Australian Viestitaulu, Australian Suomalaiset.

Kirjoittaja Aihe: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa  (Luettu 77182 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« : Toukokuu 07, 2007, 05:23 »
Perillä

Tervehdys Intiasta, jossa kuukin on kuumempi. Vai johtuukohan se siitä, että täällä ei ole tapana liikuskella julkisilla paikoilla shortsit jalassa?

Kuten aiemmassa Matkasuunnitelma; kommentteja kaivataan -keskustelussa sovittiin, lupasin joskus pitää dunderilaisiin yhteyttä täältä Bengalurusta käsin. Tässäpä sitten muutama ensimmäinen kommentti.

Matka tänne sujui taysin kommelluksitta. Tullistakin paasin ulos ensimmaisten joukossa, silla matkalaukku tuli liukuhihnalta jo kolmantena. "Auttajia" riitti kentällä, eikä heistä meinannut päästä eroon millään, vaikka kerroin heti suoraan, ettei minulla ole vielä paikallista rahaa hankittuna. Ulkomaalaisille ei nimittäin myydä intialaista valuuttaa Intian ulkopuolella. Auttajat eivät tästä tuntuneet olevan moksiskaan, vaan ohjasivat minut väkisin jonkin rahanvaihtokojun luo ja ehdottivat, että hankin rahaa siitä. Kieltäydyttyäni sain viimeinkin jatkaa kentältä poistumistani omassa rauhassa.

Tämän 7 miljoonan asukkaan kaupungin lentokenttäterminaali on pienempi kuin 330 tuhannen asukkaan Canberrassa ja todella remontin tarpeessa. Ruuhkaa oli vastaavasti, vaikkeivat läheskään kaikki kaupungin asukkaat varmaan koskaan tule lentämään. Matka kentältä asunnolle oli aika hiuksia nostattava kokemus: parhaillaan mitä erilaisimpia kulkupeleja tuli vastaan molemmin puolin tietä. Ei sitä voinut nauramatta katsella, vaikka tosiaan hieman hirvittikin. Kuskit onnistuvat jotenkin kommunikoimaan keskenään tyytyttelemällä, että varokaa kaikki - täältä minä tulen.

Ensimmäisen yön majapaikka vastasi laadullisesti jotain halvinta koskaan kokeilemaani pikkukylän motellia Ossilassa, kuten vaikkapa eräs Boggabillassa QLD:n ja NSW:n rajalla oleva. Boggabillassa ei kuitenkaan ole heti ikkunan takana viemäriveden puhdistuslaitosta, jonka hajusta aiemmin paikalle saapuneet kolleegani joutuivat kärsimään, ennen kuin paikan omistajat tulivat paikalle ja täyttivat kaikki kaapit naftaliinilla ja huoneet muilla "mukavan" hajuisilla hajusteilla. Siivokin oli kuulema ollut hirveä ennen kuin omistajat olivat lähtöuhkausten siivittämänä siivonneet paikat jokseenkin siedettävään kuntoon. Sukat kuitenkin tuntuivat paikoitellen tarttuvan lattiaan kiinni, eli siivous ei ollut onnistunut aivan täydellisesti.

Kollegaani olivatkin jo ennen minun saapumistani päättäneet, että vaikka tällaisessa luukussa saattaisi pari viikkoa mennäkin, niin se ei kuitenkaan ole kelvollinen asunto pidemmäksi aikaa, ja olivat jo etsiskelleet valmiiksi uuden entistä ehomman majatalon melkein kaupungin keskustasta. Muutimmekin tähän uuteen mestaan heti alkuperäisessä kämpässä yhden yön nukuttuani, ja nyt on tullut koettua yksi yö tässäkin. Tämä on jo oikein mukava ja hyvätasoinen paikka, eikä tilannetta yhtään pahenna vastapäätä oleva mitä mainiointa intialaista ruokaa tarjoava ravintola, jossa jo eilen kävimme syömässä paikallisittain kalliin (AU$5) mutta korkeatasoisen buffettilounaan.

Paljoa ei näy ympärillä eurooppalaisia, mutta tämän hotellinomistajan mukaan tässä asuu myös joku toinen suomalainen Nokian työntekijä. Enköpähän onnistune hänetkin tapaamaan jossain vaiheessa. Eilen kaupungilla käyskennellessäni kuulin ensimmäistä kertaa eurooppalaisten näköisten ihmisten puhuvan, ja kuinka ollakaan: suomeahan siinä haasteltiin. Vaihdoin tämän pariskunnan kanssa muutaman sanan ja heilläkin oli Nokia-yhteys: lanko oli kuulema paikallisessa Nokian konttorissa töissä, ja tytär oli myös kaupungissa, eli tämä pariskunta oli siis vierailulla tyttärensä perheen luona.

Yöelämä oli ensikokeilun jälkeen varsin vilkasta. Kummallisuutena mainittakoon, että testaamaamme yökerhoon ei olisi pitänyt päästä kuin pariskuntien, eli kyseessä oli siis sinkkubaarien täydellinen vastakohta. Kolleegani kuitenkin jollakin ihmeen keinolla neuvottelivat meidätkin sisään ilman tyttöystäviä. Myöhemmin keskustelin erään alunperin paikallisen, mutta nykyisin queenslandilaisen hemmon kanssa, ja hän mainitsi "vuokranneensa" "tyttöystävän" siksi aikaa, että sisäänpääsyvelvollisuudet oli hoidettu.

Että sellaista hupia täällä tähän asti!
Jouni
Canberra

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1297
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #1 : Toukokuu 07, 2007, 06:41 »
Astumme sisään porstuaan, otamme hatun kauniisti pois päästä ja toivotamme Jounille tietenkin oikein hyviä kuukausia Intian ihmeissä! Kohdelkoon maa ja sen väki sinua hyvin! :)

Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan, miten shortsikansan parista saapunut mies selviää turbaanien lomassa...
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa MH

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1302
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #2 : Toukokuu 07, 2007, 07:07 »
Onnea matkaan,

Kannattaa tutustua paikalliseen bussi tai junaliikenteeseen. :pepsodent

 Tosin silloin kannattaa kiire unohtaa. Esimerkkinä esim. bussit ostat lipun paikasta a paikkaan b ja kuski viekin sinut paikkaan c ja kertoo että bussi jää tähän. Ei hätää koska siinä on "sattumalta" taksi odottamassa joka vie sinut perille. Tässä vaiheessa näyttä kaikki hyvältä ja näet kuinka aika avoimesti taksikuski maksaa bussikuskille siitä että se on tuonut sille "asiakkaan".

Me oltiin sentään Delhissä viiden tähden Sheratonissa, millaista se sitten muualla on.

Matkalla hotellille mentiin bussilla jossa penkkien välit olivat niin pienet että tällainen normaalimittainen mies (185cm) kun meni siihen väliiin niin takapuoli ei osunut penkkiin koska polvet osui edelliseen selkänojaan jo paljon aiemmin.

 Bussi matkalla ei kuskilla ollut töötti hiljaa kahta sekunti kauempaa. Slummien läpi ajettaessa ihmeteltiin että mihin ollaan menossa ja yhtäkkiä tulee aita jonka portilla oli aseistetut vartijat. Sheraton oli kokonaan aidattu korkealla aidalla ja vartijat piti huolen ettei asiattomat pääse alueelle. Hotelli alue oli kuin eri maailmasta ja siellä oli kaikki palvelut niin ettei tarvinnut lähteä mihinkään.

Meidän Intia kiintiö loppuelämäksi, tuli täyteen viidessä vuorokaudessa.

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #3 : Toukokuu 07, 2007, 07:34 »
Jouni, hauska kuulla kuulumisiasi...mutta eikös se Intia kuu ole KUMMEMPI - näin minä muistelisin kansakoulussa oppineeni. No, ne laulun tekijät eivät olleet ehtineet Singaporeen asti, jossa kuu on kummemmillaan kun se paistaa kohtisuoralta taivaalta - tai Australiaan, jossa se taas on ihan nurinpäin....No, oo hiio hei joka tapauksessa!

Aika metkaa, että olet hyvin jo bongannut sekä paikalliset aussit että nokialaiset - no ilmeisesti juuri Bangaloressa on imua. Nauti iki-ihanasta ruuasta vaikka minunkin puolestani! Ja kyllähän siellä todella incredible Indiassa on varmasti paljon koettavaa kunhan vauhtiin pääset. Itse en ole Bangaloressa käynyt, pohjoisempana kyllä, mutta kovasti kehuvat sitäkin - sekä paikalliset että siellä käyneet.


Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1297
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #4 : Toukokuu 07, 2007, 07:35 »
Meidän Intia kiintiö loppuelämäksi, tuli täyteen viidessä vuorokaudessa.

Amazing Racessa porukka on ainakin pariin kertaan viety Intiaan (olisivatkohan muuten kerran olleet Bengalurun suunnallakin sattumoisin) ja kommentit ovat olleet - hmm - mielenkiintoisia. On ainakin ollut erilaista kuin jenkkiläinen suburbania ja herättänyt jopa tunteita...  ???
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa Räyhä

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 138
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #5 : Toukokuu 07, 2007, 13:02 »
Mieheni on käynyt pari kertaa kuukauden työmatkalla Intiassa Mumbaissa. Erittäin onnellinen on aina ollut kotiin pääsystä ja tuntee suurta myötätuntoa jokaista kohtaa, joka sinne joutuu (hänen mielestään nimenomaan joutuu...). Positiivisena pidettäköön sitä, että oma koti ja ruoka ja tavallinen elämä tuntuu Intian reissun jälkeen todelliselta luksukselta. Itse en ole käynyt lähimaillakaan ja toivotan Jounille mukavaa ja miellyttävällä tavalla kokemusrikasta reissua!! :peukkuy

Räyhä

Poissa eevis

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1457
  • välihin onku myrskymmerkki ja välihin 2 taivasta
    • Melbourne Demons
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #6 : Toukokuu 07, 2007, 13:45 »
Onnea matkaan, Jouni, pidäpä meidät ajan tasalla! :XXXX ....hmm ja niin, tulee vaan mieleen, että helppo keino päästä sinne yökerhoon olisi ollut sanoa, että olettekin poikapareja, jos kerran vain parit pääsee sisään. ... hmm ehkä ne työkaverit puhuivatkin teidät sisään juuri siten! ;D :XXXX
Dees - We will bloody bounce back!!!


Poissa Jouko

  • Ylläpitäjä
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1454
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #7 : Toukokuu 07, 2007, 21:40 »
Onnea matkaan Jouni,

En epäile yhtään etteikö matkasta tulee ikimuistettavat just ton erillaisuuden takia, ainakin sen perusteella mitä oon parin Nokia kaverini jutuista päätellyt. Hienostihan Jounin Intian kultturinvaihto on lähtenyt rullaamaan paikalliset pikku niksi tulevan tutuksi tuota pikaa  :pepsodent :XXXX


- Salibandyä Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #8 : Toukokuu 08, 2007, 01:53 »
Vastakkainasettelua

...työmatkalla Intiassa Mumbaissa. Erittäin onnellinen on aina ollut kotiin pääsystä ja tuntee suurta myötätuntoa jokaista kohtaa, joka sinne joutuu

Joo, Mumbailla tuntuu olevan hieman samanlainen maine intialaistenkin keskuudessa. Kun tätä projektia aloiteltiin noin vuosi sitten, niin Intiasta kotoisin olevani kolleegani (jonka kanssa tänne tulimme Canberrasta) tuumasi, ettei hän olisi ottanut tehtävää vastaan lainkaan, jos määränpäänä olisi ollut Mumbai.

Kuumempi vaiko kummempi kuu? Olen toki kuullut tuon toisenkin version, mutta olen kuitannut sen lähinnä "kuulohäiriönä", sillä mielestäni se ei kuulosta yhtä "järkevältä".

Vai arvelee Eevis meidät lasketun sisään yökerhoon poikapareina. Ilmankos ei tulleet tytöt hätistelemään, heh heh.


Ennen ekan intialaisen työpäivän alkua kommentoi
Jouni
Canberra

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #9 : Toukokuu 08, 2007, 02:18 »
Intian kuun ominaisuuksien suhteen Jouni taidat olla oikeassa (kuten yleensä) - näin ainakin sanoo Teekkareiden laulukirja (luotettavampaa lähdettä en tähän hätään löytänyt, sattuneesta syystä kyllä vähän vieläkin epäilen noita tupsuhattuja...) Mutta onhan se tekstin kokonaisuuden huomioon ottaenkin toki loogisempaa:

Intian kuu
Intiassa kuukin on kuumempi
oo-hiio-hei
Kuin aurinko meillä vaan suurempi
oo-hiio-hei
Ja kerran se lakkini sytytti
oo-hiio-hei
Ja poltti se hiukset mun päästäni
oo-hiio-hei

:,: Hei juttele sinä vaan,
kyllä sinut tunnetaan
Ja vaikka sen valheeksi vannotkin
niin kyllä sua uskotaan :,:

Linnut siellä paistuivat lennossa
ja voi siellä myytiin pullossa
Ja jok'ikinen kala joka ongittiin
Oli keitettynä kun se nostettiin

Hei juttele...
Intiassa ankkuri nostettiin
ja Punaiseen Mereen se laskettiin
Ja sen minä voin vaikka vannoa,
että seilasimme puolukkahillossa.

Hei juttele...
Näin minä Niilin rannikot
näin krokotiilit ja faaraot
Siellä muumiot oli niinkuin ennenkin
ja lähettivät terveiset teillekin

Hei juttele...

Ehkäpä tutkit nuo muutkit ihmeet, ovatko faktaa vai fuulaa. Yhtäkaikki, minun vähäisen kokemukseni perusteella Intia kaikkine ihmeellisyyksineen on todella kiinnostava (asumisestahan en tietenkään tiedä), mutta myös juuri niin ristiriitaisia tunteita ja kokemuksia herättävä kuin tässäkin keskustelussa jo nyt on tullut ilmi...

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1297
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #10 : Toukokuu 08, 2007, 03:59 »
...näin ainakin sanoo Teekkareiden laulukirja (luotettavampaa lähdettä en tähän hätään löytänyt...)

Heh, mitä meille kertoo Aikiksesta se, että nopeimmin lähteeksi löytyi juuri tuo? Go, Aikis, Dr. Freundernews ja sohva odottaa lisää hauskoja lipsautuksia... :pepsodent
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #11 : Toukokuu 08, 2007, 04:14 »
Haa, Murjaanien kuninkas, nyt menee kyllä blondilla yli tupeerauksen, vaikka olenkin sigmundini lukenut...mikä virhesuoritus????

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #12 : Toukokuu 09, 2007, 02:03 »
Ostoksilla (osa 1)

Kävimmepä eilen kamujen kanssa ostoksilla. Yksi meistä päätti ostaa peräti kolme intialaistyylistä juhlavampaa pikkutakkia. Hintaakin niille kertyi alennusten jälkeenkin sellainen AU$1400. Kun tulimme ulos kaupasta, niin samalla perässämme tuli ulos yksi henkilökuntaan kuuluva mies mukanaan sellainen iso melooni (tai vihreä kurpitsa). En ehtinyt nähdä miten, mutta jollakin konstilla hän sytytti melonin päälle tulen. Sitten hän piti meloonia päänsä yläpuolella kaupan sisäänkäyntiä katsellen epäilemättä hiljaa rukoillen. Sopivaksi katsomansa ajan kuluttua hän sitten kääntyi, käveli aivan jalkakäytävän reunalle ja sitten kovan karjaisun saattelemana iski meloonin säpäleiksi jalkakäytävälle. Toinen mukana seurannut henkilökunnan jäsen sitten siirteli meloonin sirpaleet syrjemmäksi pois ihmisten jaloista.

Myöhemmin päivällistä syödessämme esitin intialaisille kumppaneilleni arvion, että mies varmaan kiitteli jumaliaan kolleegan kauppaan tuomasta kohtuullisen suuresta rahasummasta. Kaverit kuitenkin arvelivat, että kyse ei ollut kiittelemisestä. He esittivät kaksi toisistaan poikkeavaa teoriaa: ensimmäisen mukaan ostokset tehnyt kolleegani oli pitänyt myös muutamista muista takeista. Nyt hänen ja näiden takkien välille oli jäänyt tunneside, joka piti katkaista melooni rikkomalla, jotta nämä vaatekappaleet voidaan pistää uudestaan myyntiin. Toinen teoria oli hieman raadollisempi: naapurikauppiaat saattoivat olla kateellisia nähdessään asiakkaan kävelevän kaupasta ulos ison ostosmäärän kanssa, ja jopa siinä määrin, että he saattavat pistää "pahan silmän" kauppaa kohti. Tällä uhrauksella särjettiin pää, jossa tuo paha silmä on, jotta kaupalle ei tule kateuden aiheuttamaa huonoa onnea.


