Kirjoittaja Aihe: Opettajat Australiassa  (Luettu 39126 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa tuuve

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 4
Opettajat Australiassa
« : Syyskuu 03, 2003, 10:37 »
Hei!
En tiedä löytyykö tältä palstalta vastausta, mutta miten saisin tietoa Australian koulujärjestelmästä/opettajista/ opettamisesta Australiassa?:)

Poissa Raiwå

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1306
  • You go waltzin Matilda !!!!
Ray Virta
Sydney


It requires wisdom to understand wisdom: the music is nothing if the audience is deaf.

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Syyskuu 03, 2003, 12:07 »
Tuuve :D

Raiwohan siina jo antoikin tarpeeksi lukemista, mutta jos kertoisit miksi haluat tietaa ja mita niin voisi olla helpompi vastata (esim haluatko tulla tanne opettamaan vai tuomaan omat lapset kouluun - kaksi taysin eri nakokantaa :??)

Poissa tuuve

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 4
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Syyskuu 03, 2003, 16:15 »
Hei!
Olipas mukava huomata, miten nopeasti tämä palvelu toimii. Itselläni ei ole lapsia, ehkä joskus tulee olemaan, mutta olen lähinnä kiinnostunut ajatuksesta, että voisin opettaa muuallakin kuin Suomessa. Siksi siis tämä kysymys. En tiedä yhtään, miksi jokin ohjaa minua Australiaan. Sen tiedän, että ainoa asia, mitä osaan on opettaminen ja rakastan pesäpalloa, jossa olen myös kunnostautunut jonkinlaisena valmentajana.
- tuuve:XXXX

Poissa Raiwå

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1306
  • You go waltzin Matilda !!!!
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Syyskuu 04, 2003, 08:36 »
Tuuve :)


Siis pesiskin menee jakeluun ?

Mites SOPUPELI ????

Siis eihän valmentaja voi uida vastavirtaan ??

Sopu ennen kaikkea ???




:coolh
Ray Virta
Sydney


It requires wisdom to understand wisdom: the music is nothing if the audience is deaf.

Poissa Tiina

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 11
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Syyskuu 04, 2003, 08:51 »
Moi Tuuve :)

Eri osavaltioissa ja territorioissa koulujärjestelmät ja opettajien vaatimukset vaihtelevat. Itse oon käynyt tutustumassa ACT ja NSW kouluihin ja tykännyt oon. Itse asiassa niin paljon, että reilun kuukauden päästä lähden Australiaan kokeilemaan mahdollisuutta opettaa (oon luokanopettaja). Vaativat monenlaisia hakuprosesseja, mutta oon ainakin valmis yrittämään ja jos ei tärppää opetushommien kanssa, toivon että jotain muuta löytyy.:D

Olisi kiva kuulla, onko Suomesta lähtenyt opettajia Ausseihin ja onko joku saanut hommia? Opettajista on pulaa, mutta kuinka hyvin suomalainen opettaja kelpaa?!

Aurinkoisin terkuin
:P Tiina

Poissa tuuve

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 4
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Syyskuu 04, 2003, 10:03 »
Tiina moi!
Olisipa mukava kuulla enemmänkin. Koulutustasommehan kuitenkin Suomessa on sangen monipuolinen ja korkea. Uskon, että muutenkin "maineemme"  ainakin erinäisten tutkimusten mukaan on korkea( Pisa). Kaipa kannattaa vain pitää lippua korkealla ja nostaa omaa häntää, niin siitä se sitten lähtee. Kerrohan lisää, niin vaihdetaan ajatuksia.
-tuuve:XXXX

Poissa tuuve

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 4
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : Syyskuu 04, 2003, 10:04 »
Ray:
sopuisa peli ennen kaikkea ;)
Kiva, että aiheeni kiinnosti sinua.
:XXXX
-tuuve

Poissa Raiwå

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1306
  • You go waltzin Matilda !!!!
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Syyskuu 04, 2003, 11:00 »
Tuuve :)

Tottakai kiinnostaa aiheet, jotka poikkeaa normista :)

Mutta Moderaattorina pitää varoa (aiheesta) poikkeamia, ettei jokin (nisäkäs) ota hampaisiinsa heti.

Pitää varmaan aloittaa uusi aihe: Pesiksessä tapahtuvan sopupelin vaikutukset Dundernewsin foorumin rakenteeseen ?





:coolh
Ray Virta
Sydney


It requires wisdom to understand wisdom: the music is nothing if the audience is deaf.

Poissa Tiina

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 11
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Syyskuu 04, 2003, 11:02 »
Morjens!

Kerrohan, Tuuve, mitä haluaisit tietää ja kirjoittelen, mitä olen nähnyt ja kokenut.

Liikkuuko Dunderin maailmassa opetusalan ihmisiä? Tai onko juttuja opetushommista kantautunut kenenkään korviin?

:) Tiina

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Syyskuu 04, 2003, 11:37 »
Tuuve :D

"Eri osavaltioissa ja territorioissa koulujärjestelmät ja opettajien vaatimukset vaihtelevat"

Kuten Tiinakin sanoi on eri systemeja eri valtioissa :o:o  On vahan kuin kysyis, etta mika on systeemi Euroopassa:??:??

Jos et voi paattaa mihin osavaltioon haluaisit asettua, niin tule tanne ja katsele ympari :eye::eye::eye:  Sitten ehka tiedat :??

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
Pakko kai ilmoittautua ...
« Vastaus #11 : Syyskuu 05, 2003, 00:05 »
Moikka,

onhan mun pakko ilmoittautua opetusalan ihmiseksi, vaikka en voikaan tarjota valtavasti (siis yhtaan :) )  omakohtaista tietoa opettajana toimimisesta taalla.

Olen siis luokanopettaja itse, mutta toiminut myos kouluttajana ja koulutussuunnittelijana ja talla hetkella olen "visiting scholar" Sydneyn yliopiston "OKL:ssa".  En varsinaisesti opeta enka opiskele taalla (kivaa, vai mita)! Osallistun projektien kehittelemiseen (elektroninen kirjallisuus  ja  monilukutaidot, kollegiaaliset verkkoyhteisot opettajien taydennyskoulutuksessa jne)  ja tarkoitus on myos julkaista jotain artikkeleita yhdessa takalaisten kollegojen kanssa.

