Australian Viestitaulu, Australian Suomalaiset.

Kirjoittaja Aihe: Sokeriruokon leikkaajien legenda Pekasta  (Luettu 11034 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jouko

  • Ylläpitäjä
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1454
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
Sokeriruokon leikkaajien legenda Pekasta
« : Huhtikuu 14, 2003, 09:06 »
Lähetän sinulle erään kuulemani Suomalaisen Legendan Pekasta joka liikkui suomalaisten Ceinin leikkaajien keskuudessa. *Ceini = cane eli (sokeriruoko)

Oli kyseessä vuosi 68 meillä Ceini-hakkureila oli kiire työn jälkeen baariin ottamaan muutama lasi kaljaa. Niin siinä tiskin ääressä Suomalainen *Ceini farmari alkoi kertoa tarinaa Suomalaisesta  legenda miehestä joka tunnettiin Huiman Pekkana.

Tarina alkoi siitä kun kertoja kertoi Pekka olevan iso ja väkivahva mies ja sanoin Pekkakin istuvan baarissa. Kertoja osoitti vanhaa miestä ja sanoin että hän on kertomukseni henkilö. Pekka oli tällöin 63 vuotias, eikä enää mikään teräsmies.  Tämä Pekka oli Kokkolan kirkkoherran veli. Mutta samaisena iltana kun kuulin itse Pekan kailottavan  kovalla äänellä, ?Mää oon vain tälläinen poika vaikoonkin kokkolan kirkkoherran poika?.

Tämän asian tapahtuma aika oli ollut ennen toista maailman sotaa ja tapahtuma oli paikkana paikallinen baari. Tapahtuma aikaan baariin oli tullut paljon vierailioita muilta hakkuualueilta, baari oli ollut täpötäysi, joten oli hieman tilan ahtautta janoisten takia. Eikä kaikki voineen päästä baaritiskin ääreen.

Niin kaikki alkoi siitä , Kun eräs Aussi tönäisi pekkaa sanoen röyhkeästi. ?Painu Helvettiin senkin punapää, että minäkin pääsen ottamaan kaljat huikat?, johon Pekka oli vastannut, ?saat tämän paikan jos sinusta on miestä heittämään minut ulos?.
 
Kuitenkin baarimikko oli huomannut mikä tilanne oli kehittymässä ja karjaisi kurkun täydeltä, ?tämä on minun baarini Ja täällä ei tapella, tappelut  tapahtuvat ulkopuolella?.  

Kuten aina oli nytkin paikalla ammttimainen vedon välittäjä  joka huomasi nyt olevan tilaisuuden tehdä rahaa .
Välittäjä alkoi huudella, ?kuulkaas poijaat nyt teillä on tilaisuus tehdä suurta rahaa?, Samaan aikaan toiset pitelivät tappelioita kiinni. Kummallakin näytti olevan kova kiire näyttämään kuka on kuka.
 
Nyt hiljalleen alkoi kaikki mennä oikeaan suuntaan paarimikon ja vedon välittäjän ansiosta. Aussi porukalle Pekka oli aivan tuntematon henkilö, mutta Jack taas oli tunnettu olihan Jack Queenslandin Boxsin Champion tosi Pekka ei tästä asiasta tiennyt. Juuri tämän tuntemattomuuden ansiosta pettaus koitui Suomalaisten voitoksi, sillä olihan Pekka täysin tuntematon henkilö Ausseille.

Nyt kaikki alkoi olla reilassa miehet muodostivat kehän, baarimikko tuli tuomariksi.  Kumpikin tappelija laitettiin omaan kulmaansa. Sitten alkoi se kauan odotettu hetki, baarimikko löi jollain kapulalla roska pöntön kanteen alkumerkin. Silloin laskettiin hurjat irti. Baarimikko huus, ?no nyt poja näyttäkää kuka on mestari?.
Pekka käveli rauhallisesti keskelle kehää, sylki hieman kämmeniinsä, sitten hän pani kätensä hyvin välin pitämättömästi taskuunsa. Kun tämä tapahtui, niin silloin hyökkäsi Jack kuin vihainen härkä kohti Pekkaa. Kuitenkin vain huomatakseen että, hänen matkansa päättyi Pekan nyrkkiin. Pekan ajoitus onnistui täydellisesti ja näet Pekan nyrkki  pamahti vain kerran, ja niin meni Jack heti unten maille, kuten ennen sanottiin Nukkumatin luo.

