Jouko
Laivamatkasta on ikuiset muistot, kiitos isäni.
Hän otti valokuvia matkan varrelta, ja kirjoitti matkapäiväkirjaa, vanhemman silmin tosin. Mutta olen osannut sieltä kaivaa omat muistoni seasta
Ja se satamaan saapuminen oli sanoin kuvaamaton tapahtuma, uuteen maahan saapumisen ilo, koko perheen juhlaa se oli.
Ja sitten se maihinnousu perään, matkatavaroiden selvitys, ja sen jälkeen menimme passi & viisumitarkastukseen.
Sieltä selvittyämme tuli siirtolaisviranomainen kysymään meiltä, että haluammeko kyydin siirtolaan ( jossain Melbournen laitamilla) Josta ystävällisesti kieltäydyimme.
Pääsimme sen jälkeen vastaaottohalliin, jossa oli vastassa matkalaisia varten ihmisiä, mutta ennenkaikkea se, että laivamme oli viimeinen siirtolaislaiva, siellä oli tuhansia ihmisiä ottamassa vastaan vanhaa `rouvaa´viimeisellä matkallaan.
Monet ehkä matkustanut kyseisellä laivalla.
Muistan itse olleeni ylpeä, että olin noussut kyseisestä laivasta, ja kuljin varmoin askelin vastaanottokäytävää pitkin, ja iloitsin unelmieni täyttymystä, ja sitä mikä odotti edessä.
PS: pelkäsin niin perkeleesstikkiiiii
Mutta se matka kesti Southhamptonista Melbourneen n30 päivää, ja se on ikuisesti elämäni muutosten joukossa ykkösenä
Tässä pala nuoren siirtolaisen mielikuvitusta & muistoa
Kertokoon Sheila seuraavaksi omasta matkastaan
Sitten kerron palan lisää