Tahan asti mulle on selvinnyt, etta
- opettajista on pulaa
- opetusalaa ei arvosteta
-  taalla on menossa kampanja, joka muistuttaa taannoista OAJ:n kampanjaa mottoa myoten "Who is teaching your children?"
- muutama viikko sitten osa kouluista oli kiinni opettajien lakon vuoksi

En ole varsinaisesti ottanut selvaa, miten Suomen tutkinto kelpaisi taalla, mutta sellainen kasitys mulla on, etta pitais tulla yliopistoon ja opiskella noin vuosi, jotta saisi takalaisen patevyyden.

Ruotsalainen yläasteen matematiikan opettaja Anneli on taalla suorittamassa Master of Education tutkintoa, ja silla menee siihen vuosi. Ruotsalainen tutkinto vastaa takalaista  Bachelor of education -tutkintoa. Annelin tavoite on saada tyolupa ja jaada tanne.

Voin kysella lisaa...

T. Minttu

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
Varoitus, sisaltaa opetusalan jargonia!
« Vastaus #12 : Syyskuu 05, 2003, 01:06 »
Massiivinen kulttuurishokki on tietenkin odotettavissa, kun siirtyy tekemaan oman alansa hommia uuteen ymparistoon.  (tasta on omaakin kokemusta, silla olin vuoden luokanopena Fulbright-vaihdossa Kaliforniassa, ja olo oli kuin puusepalla, jolle anneteaan hammaslaakarin tyokalut ja sanotaan, etta siita vain nikkaroimaan!)

Sellaisen havainnon olen tehnyt taalla Australiassa, etta ainakin yliopistokontekstissa nakokulma oppimiseen on toisenlainen kuin meilla - ensin teki  mieli sanoa vanhanaikainen, mutta tarkemmin ajatellen, se onkin vain toinen.  

Mun havaintojeni mukaan taalla korostuvat  kilpailulliset motiivit ja yksilosuorituksiin perustuvat kurssit.  Sosiaalisen oppimisen teorioita ei kaytannon tasolla toteuteta juuri lainkaan, sen sijaan painotetaan yksilollista vastuuta ja  kriittista otetta.  

Opiskelijoiden oletetaan olevan aktiivisia tiedon hankkijoita ja tuottavan omaa uutta tietoa (yksin). Jotenkin tuntuu silta, etta kummassakin maassa puhutaan samoista teorioista, mutta nakokulma konstruktivismiin on toinen: meilla painotetaan yhdessa oppimista ja taalla yksilollista tiedon rakentelua.

Ikava kylla raha on taallakin keskeisin puheenaihe. Opetuksen, tutkimushankkeiden ja projektien laatua  mitataan silla, kuinka paljon ulkopuolista rahoitusta on mahdollista imea yksikolle.


:nuttu:

Poissa Tiina

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 11
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : Syyskuu 05, 2003, 12:59 »
Heippa,

Kiva kuulla Tiimi10 kokemuksia ja tietoja. Itse oon ollut tekemisissä vain ala-asteikäisten kanssa Canberrassa ja Bateman's Bayn ala-asteella.

Opettajapula ja opettajien arvostuksen puute tuntuu olevan kansainvälinen juttu. Pula on opettajalle hyvä juttu (= tietää hommia) eikä arvostukselle mitään voi, kun hommasta niin tykkää.

Canberran ja Suomen koulujärjestelmistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä, mutta yhtä paljon erojakin. Alueilla omat opetussuunnitelmat, mutta jokainen koulu muokkaa niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Tyytyväisenä huomasin, että ainakaan ACT:ssä ei oltu yhtä vanhoillisia kuin Englannissa. Rahan puutteen todellakin huomaa kouluissa ja senkin, että rahaa on.

Tiedän, etten pääse helpolla, jos opehommia pääsen tekemään, mutta olisi se kokemuksena niin hieno homma. Jo yli kahden vuoden ajan olen haaveillut pitemmästä oloajasta Ausseissa ja nyt vihdoin pääsen kokeilemaan kykyjäni. Paljon on valmisteluita tarvittu, mutta olen päättänyt nauttia kaikesta. Lokakuussa lennän Perthiin, josta seikkailuni aloitan.

Keväästä 2001 saakka oon lukenut innolla Dunderin juttuja. Apua olen saanut moneen juttuun. Suurkiitos kaikille
:god:

:XXXX Tiina

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : Syyskuu 06, 2003, 02:49 »
Minun tyokaverini tytar valmistui high schoolista normaalia aikaisemmin, 17-vuotiaana, ja aloitti ala-asteenopettajaksi valmistavat opinnot samantien. Valmistuessaan han tulee siis olemaan hadintuskin 21-vuotias. Onko tassa mitaan jarkea?? Parikymppiselle, suoraan koulusta yliopistoon siirtyneelle ei ole voinut kereta kertya minkaanlaista elamankokemusta, mika on minusta aika tarkeaa opettajan tyossa. Ottaako oppilaatkaan nuorta opettajaa tosissaan?? Toisen tyokaverini tyttoystava toimii ensimmaista vuotta englannin ja psykologian opettajana high schoolissa, han on reilu parikymppinen, hento pienikokoinen tytto ja on joutunut kiroilun ja torkean nimittelyn kohteeksi luokassa ja purskahti itkuun. Tollaisen episodin jalkeen on varmaan aika vaikea yrittaa pitaa ylla kuria ja jarjestysta, puhumattakaan itse opetuksen perille menosta. Mitas mielta muut???

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : Syyskuu 06, 2003, 03:27 »
Heidi :D

Surullista kuultavaa :(:(:(

Ikava kylla Ausseissa on suuntaus poistaa aikarajoitukset kaikista opinnoista ja vaatimuksena on vain tietyn teoria maaran lapaiseminen.

