Tervehdys!

Kolmen ja puolen vuoden Suomi-eleilyn jälkeen koitti äitienpäivänä hetki, jolloin alkoi jälleen tuntumaan siltä että voisipa sitä vielä Australiassa asua. Haasteena on kuitenkin vahvat juuret kotiSuomeen. Ne lonkerot meinaa vetää väkisin takaisin. Onhan tuo jo testattu.

Vahingosta viisastuneena kuvion voisi yrittää rakennella siten, että vuorottelisi Suomen ja Australian välillä n. 4-8kk jaksoissa. Työn puolesta tuon voisi saadakin järkkäiltyä, ja siitä saattaisi olla mahdollisuus repiä irti jotain hyötyjäkin. Suurin haastavuus hankkeen aloittamiseksi on kuitenkin meidän 7v koulunkäynti. Hän on nyt Suomessa kansainvälisessä koulussa ekaluokalla.

Onko kenelläkään kokemusta / vinkkiä / näkemystä miten lapsen koulunkäynnin voi -ja miten se mahdollisesti kannattaisi(lapsen kannalta) järjestää, jos asuinpaikka vaihtuu Suomen ja Australian välillä 4-8kk aikavälein. Luultavasti järkevintä olisi kuitenkin pitää suomalainen koulu ns. perusrunkona, koska sillä on lähdetty liikkeelle ja sitä pidetään kansainvälisestikkin toimivana konseptina. Australiassa ei taida olla suomalaista koulua? 

Pitäisi onnistua puntaroimaan onko järjestely liian rankkaa lapselle ja koko perheelle. Tosin voihan sitä vuoden kokeilla, ja päättää sitten jatkosta.

Tajunnanvirtaa laajentavia ideoita odotellen,
Sami

Terve!

Itse lapsuudessani parin vuoden välein vanhempien mukana muuttaneena en tekisi samaa omille lapsilleni. Toki paljon riippuu myös vanhempien tuesta ja siitä, vaihtuuko paikkakunta myös Suomessa ja/tai Australiassa, vai palataanko molemmissa maissa aina samaan paikkaan ja kaveripiiriin. Lasten kielitaito ja sen kehittyminen on tietysti myös iso asia, hyvässä ja pahassa.

Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun!

Moi!

Kiitos vastauksesta. Ajatuksena olisi palata aina samalle paikkakunnalle ja samaan asuntoon. Lapsemme luonteenlaadun huomioonottaen uskoisin, että hän ei panisi järjestelyä lainkaan pahakseen. Koulunkäynnin järjestäminen, niin ettei oppiminen siitä kärsi eikä se olisi lapselle liian rankkaa pitäisi saada kuntoon. Lähtökohtaisesti olisin sitä mieltä, että päivittäinen koulussa käyminen olisi olennaista, eli vaihtoehtona sellainen kotikoulu on minusta huono ellei sen rinnalla ole jotain päivittäistä koulunkäyntiä.

Minäkin lapsuudessa useita kertoja muuttaneena pidän omalta kannaltani muuttoja positiivisena. Tosin asuin samassa paikassa vähintään 2 vuotta ja vain Suomessa.

Koulun käynnin kannalta 4-8 kuukauden välein muuttaminen tuntuu aika hankalalalta, lukukaudet ja lomat ovat eri aikaan ja opetussisältö aivan eri maailmasta. Onhan meillä nettiperuskoulu, mutta koko opetussuunnitelman läpi vetäminen toisen maan koulun käynnin lisäksi vaatii kyllä vanhemmilta ja lapselta aika paljon panostusta.

Yksi ongelma lapselle voi olla väliaikaisuuden tuntu; jos tulee ongelmia/vastoinkäymisiä täällä, niin kohtahan taas lähdetään, eikä niitä tarvitse käsitellä. Olitko muuten ajatellut vaihtaa maata aina tiettyyn aikaan vuodesta vai satunnaisesti? Tietty järjestelmä varmaan auttaisi. Entäs lapsen harrastukset ym. , katkeaisivat aina kesken. Olisiko mahdollista järjestää elämä esim. pääasiassa Ausseihin ja käydä sitten Suomessa vaikka kerran 1-2 vuodessa ja viettää pari kuukautta kerrallaan?

Oman kokemukseni mukaan uuteen maahan kunnolla soputumiseen menee helposti vuosi. Jos maa vaihtuu koko ajan, voi olla ettei todellista sopeutumista tapahdukaan. Kyllä se kulttuurishokki eri vaiheissaan on mielestäni hyödyllinen käydä läpi.

Kaissalle kiitoksia ajatuksia herättävästä vastauksesta.

Olen samaa mieltä, että täysimääräinen nettiperuskoulu toisen maan koulun rinnalla on liian rankkaa. Lapsen pitää myös leikkiä. Optimitilanne olisi ehkä sellainen, jossa lapsi menisi paikalliseen kouluun siihen tasolle, jossa sillä hetkellä on. Saattaa kuitenkin olla aika haastava järjestää. Ainakin koulujen tulee tietää tarkkaan mitä osataan ja mitä ei.  Sitten pitäisi löytää koulu jossa  opetussuunnitelma on suuriinpiirtein synkassa. Mahtaneeko aussien yksityiskoulut noudattaa kaikki omia suunnitelmiaan, vai onko niillä joku yhteinen runko? Nettiperuskoululla voisi hoitaa aineet, jotka on epäsynkassa. Esim. suomen kielen opetus äidinkielenä ei aussikoulussa onnistu.