Paari Mikko luki kymmeneen mutta Jack ei herännyt, niin siihen aikaan oli tapana  heittää sangollinen kylmää vettä päälle että saatiin syntymään herätys. Eikä näissä otteluissa käytetty hanskoja.
 
Tämän jälkeen palasivat kaikki takaisin baariin, jossa alettiin kerätä voitto osuuksia  ja jatkettiin oluen juontia, kuitenkin tämä äkillinen tappio jäi  hieman kirveltämään Jäckiä. Niin hän antoi Pekalle haasteenPekalle uusinta ottelusta,  Pekka otti haasteen vastaan.  Jack harjoitteli koko viikon kovasti. Pekka sitä vastoin hakkasi *Ceinia. Vaikka pekka oli iso kooltaan oli hän erittäin nopea. Sovittu sunnuntai lähestyi, nyt oli sana edennyt  jo hyvin monen korviin. Joten ottelun seuraajia oli paljon runsaammin kuin
siinä ensi ottelussa.  Vedon lyönti kävi nopeaan, ja totta kai Aussit uskoivat että, Jackin tappio oli liian oluen syytä, siksi he löivät jälleen vetonsa Jackin puolesta.  

Mutta nyt oli tänne tullut muitakin emigrantteja  ja tämän takia ei Suomalaisten voitto nyt ollut niin runsas, olivathan monet tavanneet Pekan ennenkin voittajana, Aussit luottivat mestariinsa  mutta migrantit loivat uskonsa Pekan nopeuteen  ja hänen vahvojen käsivarsiensa voimaan.  

Ottelu järjestettiin aivan samoin kuin edellinenkin ottellu, miehet olivat kehänä molemmin puolin.  Koska ottelu tapahtui paljain nyrken se tarkoitti sitä että, jokainen lyönti tuli olemaan kuin hevosen potkaisu.
Nyt oli sovittu että ennen ottelua tervehditään aivan kuin herrasmiehet konsanaan, oli myös sovittu että baarimikko tervehtimisen jälkeen kumauttaa taas gympaalinsa. Tervehdys kävi oiken hyvin, mutta eipäs baarimikko kerinnytkään kumauttaa merkkiä, kun Jack hyökkäsi yrittäen antaa Pekalle yllätysiskun. Kuitenkin Pekka tiesi kuinka käytetään nyrkkejä. Pekka huomasi Jackin aikeen ja iski vasen kätisesti niin
kovaa että Jack meni polvillen. Jack nousi ylös esitti kaikkia nyrkkeilyn taitoliikkeitä saadakseen pekkaan osuman, mutta Pekka vain väisteli kaikki tämän yritykset. Jack sai vahingossa pienen hipaisun, mutta Pekka pamautti taas Jackin polvillen. Sama toistui taas  ja Jack putosi polvilleen.  

Nyt oli joku antanut Pekalle merkin että, nyt voit lähettää Jackin unten maille, näin neljäs lyönti pamahti, täydellä voimalla, ja nyt niin kovaa että Jackille tuli taas uni.

Jälleen haettiin ämpärillinen kylmää vettä, että Jack saatiin hereille. Kun Jack heräsi koetti hän saada vielä aikaan uusinta ottelun, mutta nyt hänen kaverinsa sanoivat hänelle, ?jos tämä tapaus tulee nyrkkeilyliiton tietoon, että aivan tavallinen *ceinin leikkaaja on sinut pieksänyt kaksi kertaa, niin koeta uskoa ettei sinulla ole tämän jälkeen mitään asiaa mihinkään otteluun. Näet Boxsing Federation poistaa sinut pois listalta.

