No niin. Liityin sitten jäseneksi kaksi iltaa viestejä luettuani. Teidän viesteistänne on todella ollut hyötyä ja iloa!

Mieheni tuli tässä viime viikolla kotiin ehdotuksen kanssa muuttaa Australiaan expattisopimuksella muutamaksi vuodeksi. Sehän laittaa ajatukset myllertämään kunnolla, etenkin kun perheeseen kuuluu myös kolme lasta; kuinka koulut, kielet ja työt ja opiskelut sujuvat siellä. Helpotusta löytyi täältä, KIITOS!

Koulusta olisin halunnut vielä kysellä siitä tietäviltä, etenkin jos joillakin on lapsia Brisbanen kouluissa. Kävin myös Brisbanen Montessorikoulun sivuilla (meidän lapset kaikki ovat Montessorikoulussa tai -tarhassa). Vaikutti kivalta ja ammattitaitoiselta. Onko teillä kokemusta/kuulopuheita tai lapsia siellä? Siellä näytti olevan myös tarharyhmä.

Koulumaksuista otan vastaan myös mielelläni tietoa ja kuinka julkiset ja yksityiset koulut eroavat toisistaan (muutenkin kuin hinnoitukseltaan)?

Lapset harrastavat myös, salibandyt ja jalkapallot ja jumpat, niitä varmaan löytyy sieltäkin mutta entäpä viulunsoitto, voiko sitä harrastaa koulun puitteissa vai minkälainen systeemi musiikinopetukseen sielläpäin maailmaa on keksitty?

Niin, lapsethan ovat 4, 6 ja 9- vuotiaat, lienee parasta tarkentaa jos mielii saada käyttökelpoisen vastauksen  Nuorin on tyttö ja kaksi vanhinta poikia.

Säästän asuntokysymykset tuleviin päiviin.. tuolla listallahan oli jo vinkkejä joita olenkin jo katsellut.

Kirsi

Tervetuloa kyytiin, Kitu! Lyheysti ja ytimekkäästi joitain huomioita mietteisiisi...

"kuinka koulut, kielet ja työt ja opiskelut sujuvat siellä". Hyvin ne sujuvat. Kieli tietenkin vaatii vähän panostusta kaikilta mutta lapset imevät sen itseensä hetkessä ja vanhemmatkin sitä mukaa kuin sitä pääsevät käyttämään arkielämässä.

Brisbanen Montessori-koulu: Koulusta en tiedä. 400 oppilasta tekee siitä täkäläisittäin pienemmän puoleisen koulun, jos oppilasmäärän jakaa ala- ja yläkoulun kesken. Sijainti näyttää olevan liikenteellisesti vähän syrjäinen eli kannattaa muuttaa samalle ilmansuunnalle asumaan, jos tuohon kouluun haluatte.

Koulumaksut ovat riippuvaisia viisumistatuksestanne. Jos viisumi on yli 12 kk mittainen työviisumi (esim 457), QLD Education rinnastaa teidät vakituisiin asukkaisiin ja opetus ja tilat ovat julkisissa kouluissa ilmaiset. Erilaisia muita maksuja toki kerätään ja tarvikkeet & puvut pitää hankkia (meillä n $300 /vuosi /lapsi). Yksityiskoulujen maksuhaitari onkin sitten leveä, yläpään lähennellessä $15,000 /vuosi /lapsi tasoa. Montessorista en sano mitään, teidän on paras tarkastaa tilanteenne koulusta.
Meidän kullanmurut ovat julkisissa ja suomalaisen koulun jälkeen ne ovat tehneet sekä hyvää että pahaa: sosiaaliset taidot ovat kasvaneet eri sfääreihin mutta tiedollinen puoli jämähtänyt. High schoolissa aletaan miettiä sellaista asiaa kuin tieto...  Primary school on lähinnä 'all games and fun'.

Brisbanesta löytyy salibandy. Sekaan vaan! Termi jalkapallo (football) viittaa täällä ihan eri lajeihin kuin Suomessa. Soccer'ia lötyyy kyllä, Ourbrisbane listaa yhteystietoja.
Samoilta sivuilta löydät varmaan osviittaa erilaisista jumpista.

