Paluumuuttajan opiskelu

[Jurttamuori]

No hei taas 

Tuuli pyöräytti tämän viirin kuitenkin, erinäisten vaiheiden jälkeen, loppuviimeksi Suomen suuntaan. Liput on varattu toukokuulle ja nyt nautitaan (toisesta ja) viimeisestä Aussikesästä.

Mietiskelin tässä tuon muksun koulunkäyntiä Suomessa. Poika menee tokaluokalle. Laittaisinkohan kansainväliseen kouluun vai ihan supisuomalaiseen? Harmillistahan se olisi, jos täällä opittu kielitaito ei pääse kasvamaan, ja olisikohan helpompi muutenkin jatkaa opiskelua samalla kielellä, millä aloitti. Vai luottaisiko vain siihen, että kyllä se takaraivossa pysyy tulevia koitoksia varten? Kun ei meistäkään ikinä tiedä, milloin taas keksitään tempaista ulukomaille Mihin muiden paluumuuttajien lapset on menneet?

Eilen muuten muksu kieriskeli naurusta kun koitin sanoa "aeroplane". Mielestäni ihan oikein mutta se ihan vesissä silmin kikatti kun kuulostin muka hassulta  Tuli mieleen kun itse 9-v likkana Afriikassa koitin opettaa isää sanomaan "turtle". Sen mielestä kun se oli "töötöl" 

Sellattisii,
Jurttis

[Aikis]

On sulla nopeet käänteet Jurttis...no etpähän ainakaan ehdi sammaloitua.

Nuo pikkukoululaisen valinnanmahdollisuudet koulun suhteen ovat paljolti kiinni siitä, mille paikkakunnalle olette asettumassa Suomessa. Vain suurimmissa (etelä-Suomen) kaupungeissa on kansainvälisiä kouluja tai englanninkielistä opetusta. Mutta sitten taas pääkaupunkiseudulla aika runsaastikin eikä vissiin tuolla alakoulun puolella edes hirveitä jonoja.

Eli aloita katsomalla tulevan kotipaikkakuntasi kotisivuilta, mitä talo tarjoaa.

Englannin opiskelu alkaa kuitenkin sekin kunnasta vähän riippuen jo tokalla tai kolmannella luokalla, joten ainakin sillä keinoin vähän pysyy kiinni jo opitussa. Ja onhan tuo maalima niin täynnä (siis lasten etenkin) kaikke enkkua että tuskin jo saavutettu kielitaito tykkänään häviää missään oloissa...

Aina eivät lapset edes halua mennä englanninkieliseen opetukseen, vaan ihan 'tavalliseen' saatuaan erikoisuudesta elämässään ihan tarpeeksi. Näin olen kuullut joillekin muillekin käyneen, mutta myös meidän neidille. Hän nyt tosin jo menikin lukioon että on vähän eri juttu. Ja onkin kyllä muuten tyytyväinen mutta kun joutuu ensimmäisen kurssin englannista suorittamaan muiden tavoin (sen jälkeen itsenäisesti) tuskailee opettajan tekemiä virheitä...

[Traveller]

Vantaan Kartanonkoskella oli tosi kivan näköinen kansainvälinen koulu, itse asuin siellä ennenkuin muutin tänne Sydneyyn (viime sunnuntaina...).
Mutta kuten muut tuolla totesivat, kieliä opiskellaan nykyajan peruskoulussa jo 1-2. luokalta lähtien.

[Jurttamuori]

Aikis,
sitä pitää nuorena luistella että on vanhana mitä muistella 
Mutta myönnetään että tässä vanhetessaan vois alkaa harkitsemaankin silloin tällöin, joskus, tai edes kerran ennen kuin mitään "päättää" ja VARSINKIN ennen kuin sen kansainvälisillä voorumeilla kuuluttaa
Jyväskylään me suunnataan takaisin, ja siellä on kyllä kansainvälinen ala-aste. Pääsykokeet sinne on tokaluokkalaisellekin, kun opetus on kokonaan englanniksi, mutta eiköhän muksu niistä selviä (jos ne nyt saa opetettua sen lukemaan ennen lähtöä). Itse poika haluaisi englanninkieliseen, oispahan jotankin tuttua sitten palatessa.

Taidan muutta nimimerkkini Tuuliviiriksi.

[Aikis]

No jos kerran poika itse haluaa, niin sittenhän ei ota jos ei annakaan että osallistuu pääsykokeisiin!