Näin tuli Huiman Pekasta Queenslandin epävirallinen Boxing Champion. Nyt tämän jälkeen kaverit alkoivat kysellä, mikset sinä heti pamauttanut Jackia nukkumaan. Niin pekka sanoi, ?että minulle kerrottiin, jos et sinä heti nukuta Jackia, niin me annetaan sinulle extra raha?. ?Kun siinä ei olisi ollut mitään erikoista, jos Jackin uni olisi tullut heti ottelun alkuvaiheessa?.  Näet pitihän sen kansan nähdä koko rahan edestä.


- Salibandyä Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa simotei

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 9
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Heinäkuu 14, 2003, 17:32 »
Keskustelimme Huima-Pekasta Pohjalaisten sukututkijoiden keskusteluryhmässä ja Tapio Kaunisto kertoi seuraavaa:

Tarinoita Pekka
Huimasta olen kuullut Eero Huimalta, tunnetulta Kokkolan talo ja
henkilöhistorian tuntijalta ja tarinoitsijalta, joka on kirkkoherra Sakari
Huiman poika. Olemme molemmat Kokkolalaisen sukututkimus yhdistyksen
''Sukumyyrien'' jäseniä, joten tiedot Pekasta ovat Huiman sukukertomuksesta ''
Tietoja Kokkolalaisen Huiman perheen vaiheista''.
Pekan vanhemmat olivat Hjalmar Erik Huima s.1871 k.1958 ja Selma Vilhelmiina
os. Häyrinen s.1873 k. 1944. heidät oli vihitty 18.12.1892
Lapset.
Martta s.13.06.1893
Rakel Wilhelmiina s.19.04.1901
Eero Antero s.01.02.1904
Saara Vieno Orvokki s.05.05.1908
Reino Veikko Pietari (Pekka) s.22.04.1911
Paavo Vilho Sakari s.1914 k.1983

Tässä hivenen tietoja Pekasta.
Pekka Huima kävi Kokkolan lyseota eroten vuonna 1923. Kun Pekka sai kotona
kuritusta, suuttui äkkipikainen Pekka niin, että
lähti ajan tavan mukaan merille 17-vuotiaana. Hän lähti Kokkolasta 07.05.1928
junalla ja seuraavana päivänä Wellamolla
Helsingistä Englantiin, josta matka jatkui aluksella ''Largs Bay'' Brisbaneen,
johon saavuttiin 02.07.1928.
Ensimmäisen viestinsä kotiin hän lähetti kortilla äidilleen Englannista.
Australiassa hän oli aluksi sokeriruokon leikkaajana Tully Riverrissä, josta
hän lähetti kotiin kuvansa 10.11.1928.
Täällä hänet tunnettiin nimellä Peter Richard (Pekka) Huima.
Muutamaan otteeseen Pekka oli Lohtajalaisen Erkkilän farmilla peltotöissä,
välillä hän vaelteli myös kaivoksissa mainarina.
Hänellä oli hyvä kielipää osaten jopa murteitakin ja hän olikin tulkkina
useissa keskusteluissa. Suomalaisille emigranteille
hän luki englanninkielisistä lehdistä uutisia suomen kielellä. Hän vihasi
sydämensä pohjasta englantilaisia sotilaita ollen usein
vahvasti mukana hulinoissa baareissa.
Suomessa käydessään Erkkilä tuli käymään Huiman huvilalla, koska Pekka oli
sanonut sen olevan maailman kauneimman paikan.
Monesti Pekka aikoi tulla Suomeen, ja Sakari lähetti hänelle muutamaan
otteeseen matkarahat ja viimein valmiiksi maksetut matkaliput kaikkineen. Pekka
muutti nekin rahaksi ja käytti varat huvituksiin. Hän pysyi naimattomana koko
elämänsä ajan.
Elämänsä lopulla Pekka Huima sairastui vaikeaan sokeritautiin. Hän kuoli
Brisbanessa 24.11.1982. Hänen tomumajansa
lepää Brisbanen krematoriossa syvennys T5, osasto 15, seinä 35
Toivottavasti näistä tiedon murusista on teille hyötyä.

Terv. Simo Teirilä