Ihmettelee
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #13 : Toukokuu 10, 2007, 17:06 »
Hintatasosta

Kummallisen äkkiä sitä loppujen lopuksi tottuu paikalliseen länsimaisittain edulliseen hintatasoon. Jo nyt - vajaan viikon maassa oleskelun jälkeen - osaa alkaa ajatella tiettyjä asioita peräti kalliina, vaikka ne edelleen kotimaan hintoihin verrattuna ovat useimmiten naurettavan halpoja. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy: esimerkiksi ostin Ossilasta lähtiäisiksi Bose-merkkiset taustamelua aktiivisesti vaimentavat korvakuulokkeet. Hinta oli AU$595 josta sain vielä lentokentällä arvonlisäveropalautuksena yhdestoistaosan. Täällä samoista kuulokkeista saisi pulittaa peräti $605 nykyisen valuuttakurssin mukaan. Näyttää täällä kaikesta silmiinpistävästä köyhyydestä huolimatta liikkuvan rahaa ihan länsimaiseen malliin siis!

Kaikki tämä rikkaus on ainakin päällisin puolin katsoen sulassa sovussa valtavan köyhyyden kanssa, koska katukuvassa saattaa näkyä melkeinpä palatseiksi luokiteltavia rakennuksia ja sitten ihan vieressä saattaa olla teltta- tai hökkelikylä. Toisaalta on myös silmiinpistävää poliisien ja kaikenlaisten turva- ja vartiomiesten paljous. Veikata voisin, ettei ainakaan sen köyhimmän kansan osan etujen ajamista varten?!


Huomioi
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #14 : Toukokuu 11, 2007, 16:16 »
Kulttuurishokkiko?

Eräs ystäväni - ilmeisesti tätä palstaa luettuaan - kommentoi, että minä(kin) olen Intiaan saavuttuani kokenut kulttuurishokin. Itse en ole oikeastaan ajatellut tähän astisia kokemuksiani lainkaan kulttuurishokkina, sillä melkein kaikki on jokseenkin vastannut ennakko-odotuksiani. Pari poikkeusta tosin on:

Liikenteen paljous ja ruuhkaisuus jaksaa vielä hieman hämmästyttää, vaikka siitäkin minulle oli etukäteen jonkinlainen mielikuva muodostunut. Muttei sekään enää näin (peräti :)) kuuden maassaoleskelupäivän jälkeen pelota - jos pelotti aiemminkaan, sillä ei näiden paikallisten puikkelehtimista voinut alun alkaenkaan nauramatta katsella. Parhaiten kuvaan tätä liikennettä näin: Täällä Karnatakan osavaltiossa ajoneuvojen rekisteritunnukset alkavat kirjaimilla "KA". Sitä seuraa varsin pitkä yhdistelmä numeroita ja kirjaimia. Nyt ollaan näköjään menossa sarjassa alkaen 05. Jos nämä numerot luetaan niitä lähinnä muistuttavina kirjaimina, niin saadaan selville liikenteen nykytila: KAOS.

Toinen poikkeus: "kaikki" ovat "aina" varoitelleet, että vaikka chilin ystävä olenkin, niin Intiassa sitä vasta Tulista ruokaa tarjotaankin. Kunpa tarjottaisiinkin! Melkeinpä poikkeuksetta olen saanut suorastaan taivaallisen Hyvää ruokaa, mutta että Tulista! P.Ö.T.Y.Ä! Nämä paikalliset kokit joutaisivat tehdä ekskursion Canberran Gungahlinin kaupunginosan Flavours of India -ravintolaan, jossa tarjotaan epäilemättä planeetan tulisimmat vindaloot. Tämän uskallan sanoa ainakin viiden kokeilukerran jälkeen (muut minulle tulista ruokaa tarjonneet ravintolat ovat aina toisella kokeilukerralla tuottaneet... tuota... jos nyt ei suorastaan pettymyksen, niin miedomman makuelämyksen kuitenkin).

Tosin täytyy sanoa, että nämä täkäläiset asukkaat taitavat oikeasti pitää ruokalistaan tulisiksi merkittyjä ruokiaan Tulisina. Seurassani olevat paikalliset ovat jopa hieman ihmetelleet, kuinka minä olen pystynyt tyhjentämään ne pöytään kannetut ruoka-astiat. Aion "syksymmällä" matkustaa Goalle, josta Vindaloo-resepti kuulema on kotoisin. Eli viimeistään siinä vaiheessa pitää palata asiaan ja katsoa tulinko tässä "päiväkirjamerkinnässäni" puhuneeksi vastoin parempaa tietoani.


(Suorastaan) uhoaa
Jouni
Canberra

Poissa eevis

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1457
  • välihin onku myrskymmerkki ja välihin 2 taivasta
    • Melbourne Demons
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #15 : Toukokuu 14, 2007, 18:44 »
Jouni :D olet kyllä tosi karpaasi noiden tulisten ruokien suhteen, eli tuskin siis meni uhoksi, ihan faktaa vaan latelit. :) Tuo melonipääjuttu (pahansilmän estäminen kuulosti varsin loogiselta) oli valtavan mielenkiintoinen, laittelepa lisää stooria, jos vastaavia jänniä juttuja tulee vastaan! Joko olet törmännyt pyhiin lehmiin tai apinoihin? :eye:
Dees - We will bloody bounce back!!!


Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #16 : Toukokuu 15, 2007, 02:06 »
Sulateltavaa

Pyhiä tai ei - lehmiä näkyy joka päivä ihan täällä suurkaupunkialueellakin keskustasta kehätiellä sijaitsevalle Nokian toimistolle ajettaessa. Hieman ne käy sääliksi, kun ei niiden asuinympäristössä näy mitään heinän tapaistakaan. Kuulin, että ne saavat ruoakseen ainakin katukauppiailta tähteeksi jäävät hedelmien yms. kuoret, eli eivät ne vissiin ihan nälissään elä.

Apinoita näin nyt viikonlopun reissulla Hampiin. Siellä niitä mennä viiletteli temppeleissä ihmisistä välittämättä. Paitsi kun minä aloin ottaa yhdestä banaania mutustavasta apinasta lähikuvaa (noin kolmen metrin päästä), niin se irvisti ja ärisi minulle tosi pahasti. En mennyt senttiäkään lähemmäksi, mutta kuvan sain ottaa rauhassa apinan jatkettua ruokailtuaan.

Hampin reissu oli yksi tähän astisen elämäni suurimmista kokemuksista. Ihmetellessäni noita 500-1200 vuotta vanhoja - enimmäkseen - temppelirakennelmia, suorastaan mykistyin kaikesta siitä tarmokkuudesta, millä niiden rakentajat ovat työhönsä paneutuneet. Sunnuntaina pääsimme vielä osallisiksi hinduhäihin, joka myös oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Koitanpa kirjoittaa tästä viikonlopusta enemmänkin tarinaa, kunhan ensin hieman sulattelen kokemuksiani.


Jälleen yhdelle hiuksianostattavalle työmatkalle lähtien
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #17 : Toukokuu 18, 2007, 09:35 »
Ostoksilla (osa 2)

Pakko kertoa tämä ennen kuin paneudun noihin Hampin matkan kokemuksiin:

Eilen olimme kamujen kanssa lounastauolla ostoksilla toimiston läheisellä alueella, jossa on paljon mm. tehtaanmyymälöitä. Kun kävelimme sisään Reebokin myymälään, kaupan radiolaitteistosta kuului - näköjään(!) - kansainvälinen suurhitti Hanna Pakarisen Leave Me Alone. Enpä olisi etukäteen uskonut kuulevani Intian radiosta vasta edellisenä viikonloppuna Euroviisuissa peräti 17:ksi sijoittuneen laulajan biisiä!

Tällä ostosmatkalla samainen kolleegani, joka sai aiemmassa tarinassani aikaan meloonin uhraamisen, oli nytkin ostellut eri liikkeistä useamman kassillisen tavaraa, kun astelimme erääseen toiseen kenkäkauppaan. Melkein samantien sisääntulomme jälkeen kaupasta asteli ulos avojaloin isokokoinen intialaisnainen ja alkoi kasvot kaupan ovea kohti seisoen tehdä erinäisiä palvomiselta/rukoilemiselta vaikuttavia liikkeitä kädessään pieni limetti tai kumkvatti. Liikesarjan lopuksi hän tiputti hedelmän maahan ja talloi sen tuusannuuskaksi maahan etuoven eteen. En tiedä, mikä lie ollut tämän uhrauksen tarkoituksena, mutta varmuuden vuoksi ostin liikkeestä yhden kenkäparin, ettei siinä ainakaan olisi mennyt energia hukkaan.