Ja ainahan sieltä englanninkielisestä opetuksesta pääsee pois kansalliseen kouluun, jos jostain syystä mieli muuttuu matkan varrella...Toisin päin sen sijaan on paljon vaikeampaa, ellei joskus suorastaan mahdotonta, kun etusijalla yleensä luonnollisesti ovat juuri nämä 'paluumuuttajat'.

Näin pienten kohdalla tuo arviointien vertailukin on varmaan paljon helpompaa...oman lapsen kohdalla olin ällistynyt suomalaisten opetusviranomaisten kyvyttömyydestä 'kääntää' 1-7 asteikkoa suomalaiseen 4-10 arviontijärjestelmään. Piti aivan erikseen kaksi pitkää puhelua käydä toinen lääninhallitukseen (jossa suoritetaan lukioiden yhteisvalinta) ja haluttuun kouluun, ennenkuin sai heidät ymmärtämään, minkätasoisesta todistuksesta oli kyse.

Yhdestäkin lukiosta (joka olikin tosin vasta kolmannella tilalla) tuli kohtelias kirje kesällä, että valitettavasti he eivät ottaa oppilaaksi, koska heidän pääsyrajansa on 8.5 ja oppilaan keskiarvo on alle 7...siis kun tässä kansainvälisessä todistuksessa oli ensiksikin vain viisi lukuainetta (joiden perusteella lukion keskiarvo lasketaan) ja siellä taisi seiskojen lisäksi olla pari kutostakin (siis asteikolla 1-7), you see!

[Jurttamuori]

Aikis,
voisit kertoa lisääkin, minkälaisiin byrokraattisiin ruttuihin olet Suomessa törmännyt palatessasi- osaisin sitten varautua hiukan, kuinka paljon tätä "no worries" asennetta koitan ammentaa mukaani

Luin tuolta koulun nettisivuilta, että arvioivat lapsen kielitaidon kuullun ymmärtämisessä, puheen tuottamisessa ja kirjoittamisessa. Tuo kirjoitus/lukeminen on ainoa mistä voisi pompata, ja nyt ollaan päästy tukiopetukseen, reading recovery-ohjelmaan. Mun on vaan niin vaikea ymmärtää tätä englanninkielen opettamista ja opppimista. Suomeksi lukemaan oppinut lapsihan lukee minkä sanan vaan, vaikkapa äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä (paikannimi Lapissa vissiin) mutta minun muksuni sanoo että mä oon vasta B2-levelillä, ja lukee pieniä ja lyhyitä sanoja mitä on nähnyt ennenkin. Perustuuko se sitten sanojen ulkoaoppimiseen?? Kyllä nyt jo sujuu 3-4 yksinkertaista lausetta kirjan sivulla, mutta en sitten tiedä onko ne ulkoa opittuja koulussa. Ja jos on, niin on hyvä muisti kyllä muksulla Kirjoittaa osataan vaan mallista, mutta eipä suomalainenkaan 7-vuotias taida muuta vielä tehdä.

On se kummaa, ensin koitetaan oppia englantia ja säilyttää Suomea, nyt mennään oppimaan suomea ja säilyttämään englantia 

[arixmel]

Mun on vaan niin vaikea ymmärtää tätä englanninkielen opettamista ja opppimista. Suomeksi lukemaan oppinut lapsihan lukee minkä sanan vaan, vaikkapa äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä (paikannimi Lapissa vissiin) mutta minun muksuni sanoo että mä oon vasta B2-levelillä, ja lukee pieniä ja lyhyitä sanoja mitä on nähnyt ennenkin. Perustuuko se sitten sanojen ulkoaoppimiseen?? Kyllä nyt jo sujuu 3-4 yksinkertaista lausetta kirjan sivulla, mutta en sitten tiedä onko ne ulkoa opittuja koulussa. Ja jos on, niin on hyvä muisti kyllä muksulla Kirjoittaa osataan vaan mallista, mutta eipä suomalainenkaan 7-vuotias taida muuta vielä tehdä.