Viulunsoitto onnistuu taatusti mutta opettaja pitää etsiä jostain kiven alta. Kouluissa keskitytään puhallinsoittimiin, etenkin puupuhaltimiin (klarinetti ja huilu ovat ainakin meillä suurimmat sektiot bandissa). 5. luokalta alkaen (eli 9-10 -vuotiailla) opetus on ilmaista ja tapahtuu kätevästi kouluaikana tai aamulla ennen koulua. Mitään yksityistunteja ne eivät tietenkään ole mutta hyvin näyttää soittotaitoa kertyvän halukkaille. Lisäksi ensimmäiseksi vuodeksi soittimen voi vuokrata koulusta (levy oli meillä $80 /vuosi). Sen lisäksi on tietenkin kuoro.

Kiitos Ruu,

Ja sieltähän tulikin täyslaidallinen arvokasta tietoa! Kiva saada vastaus ja näin pikana!

Taitaa tuo sosiaalinen puoli olla myös ruotsin koulujen (nykyinen asuinmaa) primäärinä opetustavoitteena, ei siis mitään uutta auringon alla  Kai se tieto jostain löytyy sitten myöhemmin... pitäisikö suomeen paluumuuttajalapsille suunnitella preppauskurssi?

Kielen oppimisesta meille aikuisille en ole hirveän huolissani, asuimme jokusen vuoden Lontoossa ja luulisin että sillä lontoolaisella pärjää ainakin auttavasti alkuun siellä lapsethan ovat koko elämänsä eläneet tässä kielten sekamelskassa, meillähän on kotikielenä suomi (mies) ja savo (minä), ulkomaailmassa sitten hallitsee ruotsi. Joskus mietityttää että mitähän kieltä nuo lapsukaiset sitten joskus pitävät omanaan ja montako sinne päähän mahtuu ilman että joku kärsii pahasti. Ja Räyhän kertomus kielikylvystä kirpaisi, meilläkin tuo kakkonen taitaisi kuulua samaan sarjaan.

Mutta nuo koulutiedot olivat arvokkaita, niistä voisi olla kiva saada koottu viestiketju johonkin (vinkkinä modeille!). Vertailutiedoksi vain että Ruotsissa kouluille on laitettu kattohinta per vuosi näihin kerättäviin 'pikku'maksuihin, siis noin 20 E (en osaa vielä kunnolla kääntää niitä Aussi dollareita, korjaantuu varmaan ajanmittaan). Mutta tuota kouluvalintaa pitää miettiä, joku taisi kirjoittaakin että ensin asuinpaikka ja sitten kouluvalinta sen mukaan. Lontoossa ollessa oli lapsiperheille tärkeää valita ensin koulu ja sen jälkeen asunto etsittiin läheltä. Opetuksen tasolla oli niin suuri merkitys. Mitenkä siis siellä? Vaihteleeko koulujen taso? Ja mitä kouluja tulisi välttää Brisbanessa jos niin on?

Luuletteko että viulutkin saisi lainaksi koulun puolesta (lasten viuluja kun ei kannattaisi ostaa itse) siis jos nyt viulunsoitonopettajan löytäisin. Suoritetaanko myös siellä jotain soittotutkintoja? Vai soitellaanko siellä vain koulunorkesteripohjalta yhdessäolon vuoksi Ameriikan malliin?

Tuo viisumiasia on myös listan ansiosta saanut ihan uuden merkityksen. Mies sanoi että lähtö voi tulla hyvinkin pian, itse asennoiduin heti että jos kesäloman jälkeen, mutta taitaa mennä hiukkasen pidempään kun teidän kertomuksianne lukee. Luulisin että joku meille ne suurimmaksi osaksi hoitaa valmiiksi, vaikka järjestäytyneenä kolmenlapsen äitinä ja mieheni vaimona tietysti pidän ohjakset tiukasti pikku kätösissäni että asia myös hoituu  On hyvä tietää mitä tapahtuu ja miten.

No, kyselen lisää sitä mukaa kun tulee mieleen!