Tarinoi
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #18 : Toukokuu 19, 2007, 17:53 »
Intialaista hierontaa

Viime viikonlopun kokemukseni Hampin reissulla eivät millään tunnu sulavan kerrottavaksi proosaksi tai edes helposti eriteltäviksi tarinoiksi. Tämä tosin johtunee ainakin osittain myös siitä, että näin Intian matkani alkuvaiheessa elän vielä niin kaikki aistit täysillä uusia kokemuksia haistellen ja maistellen, ettei tässä ole oikein aikaakaan syventyä mietiskelemään, mitä oikeastaan tapahtuikaan päivä tai muutama sitten. Niitä ja muitakin vielä tulossa olevia kokemuksia kai pitää näin ollen purkaa sitä mukaa, kun niistä muodostuu mielessäni sellaisia järkevän kokoisia ja kaiken tämän kiireen keskellä kerrottavissa olevia palasia.

Aloitettakoon Hampin reissun purkaminen vaikka näin epäolennaisemmasta päästä:

Yhden kokeilun myötä intialaiseen lääkintätaitoon perustuvalle ayuervedic-hierojalle ei kannata mennä - varsinkaan jos on jäykkyyttä enimmäkseen niskan alueella. Niskaa ei kuitenkaan hierota muutamaa sekuntia kauempaa, vaikka niskaa kuinka sormella osoittelisi todennäköisesti(?) englantia - saatika suomea - osaamattomalle hierojalle.

Eikä ainakaan Hampin lähellä olevan isomman kylän Hospetin luultavasti ainoassa hierontapalvelussa ole edes kunnollista päänreikää sisältävää hierontapöytää, jossa voisi saada päänsä mukavaan asentoon. Noh, tulipahan edes joidenkin niskalihasten venytystä ”kaupan päälle”, kun jouduin kenottamaan hierontapöydällä toista tuntia pää vinossa (sentään välillä päätä vasemmalta oikealle ja päinvastoin kääntäen).

Ja vielä yksi vinkki: älä mene ainakaan ayuervedic-tapaan hierottavaksi parhaat tai edes toiseksi parhaat pyhävaatteet päälläsi! Nimittäin hieronnan aikana olosi on kuin ranskalaisella perunalla: suurinpiirtein yhtä paljolla ja melkein yhtä kuumalla öljyllä sinua paistetaan. Hieronnan jälkeisestä muovisen sardiinipurkin mieleentuovasta höyrykylvystä eivät ainakaan suomalaisen saunan ystävät tai muutenkaan keskivertoaasialaisia isokokoisemmat ihmiset nauti. Eikä siinä 10-minuuttisessa 40 asteen ”löylyssä” ehdi hikoilla sen vertaa, että hierontaöljyistä pääsisi vähänkään eroon. Ja lopulta suihkua nimellisesti muistuttavaan pesupaikkaan päästyäänkin veden saanti on sellaista, ettei jäännöshierontaöljyjä saa pois ihosta, vaan loput imeytyvät mukaan sattuneisiin vaatteisiin.

Arja-vaimo-kulta-rakas, toisitko tänne lomalle tullessasi minulle uuden hienon Canberran Suomi-Seuran vihreän paidan? Noh, ei sittenkään oikeasti - hankitaan uusi paita sitten kotiin palattuani! Täältä tulee kuitenkin hankittua kaikkea mukavaa kotiin roudattavaa luultavasti jopa enemmän kuin lentoyhtiöiden säännökset sallivat!


Aavistaa
Jouni
Canberra

Poissa Leokatti

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 886
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #19 : Toukokuu 20, 2007, 12:04 »
Näitä on tosi kiva lueskella, Jouni. Todella mielenkiintoista on elämäsi Intiassa  8)
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

Poissa rituli

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 30
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #20 : Toukokuu 20, 2007, 16:25 »
Näitä on tosi kiva lueskella, Jouni. Todella mielenkiintoista on elämäsi Intiassa  8)

Jep, niin on ja joka kerta täällä käydessä käyn katsastamassa onko tullut uusia juttuja  8)

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #21 : Toukokuu 20, 2007, 16:54 »
Indian F1 Grand Prix

Onhan tämä mielenkiintoista itsestänikin! Toivottavasti vain tästä tänne ajaneesta uteliaisuudestani ei seuraa samaa, mitä englanninkielisen sananlaskun mukaan jollekin kissalle oli käynyt sen oltua utelias: curiosity killed the cat (uteliaisuus kävi kissan turmioksi). Tässä kaupunkiliikenteessä luultavasti vielä selviää hengissä, sillä hurjuudestaan huolimatta nopeudet ovat varsin pieniä. Tuskin koskaan mennään yli 40 km/h, ja sitäkään vauhtia ei koskaan pitkää aikaa kerrallaan. Näissä nopeuksissa mahdollisesti sattuvissa onnettomuuksissa on hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä, vaikka järjestään kaikista autoista on ainakin takapenkin turvavyöt kiskottu hiiteen. Tai jos on turvavyöt paikoillaan, niin ainakin ne vastakappaleet ovat jossain aivan muualla, kuin missä niiden toivoisi olevan.

Tuolla maantiellä se liikenne vasta hurjaa onkin: Hampin reissulla oli syytä lukea kirjaa tai vähintäänkin teeskennellä nukkuvansa, ettei hiukset harmaannu päässä ennen aikojaan. Onneksi ne loppumattomilta tuntuvat bussien, rekkojen ja kuorma-autojen jonot eivät kuitenkaan tainneet juuri koskaan liikkua yli 50-60 kilsaa tunnissa. Nimittäin missään ei ollut niin pahan näköistä mutkaa tai ylämäkeä edessämme, etteikö Kimi Räikköseksi Michael Schumacherin paikalle halunnut kuskimme lähtenyt ohitukseen, jos vain joku toinen ei ollut ehtinyt ensin ohituspuolelle. Tuon tuostakin pääsimme erittäin täpärästi takaisin omalle kaistallemme, ennen kuin iso joku iso vastaantullut kulkuneuvo olisi jyrännyt meidät.

Ainakin pari kertaa sattui sitäkin, että parhaillaan ohittamamme ajopeli lähti samaan aikaan ohittamaan jotakin pienempää ajoneuvoa samalla kiilaten meidät melkein pois tieltä. Ja ainakin kerran tällaisessa tilanteessa tuli yhtä aikaa vastaan iso peräkärryllinen traktori, joka onneksi huomasi väistää meitä pientareen puolelle. Joissakin ohitustilanteissa voisin vannoa, ettei kolmen rinnakkain olleen ajoneuvon väleihin olisi mahtunut Sydney Morning Heraldin sunnuntainumero. Luottikohan kuskimme pikkuisen liikaa kojelaudan päällä olleeseen Ganesha-elefanttijumalan pienoispatsaaseen, jonka hindut uskovat tuovan onnea ja menestystä palvojilleen?

Erilaisia hindujumalien patsaita näkee muutenkin lähes jokaisen auton kojelaudalla. Tietämättä sen enempää eri jumalten väitetyistä erityisominaisuuksista, luulen että tuo Ganesha on autoileville hinduille kaikkein sopivin palvomisen kohde. Sen verran onnenkauppaa tuo liikenteessä selviäminen tuntuu olevan.


Päivittelee


Jouni
Canberra

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1297
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #22 : Toukokuu 20, 2007, 22:39 »
Kuten myös, Jounilla on sen verran hiuksia nostattavaa tuo elämä, että ensin tulee tsekattua, mitä hedelmiä nyt on katuun uhrattu ja silleen. Joskus tuli ehdotettua blogia Jounille mutta hoituuhan tämä hyvin näinkin, kuvat vaan pitää diilata sitten erikseen ensi keväänä, tms.