Jurttamuori,
Itse olen ollut poikani kotilaksy mestarina nyt 2 vuotta (han on nyt tokaluokan lopussa) ja olen samalla itsekin oppinut tavaamaan (tai ei nyt aivan  ). Tuo mita sanoit englanninkielen opetuksesta pitaa mielestani paikkansa. Meidan koulussa (Brisbane) on ollut heti ekaluokalta lahtien kaytossa menetelma jota kutsutaan "sight" word opetteluksi, eli se alkoi tosi helpoista  sanoista joita lapset opetteli viikottain, uudet sanat joka viikko, talla hetkella on noin 16 uutta sanaa joka viikko ja nyt ne ovat normaaleja (=normaalipituisia) puhekielen sanoja ja muutamia heidan kulloisenkin terminsa aiheen erityis sanoja (esim orbit ja space).

Ensimmaisella luokalla heidan ei tarvinnut viela kirjoittaa niita (ainakaan paljoa) mutta tokalla
nama sanat sitten taytyy oppia joka viikko ulkoa tavaamaan ja tunnistamaan. Meilla on kaytossa menetelma jossa poika kirjoittaa ne kahtena iltana ja sitten mina kyselen ne kolmantena iltana. ("look say cover write)

Sitten johtuen siita kun ne sanat luetaan erilailla kuin suomekielessa (phonetic) niin jos tulee uusi vaikea sana niin siina on aina tenkkapoota,,,heilla on omia menetelmiaan sitten selvittaa mahdollinen sana "Eagle eye" Crawling crab stinky skunk,,,tai jotain vastaavia nimia menetelmilleen.   
nailla he sitten yrittavat lukea uuden sanan esim jakamalla sen osiin tai ottamalla perspektiivia ja lukemaan asiayhteyden (se tais olla se Eagle Eye  )

Taalla on myos jokailtainen "homereader" joka on pieni lasten kirja (eri joka ilta tietenkin). Nama kirjat on jaettu sitten vaikeutensa mukaan. Oma poikani on tasolla 16 joka tarkoittaa semmoista 20 sivun kirjaa ja noin 4 lausetta sivulla, esim joku pinokkio tai muu lasten kirja.

onnea reissuun

[Jurttamuori]

Ari,
samat metodit on käytössä täälläkin. Tuo look say cover write ja homereaderit on tulleet meitäkin vastaan. Olenkin vaan ihmetellyt, että näinkö tuota englantia oikeasti opetetaan.

En tiedä miten Suomessa koulut toimii, ehkä ihan samalla lailla. Mutta me ei sovittu tähän oppimissysteemiin laisinkaan. Minua vaan ihmetyttää miksi minun pitää opettaa lapsi lukemaan eikä koulun  läksyt ymmärrän kyllä, mutta eikös niiden pitäisi olla opitun kertaamista eikä varsinaisen asian opettelua? Kun tulen töistä kotiin viideltä-käyn kaupassa-laitan illallisen-järjestän vaatehuollon yms. niin kello on äkkiä kahdeksan ja sitten onkin nukkuma-aika. Istuttiin muutamana iltana home-readerin+ 10 opittavan sanan parissa+ matikan läksyjen ja vielä "weekly talk"in harjoittelussa. Jäi muuten muut hommat tekemättä ja univormu rutussa töihin aamulla    Tottakai lasta pitää läksyissä tarvittaessa auttaa mutta mulla meni yli ymmärryksen ja aikataulujen tämä homma. Miksi lapsen pitää lukea kirjoja kun se EI OSAA vielä lukea?

Kiitoksia reissuonnitteluista! Täytyy kyllä myöntää että harmittaa mua ettei tällä kertaa pärjätty tässä reissussa. Saan itse tosi hienosti vastuuta töissä ja ura olis kirkkaana eessä, hommat luistaa. Ja tykkään monesta asiasta täällä Australiassa kovasti. Mutta kai ne hommat luistaa sittenkin kun tästä vähän kasvetaan. Tai Suomessa. Ne vaan pitää luistaa meillä molemmilla

Jurttis

[Milka]

Vaikka ei omakohtaista kokemusta ole, niin silti laitan lusikkani tahan lukemisen opettamissoppaan 

Victoriassa on kuulemma kahta eri kuppikuntaa opettajissa, joissakin kouluissa opetetaan ns. phonetics menetelmalla ja joissain sitten Arixmelin ja Jurttiksen kuvailemalla tavalla. Phonetics vastannee aika lailla suomalaista lukemisen opettelemismenetelmaa. Englannin kielessa naita 'phonetics' vaan on paljon enemman kuin suomessa. Suomessahan kirjaimet lausutaan melkein aina samalla tavalla, niin kuulemma myos nama englannin kielen 'phonetics' , sanottaisiko niita sitten tavuiksi tai kirjainyhdistelmiksi.

