarttuu mieleen ennen muita :hahhaa

Todella mukavaa, että uusia lapsia tulee toimintaan mukaan!!!

Poissa petra

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #49 : Helmikuu 23, 2005, 14:22 »
Ehkapa tama artikkeli sopii parhaiten taman otsikon alle?

Helsingin Sanomat 21.2.05
Elama & Terveys osio:

Lapsuus maailmalla

Kolmannen kulttuurin kasvatit sukkuloivat sujuvasti kulttuurista toiseen, mutta lapsena lähtenyt on vieraana omassa maassaan

Vuosittain toistatuhatta suomalaislasta muuttaa perheineen takaisin kotimaahan asuttuaan aikansa toisessa maassa.
Vanhemmille muutto on paluuta tuttuun ja turvalliseen kulttuuriin. Lapselle paluu on suurempi haaste. Palaaminen kotimaahan tarkoittaa taas uutta muutosta lapsen elämässä.

"Kulttuuri-identiteetti ei ole sama kuin etnisyys tai passi. Ulkomailla asunut lapsi on pesusienen lailla imenyt vaikutteita toisesta kulttuurista, eikä hänellä ole enää vanhempiensa tavoin suomalaista identiteettiä", monikulttuurista lapsuutta tutkinut Ilona Tikka selittää.
Matkalaukkulapsiksikin kutsuttuja nuoria Tikka nimittää kolmannen kulttuurin kasvateiksi. Nämä ulkomailla asuneet tai asuvat lapset ovat tottuneet tasapainoilemaan synnyinmaansa ja asuinmaansa kulttuurien välimastossa. He ovat koonneet paloista omanlaisensa kolmannen kulttuurin, josta he ammentavat identiteettinsä vielä aikuisinakin.

"Lapsi tarvitsee kuuluvuuden tunteen. Vaikka lapsuutta määrittelee muutos, täytyy juurien olla jossain. Maantieteellisen paikan sijaan juuret voivat levittäytyä laajemmalle ja muodostaa globaalin verkoston. Sitä ei usein ymmärretä", Tikka kertoo.
Tikka tietää mistä puhuu. Isän työt veivät hänet lapsena ensin Tansaniaan ja myöhemmin Englantiin.
Nykyään Helsingin kansainvälisen koulun opinto-ohjaajana Tikka tekee päivittäin työtä monikulttuuristen lasten parissa.
"Ulkoisesti suomalaisluokkaan sulautuva sinisilmäisen pellavapää saattaa tuntea olonsa hyvin vieraaksi täkäläisessä opetuksessa. Kun erilaisuus on muuta kun näkyvää, ei sitä huomata ja lapsi jää yksin ongelmineen. Lapsesta saattaa kasvaa ahdistunut aikuinen."

Parhaimmillaan kolmannen kulttuurin kasvatit ovat Tikan mukaan kielellisesti lahjakkaita, empaattisia ja laajan ymmärryksen omaavia aikuisia. He kykenevät vaivatta sukkuloimaan eri kulttuurien sekamelskassa.
"Valitettavasti meillä Suomessa ei näitä ominaisuuksia arvosteta tarpeeksi, ja nämä lahjakkuudet päästetään aikuisina karkaamaan ulkomaille", Tikka pahoittelee.


Lähde: Ilona Tikka: Suomalainen lapsi maailmalla ? Kolmannen kulttuurin kasvatit. Kansanvalistusseura.

----

Julianna on oppinut arvostamaan sukulaisia

"Matkalaukkulapsi ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Elitismi on siitä elämästä kaukana", Julianna Borsos-Torstila huudahtaa ja alkaa muistella Tunisiassa lapsena kokemaansa leipäkapinaa.
"Se oli aika selviytymistä, kun sotilaat valtasivat kadut. Mutta toisaalta menevälle sattuu ja tapahtuu."
Ja Borsos-Torstila on mennyt. Kun Brysselissä syntynyt suomalaisen äidin ja unkarilais-belgialaisen isän tytär yksitoistavuotiaana muutti Helsinkiin, oli isän diplomaatintyö kerryttänyt hänelle jo kolme aiempaa kotimaata.
"Elämä lokeroitui kolmen vuoden jaksoihin sen mukaan asuttiinko Belgiassa, Kanadassa vai Tunisiassa. Samaa kaavaa noudattavat lapsuuden muistot", Borsos-Torstila pohtii ja muistaa, etteivät luokkatoverit Helsingissä aluksi uskoneet tositarinoita maailmalta.
Lapsuutensa maisemat Borsos-Torstila on halunnut esitellä myös miehelleen. Vastavihityillä ei ollut matkakohteista pulaa: sopimukseen kuului myös suomalaisen siipan kotikontujen katsastaminen Pariisissa ja vierailut appivanhempien luo Unkariin ja Itävaltaan.
Kaksi matkalaukkulasta on hänestä ihannepari.

"Vain toinen saman kokenut tietää, mistä siinä elämässä on kyse. Ystäviä ja sukulaisia arvostaa aivan eri tavalla, kun heidät on joutunut muuton takia jättämään usein. Se on myös syy siihen, miksi olemme nyt asettuneet Helsinkiin", aiemmin miehineen Lontoossa asunut Borsos-Torstila sanoo.
Kutsuja maailmalle on sadellut, sillä kahta omaa yritystään luotsaava kauppatieteen tohtori pitää tiukasti kiinni maailmanlaajuisesta verkostostaan.
Belgialaista perua olevalla huumorilla Borsos-Torstila porskuttaa läpi Helsingin harmaan talven.
"Lapsena oli tärkeä sulautua nopeasti ympäröivään yhteisöön. Nyt erilaisen taustan kestää ja voin sanoa olevani juurtunut Suomeen. Ja ainahan lomilla pääsee matkustamaan!"