Omalta alaltani (vaikka ei kouluihin liitykaan) esim Kokin patevyyden saamiseksi piti ennen tehda 4 vuoden oppisopimus, mika oli hyva koska taytyi tehda tietty maara kaytannon toita teoriaopiskelun lisaksi.  Nyt on aikarajoitus poistettu ja periaatteessa voit saada kokin paperit puolessa vuodessa jos vaan opiskelet lujaa ja istut tentit pera peraa :??:??:?? ja sitten kun menet tyoelamaan et oikeastaan tiedakaan mita se todellisuudessa on.  Tasta syysta mm drop-outien maara vastavalmistuneiden joukossa  on valtavan suuri.

Noita nuoria opettajia nakee kylla aivan liikaakin.  Onneksi meidan lasten koulussa opettajat ovat "vanhempaa" luokkaa ja viela pystyimme ennen koulun alkamista valitsemaan luokan ja opettajan jolle lapset meni :D:D:D

Poissa Jukka

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 141
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : Syyskuu 06, 2003, 04:44 »
Hei Heidi,

Luulen että alasta riippumatta kun on esimiesasemassa taikka auktorieetti muille niin persoonalliset ominaisuudet on aika tärkeitä, hyvä itseluottamus esimerkiksi. En usko että se on niinkään kiinni iästä, kunhan osaa ottaa asiat oikein.

Itse valmistuin tekulta 80-luvun puolivälissä, kun menin esimieheks 10 vuotta mua vanhemmille ja 10 vuotta työelässä olleille niin ei mun koulutodistuksella taikka mitä olin koulussa oppinut ollut niinkään merkitystä, kyllä se oli enemmänkin sen luottamuksen saaminen että kaverit uskoivat että osaan homman.

Jukka

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #17 : Syyskuu 06, 2003, 05:09 »
Heidi :D

Suomessa asuessa meidän lapsista kolmannen alettua ensimmäisen luokkansa hänelle tuli ilokseni miesopettaja silloin noin 25-vuotias vastavalmistunut ja muistan hänen sanoneen että ihanteellisinta oli saada alkaa opettajan työ pehmeän laskun merkeissä eli ensiluokkalaisten parissa.

Omien lapsien kertomisten perusteella aussikoulussa kuria löytyy enemmän mitä suomalaisessa.Kaikenlaiselle hälinälle luokassa tulee hyvinkin äkkiä loppu ja marssitus principalin toimistoon. Ikävänä seikkana olen kokenut sen, että täällä oppilaalle ei anneta puolustusmahdollisuutta ja se on haettava. Omakohtaista kokemusta löytyy. Poikani opettaja oli kertonut koulun johtajalle poikani käyttäneen rumaa sanaa hänelle ,jonka poikani kielsi. Häntä ei edes kuunneltu. Oli opettajan sana vastaan oppilaan sana. Johtaja vei asian pienen painostuksen alla eteenpäin järjestämällä tapahtumahetkellä paikalla olleelle muutamalle tytölle kirjallisen selostuksen tapahtuneista poikani puhdistuessa turhista syytöksistä ja johtajan ollessa aika noloissaan.

Suomessa opettajat tulivat tunneille usein myöhässä ja joskus oppilaat opiskelivat ilman opettajaakin mikä oli omien lapsieni mielestä kivaa täällä kun ei niin tapahdu.

Poissa Tiina

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 11
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #18 : Syyskuu 06, 2003, 06:22 »
Heippa Heidi ja muut,

Suomessakin yliopistoon pääsee opiskelemaan nuoria suoraan lukiosta, lukion päästötodistuksen perusteella. Opettajakoulutukseen hakeutuu paljon nuoria opiskelijoita, jotka ovat aina halunneet opettajaksi (unelma-ammatti). Kun opinnot ovat ohi ja tosi elämä koulussa alkaa, moni huomaakin, ettei jaksa :( Kaikkea ei koulutuksessa opeteta. Eikä muutamat harjoittelut kouluissa kaikille riitä.

Meikäläiselle kaikki kävi toisin päin. Kun valmistuin lastentarhanopettajaksi, pyydettiin minua 6kk opettajan sijaiseksi. Mielelläni menin ja sillä tiellä olinkin 4 vuotta. Selvisi, että open hommat on mun hommia. Päätin hankkia pätevyyden ja opiskelin luokanopettajaksi. Nyt olen kaiken kaikkiaan opettanut yli 7 vuoden ajan ja "uraputki" on vasta aluillaan.

Kurinpito vaihtelee sekä opettaja- että koulukohtaisesti. Kun tekee sijaisuuksia eri kouluissa näkee kaikenlaista. Aikaa menee varsinkin ala-asteen alkuvuosina koulun ja luokan (+ opettajan) tapojen opetteluun ja se aika on pois muusta opetuksesta.

Tiina

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #19 : Syyskuu 06, 2003, 07:55 »
Patevien opettajien  epapatevyydesta ja epapatevien patevyydesta on varmaan kaikilla tarinoita.

Onneksi kokemattomuus ja nuoruus ovat haittoja, joilla on taipumus lieventya tyovuosien myota. :P Mulla ainakaan ei vuosiin ole voitu laskea mokia niiden piikkiin, niin etta kylla ne taytyy ottaa ihan vaan omalle kontolle... :D

Lainaus

Ikävänä seikkana olen kokenut sen,että täällä oppilaalle ei anneta puolustusmahdollisuutta ja se on haettava.


Luulen, etta Suomesta voisi kerata tuhansia tarinoita siita, miten ope ei antanut oppilaalle mahdollisuutta puolustautua ja voi olla, etta Meten pojan opella on uransa aikana ollut kymmenitain oppilaita, joiden mielesta ope on ollut reilu ja oikeudenmukainen. (toivoa sopii). Niin, etta pidetaan taas stereotyypittelyt aisoissa, jooko.