Tajusikohan tasta finglish sepustuksesta kukaan mitaan? 

[RUU]

...Ja tykkään monesta asiasta täällä Australiassa kovasti. Mutta kai ne hommat luistaa sittenkin kun tästä vähän kasvetaan. Tai Suomessa. Ne vaan pitää luistaa meillä molemmilla

Tuo on sääli, Jurttis, jos sinulla poika on jäänyt ikäänkuin jalkoihin tässä sopeutumisessa ja asettumisessa.
Me taisimme tulla samoihin aikoihin (mid-2006) ja vasta nyt näyttää siltä, että tuo meidän vahvimmin oppositiossa ollut (poika hänkin) pehmentää äänenpainojaan. Ensimmäisen vuoden aikana kuulimme monesti esiteinin painokkuudella kuinka typerä ja ällöttävä maa tämä on ja kyllä menolippu Suomeen edelleenkin kävisi kaupaksi paremmin kuin mikään muu täällä.

Vaikka kuinka hoetaan sitä, kuinka helposti ja nopeasti lapset sopeutuvat niin kyllä se todella koville ottaa heilläkin. Ja tottakai heillä on sama kuin aikuisillakin: eivät kaikki sopeudu. Toisen enemmän, toiset vähemmän, jotkut "kokonaan", toiset ei sitten niin millään tunne tätä kodikseen. Ikävää, että sinun kullanmurullesi tuo meni hankalaksi. Meillä tuo tarhaikäinen on selvinnyt helpoimmalla mutta koululaisten kanssa on jouduttu työstämään ja hiomaan enemmänkin tätä asettumista.

Parasta tässä kuitenkin toukokuun jälkeen on se, että molemmilla on paljon muisteltavaa täältä. Poika ehkä ihailee monia Suomi-juttuja tämän jälkeen ihan uudella tavalla (ja ihan eri tavalla kuin kaverinsa, joilla ei ole samaa kontrastia tai välimatkaa niihin juttuihin) ja molemmilla on paljon kerrottavaa ja hymyiltävää tältä ajalta.

Nyt sitten, ennenkuin karkaatte, buukkaat itsesi pääsiäiseksi Brisbaneen Suomi-päiville. Tämä oli käsky! 

[arixmel]

Milka,
Nyt kun sen mainitsit niin muistan myos taalla ensimmaisen luokan aikan opetetun ns. suomalaiseen tyyliin (phonetic) eli sanomaan kirjaimet niin kuin ne sanotaan sanoissa ei niin kuin ne luetellaan aakkosissa,(vaikka suomessahan ne molemmat on samoja),,semmoinen tavaaminen oli todella hankalaa minulle yrittaa pysya mukana koska siina oli aiva kuin uusi aakkos systeemi, eli  ensin se normaali A="ei" ja sitten se muuntui jonkinlaiseksi kurkkuaanteeksi joka oli tavun mittainen (eli esim sanassa and = än-ng-dh(esimerkki on vain kuvaannollinen mina en noita kurkkuaanteita oikein osaa kirjoittaa ) mutta talla tavoin lapset pystyivat muodostamaan kokonaisen sanan joka kuullosti oikealta.

Yha viela me joskus kaytetaan tata tapaa uuusien sanojen kanssa eli "sound it out" methodiksi me itse sita kutsutaan,,,ja jos lapsi silla tavoin sanoo joka kirjaimen nopeaan niin silloin se kuullostaa silta kyseiselta sanalta.

Jurttamuori,
Tuo kiireisyys on varmasti todella hankalaa ja vasyneena laksyjen teosta ei oikein tule mitaan, asiasta kannattaa jutella opettajan kanssa ja ei kannata yksin asian kanssa painiskella. Ohjeistus 1-3 luokkalaisen kotitoiden maaralle on muistaakseni tunti viikossa http://www.cabinet.qld.gov.au/MMS/StatementDisplaySingle.aspx?id=47258 kuten linkissa nakyy.

tietenkin joskus on erityis tilanteita jolloin asiat venyy,,,esim lapsella on monta muuta mielenkiintoista asiaa kuten muurahaisen seuranta jne  puhumattakaan etta he voivat olla vasyneita tms. Mutta paasaantoisesti ohjeistus tuntuu ainakin taalla toimivan.  Tietenkin on sitten erityistilanteita kuten sinulla jolloin on se kieli ongelma ja se on isona ongelmana matkassa ja kaiken ohjeistuksen voi heittaa roskiin, mutta suosittelen juttelemaan opettajan kanssa ja saamaan hanelta kaiken mahdollisen neuvon kuinka selviytya pahimpien vuorien yli.