Haasteellinen tilanne on kyllä

Väliaikaisuuden  tuntu on kyllä kans hyvä pointti. Sitä vastaan pitäisi jotenkin taistella. Alustavasti mitä tuota mietittiin, niin tosiaan vaihdon voisi tehdä tiettyyn aikaa vuodesta. Sikäli siihen ehkä on mahdollista kehittellä jotain järjestelmää. Harrastuksien puolesta tilanne ei ainakaan tällä hetkellä ole show stopperi, koska ei ole mitään yksittäistä harrastusta, jota ei voi jatkaa muuallakin. Harrastushommat on meillä ollut aikalailla leikkimielisesti ja monenlaista. Ei olla panostettu mihinkään erityisesti siitäkin syystä, että lapsikin tykkää tehdä monia eri juttuja ja kyllästyy jos jotakin on liikaa. Se on luultavasti perinnöllinen ominaisuus.

Tuo 1-2 x / vuosi ja 1-2kk kerrallaan on ihan hyvä vaihtoehto pohtia sekin. Ainakin koulunkäynnin kannalta se luultavasti on parempi tapa hoitaa asiaa. Esim Suomen kesälomien aikaanhan nyt olisi tosi pitkä jakso käydä ausseissa. Toinen mahdollisesti joulun aikaan. Siinähän se olisi paketissa.....Sää puolesta vähän harmillinen, mutta ehkä siitä joutuu tässä tinkimään. Mikäli tosinpäin, niin silloin koulunkäynti kärsisi ennemmän aussipäässä, kun siellähän on lyhemmät breakit ja useammin.

Mitä sopeutumiseen tulee, niin olen samaa mieltä että se ottaa aikansa. Toisaalta se prosessi on jo molempien maiden osalta kertaalleen tehty, joten en usko siinä olevan pahoja yllätyksiä. Ainakin viimeksi, kun tultiin Suomeen niin ei siinä ollut mitään ihmeellistä.

Kunhan saan koulun rehtorin tavoitettua, niin kuulisi mitä ne ovat mieltä - onko tälläinen kuvio ollenkaan mahdollista heidän mielestä.

Kotikoulun kanssa tuo matkalaukkuelämä voisi onnistua, jos toinen vanhemmista on kotona. Joskus olen kuullut, että täkäläisissä kotikouluissa on vaatimuksena kotiopettajalla Aussikoulun käyminen. Mutta suomalaisen systeemin mukainen kotikoulu pitäisi onnistua. Kotikoulussa opiskellaan n. 3h/päivä ja loppuaika harrastellaan tai tavataan muita kotikoululapsia tms.

Silppu

Koulunkaynnin yhtenaisyyden kannalta, eiko IB-koulujen opintosuunnitelma seuraile samaa kaavaa kansainvalisesti?

Jos koulutuksen laatua katsoo, niin omasta mielestäni Suomen koulu on kyllä aivan ylivoimainen. Opetussuunnitelmat eivät ole täällä Suomen kanssa mitenkään synkassa, eikä monia Suomen aineita edes opeteta erillisinä omina aineinaan. Omat lapseni käyvät täällä Ausseissa koulua (vanhin ehti käydä Suomessa 3 luokkaa ja seuraava ekaluokan verran) ja kyllä on pakko sanoa, että tasoero on melkoinen!

Tuo harrastamisasia tulee ehkä vastaan myöhemmin ja niiden katkeamisella ajattelin lähinnä sitä, että monet harrastukset pyörivät jaksoissa: kesken kauden on vaikea mennä mukaan ja taas ikävä lähteä kesken pois. Mutta 7v on vielä nuori.

Kyllä tuo niinkin päin, että Jouluna ja kesällä Suomeen toimisi täkäläisen koulun kannalta ihan hyvin, tosin 3 kk voisi olla turhan pitkä aika olla poissa. Olimme 2 vuotta sitten Suomessa 6 viikkoa ja opettajat suhtautuivat erittäin positiivisesti, jopa liiankin. Lasten ei tarvinnut muuta kuin kirjoittaa vähän matkapäiväkirjaa, mitään varsinaisia koulutehtäviä eivät saaneet. (Olisin kyllä toivonut.)

IB-koulussa lapsi on tällä hetkellä Suomessa, joten siitä ehkä on apua. Vielä jos rehtori vastaisi joskus minun soittopyyntööni, niin saisin asiaa selvitettyä sieltä kautta. IB-kouluja näytti olevan aussipäässä ihan valita asti.

Puuttuvat aineet joutuisi varmaankin sitten korvaamaan nettikoululla. Olenkin joskus haaveillut opettajan urasta, joten sitä ehkä pääsee harjoittelemaan  Siis siinä tapauksessa, jos suomalainen koulu on perusrunkona, niin kuin se laatunsa puolesta ehkä kannattaisi ollakin.

Tosiaan en noissa harrasteissa ehkä ollut riittävän pitkäkatseinen. Hyvä huomio kaissalta. Siitä syntyviä ongelmia voi ehkä yrittää taklata ohjailemalla harratuksia sellaiseen suuntaan, että vaihto ei tee hallaa. Toisaalta, se ei välttämättä onnistu ja silloin on hankalempaa.