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #20 : Syyskuu 06, 2003, 10:50 »
Tiimi :D

Sä nyt taidat luulla että tässä on äiti , joka uskoo kaikki mitä sen muru sanoo. Et tuntunut ymmärtävän, että tässä oli kyse siitä etteivät opettajat tosiaankaan ole stereotyyppeja. Tämä  kyllä vain vanhempi miesopettaja menetti hermonsa mitättömästä asiasta , pojalla kirja kotona. Mielestäni kasvatustyössä  olevan henkilön ei saisi tuollain menettää malttiaan! Tiedän ovat ihmisiä vaan hekin! Sinä asiaa tuntematta olet aika jäävi siitä mitään sanomaan. Poikaani ei kuunneltu lainkaan! Johtaja pyysi poikaani pyytämään anteeksi opettajalta jostain mitä ei ollut tehnyt ja siihen hän ei suostunut. Pojan vannoessa syyttömyyttään johtaja laittoi ne muutamat todistajat kirjoittamaan tapahtuneesta ja  tuon ikävän open( jolla  on ollut varmaan tuhansia oppilaita,joiden mielestä ope oli ollut reilu ja oikeudenmukainen) ja sitä  f-sanaa ei ollut yhdessäkään paperissa ja muitten kertomukset tapahtuneesta täsmäsivät.

Niin,19 ja 20v. poikani koulua Suomessa ja täällä käyneinä tietävät eroja kyllä...

Tuossa illansuussa kaikin kehuivat nuoria opettajia , niitä kakskymppisiä ! Miten opetus on niin paljon mielekkäämpää nuorten opettajien kanssa, so OP ,Open Learning :D

Ilmaisun vapauden puolesta jooko ?

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #21 : Syyskuu 06, 2003, 12:28 »
Hyviä ja huonoja opettajia löytyy varmasti niin nuorista kuin vanhoistakin, niin muodollisesti pätevistä kuin epäpätevistäkin, niin Suomesta kuin Australiastakin...

Oma lisäni tarinointiin: 13-vuotias serkkutyttöni aloitti juuri yläasteen. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen oli sitä mieltä että luokanvalvoja=enkun ope ei oo kiva. Niin äitinsä kuin minäkin ajattelimme että se on vaan totuttelukysymys, kun on uusi koulu ja kaikki... kunnes oli syksyn ensimmäinen vanhempainilta ja äitinsä tapasi tämän luokanvalvojan. Eläkeikää lähentelevä kansankynttilä ilmoitti ensi sanoikseen että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa tämä luokanvalvominen. Paljon mieluummin hän olisi jatkanut kyläkouluja kiertävänä englannin opettajana, mutta kun kyläkouluja on enää niin vähän, niin hänet "pakotettiin" kaupunkiin kouluun ja vielä pakotettiin ottamaan luokka valvottavakseen. Hän on saanut jo yhden varoituksen tänä syksynä itketettyään oppilasta haukkumalla tämän luokan edessä. Serkkuni on myös kuullut vanhemmilta oppilailta kuinka välttää tämän opettajan kynsiin joutuminen. Pitää kuulemma olla vaan ihan hiljaa ja kiltisti eikä vastata väärin tai unohtaa koskaan mitään... Toivon vaan että serkkutytön innostus englannin kieleen ei kariudu tähän opettajaan. Kuinkahan hänen tunneillaan rohkaistaan kommunikoimaan, jos oppilaitten täytyy nöyryytyksen uhalla pelätä virheen tekemistä?

En todellakaan halua sanoa että nämä "kansankynttilät" automaattisesti olisivat huonoja opettajia ja (me) vastavalmistuneet hyviä. Minulla on onnekseni ollut monta todella hyvää opettajaa, jotka nyttemmin ovat jo eläkkeellä. Näille opettajille on ominaista se, että vaikka heidän opiskeluaikoinaan vallalla olivat aika erilaiset (behavioristiset) opetusfilosofiat, se ei ole estänyt heitä pysymään kehityksen kelkassa ja löytämään parhaat puolet sekä omasta koulutustaustastaan että nykyään suosituista konstruktivistisista opetusmetodeista. Sopivasti yhdistelemällä he ovat löytäneet oman opetustyylinsä, joka toimii. Kyllä opettajien, niinkuin muidenkin ammattien edustajien, on jatkuvasti kehitettävä itseään ja ammattitaitoaan. Huonoimmat opettajani ovat olleet niitä jotka vetävät tunnit ulkomuistista ikivanhoilla kalvoillaan/monisteillaan (ja näihin olen törmännyt jopa yliopistoaikanani!) ilman aikomustakaan päivittäytyä.

Pääsinpäs minäkin paasaamaan... heti helpotti.

Riina. (pian muodollisesti pätevä enkun & ruotsin ope, jo etsimässä uutta uraa "unelma-ammattinsa" tilalle)
Riina

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #22 : Syyskuu 06, 2003, 12:35 »
Kuka tietää yhäkö Australiassa opettajiksi valmistuville osana  valmistumistyötä on olla   opettamassa  puskassa ja mitä puskemmassa, sitä lyhyemmällä ajalla pääsee ?

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #23 : Syyskuu 06, 2003, 13:53 »
Mette :D

Ei ole "vaatimuksena", mutta jos "ei ole" toita kaupungeissa, niin silloin taytyy lahtea tai muuten ei saa praktiikka aikaa tayteen :??:?? ja sitten on tietysti nama "rahapuolen korvaukset" lisaksi :??
Aika hyva motivaatio, eiks olekin :??:??

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
Ehdottomasti samaa mieltä!
« Vastaus #24 : Syyskuu 07, 2003, 03:38 »
Olen ehdottomasti samaa mieltä kaikkien kanssa!

Varsinkin Meten kanssa siitä, että opettajan käytös oli täysin sopimatonta ja että oli törkeetä, että myös rehtorin asenne oli epäoikeudenmukainen. Aivan älyttömän loukkaavaa on, jos kokee vääryyttä eikä saa puolustautua. Hyvä, Mette, että sait pidettyä poikasi puolta. Kaikki vanhemmat eivät vaivautuisi! :god:

Pelkäsinkin vähän, että tulen väärinymmärretyksi. Oma viestini oli lähinnä, että omat ja lasten kokemukset opettajista ovat niin yksittäisiä ja usein erittäin tunnepitoisia, että on vaarana, että alkaa yleistää sen perusteella liikaa, että millaisia ovat
a) nuoret tytöt psykologianopettajina
b) keski-ikäiset miesopettajat Australiassa
c) englannin ja ruotsinopettajat, jotka suunnittelevat uranvaihtoa ennen valmistumistaan ;)
d) eläkeiän kynnyksellä olevat luokanvalvojat Suomessa
e) vastavalmistuneet ekaluokan miesopettajat Suomessa

Ja nyt en halua, että kaikki älähtävät, että yleistän, että kaikki yleistävät! :D

T. Minttu, yli nelikymppinen lapseton naisope, joka on ollut jo kolme vuotta poissa kentältä ja näin ollen ei tiedä opettamisen todellisuudesta mitään. :D

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #25 : Syyskuu 07, 2003, 04:53 »
Minttu :D

Ei mennyt herne nenaan, ei sitten yhtaan:D

Kiitos kuitenkin selvennyksesta :o

Itsella on vahan samantapinen huono kokemus kuin Mettella yhden tyttareni (ja vasta 6 vuotias) koulun vara rehtorista, joka vaitti kuulleensa tyton sanoneen "Sh*t" :??