meidan koulussa on kaytossa "homework sheet" johon on merkitty koko viikon kotilaksyt, niista sitten saa omassa tahdissa tehda mielenkiinnon mukaan kunhan saa kaikki valmiiksi perjantaihin mennessa. Viime viikolla kuulin opettajalta etta joidenkin lapsien vanhemmat olivat pyytaneet kahden viikon kotilaksyt paperit valmiiksi jotta heidan ollessa liian vasynyt ja kiireinen tyoviikon iltoina he, voisivat suorittaa lapsensa kanssa joitakin kotitehtavia viikonloppuna. Muistan myos jossain jonkun maininneen etta taalla ei ole kotilaksyt kertaamassa mita koulussa jo on opittu vaan antamaan lisaopetusta siiihen opetukseen. eli opettaja opettaa asiaa toiselta kantilta ja antaa kotilaksyjen suorittamiseen hyvan pohjan ja sita rataa mennaan kasi kadessa kummankin toisiaan tukien.

mielenkiintoisen lisan kotilaksyihin on myos tuonut heidan tapansa opettaa myos kotitoita ja urheilua, eli joka viikko on joku kotilaksy joka on esim kodin hoitoon liittyva, meilla oli eilen vuorossa uuden tehtavan oppiminen ja poika oppi pesemaan paistinpannun  joskus hanella voi olla esim pyykin pesussa auttaminen jne jne. Isan mieleen oleva kotilaksy on footyn potkiminen Demonsin tolppien valiin 

[R?yh?]

Hei Jurttis! Ja onnea valitsemallesi tielle! Onneksi ihmisella on valinnan vapauden lisaksi vapaus muuttaa mieltaan! Turha sita on jaada periaatteen vuoksi pyristelemaan, jos ei suju niin ei suju. Ja itse varmaan paatyisin samaan, jos lapsi tai lapset olisivat onnettomia tai itsella olisi semmoinen olo, etta tama ei nyt ole hyvaksi kullanmuruille. Minua kylla harmittaa teidan puolesta, kun ajattelen, etta ongelmat johtuvat ehka 'vain' huonosta henkilokunnasta koulussa ja etta toisessa koulussa homma olisi voinut menna ihan eri tavalla.

Ihan naita keskusteluja seuratessa olen tullut siihen tulokseen, etta tasoerot taitavat olla aika suuria koulujen valilla. Taitaa olla ihan onnenkauppaa ainakin nain vastatulleella, etta minkamoiseen kouluun sita lapsensa laittaa. Meilla oli ilmeisen hyva tuuri, valtion kouluun laitettiin ja ihan silla perusteella, etta mika on lahinna. Myohemmin on selvinnyt, etta naihin kouluihin tuodaan lapsia kauempaakin, ovat niin hyvassa maineessa. Ja itse olemme olleet silmat ympyrkaisina hammastyksesta positiivisessa mielessa. Ja pakko myontaa, etta tulin todella ennakkoluuloisesti tanne vakaana uskomus siita, etta mikaan muu maa ei voi tarjota niin hyvaa koulua kuin Koti-Suomi. Taisin jo aiemmin jossain kertoakin siita, etta meinasin pudota penkilta, kun tutustumispaivana nuorimman opettaja kertoi, etta taalla lapset osaavat lukea esikoulusta ekalle siirtyessaan. Vahan kylla nieleskelin, kun ei meidan tytto osannut edes aakkosia kunnolla ja sinne vaan pistettiin puolivaliin ekaa luokkaa. Ensimmaisen termin jalkeen tytto osaa lukea pienia kirjoja sujuvasti ja kirjoittaa mielestani hammastyttavan hyvin myos. Taalla opetellaan kirjaimet myos aanteina ja niita sitten aletttiin yhdistelemaan ensin pieniksi ja sitten pidemmiksi sanoiksi. Yksittaisten aanteiden lisaksi opeteltiin aluksi kirjainyhdistelmia, jotka yleensa aantyvat samoin ja lisattiin niihin alku tai loppu kirjaimia. Esim. Am / Sam / Jam tai Can / Pan  /Tan jne jne. Viime viikolla tytto oli piirtanyt kuvan itsestaan Lumikkina seitseman kaapion mokilla ja kirjoittanut itse alle seuraavaa: "I am Snow Wit and I am with seven drwfs and the house." Ope oli sitten korjannut alle virheet. Tytto kay siis myos reading recovery opettajalla, viime termilla opeteltiin niita aakkosia ja lukemista ja talla termilla ollaan siirrytty samaan recovery ohjelmaan kuin muut ekaluokkalaiset. Ja lisaksihan molemmat tytot tapaavat perjantaisin erityisopettajan, joka kiertaa kouluilla opettamassa englantia eli ESL ohjelma. Siella keskitytaan lahinna sanavaraston kartuttamiseen ja puheen kehittymiseen. Tamankin jarjesti koulu ihan oma-aloitteisesti. Reading recoverysta tulee lukulaksyja joka paiva pari pienta kirjaa ja omalta luokan opettajalta saadaan peleja yms "hauskoja" laksyja, joissa voi siina sivussa oppia kielta. Aikapula tulisi auttamatta minullakin vastaan, jos ei olsi noita isosiskoa ja isoveljea, jotka voi nakittaa pelaamaan naita pienimman kanssa. Ja oppivat siina samalla itsekin uusi sanoja, lasten parhaaksihan mina vain, en laiskuuttani...