Miten Jouni, auttaisiko siellä maantiellä, jos siirtyisittekin kulkemaan norsuilla, etenkin, jos saatte koon vuoksi bongattua itsellenne afrikkalaisia nelijalkaisia? Mahtaisivatko Ganeshin seuraajat silloin jo vähän väistyä ihan itse...  :pepsodent
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #23 : Toukokuu 21, 2007, 01:45 »
Hienoa tarinaa Jouni  :peukkuy

Lainaus käyttäjältä: Jouni
curiosity killed the cat

Luulen kyllä, että ehkä paremmin sopiva sanonta sinulle olisi "The Cat Who Swallowed The Cream" .
Seikkailua ja uusia kokemuksiahan sinä lähdit hakemaan, eikö vain ja nyt niitä todellakin saat  :pepsodent

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #24 : Toukokuu 21, 2007, 04:47 »
Temppelinorsu

Kyllä täällä ollessani olisi aikomuksena kokeilla norsullakin ratsastamista. Kuinkahan nopeasti norsulla pääsisi tuolla maantieliikenteessä? :)

Yhdestä norsusta tulikin jo Hampissa pieni kokemus: Hampin edelleen aktiivisena palvontapaikkana toimivan päätemppelin piha-aukiolla oli kauniilla maalauksilla koristeltu temppelinorsu. Norsua sai käydä vapaasti taputtamassa, mutta pientä korvausta (ehdotettu hinta oli 2 rupiaa eli noin 6 Ossilan senttiä) vastaan sai myös hieman läheisemmän norsuelämyksen: norsunhoitaja antoi kahta rupiaani vastaan minulle poletin. Norsu piti kärsäänsä edessäni avoimena ja minä hölmistyneenä katselin poletti kädessäni miettien: "mitähän tässä oikein pitäisi tehdä?" Lopulta oppaamme neuvoi minua tiputtamaan poletin avoimeen kärsään. Niin teinkin, ja norsu ojensi poletin takaisin hoitajalleen ja heti sen jälkeen pisti kärsänsä pääni päälle ja piti päätäni kärsäänsä kiedottuna jonkun aikaa. Kyseessä taisi olla jonkun lajin siunaus?!


Tähän tällä erää lopettelee Jaakon sanojen mukaan

”kerman juonut kissa”
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #25 : Toukokuu 25, 2007, 03:55 »
Häävieraina

Tiedättekös muuten, miltä tuntuu olla joku sirkuksessa kaiken huomion keskipisteenä oleva kummajainen tai sirkuspelle? Minä sain asiasta jokseenkin hyvän käsityksen ollessamme Hampissa aiemmin mainitsemissani hindihäissä. Häihin päädyimme aikalailla sattumalta: Olimme häitä edeltäneenä päivänä tutustumassa alueen lukemattomiin eri temppeleihin. Illan viimeinen etappi oli erään pienen vuoren päällä oleva temppelilinnake, jonne menimme seuraamaan hyvin tyypillistä intialaista auringonlaskua, jossa aurinko katoaa jo ennen laskemistaan maata ilmeisesti tasaisesti peittävän savuverhon muodostamaan vaippaan.

Samassa yhteydessä näimme temppelin pihamaalla muutaman kokin keittelemässä muonaa nuotion päällä porisseilla valtavan isoilla padoilla. Menimme jututtamaan kokkeja ihmetellen, mitäs niin isoissa padoissa keitellään. Seuraavan päivän häävieraille siinä kuuluttiin ruokaa laitettavan. Saimme pieniä maistiaisiakin ja samalla pääkokki kutsui meidät seuraavaksi päiväksi paikalle seuraamaan häämenoja. Heh, voisi kuvitella, ettei kokin paikalle kutsumia vieraita laskettaisi häihin Australiassa ja Suomessa ainakaan kovin mielellään...

Mepäs teimme seuraavana aamuna työtä kehotettua ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin. Edellisen illan keitokset oli syöty jo illalla, ja kokit olivat jo uusien keitosten parissa. He toivottivat meidät iloisesti tervetulleeksi, ja alkoi siinä ympärillä pyöriä muutakin hääväkeä ihmettelemässä, keitäs me vieraat oikein olemmekaan.

Mainittakoon tässä välissä, että kamuni ja kolleegani Alastair on intialaista syntyperää, vaikka onkin syntynyt Englannissa ja asunut kuusivuotiaasta lähtien Australiassa. Ulkonäöltään hän siis menee täysin läpi intialaisena, mutta muuten hän on aivan pesunkestävä ossi. Intian paikallisia kieliäkään hän ei osaa puhua, ja välillä minusta tuntui, että heikosti englantia taitanut autonkuljettajamme sai paremmin selvää minun antamastani ohjeistuksesta kuin Alastairin. Hääväki olisi tuskin kiinnittänyt Alastairin läsnäoloon mitään huomiota, ellei hänellä olisi ollut mukanaan laajaa valikoimaa täysin ammattimaista valokuvauskalustoa mukanaan. Hienoine kameroineen siis hänkin sai yleisön mielenkiinnon hereille, muttei läheskään samassa määrin kuin minä selvästi ihonväriltäni kaikista muista paikallaolijoista poikkeavana.

Varsinkin lapset parveilivat minun ympärilläni kosketellen ja anellen: ”ota kuva, ota kuva”. Noh pitihän lapsia viihdyttää ja otella heistä useita kuvia eri kokoonpanoissa. Yleensä lasten kuviin ryhmittely oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, sillä aina siihen väliin tuppasi joku änkeämään. Niissä tilaisuuksissa ei auttanut sitten muu kuin pistää lapsiin kuria laskemalla kamera alas ja sanoa, että nyt kuva otetaan vain näistä lapsista ja muut odottavat vuoroaan.

Aina noin sadasosasekunti kuvan oton jälkeen jouduin koko lapsilauman täysin piirittämäksi: kaikki kuvatut ja muutkin lähellä olleet halusivat nähdä kameran näytöstä, miltä kuva näyttää. Jokseenkin jokaisen kuvassa olleen piti koskettaa kameran näyttöä innoissaan hihkuen: ”tuossa minä”. Tai noh, ainakin näin minä nämä paikallisen kielen (Kannada) sanat tulkitsin. Yllättävää kyllä, huomasin päivän mittaan, että aikuisetkin ja etenkin naiset halusivat mielellään tulla poseeraamaan valokuviin, kun vain olin saanut karistettua ympäriltäni suurimman lapsikatraan. Samoin tietysti aikuisetkin sitten halusivat nähdä oman kuvansa kameran näytöltä.

Välillä piti kameran ainoata patteria säästääkseni pistää kamera kokonaan pussiin, mikä joksikin aikaa rauhoittikin ympärilläni pyörinyttä kuhinaa. Uteliaita jututtajia kyllä kuitenkin riitti myös silloin ja alkoi hissukseen kertyä ympärilleni, missä vain oleskelinkin vähän pidempään. Vissiin kaikki alkeellisintakin englantia osaavat halusivat testata kielitaitoaan minun kanssani. Keskustelut kyllä yleensä jäivät tälle tasolle:
- Your country?
- Australia.
- Australia World Champions! Your captain Ricky Ponting, very good. Our captain <Intian krikettimaajoukkueen kapteenin nimi, joka ei jostain kummallisesta syystä vieläkään ole jäänyt mieleeni>

Hyvä sentään, että tiesin kriketistä just sen verran, että tunnistin nimen Ricky Ponting. En ole tosin ihan varma, olisinko osannut arvata juuri hänen olevan Australian joukkueen kapteeni. Olin myös kuullut, että Australia oli voittanut kriketin maailman cupin hieman ennen Intiaan tuloani, joten siitähän sitten osattiin sujuvasti keskustella juuri tuo ylläolevan esimerkin mittainen katkelma.

Hyvin pitkään kestäneitä ja perusteellisia häämenojakin ehdin siinä humussa seuraamaan. Sulhasta ja hänen äitiään pestiin useaan otteeseen: he olivat vierekkäin polvillaan maassa ja heidän ympärillään olevat naiset kastelivat heitä kaatelemalla kauhalla vettä päälle. Kun näin oli ensin puhdistauduttu, sitten heidän päälleen hierottiin jotain - ehkä kurkumasta tehtyä - keltaista mömmöä niin, ettei heidän paljaina olleista ihonkohdistaan yksikään kohta säästynyt. Kuten ymmärtää saattaa, vaatteetkin olivat melko keltaisia tämän käsittelyn jälkeen. Sitten kohta taas huuhdeltiin kirkkaalla vedellä ja niin pois päin. Välillä joukkio riensi taas sisälle mitä lie rituaaleja suorittamaan ja kohta koko homma toistui uudestaan. En laskenut kuinka usein nämä rituaalit tapahtuivat, mutta yleisö kyllä aina huomasi uuden kierroksen alkamisen ja päättymisen: aina kun pääporukka siirtyi paikasta toiseen, heidän edellään kulki kovaääninen pieni orkesteri, joka soitteli trumpetilla ja rummuilla - yllättävää kyllä - melkein meksikolaiselta kuulostavaa musiikkia.