Tytto kielsi tasan tarkkaan ja kyselyiden jalkeen syyllinen olikin ollut joku toinen pikkutytto eika meidan :??  Mitaan anteeksipyyntoa tyttaren karsimiin traumoihin oli ihan turha edes odottaa, mutta tein kylla virallisen valituksen suoraan opetusministerin toimistoon (sattuu naet olemaan meilla toissa) ja heti tuli vastaus ja lupaus nuhdella ko henkiloa:D jota varmaan ei koskaan tapahtunut, mutta kuitenkin :D

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #26 : Syyskuu 08, 2003, 13:03 »
Tiimi :D

Tästä aiheesta on keskusteltu meillä kovasti viikonlopun aikana. Poikien mielestä opettajat täällä ovat  etäisempiä mitä Suomessa. Niin se vain on! Siellähän saattoi opettajaa kutsua opeksi tai vaikkapa nimellä kun täällähän heitä missitellään ja herratellaan. Näin opettajia oli Suomessa helpompi lähestyä. Englannista tulleet perinteet ovat  tiukassa!

Ruumiillinen kuritus oli sallittua Australian kouluissa vielä tuonne 1994 (?). Oikaiskaa jos olen väärässä. Saapuessamme maahan 1990 olin järkyttynyt lukiessani tuosta  policysta lastemme koulun kirjasesta.Tytöille oltiin armahtavaisempia, taisivat säästyä kuritukselta ensimmäisenä ja toisena vuonna.Saadakseen canea kai rikkomuksen piti olla jotain tosi pahaa, ei sitä turhasta annettu! Tosin  lehdistä olemme saaneet lukea miten lukuisat  kuritetut kertovat toisenlaista tarinaa. Jokunen vuosi sitten oikeuden päätös oli maksaa $2,5m 1980-
luvulla canea saaneelle miehelle.

Noina alkuaikoina erään suomalaisperheen poika noin 8-9 vuotias sai sellaisen korvatillikan luokassa opettajalta, että pojalta meni kuulo useamman  tunnin ajaksi. Se oli rangaistus oppitunnin häiritsemisestä! Jouko varmaan muistat myös tämän. Pojan isä kävi tapaamassa koulun opettajaa ja antoi muutaman hyvän neuvon sille opettajalle :nuttu:
Ruumillinen kurinpito kun lakkautettiin valtion kouluissa (edelleen kai yks.kouluissa kuuluu policyyn) opettajille se tiesi auktoriteetin vähenemistä.
Esim.tuossa  aiemmin kertomassa tapauksessa kyseinen ope oli ihan raivona ja luokan oppilaitten mukaan näytti siltä kuin olisi voinut huitaista. On täällä ollut konstit kurinpitoon!

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
Joka vitsaa saastaa, se kunnioituksella kurittaa..
« Vastaus #27 : Syyskuu 09, 2003, 00:39 »
Moikka Mette ja muut!

Kiitos Mette viestista. Nyt onkin yleistys ihan paikallaan. Se, etta opettajat ovat etaisia, ja etta brittilaiset asenteet kuriin ja auktoriteetteihin ovat nakyvissa on varmasti totta. Samoin olen ihan valmis sanomaan, etta koulun kulttuurilla (erityisesti rehtorilla) on merkitysta sille, miten koulussa saavutetaan tyorauha tai mika on asenne toisia kohtaan.

Asioilla on puolensa: kun yhteiskunnassa yleinen asenne ja koulukulttuuri tukee auktoriteetteja, on varmasti totta, etta luokissa on enemman "tyorauhaa". Silloin myos on tavallisempaa, etta "opettajalle ei sanota vastaan" tuottaa tilanteita, jossa oikeustaju menee kankaalle.

Kun taas yleinen asenne on, etta oppilailla on oikeuksia ja opettajakin (ja vanhemmat!) voi olla vaarassa, niin silloin tyorauha ja oppilaiden kunnioitus taytyy ansaita nayttamalla mallia siita, miten ongelmia ratkaistaan toista osapuolta kuunnellen ja neuvottelemalla, ei huutamalla tai auktoriteettiasemaan vedoten.


Viime viikolla oli uutisissa just juttu siita, etta taalla  on palautettu opettajille "kurinpidollisia oikeuksia" .
http://www.theaustralian.news.com.au/common/story_page/0,5744,7161441%255E13881,00.html

Tuossa jutussa mua ihmetyttaa Bob Carrin suuhun laitettu kommentti ja toive, etta nama kurinpalautukset kannustaisivat lisaa miehia opettajan uralle. MITAH IHMETTA!? Siitako se muka onkin kiinni, etta tosimiesten pitaa saada huutaa?!  Taytyy toivoa, etta kommentti on toimittajan keksima! :o

Sitten viela toisaalta - toisaalta komentti: Kun toimin opettajana Kaliforniassa, siella oli myos tama anglosaksinen tapa, etta opettajia ei kutsuttu etu- vaan sukunimella. Silti koulussa oli aivan hurmaava lampoinen, lasta kunnioittava ilmapiiri. Rehtori tunsi jokaisen lapsen nimelta, ja vieraili viikottain luokissa juttelemassa oppilaiden kanssa, varmaan 80% rehtorin "puhutteluista" oli kehumista - ei nuhtelua.

