käsitteistä. Olen joskus muutaman sosiologian kurssin käynyt, mutta edes hämärästi ei muistu mieleen paljoa, mutta hualla löytyy mm.
Sosiologian klassikoista elämäntyylin käsitettä käytti mm. Max Weber. Hän määritteli elämäntyylin srategiaksi, jota yksilö käyttää hyödyntäessään yhteiskunnallisen aseman, koulutuksen, traditioiden sekä markkinoiden hänelle antamia resursseja ja mahdollisuuksia.Myös
elämäntapa tulee aika lähelle:
Elämäntapa koostuu kaikista niistä toistuvista toiminnoista, jotka täyttävät ihmisten elämän. Se kuvaa ihmisen jokapäiväisen elämän ulospäin näkyviä muotoja: työtä, asumista, vapaa-aikaa, perhe-elämää (Roos 1990). Elämäntapa on siten kokonaisuus ja tietynlainen järjestelmä, vastakohtana irrallisille, yksittäisille elämäntoiminnoille. Riinan lausuma "Kyllä sitä vaan jokainen on oman onnensa seppä" kyllä sopii hyvin kuvaamaan sitä, mitä useimmat nykyteoriatkin ajattelevat asiasta. Määriteltiin asia sitten miten tahansa, niin kyse olisi aina yksilön omasta valinnasta, elämäntyyli on tietoinen projekti, jota yksilö rakentaa omilla valinnoillaan. Tämä vastakohtana kollektiivisille teorioille, joiden mukaan ihmisen elämäntyylin määrittelee pääasiassa syntyperä, uskonto, yhteiskuntaluokka, heimo, kansa ... eli ryhmä, jonka jäseneksi hän on syntynyt tai kasvanut - ja aikaisemmin hän yleensä pysyikin lokerossaan.
Kyse on siis siitä, muokkaako maailma meitä vai me maailmaa. Totuus, totta kai löytyy siitä ääripäiden välimaastosta.
Nettikamerat ja nettifoorumit ovat osa teknistä elämäntyyliä, jos se määritellään niin kuin esim. markkinatutkimukset sen tekevät eli lähelle "kulutustyyli"-käsitettä. Kyllä sellainenkin tyyli kuuluu tänne, mutta ei niin voimakkaana kuin Suomessa.
Jos toisesta ihmisestä välittäminen, oli se ihminen sitten vanhempi, muu sukulainen tai ystävä, kuuluu elämänarvoihisi, ja että nettikameralla välitetty kuva tekee tuon läheisen onnelliseksi, niin miksipä et tuota keinoa käyttäisi jos se sinulta sujuu. Kuten tulla toisessa (pairssakin) ketjussa kerron, minulla on siitä erittäin
positiivisia kokemuksia. Jos taas mustekynällä kirjoitettu kirje kahden kuukauden takaisine valokuvineen tuntuu paremmalta, niin miksipä ei.
Erittäin hyvä elämänfilosofinen ohje tuo Jaaksin "never burn the bridges behind you" eli kehotus olla milloinkaan polttamatta siltoja takanaan. Olen joutunut itse miettimään tuota asiaa viime aikoina aika paljon kun olen pyydellyt maahantulohakemustani tukevia lausuntoja Suomesta mm. entisiltä työntantajilta ja oppilaitoksilta. Varsinkin silloin vähän nuorempana tuli välillä uhottua ehkä haistateltuakin, mutta onneksi näköjään ei kovin pahasti kun apua on nyt hellinnyt.
Minä kun en ole tänne tullut vaan minut on tuotu, ei sentään raudoissa, sormuksia kun ei ostettu
ja kun olen ollut maassa vasta hyvin vähän aikaa ja asunut vain kahdessa paikkaa, en osaa sanoa vielä, jäisinkö tänne vai palaisinko Suomeen jos saisin päättää. Ehkä saattaisin mennä puolitiehen vastaan (ei konkreettisesti, mitäs siellä on puolivälissä, Afganistan?) tai vähän lähemmäksi Suomea, että puolin ja toisin matkustaminen olisi vähän helpompaa. Osaan kyllä arvioida ja vertailla Suomea ja Australiaa monien yksittäisten asioiden suhteen, mutta kokonaisuus, se on vielä auki. "ei parempi eikä huonompi, mutta erilainen" on vastaus, joka tulee entistä useammin mitä enemmän ikää kertyy.
Tietysti ympyröiden uusiminen aina antaa mahdollisuuden "parantaa" tai ainakin pistää uusiksi. On se ainakin haastavaa ja jännittävää, ja parhaimmillaan kasvattavaa, parasta elämänkoulua.