---------

Meribiologi Sebastian vaihtaa pian maisemaa

Maa polttaa pari vuotta Suomessa asuneen Sebastian Valangon jalkojen alla. Nuorella meribiologilla on enää runsas kuukausi talsittavana Helsingin katuja, sitten uusi tutkimussukeltajan pesti vie Skotlantiin.
Muutto vakinaiseen työhön puolentoistatuhannen asukkaan pienelle saarelle ei pelota kokenutta maailmanmatkaajaa.
"En ole niin naiivi, että kuvittelisin sopeutumisen olevan helppoa. Kun on lapsesta asti selvinnyt erilaisten ihmisten joukossa, sitä kuitenkin tietää pärjäävänsä", Valanko pohtii.
Hän muutti lapsena Sveitsiin ja aloitti koulun englanninkielellä. Isän työn vuoksi perhe asui Lausannessa kaikkiaan viisi vuotta.
"Pari ensimmäistä kouluviikkoa väänsin itkua, kun en ymmärtänyt, mitä muut puhuivat. Lopulta hain pikkuveljeni ja marssin ovet paukkuen ulos koulusta. Sitten sitä vaan jotenkin oppi kieltä ja sopeutui", Valanko muistelee.

Sveitsin aikoina Suomi oli vain kesäinen lomapaikka Turun saaristossa. Kun perheen paluupäivä kotimaahan lopulta läheni, kymmenvuotias Valanko veljineen oli innoissaan.
"Vanhemmat yrittivät turhaan varoitella Suomen talvesta ja arjesta. Lopulta tulikin sellainen olo, että on ulkopuolinen, vaikka olen aina pitänyt itseäni suomalaisena. Joskus tuntuu kurjalta, kun ei tiedä kotimaansa kaikkia kulttuurisia juttuja", hän harmittelee.
Vaikka Valanko viihtyykin hyvin Suomessa, hän palaa mielellään Britanniaan. Kansainvälistä koulua koko ikänsä käynyt tutkija suoritti opintonsa siellä ja pitää englantia myös vahvimpana kielenään.
"Suomea opin kunnolla vasta laivastokokkina intissä. Äitini kotikieli on ruotsi, mutta pikkuveljen kanssa puhun englantia", Valanko summaa kielikoukeroitaan.
Valanko ei vielä tiedä, kauanko aikoo Skotlannissa sukeltaa.
"Pelkästään yhdessä paikassa oleminen on ahdistavaa. Maisemaa on niin helppo vaihtaa."

---

Tuomaasta vaikeinta oli sopeutua Suomeen

"Vaikka jatkuva muuttaminen tuntui aikoinaan pahalta, en kanna vanhemmilleni kaunaa", Tuomas Suomela kertoo. "Nyt jälkeenpäin vieraita maita ja muuttoja on ruodittu siskon ja vanhempien kanssa."
Suomela asuu ja opiskelee nyt Espoossa, mutta on asunut perheineen Yhdysvalloissa, Japanissa, Singaporessa ja Luxemburgissa.
Hän kävi amerikkalaisen koulun ala-asteen Japanissa eikä nuorempana suhtautunut kovin suopeasti vanhempiensa valintoihin.
"Paluu Suomeen ja sopeutuminen kouluun Helsingissä oli tosi vaikeaa. Aluksi jouduin kuukaudeksi väärälle luokka-asteelle. Suomalaiskouluissa ei myöskään ollut urheilutoimintaa, johon olin tottunut", Suomela muistelee.
"Lisäksi puhuin kirjakieltä ja käytin ulkomailta ostettuja merkkivaatteita. Silloin lama-aikaan se tuntui olevan muutamille liikaa."
Kolmessa vuodessa Suomelasta kasvoi kavereineen kiitävä suomalaisteini. Vanhempien ilmoitus muutosta takaisin Japaniin tuntuikin yläasteikäisestä julmalta rangaistukselta.
"Kaikista muutoista se oli vaikein. Isosiskoni jäi asumaan yksin Suomeen. Yritin kaikkeni, että olisin voinut jäädä."

Lopulta perheporukalla päädyttiin vuoden koeaikaan.
"Kaipa siinä kapinassa oli mukana ihan normaalia murrosiän myrskyä."
Onneksi elämä Japanissa alkoi pikkuhiljaa hymyillä. Monet amerikkalaisen koulun oppilaat olivat kiertäneet maailmaa Suomelan tavoin. Ensimmäisenä koulupäivänä Suomela törmäsi ala-asteen luokkakaveriinsa.
"Kun muuttaa uuteen paikkaan ja saa kavereita, menneet unohtaa helposti."
Yhdysvalloissa syntynyt Suomela kertoo olevansa suomalainen ? nykyisin. Kohta valmis BBA näkee unia englanniksi ja haaveilee muuttavansa joskus Japaniin.
"Se halu tosin riippuu päivästä ja vuodenajasta", Suomela naureskelee.