Poissa Jouko

  • Ylläpitäjä
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1455
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #28 : Syyskuu 09, 2003, 05:47 »
Voisin kuvitella että Carrin kommentin takana olisi pelko miehisen roolimallin katoaminen mitä miesopettajat edustavat, nyt kun näitä seksuaalisia hyväksikäyttö tapauksia on julkisuudessa runsain mitoin, miehet eivät enää hakeudu opettajan tehtäviin samaa vauhtia kun aikaisemmin.

Eräs seikka mikä on kiinnittänyt huomiota on se ettei kouluissa näyttäisi olevan tarkkoja valtakunnallista opetus-suunnitelmia opetuksen sisällöstä, vaan kukin opettaja ja koulu säveltää omaan tyyliinsä.

Asian luulisi aiheuttavan oppilaille myöhemmässä jatkokoulutuksessa jonkin moisia ongelmia.

Omien lasten kokemuksista tiedän että, oppilaiden sana ei juuri paina ja usein sitä ei edes haluta kuunnella, kuten Mette ja Jaakko jo totesivat.

[Editoitu 8/9/03 - Jouko]


- Salibandyä Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
Opetussuunnitelma
« Vastaus #29 : Syyskuu 09, 2003, 05:54 »
Mulla on sellainen kasitys, etta taalla (NSW) on samantyylinen  tilanne kuin Suomessa opetussuunnitelmien suhteen.

Board of Studies maarittelee osavaltion opetussuunnitelman (syllabus) ja sitten koulut ja opettajat soveltaa sita. Suomessa Opetushallitus laatii opetussuunnnitelmien perusteet ja sitten kunnat / koulut tekevat niiden raamien pohjalta omansa. Suomessa on muuten juuri taas kaynnissa iso opetussuunnitelmauudistus. Kehityksen heiluri on heilahtanut taas normatiivisempaan suuntaan.

http://www.boardofstudies.nsw.edu.au/syllabus_sc/index.html

[Editoitu 8/9/03 - Tiimi10]

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #30 : Syyskuu 10, 2003, 03:32 »
Tiimi :D

Olihan niitä ennenkin kovapäisiä kouluissa ,joita opettajan  täytyi näpäyttää joskus karttakepillä aikoina jolloin vastuu kasvatuksesta oli vielä kodin harteilla ja oli usein koko kylä kasvattamassa lasta.
Opettajan työstä  on  tullut paljon vaativampaa vanhempien sysättyä kasvatusvastuun kouluille. Siinä ongelma. Vapaa kasvatus! Ymmärrän
opettajien hädän . Mutta kuritus eikä huutaminen ole siihenkään vastaus.

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #31 : Syyskuu 10, 2003, 10:16 »
Mette,

ei kuritus eikä huutaminen, ei todellakaan pitäisi olla keinoja säilyttää työrauha luokassa. Olen kyllä täysin samaa mieltä tästä "vapaasta kasvatuksesta" (onneksi ei meidän äitykkä ja isukka koskaan hurahtaneet siihen, vaan pitivät maalaisjärjen tallella!) Se mikä minut juurikin karkoitti valitsemaltani uralta, oli nämä vapaan kasvatuksen tulokset: lapset joilla ei ole mitään käytöstapoja ja joille ei ole opetettu mitään perusasioita ennen kouluikää. Sitten opettajaraukat yrittävät ryhmäkoon kasvaessa opettamisen lisäksi kasvattaa heitä. Yritä siinä sitten selvittää asioita järkeä puhumalla, kun lapsi ei ole tottunut ensinnäkään keskustelemaan, saatikka kunnioittamaan vanhempiaan...

Sama ongelma vaikuttaa olevan muissakin länsimaissa; luin viime viikolla Daily Telegraphia, jossa joku Iso-Britannian kouluhallituksen edustaja valitti, kuinka eka luokalle tuleville lapsille joudutaan nykyään aloittamaan ihan perusasioista, kuten kuinka syödään haarukalla ja veitsellä, kuinka syödään pöydän ääressä istuen (ei tv:n!) jne... Hänen mukaansa myös lasten verbaaliset ja sosiaaliset taidot ovat lähes olemattomat aikaisempaan verrattuna. No, en halua syyttää kaikesta tv:tä, mutta jos sitä käytetään "lastenvahtina", eikä lasten kanssa koskaan esim. keskustella siitä mitä he tv:ssä näkevät, niin ei se voi kovin rakentavaa olla. Sanoohan sen jo se kuuluisa maalaisjärkikin!

Pääsinpähän taas tilittämään...

Riina.

p.s. seuraavaksi saan varmaan vanhempien vastahyökkäyksen ("helppohan sun on puhua kun sulla ei ole lapsia, oota vaan..." ). Aion silti jonain päivänä toteuttaa äitini viitoittamaa, hyvin toimivaa tietä lasten kasvatuksessa: selkeät, hyvin perustellut rajat, joista voidaan tarvittaessa neuvotella ja joustaa. Avoin keskusteluyhteys: ei tyrannnimeininkiä, muttei myöskään "vapaata kasvatusta"! :nuttu:
Riina

Poissa Sheila

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 112
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #32 : Syyskuu 10, 2003, 14:12 »
Kanssakeskustelijat,

Lieneekö minulla ja ympäristölläni käynyt vain tajuton tuuri - vai tuodaankö näissä kasvatusasiossa vain negatiivinen huippu AINA esille ?

KUKAAN ystävä/tuttavapiirissäni (Australia, Englanti, Sveitsi), koulu keskusteluissa tai lasten harrastekerhoissa  EI oleta koulun tahi minkään muunkaan tahon kasvattavan lapsiaan ..

Juhlissa kätellään, vanhemille vastataan selvästi, kotiin tullaan sovitusti ja juhliin (yritettään) pukeutua. En väitä etten olisi huonosti käyttäytyviä lapsia nähnyt mutta toisinaan tuntuun että vanhemmat ovat yrittäneet kertoa pelisäännöt. Menee varmasti myös asuinseuduittain välinpitämättömyys/tihutyöt mutta ei välttämättä.

Opena olen toiminut ala-asteellamme vain auttavasti - englannin keskustelupäiviä pitämällä ja erityisen hienosti käyttätyivät minulle ja olin huutamatta! Lastemme ala-aste on suomalaisittain aikas suuri (700 oppilasta) ja siellä TUETAAN käytöstapoja ja toisten huomioimista. Ja olen ymmärtänyt jopa koulukiusaaminen olevan erittäin vähäistä.