Lopulta porukka sitten kerääntyi linnoituksen keskellä olevaan varsinaiseen temppelirakennukseen. Siellä minä vasta näin morsiamen ensimmäistä kertaa. Siihen saakka olin kuvitellut tämän sulhasen kanssa pesurituaaleihin osallistuneen naisen olleen morsian, mutta myöhemmin joku kertoi minulle hänen olleenkin sulhasen äiti. Morsian vaikutti suorastaan pelokkaalta: kyseessä oli paikalliseen tapaan vanhempien järjestämä avioliitto, ja enpä yhtään ihmettelisi, jos morsian ja sulhanen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vasta juuri tämän varsinaisen vihkimisseremonian alussa. Näin länsimaalaisena en siten yhtään ihmettelekään, jos varsinkin morsianta pelotti tuo päivä. Ainoat kerrat, kun näin morsiamen hymyilevän, oli kun hänen silmänsä osuivat minuun tai Alastairiin hääräillessämme kameroinemme yleisön joukossa. Hyvä, ettei sentään ääneen nauranut, heh heh!

Jo ennen vihkimisseremoniaa morsiamen isä oli käynyt esittelemässä itsensä meille. Hän tuntui olevan ihan tyytyväinen saatuaan häihin peräti ulkomaalaisia vieraita. Hän jopa haetutti jollakulla minulle tuolin alleni, kun olin sillä hetkellä ympärilläni olevassa porukassa ainoa seisoskellut ihminen. Vihkimistilaisuuden jälkeen sulhasen isä kävi pyytämässä minut kanssaan syömään häälounasta. Menimme ruokasalina toimineeseen rakennukseen, jossa jo suuri joukko oli aloitellutkin lounastaan. Lattialle allemme levitettiin viltti ja siihen me sitten istahdimme. Eteemme kannettiin heti isot folio-lautaset ja niihin alettiin lappaa ruokaa. Pikkuisen pisti hygienian taso arveluttamaan, kun kaikki kiinteä ruoka, esim. keitetty riisi, annosteltiin lautasillemme isosta sankosta käsin lappamalla. Kastikkeet sentään saatiin kauhalla annostellen. Eipä siinä auttanut alkaa äplistellä, vaan parempi oli kunnioittaa vieressäni istunutta sulhasen isää, hääväkeä ja ruokaa syömällä, mitä eteen oli kannettu. Lohduttauduin vain, että saattaa siinä sairastua 200 muutakin, jos ruoassa on liikaa vääränlaisia bakteereita. Käsin tietysti myös syötiinkin: onneksi olin saanut tästä tavasta jo harjoitusta muutamassa paikassa täällä isossa cityssä.

Olin aiemmin kysynyt morsiamen isältä, että onko meidän soveliasta antaa lahjoitus morsiusparille. Kyllä sellainen kuulema oli aivan OK ja paikallisten tapojen mukaistakin, jos kerta halusimme lahjoituksen antaa. Päätimme Alastairin kanssa lahjoittaa kumpikin 500 rupiaa eli noin $17. Syödessämme Alastair tuli pyytämään minua lahjanantotilaisuuteen, mutta kädet suurinpiirtein kyynärpäitä myöten riisissä en voinut siitä niin vaan lähteä. Kehotin Alastairia antamaan lahjan minunkin puolestani, minkä hän sitten tekikin. Länsimaalaisittainhan tuo ei mikään päätä huimaava summa ollut, mutta noin kaukana Intian maaseudulla sillä pötkii pitkälle. Alastair jossain vaiheessa tiedusteli kokeilta, paljonko sellaisen häätilaisuuden järjestäminen maksaa. Kokki oli hänelle arvellut, että temppelin vuokraan kuluu 500 rupiaa ja 200 vieraan syöttämiseen uppoaa toinen mokoma. Tulimmepa siis vaatimattomalla lahjoituksellamme tarjonneeksi nämä pidot. Ja tekisin sen vielä uudestaankin jopa sillä uhalla, että joutuisin taas kaikkien kylän lasten sirkuspelleksi.

 
Tarinoi
Jouni
Canberra

Poissa Andreasyan

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 281
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #26 : Toukokuu 25, 2007, 09:39 »
 :peukkuy

On sulla siella varsinaisen suuri seikkailu!

Todella mielenkiintoista lukea tarinoita reissultasi, ja oletpahan nyt sitten lapikaynyt  "sirkushuvit'... Hinduhaat on itsella kokematta, mutta kertomasi jalkeen tekisi kylla kovasti mieli sellaisiin osallistua, siis vieraana :pepsodent
Terveisin: AA




Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1297
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #27 : Toukokuu 25, 2007, 12:50 »
Vau, Jouni! Nuo hinduhäät olivat juuri sitä sarjaa, josta sanon, että voi sitten vielä keinutuolissakin muistella... Aivan upeaa, että pääsitte mukaan kemuihin ja taisitte tuoda hohtoa ja lisäväriä niihin omalta puoleltannekin. Yes! :pepsodent
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #28 : Toukokuu 26, 2007, 01:56 »
Tullimuodollisuuksia

Joo, saattavathan nuo häät tulla vielä vanhempanakin uudestaan mieleen.

Kriketistä puheen ollen: Monissa yhteyksissä on käynyt ilmi, että se on erittäin suosittua täällä. Intiaan laskeuduttuani huomasin, että kaikki maahantuloviranomaiset näyttivät hyvin yrmeiltä, ja esimerkiksi passin ja viisumin tarkastanut maahantuloviranomainen ei sanonut yhtä puolikasta sanaa. Sitten matkatavarat kerättyäni ja kävellessäni pitkin vihreää linjaa, samoin yrmeän näköinen tullihemmo otti passini käteensä, muttei edes avannut sitä. Hän piti passia kädessään sen aikaa, että luki kannesta kyseessä olevan Australian passin. Yrmeys katosi ja hemmo hymyillen totesi: "Australia, world champions"! Tullimuodollisuudet olivat samantien ohi.


Huvittuneena

"Indian Jone"


Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #29 : Toukokuu 28, 2007, 04:33 »
Muuttoa odotellessa

Taas on muutto edessä parin tunnin päästä. Vaikka nykyinen hotellimme onkin erittäin mukava ja melkoisen hyvällä paikallakin, minua ja kolleegaani Rajia alkoi rasittaa päivittäisiin työmatkoihin kuluva aika. Työpaikalla vietettyjen 9 tunnin (lounasaika mukaan laskien) päälle kun lisätään 2 tuntia matkustusaikaa, niin eipä ole enää arkisin aikaa paljon muuta puuhastella. Nyt muutammekin aivan toimistoa vastapäätä valmistuneeseen uuteen hotelliin. Huoneemme tulevat olemaan paljon pienemmät, mutta jospa tämän kestäisi siitä edestä, että aikaa jää sitten harrastuksillekin. Sitäpaitsi uudessa hotellissa on myös huomattavasti enemmän vapaa-ajan tiloja keinotekoisine pikku biitseineen ja uima-altaineen. Tässä nykyisessähän ei toistaiseksi ole muuta kuin kuntosali ja aamiaisravintola - saunaa ja poreallasta tuonne yläkertaan on kovasti rakennettu, mutta eipä niistä näytä valmista tulevan.

Itse asiassa minä olisin halunnut asua tässä nykyisessä hotellissa vielä viikon verran, mutta Raj halusi muuttaa mahdollisimman pian. Syynä omaan "jahkailuuni" on, että viikon päästä tässä ihan puolentoista kilometrin päästä hotellistamme on tarjolla harvinaista kansainvälistä musiikkiherkkua: Aerosmith tulee esiintymään ensimmäistä kertaa Intiaan. Konserttilippu on jo taskussani, ja olisinkin mieluusti kävellyt konserttipaikkana olevalle Karnatakan osavaltiohallituspalatsin pihalle. Nyt joudun ottamaan auton, mutta näissä keskustan ruuhkissa on aivan arvailujen varassa, kuinka kauan automatka kestää tuolta laitakaupungilta konserttipaikalle.