Kitu

Hei Kitu! Ja tervetuloa joukkoon! Annan Brisbanelaisten hoitaa tuon paikallisista systeemeista kertomisen, ovat kuitenkin joiltain osin hyvinkin erilaisia kuin taalla Melbournessa.

Mutta kommentoin tuota kouluasiaa viela niin, etta monet kylla nimenomaan etsivat ensin mieleisensa koulun ja sitten hakeutuvat asumaan siihen lahelle. Joissakin suosituissa kouluissa ainakin taalla meilla pain on jopa rajattu oppilaiden kouluun otto vain tietyilta asuinalueilta. Me tosin siina alkuhotakassa teimme pain vastoin, kun se asunto piti saada jostain neljassa viikossa ja loysimmekin mieluisan. Eika meilla ollut hajuakaan koulujen tasosta millaan tietylla alueella. Laitoimme sitten lapset laheisiin valtion kouluihin ja meilla vaan kavi hyva aloittelijan tuuri ja olemme kovasti olleet tyytyvaisia kouluihin ja opettajiin. Lapset viihtyvat loistavasti ja se meidan nuorimmainenkin puhua pulputtaa englantia jo aivan sujuvasti. Etta siita ei tarvitse olla huolissaan, tuon ikaiset imevat kielen kuin pesusienet. Ja jos teillakin on jo totuttu, etta on olemassa muitakin kielia kuin se yksi, niin uskoisin sen viela nopeuttavan oppimista.

Selvittakaa vaan etukateen mita tukea koululla on tarjota ummikkolapselle ja etta varmasti saa henkilokohtaista opetusta ESL:ssa eli english as second language. Alkaa hyvaksyko mitaan ymparipyoreita "kylla me jotain jarjestetaan" vastauksia, vaan kysykaa kuka opettaa, kuinka usein, kuinka kauan ja milla patevyydella/kokemuksella. Meidan tytot sai koulun Reading Recovery opettajalta  joka paiva yksityisopetusta ja lisaksi koululla kavi puolen vuoden ajan kerran viikossa erityisopettaja Language Institutesta, joka on erikoistunut maahan muuttajien kielen opetukseen. Nuorimmalla jatkuu viela tana vuonna reading recovery kolme kertaa viikossa ja nyt koululla on oma ESL opettaja, joka antaa tunnin verran viikossa yksityisopetusta molemmille tytoille. En voi valittaa.

Poika on nyt jo ysiluokalla ja taalla Secondary Collegen puolella piti vahan enemman olla itse asialla. Poika puhui aika hyvin englantia, mutta onhan se vahan eriasia tuo small talk kuin opetella historiaa, matikkaa tai kemiaa vieraalla kielella. Ongelma oli vahan siina, etta osasi "liian sujuvasti' puhua, niin koulu ei oikein ottanut tosissaan, etta kylla tahan silti viela vahan preppausta tarvittaisiin. Moneen kertaan asiasta puhuttiin, mutta mitaan ei tapahtunut. No lopulta koulun psykologi, johon sattumalta tormasimme ja hanelle tasta kerroimme, otti asian hoitaakseen ja teki muutaman kielitestin pojan kanssa, ja sen jalkeen haimme hanen opastuksellaan lastenlaakarilta taman testin perusteella lausunnon, etta kylla ESL ohjelmaan taytyy paasta tai muuten ei ole samalla viivalla muiden kanssa. Ja johan alkoi tapahtua. Etta jos eivat suosista ota tosissaan, niin sitten pitaa itse olla tosi aktiivinen ja jatkaa painostusta. Varsinkin isoissa kouluissa jaa helposti valiinputoajaksi, jos ei ole 'tarpeeksi heikko kielitaito' jos nyt niin voi sanoa.

Jos nyt lahtisin muuttamaan taalla ja kouluja pitaisi vaihtaa, niin tutkisin kylla viela vahan tarkemmin ja vertailisin ja kavisin paikan paalla tutustumassakin, sehan on taalla ihan mahdollista, soitto vaan koulun toimistoon. Parasta on tietysti, jos tietaa ihmisia joiden lapset ovat jo koulussa, heilta saa parasta tietoa. Kouluthan kylla itse kehuvat itseaan.