Meillä vierailevat nuoret ovat täynnä elämäniloa, draivia ja ihailtavaa ryhtiä - enemmän "tajua" kun monella muulla .. (lue: vanhemmalla)

Lapsia tehdään suhteellisen kypsällä iällä ja harvalukuisempana ja ovat todella rakkaita vanhemmille - olematta kiinan keisareita - ja heihin panostetaan !

Selväähän se, että huonosti käyttäytyvät nuoret ovat mehevämpi otsikoita kun "taas töhrivät koulunsa", mutta missä on ne miljoonat hyvin päättyneet kouluvuodet ja ihailtavan ryhdikkäät nuorten tarinat :??

Älä Riina  vielä nuorista luovuta - niissä on tulevaisuus - toisissa ehkä syvemmällä pinnan alla ..:XXXX

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #33 : Syyskuu 10, 2003, 15:10 »
Sori Sheila,

ei suinkaan ollut tarkoitus yleistää... Mun opekokemus on valitettavasti ns. "vähä-osaisemman" kaupunginosan koulusta, ja toki sielläkin nämä varsinaiset ongelmatapaukset olivat vähemmistössä, mutta kun heitä on luokkahuoneessa pari kolmekin, niin työrauhaa on todella vaikea pitää yllä. Resurssit kun eivät riitä pienempiin opetusryhmiin, joista heidänkaltaisensa nuoret hyötyisivät. Tässä ko. koulussa minulle tuli ensimmäistä kertaa se olo, että kasvatusvastuu on liikaa koulun harteilla.

Enkä ole suinkaan luovuttanut! Päättänyt vain etten ole oikea ihminen kasvattamaan toisten lapsia työkseni. Nämäkin "rettelöitsijät" olivat kuin eri ihmisiä kun keskustelimme heidän käytöksestään keskenämme, mutta porukassa he suorastaan ruokkivat toistensa "huonoja puolia", ikävä kyllä.

Tämänhetkisessä asiakaspalvelutyössäni törmään usein myös aikuisiin ilman käytöstapoja, joten en suinkaan halua sanoa että ainoastaan nuoret siihen syyllistyisivät!

Riina.

p.s. En uskokaan että Sheilan tai minun tai monenkaan Dunderilaisen varsinaisesta tuttavapiiristä löytyy näitä tapauksia. Siksi se tuntuukin niin pahalta kun siihen jossain törmää ja tajuaa voimattomuutensa. :(

[Editoitu 9/9/03 - riaapa]
Riina

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #34 : Syyskuu 11, 2003, 04:13 »
Ei varsinaisesti sitten yhtaan mitaan tekemista (koulun) opettajien kanssa, mutta mukava tarina elamasta ja ehka opettaa jotain jollekin

Enough to bring a tear to the eye
Monday view with William McInnes
08sep03

Whenever I can, I walk my son to school. Have done since he started.

Lately, though, it's been a little different. Didn't know the reason why, couldn't put my finger on it.
Seemed just the same. Early morning chaos, yelling at the dog, trying to find keys, wallet, yelling for teeth to be cleaned, yelling at my daughter that I didn't mean the dog's teeth. Coffee, breakfast, lunch packed. Out the door, on our way.

Then something happened about a month ago. One night, over dinner, my son asked me if my father walked me to school.

"Well, no," I told him. "My Dad never walked me to school. Not once that I can remember. Got given the odd lift in the truck, but no. Never walked me to school."

That was it. Didn't think any more of it. Then one morning, off we went. I said, "Come on, I'll take you up".

He turned and looked at me. I was out the door when I heard him say quietly, "OK".

We'd walked this route lots of times. Soon as we stepped through the gate we could see it was going to be a beautiful day. A lovely, clear late winter's day.

"Nice day," I said.

"It'll be a pearler Dad," my boy said in a broad accent. We laughed.

Next door our neighbour Curtis stood at his mailbox cleaning out his junk mail. He waved, then nodded to an old brown Falcon stopped in the middle of the road.

It was old Russ. He'd been stalling a lot lately. We walked over to give him a push, me and my son. Old Russ sputtered away with a wave.

We walked along in silence for a while and then my son said that old Russ's wife Lois used to give him "bickies" at the Op Shop. I nodded.

My son was quiet for a while and then asked me how many people in the street had died since he had lived here. Old Russ's wife, Lois, had died a month ago.

"Oh, quite a few," I said. I thought of them briefly. Most were older people. We passed the house of the old man who died two years ago. The old man would feed the parrots in summer and sing to them in Italian. There was an old woman who had died in her sleep across the road. Asthma.

"Quite a few," I repeated.

My son told me he hoped I would be 175 when I died.

I patted him on the head.

I realised then he understood that the street was changing. Living and dying. He understood the change. I looked at him but before I could say anything, Shirley appeared.

She stood on the opposite side of the road. My son and I said, "Hi Shirley". She looked at us. Then she yelled as she usually did. "OH yes you can say that," and she added: "There's something HAPPENING with this day!" Then she walked off down the street.

We looked after her. She would stalk the streets yelling and waving bits of paper about at people. She wasn't dangerous but lately there had been complaints from some of the families who had moved into the area. My son walked on ahead of me, then turned and said, "Not many people talk to her now. If they did she mightn't yell so loud."

"Maybe," I said.

Something was happening with this day. Before I could figure what, a voice called to us from a car.

"Buon giorno Guillermo? Buon giorno Clemente!" It was Frank the local real estate agent. He was Italian-Australian. I waved and my son yelled back "Buon giorno".

We crossed the busy street where Big Peter the Greek lollipop crossing man blew his whistle. We crossed. Big Peter bellowed, "Bewdiful day . . . he's gonna be big, your boy! He's growing!"

I nodded. We walked past and waved to Ivan in his barber shop and passed "Vince's Fruit and Vege" . . . the world's smelliest fruit and veggie shop.

My son laughed. He told me how every time he walks past he remembers how our dog, Doug, weed on the old onions outside. My son turns to me and says, "You can never trust onions Dad".

I say, "Maybe".