Vitosluokkalaisella on kaikkein vahiten laksyja, hanen opettajansa kovasti pelkaa, etta lapsu stressaantuu liikaa, jos saa kaikki samat laksyt kuin muutkin. Tasta laitoin jo viestia hanelle, etta tanne vaan kaikki samat laksyt, kylla me sitten ilmoitetaan, jos on liian vaikeaa. Viime viikolla tytto askarteli ihan innoissaan tsunamin pienoismallia, oli itse sanonut opelle, etta taman mina haluan tehda! Ekan termin jalkeen tama isompi tytto toi kotiin hienon portfolion, jota oli koko termin ajan tehty. Kyseessa ns integrated studies, jossa aineita yhdistellaan. Viime termissa isompana aiheena oli Antarktis ja tahan aiheeseen liittyen tehtiin englannin, matikan yms aineiden tehtavia. Iso vihko oli taynna tehtyja tehtavia, kirjoitusta, matikkaa, powerpointista tulostettuja itse tehtyja tutkimusraportteja yms. Talla jaksolla tehdaan vastaava luonnonkatastrofeista, joihin tama pienoismallin rakentaminenkin liittyi.

Kasiluokkalainen on ihan hikipaassa tehnyt hommia. Paivittaisia laksyja tulee lahinna matematiikasta, muissa aineissa on myos kaytossa enempi projektityyppisia toita, joissa annetaan iso kasa hommia ja niita on sitten useampi viikko aikaa tehda. Tyo aina lopuksi esitetaan myos luokalle. Englannissa esimerkiksi luettiin kirja ja siihen liittyen on tehty ryhmatyona itse suunniteltu lautapeli (poja ryhma toteutti Trivial Pursuit-tyyppisen pelin), itsenaisesti poika teki viela ristisanatehtavan, askarteli postikortteja kirjan miljooseen liittyen ja teki powerpoint esityksena referaatin kirjasta. Humanities opinnoissa, joissa on kasitelty keskiaikaa, poika myos teki powerpoint esityksen aiheesta linnat ja ritarit seka rakensi pahvista pienoismallin keskiaikaisesta linnasta. Sciencessa on ollut seka normaaleja kotitehtavia, etta yksi projekti, jossa valitsemastaan planeetasta piti tehda jalleen kerran powerpoint esitys. Kokeita nayttaa olevan pari kertaa termin aikana. Matematiikasta taytyy viela mainita sen verran, etta vaikka menossa on aina joku tietty aihealue (yhtaloiden ratkaisua, prosenttilaskuja ja nyt on menossa koordinaatistot), kerran viikossa tulee lisaksi laksyksi Math Mate sivu, jossa on kaikkia mahdollisia laskuja, joita on ikina opittu, ikaankuin kertaukseksi, niin ei paase unohtumaan ja ruostumaan. Siina on ihan plus- miinus-kertolaskuja, murtolukuja, prosentteja, pinta-alojen laskua, kaavioiden lukua, ja ongelmaratkaisua yms yms kaikkea mahdollista. Minusta oikein mahtava juttu.