Mutta tsemppia teille paperisotaan ja muuttojarjestelyihin, siita se lahtee!

Rayha

Lainaus käyttäjältä: Räyhä - huhtikuu 17, 2008, 10:46
Parasta on tietysti, jos tietaa ihmisia joiden lapset ovat jo koulussa, heilta saa parasta tietoa. Kouluthan kylla itse kehuvat itseaan.

Tahan pitaa viela jatkaa, etta tassa kohdassa tajuntaa kannattaa laajentaa kuuntelemalla mita ne vanhemmat arvostavat. Meidankin lasten koulu on alueen hyvamaineisten joukossa. Nyt aikani sita katseltuani sanoisin etta parasta siella on suht avoin ja tasavertainen ilmapiiri. Opettajat ovat lasten kanssa, kaikki oppilaat saavat hyvan ja oikeudenmukaisen kohtelun ja hommat yleisesti ottaen tomivat hyvin. Varsin paljon on kiinni rehtorista ja hanen vararehtor(e)ista, silla he kaytannossa sanelevat paljon koulun elamanmenosta. Jos menette tutustumaan kouluun, pyytakaa saada 5 min rehtorin aikaa juttelua varten. Muutamat avoimet kysymykset voi paljastaa mita koulussa arvostetaan ja mihin halutaan panostaa.

Paikallisia high schoolejakin meille kehuivat monet vanhemmat ja kyselivat miksi me laitamme kullanmurumme jonnekin muualle. Kyse oli erilaisista tavoitteista ja nakemyksista: koulut olivat puoliksi sita mita Suomessa ovat ammatti-instituutit (ammattikoulut) ja johdattelevat muutamalla valitulla alalla suoraan ammattiin. Koulujen ylpeydenaihe oli se, kuinka suuri osa oppilaista sijoittui valittomasti tyoelamaan. Tama sopi hienosti joillekin, jotka kouluja kehuivat mutta meilla oli hiukan erilaisia ajatuksia oman lapsen tulevaisuudesta. Eli tuli etsittya koulu hiukan erilaisilla painotuksilla.

Kiitos Ruu ja Räyhä,

Kommenttinne luetaan meillä tarkkaan kun suunnitellaan tulevia. On se aika uskomatonta että tällainen lista on olemassa ja apua löytyy ongelmaan kuin ongelmaan! Muistuu mieleen eka muutto ulkomaille ja miten sitä ihan ummikkona lähti, että sitä uskalsi  , vaan ei enää 

Mutta mutta, nuo kouluasiat on itselle ollut kyllä se iso asia. Kiva kun teillä on ollut aikaa ja intoa kirjoittaa, nämä asiat kyllä pyörivät monen mielessä ennen muuttoa, etenkin jos mukana muuttaa myös lapset.

Ruu, mainitsit että teidän lapsenne ovat hyvämaineisessa koulussa, siis mikä luo sen hyvän maineen, millä mittapuulla mitattuna? Mikä taas huonon? Onko siellä tehty julkista vertailua kouluista esim arvosanojen perusteella? Mistä löydän sellaisen julkaisun/artikkelin? Kirjoitit myös että koulun ilmapiiri on avoin, tasa-arvoinen ja opettajat ovat lasten kanssa, onko se tavallista vai epätavallista? Yritän tässä saada itselleni kuvaa niistä hyvistä kouluista ja huonoista kouluista siellä Brisbanessa

Räyhä, laitankin heti nuo ohjeet lisätuesta korvan taakse. Niistä on saanut taistella täälläkin  :nuttu:Ja ei vain toisenkielen vaan myös suomenkielen opetuksesta, vaan siellä taitaakin olla turha haaveilla äidinkielen opetuksesta koulun puitteissa , eikös siellä ollut ihan toimiva Suomi-koulukin?

Kiitos vielä kerran kommenteistanne, lisää saa jaella, kaikki otetaan vastaan!