It was when we turned into the school street I realised that something was happening in this day.

My son starts to wave and say hello to his friends going to school. One of them is Josh. Josh waves and runs ahead.

My son tells me that Josh walks himself to school. This is when I understand, or think I do.

I am in the way. Maybe he wants to walk by himself, with his friends. I feel a little embarrassed. The school gate is near.

"Listen," I say and I feel suddenly a little odd, a little hurt perhaps, embarrassed. "Listen, you know mate, if you want to walk here, to school, by yourself that's OK. You can, you know."

My son shrugs his shoulders the way 10-year-old boys do.

"Yeah, I know." And he walks into school.

Ten years old. I look at him, all arms and legs, tripping a little, growing so fast.

I suddenly remember when I held him as a newborn in the hospital. Just stared at him. And held him. Now someone yells to him and he catches a football one-handed, manages not to trip over his feet and he rockets a kick back to mates. He stands in the middle of them.

I feel a little redundant. Something is happening with this day. Then something wonderful. As I turn to walk away I hear his voice. Yelling out from where he stands with his friends. "I love you Dad."

His friends all laugh a bit, he smiles and waves to me. I wave, but he doesn't see the tear in my eye.

Shirley was right, something is happening today.

Something wonderful.

privacy            © Queensland Newspapers

Poissa Tiimi10

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 89
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #35 : Syyskuu 11, 2003, 04:46 »
Kiitos tarinasta, Jaaks!

Tosin olin ihan koulun portille asti siina luulossa, etta tarinan lopussa poika, jota iska saatteli paivittain kouluun, paljastuisi koulun rehtoriksi .. :XXXX

[Editoitu 10/9/03 - Tiimi10]

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #36 : Syyskuu 11, 2003, 04:59 »
Tiimi 10 :D

Hyva idea, mutta sehan olisi jo ollut liikaa :o

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #37 : Syyskuu 11, 2003, 05:02 »
Riina :D

Minusta puhuit ihan asiaa vailla mitään  yleistämistä, saati sitten mitään luovuttamista :D  Joskus kuulin jotenkin näin, että kun aina ihmetellään nykynuoria ja voivotellaan mihin suuntaan maailma menee , kun nuoret ovat tuollaisia ja tuollaisia, voisimme miettiä sitä mistä he (lapset) tulevat. Lapsista ei ikävä kyllä huolehdita kuten ennen. Vai  miksi nuoriso on öisin kaduilla? Muotisanonnat; "meillä mennään lasten ehdoilla" ja "äidit kertovat olevansa  lastensa kavereita"? Kuka valvoo lasten teeveen katsomista mitä katsotaan , milloin mennään nukkumaan jne. Ei ole varmaan opettajistakaan kiva katsella tunnilla nuokkuvia oppilaita. Veljeni kirjoitti joskus  noilla samoilla sanoilla Aamulehteen aiheena taisi olla Opettajat -etsinpä leikekirjan jostain...
Monien tutkimusten mukaan nuoret voivat huonosti. Niin, ei ole varmaan helppoa olla nuori tänään, eikä vanhempi ja kasvattaja. Omista lapsista taas tuntuu että meidän nuoruus on mahtanut olla tosi tylsää , kun ei edes ollut videoita, tai nettiä (että ilman nettiä!!!) ja teeveetkin oli mustavalkoisia, no tulihan ne väritelkut sitten...
Nuorissa on tulevaisuus :D

Poissa Sheila

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 112
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #38 : Syyskuu 11, 2003, 08:25 »
Riina :)

Minustakin puhuit asiaa ja en otattanut sitä yleistyksenä vaan osana keskustelua - joka time and again totetaan vaikeaksi näin sähköisesti.. Enkä halunut tuoda mitenkään esille, että olisin itse  "pienten enkelten" ympäröimä - far from it!  Ja nyt taas mennään ohi Opettajat Australiassa - aiheen kenties, sori all!

Minulla on kaksi tuttavaa opeina yksi Blue Mountainsilla High Schoolissa ja yksi Steiner Koulussa Suomessa - kyllä he puhuvat levottomista lapsista - mutta eivät niinkään, että kokisivat kasvatusvastuun olevan heillä :??  Kyselenpä asiaa uudestaa.

 
Muistan "ennen vanhaa" kun '70-luvulla olin nuori Aussissa. Kyllä muut lapset saivat hyppiä pihalla vaikka kuinka myöhään ja olivat koulussa väsyneitä/levottomia. TIEDÄN että olin itsekin handful opettajille mielipiteineni (esim. haluan housut tytöille talviuniformiin - ja sain *hih).

Riina - sen hetken kun olen saanut tutustua Sinuun tuntuu, että olisit loistava ope. Pienet silmät katsoisivat luottaen kun avaisit kielten salat ! (Wishful thinking?) Sitä luovuttamista tarkoitin - kun käsitän, ettet halua opettaa työksesi. Ja ymmärrän hyvin päätöksesi!  :XXXX

Jaaks,  Great story - on se välillä vaikeaa huomata omien lasten kasvavan .. Cheers :XXXX

Poissa MiKaK

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 29
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #39 : Syyskuu 11, 2003, 09:33 »
Ehkä jollain tavalla asiaan liittyen..

ILTASANOMISSA tänään:

"Yläaste kielsi napapaidat oppilailtaan
 
 Alavuden yläasteella kiellettiin välituntipussaaminen viime keväänä. Nyt Nurmon yläaste on nostanut pöydälle toisen kissan: rehtori Esko Piuhola on sitä mieltä, että avokauluksiset napapaidat ja pyllynraon paljastavat lantiohousut eivät kouluun sovi.

Piuhola päätti jakaa koulunsa oppilaille pukeutumisvalistusta, kun huomasi tyttöjen pyöräilevän pakkasaamuina kouluun tumput käsissään, mutta olkapäät ja keskivartalo paljaina.

- Lannehousut ja läpinäkyvä sifonkipaita ovat kylmällä aika epäterveellinen yhdistelmä, päättelee rehtori.

Nurmon yläasteen luokanvalvojat jakoivat oppilailleen pukeutumisvalistusta viime perjantaina. Valistus sai hämmentyneen vastaanoton."