Noh, tama nyt ei oikein liittynyt varsinaisesti tuohon topikkiin paluumuuttajan opiskelusta, mutta innostuin nyt kirjoittamaan, kun tuli puheeksi nama lasten koulut. Ja kun nyt sattui olemaan viela positiivista sanottavaa

Rayha

[Jurttamuori]

Jepjep,

Tuossa muutama kuukausi sitten kävinkin opettajan luona, kun käytimme yhden päivän kotiläksyyn 90min (lauseen kirjoittaminen, jossa mahdollisimman monta sanaa listalta), niin että se tuli tehtyä oikein. Molemmat itkettiin loppupeleissä (siis ei ope vaan minä ja muksu). Meillä vissiin meni kielenopetteluun se energia, mikä olis kai pitänyt Kindyssa käyttää kirjaimiin    Ja jotenkin luotin, että koulu ilmoittaa kyllä, jos lapsi ei pysy perässä, ja luulin että muksu on siellä ESL-ohjelmassa (ei sitten ollutkaan).

Sanoin, ettei tästä tule yhtään mitään, ja opettaja nyökytteli, että joo-o, jos te vaan harjoittelisitte enemmän sitten niitä soundseja kotona. Mihin minä että ei onnistu enää yhtään enempää ja tarvittaessa tuplataan eka, että saadaan kunnon pohja. Sovittiin sitten, että palataan ihan perusharjoituksiin ja unohdetaan kirjoitus toistaiseksi. Jonka seurauksena itse muksu tulee myrskynmerkkinä kotiin ja kysyy että MIKSI minä en saa samoja läksyjä kuin muut ja en mää halua olla special kun mää en oo tyhmä

Koulun puolesta on sanottava, että sitten kun tarpeeksi tiukasti vaadin, niin ollaan nyt vihdoin reading recoveryssa ja Laurilla on tasonsa mukaiset läksyt. Muissa aineissa ei ongelmia olekaan. Ja eilen luettiin (=ulkoa opittuna toistettiin) kolme kirjaakin! Tuli vaan meille liian myöhään tämä. Ja mun mielestä koulu ois voinu kertoa aiemmin, että Lauri ei osaa. Tai sitten se osasi feikata koulussa, eikä kiukutellut niinkuin äidille...mene tiedä. Meni avautumiseksi nyt tääkin ketju

Ja hei, vaikka se on koko vuoden kiukutellut että miks ollaan täällä, niin nyt se sanoi että HÖ, eihän Suomessa oo ees piitsejä. Ja sanoi aika viisaasti, että nyt ei oo enää missään hyvä, Suomessa on ikävä Australiaan ja täällä Suomeen. Että voitaisko asua vaihtovuoroin molemmissa. Itsepä halusin kosmopoliitin pojasta kasvattaa (ja mummona kiroon kun lapsenlapset on maailman äärissä). Toisaalta kivempi lähteäkin kun on jo mukavaa eikä minkään superkriisin keskeltä heittää hanskoja naulaan! Ja Ruu, aletaan katteleen lentoja, jos pyörähtäis Brissyssä kuitenkin

Ja, Suomessa voin kertoa sata tarinaa: Lauria puraisseesta halvaannuttavasta punkista; naisesta joka koetti varastaa vauvan Liverpoolin sairaalasta; äidistä, jonka omaiset kantoivat ponnistavana synnytyssalista ulos kun hermostuivat sääntöihin;  ja ihanista BBQ:sta ja kannustavasta suomiyhteisöstä; rennosta työympäristöstä..

Haikeus,
Jurttis

[RUU]

Ja mun mielestä koulu ois voinu kertoa aiemmin, että Lauri ei osaa. Tai sitten se osasi feikata koulussa, eikä kiukutellut niinkuin äidille...mene tiedä.

Meillä on ihan samat kokemukset päivähoidosta: tyyli on sama eli pinta kiiltää ja vasta turhan myöhäisessä vaiheessa alkaa paljastua että todellisuus olikin kaikkia niitä taruja paljon karumpi. Hitsit! Kyllä me kestämme kuulla, jos sanotaan ettei poika hallitse tilannetta vaan tarvitsee apua! Ehkä minä vain olen liian naivi tähän maahan kun luulen, että aikuisiin ihmisiin pitää voida luottaa, etenkin ammattiväkeen. Vaan pitäisi itse käydä vahtimassa olan yli... 

Tämän kaiken peittelevän & asioita sokeroivan menttaliteetin jos voisin muuttaa täällä niin maailma olisi melkein täydellinen.