Lisätäänpä tähän vielä aivan erilaisiakin mietteitä:

Aamun Indian Timesia selatessani olen usein kiinnittänyt huomiota, että kuolinilmoituksisa näkyy tavallisesti myös vainajan valokuva. Onkohan minuun tarttunut jotain Australian aboriginaaleista, joiden kulttuurissa kuolleiden kuvien katsominen tai edes kuolleiden äänen nauhoitteelta kuuleminen on tabu? Olen nimittäin huomannut, että minuakin jotenkin hieman häiritsee näiden vainajien kuvien näkyminen kuolinilmoituksissa. Toinen huomio on, että joskus näissä ilmoituksissa on kuolinpäivä ilmaistu hyvin erikoisella tavalla, esimerkiksi "expired May 15, 2007". Expired-sanan käytöstä voisi siis päätellä vainajalla menneen viimeinen käyttöpäivä umpeen. Vai?


Kulttuurieroja taas kerran pohtien

"Indian Jone"

Jouni
Canberra

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #30 : Toukokuu 28, 2007, 05:14 »
Indian Jone - mahtava!

Samanlainen on tyyli täällä Singaporessa kuolinilmoistusten suhteen. Isot, jopa koko sivun mittaiset ilmoitukset valokuvalla ja usein samasta henkilöstä vielä useampaan otteeseen, erikseen työnantajan, lähiomaisten ja ystävien jne. Tuntui aluksi häkellyttävältä. Ja siis selvennykseksi vielä, että tämä ei koske vain Singaporen intialaisia vaan kiinalaisia yms. myös.


Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #31 : Toukokuu 28, 2007, 13:22 »
Koordinaatteja Google Earthin harrastajille

Maaliskuussa kirjoitin Matkasuunnitelma; kommentteja kaivataan -keskustelussa:

Lainaus
Kirjoittamalla vaikkapa Google Earth -sovelluksen hauksi seuraavan osoitteen

12 56.12' N, 77 36.19' E

niin alkaa polttaa.

ja Ruu kirjoitti

Lainaus
Olikos se kahdeksanlonkeroinen mustekala muuten teidän ohviisinne, kenties?

Tänään satuin ajelemaan tuosta paikasta ohi ja voin kertoa, että tuo "kahdeksanlonkeroinen mustekala" on julkinen koulu. Vieressä oleva kenttä on ilmeisesti urheilukenttä ja sen toisella puolella oleva rakennus on kristitty yksityiskoulu. Kadun toisella puolella oleva teollisuusrakennus on meijeri.

Tässä lisää koordinaatteja Google Earth -surfauksesta kiinnostuneille:

12 57' 29.29" N 77 38' 38.99" E = Alkuperäinen Bengalurun asuinpaikkani Diamond Districtin F-rakennuksessa, josta tiedän eräiden siellä aiemmin väliaikaisesti asumaan joutuneiden suomalaisten käyttävän nimitystä Paska-avenue. Huomaa rakennuksen vieressä oleva tulvaoja, joka ei käytännössä poikkea avolikaviemäristä.

12 58' 46.48" N 77 36' 14.33" E = Asuntoni Orchard Suites -nimisessä hotellissa, josta juuri muutin pois.

12 58' 46.34" N 77 35' 26.83" E = Karnatakan osavaltion hallituksen palatsi (Aerosmithin ensi viikonlopun konsertti pidetään tämän rakennuksen pihalla; myös suomalainen The Rasmus on kuulema esiintynyt alueella)

12 56' 30.05" N 77 41' 48.89" E = Uuden asuinhotellini sijainti. Nokian uusin Bangaloren konttori on viereisen kehätien vastapäisellä puolella. Kumpikaan rakennus ei tosin vielä näy Google Earthin maksuttomissa kuvissa, jotka ovat muutaman vuoden takaisia. Nyt kuvissa näkyvistä kookosplantaaseista osa on jo hävinnyt uudisrakennusten tieltä. Kehitys on nähtävästi ollut valtavan nopeaa ja jatkunee sellaisena vielä pitkään.


Satelliittikuvia tutkaili

"Indian Jone"

Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #32 : Toukokuu 30, 2007, 11:34 »
Vain Intiassa

Oli tässä yhden suomalaisen duunikaverin kanssa juttua siitä, että hänkin oli maahan saavuttuaan asunut Diamond Districtissa eli siinä samassa kompleksissa, jonka yhdellä reunalla haisee ihan "sille ittelleen". Kuulema siihen kompleksiin vuokra-asuntoja välittävällä firmalla on tapana tuoda välillä asukkaita katsomaan myös asuntoja, joissa on jo asukkaat sisällä. Kerran tämän työkaverin lopetettua työt aikaisin ja mentyä kotiinsa joku välittäjäfirman tyyppi oli pyrkinyt suoraan avaimilla sisään edes oveen koputtamatta. Sain myös kuulla, että muuan toinen nokialainen jossain toisessa asuinkompleksissa oli palannut kämpällensä pitkän työmatkan jälkeen. Vuokraisäntä oli ollut kämpässä sisällä poikansa kanssa katsellen kaikessa rauhassa telkkaria. Heille ei ollut juolahtanut mieleenkään, että joku voisi tykätä moisesta kyttyrää. Ja kaiken huipuksi, kun kolleegani Alastair saapui ensimmäiseksi yökseen Diamond Districtiin, vuokrausfirman edustaja tiedusteli häneltä muitta mutkitta, että ei kai häntä haittaa, jos vuokrausfirman asuntojen huoltomies nukkuisi yöt sen samaisen kämpän olohuoneen sohvalla!!! Että semmoista yksityisyyden kunnioitusta täällä päin!


Ei tiedä itkeäkö vai nauraako

"Indian Jone"


Jouni
Canberra

Poissa sanni

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 128
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #33 : Toukokuu 30, 2007, 23:56 »
Tuleepas hehkeita muistoja mieleen Indian Jonen tarinoista. Puoli vuotta Bangaloressa viettaneena muistan, kuinka sikasairaana hoipertelin tohtorin vastaanotolle. Minut kutsuttiin sisaan huoneeseen, ja istuin siella sitten laakarin edessa toisen potilaan vieressa! Vuorotellen kerroimme sitten (eri kielilla) mika meita vaivaa ja millainen olo on, ja mielenkiinnolla seurasimme kun toinen makasi tutkittavana ja sai laakemaarayksen tautiinsa!

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #34 : Kesäkuu 01, 2007, 15:47 »
Palveltavana (osa 1)

"White man gets all attention (Valkoinen mies saa kaiken huomion)", naureskelee kolleegani Raj aina, kun olemme palvelutilanteessa kahdestaan tai useammankin intialaisen kanssa vaikkapa samassa ravintolapöydässä istuen. Eikä Raj kovin väärässä olekaan: minua tunnutaan hyysättävän ja tarpeistani huolehdittavan enemmän kuin muiden samassa pöydässä istuvien. Olut- ja usein jopa vesipullot(!) tuodaan minun tarkastettavakseni ja hyväksyttäväkseni ennen niiden avaamista, juomat lasketaan ensin minun lasiini ja lautaseni täytetään ruo'alla ennen kuin muiden. Mieleen tulee helposti, että tämä saattaisi johtua ehkä peräti intialaisten alitajuntaan satojen vuosien siirtomaa-aikana iskostuneesta asenteesta, jonka mukaan eurooppalainen on herra ja isäntä!? Mutta tuskinpa kuitenkaan: eivätköhän nämä palvelualan ammattilaiset ole oppineet jo uransa alkuvaiheessa, että juomarahaa tulee - jos on tullakseen - parhaiten vaaleaihoisilta asiakkailta. Paikalliset eivät vissiin tapaa juurikaan harrastaa ylimääräisen rahan jakamista kiitokseksi hyvästä palvelusta.


Mietiskelee

"Indian Jone"

Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #35 : Kesäkuu 03, 2007, 08:06 »
Palveltavana (osa 2)

Tarjoilijoista piti vielä sanomani, että niistä ei tunnu olevan pulaa yhdessäkään ravintolassa. Tarjoilijoita on monissa ravintoloissa jopa siinä määrin, että välillä tuntuu jokaiseen pöytään riittävän oma tarjoilija. Kaikki tarjoilijat muuten ovat miehiä: naisia saattaa olla töissä keittiön puolella, mutta vissiin monissa ravintoloissa ei sielläkään. Jotkut ravintolat tarjoavat myös puhvettiaterioita, mutta usein niissäkään ei ole täysin ymmärretty seisovan pöydän itsepalveluluonnetta: joku tarjoilijoista seuraa koko ajan sinua aukaisten aina ruoka-astioiden kansia ja jopa annostellen jotain valitsemaasi ruokaa lautasellesi. Että sellaista itsepalvelua!


Palveluun totuttelee

"Indian Jone"
Jouni
Canberra

Poissa Leokatti

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 886
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #36 : Kesäkuu 03, 2007, 08:12 »
Nooh... Arja sitten palauttelee varmaan miehen takaisin ruotuun, kun oikein passaamiseen siellä ensin tottuu :pepsodent
Kati

If you can't be a good example -- then you'll just have to be a horrible warning.

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #37 : Kesäkuu 03, 2007, 08:26 »
Korjaus Google Earthin harrastajille

...Arja sitten palauttelee varmaan miehen takaisin ruotuun...

Heh heh, niinköhän siinä sitten käy! Vai pitääkö alkaa harkita kotiapulaisen palkkaamista? Vissiin kaikilla täällä asuvilla expatriaateilla, jotka asuvat hotellin asemesta tavallisessa asunnossa, on kotiapulainen. Australiassa apulaisen hankinta tosin taitaisi tulla huomattavasti Intiaa kalliimmaksi.

Pitääpä samalla korjata myös aiemmin antamaani virheellistä tietoa, ettei kukaan ala väittää minun puhuvan perättömiä. Eilen havaitsin, että täällä on muitakin palatseja kuin tuo Karnatakan Hallituspalatsi. Yksi näistä on 1800-luvulta peräisin oleva Maharajah's Bangalore Palace koordinaateissa 12 59' 54.66" N 77 35' 31.33" E . Tuo rakennus muuten muistuttaa aika paljon englantilaista linnaa. Liekö Maharajah tai hänen arkkitehtinsä käynyt ennen linnan rakennuttamista Englannista vaikutteita hakemassa? Tuo mainostamani Aerosmithin konsertti pidetäänkin tämän palatsin piha-alueella. Hyvä, että havaitsin asian ennen kuin lähdin konserttimatkalle.


Just nyt aerokkailemaan lähtee

"Indian Jone"


Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #38 : Kesäkuu 04, 2007, 06:39 »
Aerockraportti

No niin, nyt on mukava konsertti-ilta takana. Paikalle oli aamun lehden mukaan kertynyt yli 10000 Aerosmith-fania, mutta paikan päällä ihmispaljous kylläkin näytti suuremmalta: itse olisin arvannut noin 20000 - 25000 ihmistä. Konserttialueelta löytyi seurueelleni sopiva paikka juuri äänitarkkaamon edestä, eli siinä kohdassa voisi olettaa soundien olleen säädetty parhaimmalla mahdollisella tavalla. Hyvältä se kuulostikin! Iloisena yllätyksenä tuli, ettei ylenpalttinen voluumi pilannut musiikkia! Kokemuksieni mukaan missä tahansa täällä musiikkia soitetaankin, niin sitä luukutetaan aina aivan älyttömän lujalla. Jopa keilahallissa keskustelu kavereiden kanssa on liki mahdotonta kovan taustamusiikin takia. Aerosmithin äänenvoimakkuuksia ei siis onneksi oltu säädetty paikallisten voimin.

Paikallinen yleisö ei näköjään ole kovin tottunutta rock-yleisöä. Innolla he alkoivat osoittaa suosiotaan silloin, kun biisit alkoivat olla loppumaisillaan. Mutta tässä musiikin tyylissähän biisien loppua venytetään paljon levytettyjä versioita pidemmiksi, ja siihen mennessä kun biisit saatiin oikeasti päätökseen, oli yleisön into suosionosoituksiin jo laantunut. Jengi vain seisokeli melko äänettömönä odotellen, mitähän seuraavaksi tapahtuu. Sama ilmiö toistui myös varsinaisen konsertin lopussa: yleisö sai kasattua yhteiset voimansa ehkä noin viiteen "we want more" -joukkohuutoon, minkä jälkeen taas seisoskeltiin varmaankin miettien: "tähänköhän se konsertti tosiaankin loppui". Nolostuttavan hiljaisuuden jälkeen bändin laulaja Steve Tyler tuli takaisin lavalle huudattamaan yleisöä: "haluatteko kuulla lisää". Heh heh, harvemmin olen joutunut todistamaan artistin itse kerjäävän yleisöltä encoreen johtavia suosionosoituksia.

Viimeinen biisi oli tuttu Armageddon-leffaballadi "I don't want to miss a thing", ja bändi olisi varmaan halunnut soittaa sen jälkeen vielä ainakin "Janie's got a gun" -hitin, mutta tottumaton (mutta kuitenkin bändiä selvästi digannut) yleisö lähti tuon balladin jälkeen valumaan ulos areenalta, ja niinpä bändin oli turha enää tulla takaisin lavalle kolmatta kertaa.


Raportoi

"Indian Jone"

Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2447
Vs: Yleisön pyynnöstä: Jouni J Bengalurussa
« Vastaus #39 : Kesäkuu 05, 2007, 12:24 »
Luovaa hulluutta(ko?)

Tyypillinen suomalainen kun olen, niin toisinaan tulee maisteltua alkoholipitoisia juomia. Moinen harrastus on tosin täällä Bangaloressa tehty melko vaikeaksi. Anniskelupaikat lopettavat myynnin tiukasti kello 23 ja sulkevat ovensa yhtä tiukasti viimeistään kello 23:30. Usein varsinkin suosituimmissa paikoissa tulevat vielä poliisit paikalle valvomaan, ettei säännöksiä rikota. Jos tuohon aikaan on vielä janoa jäljellä eikä juomaa ole hankittuna kotiin varastoon, vaatii luovuutta (ja jonkin verran pätäkkääkin) kiertää anniskelun aikarajoja.

Kuluneena viikonloppuna minut ja muutama suomalainen kaveri oli kutsuttu ylioppilaslakkiaisiin, joita juhlittiin Bangaloren kenties hienoimmassa ja kalleimmassa hotellissa The Leela Palacessa. Saavuimme paikalle Aerosmithin konsertista pahimmoilleen kello 23:30 emmekä siis enää ehtineet tilata baarista juhlajuomia. Mutta illan isäntäpä kutsui meidät omaan huoneeseensa, jonne hän oli ennakkoon hyvin viisaasti varannut pullollisen vodkaa. Mutta eihän yksi vodkapullo toki kovin kauaksi aikaa riitä kuudelle suomalaiselle. Sen jälkeen oli tietysti käytössämme hotellin minibaari. Juomat olivat melko hintavia (noin AU$15 - $20 eli 9€ - 12€ per juoma), mutta eikös viina ole aina hintansa väärti?

Joimme minibaarista muutamat drinkit, mutta emme kuitenkaan raskineet kajota kaikkein kalleimpiin juomiin. Sitten tilasimme huonepalvelusta minibaarin täydennyksen, joka ei yllättävää kyllä ollut kiellettyä siihenkään vuorokaudenaikaan. Mutta baarin täydeksi saaminen kesti melko kauan, ja siinä vaiheessa kun juomat saapuivat, alkoi illan emäntä olla jo melko väsynyt. Siis siihen huoneeseen ei enää haluttu jäädä emännän yöunia häiritsemään - mutta ei hätää: onhan hotelleissa huoneita. Eräs seurueen jäsen osoittautui rahaihmiseksi ja tilasi aamukahdelta hotellista toisen huoneen. Huoneen hinta oli pitkälti yli $500 (eli reilut 300€). Ei kun huone vaihtoon siis!

Arvannettehan mikä oli ensimmäinen toimenpide iloisen seurueemme siirryttyä tuohon uuteen hotellihuoneeseen? Tietysti tarttua puhelimeen ja tilata minibaarin täydennys. Toinen toimenpide olikin jo alkaa tyhjentää sitä minibaaria, jotta sinne mahtuisi jotain täydennystä. Oli muuten hupaisat jatkot, eivätkä onneksi edes yhtä kalliit, kuin edellisen käymäni Aerosmithin konsertin jälkeen: olisikohan tämä tapahtunut vuonna 1989; paikka oli joka tapauksessa Tukholma, jossa konsertin jälkeisenä aamuna nukuin pommiin enkä ehtinyt Suomen laivalle. Päädyin lentämään kotiin SAS:in business-luokan lennolla vilkutellen konjakkilasi toisessa kädessä Ahvenanmaan kohdalla hissukseen etenevälle laivalle, jonka kyydissä minunkin olisi kuulunut olla.


Muistelee

”Indian Jone”

Jouni
Canberra