Kitu

Minä vielä kokoaisin tätä keskustelua 'ensin koulu - sitten koti' ja päinvastoin -asetelmaa...Luulenpa, että tilanne on erilainen riippuen lasten iästä. Kuten edellä on todettu ja aiemmissakin keskusteluissa, alakoululaisten kohdalla ihan hyviä ja kivoja kouluja (koska kivuus on se pointti kuten Ruu sanoi) löytyy kivan kodin läheltä. Eli sen suhteen ei mun mielestä kannata huolehtia.

Aivan eri juttu sitten onkin, kun puhutaan yläkouluikäisistä...Silloin tosiaankin kannattaa panostaa enemmän hyvän High Schoolin löytämiseen - tietysti edellyttäen, että koulutuksen tasolla ylipäätään on merkitystä ja haluaa säilyttää edes jossain määrin saman tason kuin Suomessa - ja taas edellyttäen että se taso kotimaassa on ollut hyvä, onhan Suomessakin erilaisia kouluja!

Kyllä se hyvämaineisuus yleensä on vain ihmisten mielissä, eli esimerkiksi työpaikalla kannattaa kuulostella asiaa. Jos käytätte/työnantajanne käyttää relocation -palveluita, usein heilläkin on ihan pätevää näkemystä alueen kouluista. Vierailut kouluissa sitten kun tulette, ovat minustakin ensiarvoisia...itse kuitenkin, lapset mukaanlukien, parhaiten osaatte tulkita, mikä koulu vaikuttaa ja tuntuu parhaimmalta. Pitkälti sellaista intuitiivista hommaa... KOulu voi näyttää vankilalta vaikka esite tai verkkosivu mainostaisi kuuta taivaalla, esimerkiksi. Varoittaisinkin ettette kauheasti järkyty, että ulkoiset puitteet eivät Australiassa ole ihan samaa tasoa kuin kotomaassa. Moni kakku voi silti olla ihan mukiinmenevä, vaikka ei olekaan päältä kaunis.

Kitu, ettet vaan turhia kuvittele, niin muistutan ystävällisesti että Suomi-koulu on enemmänkin kerhotoiminnan luonteista tyyliin 'pari tuntia per viikko' - joten sen varaan ei äidinkielen opetusta kannata laskea. Se vain on erinomainen lisä kontaktin säilymiseksi kieleen ja kultttuurinkin - ja tietysti oma merkittävä sosiaalinen verkostonsa. Sen sijaan oletko jo tutustunut kotiperuskouluun jossa voi itseohjautuvasti ja verkossa opiskella kaikkea mahdollista, jos vaan viitseliäisyyttä löytyy.

Lapsen kannalta kuitenkin tärkeintä että lapsi viihtyy ja kokee ympäristön turvalliseksi ja mukavaksi. Loppuelämää ajatellen se on kuitenkin paljon järkevämpää kuin se että on paperi mahdollisimman hienosta koulusta. Suomessa on lukuisia surullisia esimerkkejä siitä kun kouluja käydään jonkun muun ehdoilla kun lapsen. Tittelit on hienoja ja vanhempien painostuksesta hankittuja mutta elämä on kaikkea muuta kuin ruusuista.

Sitten ihmetellään kortistossa kun se johtajan paikka ei aukeekkaan niillä hienoilla papereilla kun sosiaaliset taidot on kuin puunukella.

HUOM, tämä ei ole tarkoitettu henkilökohtaisesti kenellekkään eikä sen ole tarkoitus kyseenalaistaa kenenkään valintoja. Silkkaa faktaa joka on kokemuksen myötä tullut esille monessa paikassa.

Taytyy kylla peesata MH:ta, mulla on ihan samanlaisia ajatuksia koulusta ja sitten elamasta koulun jalkeen.

Me ainakin katsastettiin noita paivahoitopaikkoja Tampereella ja silloinkin tuli vastaan jos jonkinlaisia vaihtoehtoja. Oli paikkoja joissa painotettiin taiteellisuutta ja toiset olivat taas jotain aivan muuta. Ainakin meidan osalta yritettiin loytaa pojalle sellainen paikka jossa se viihtyy. Valinta osui nappiin koska Nasinpuiston paivahoitopaikassa keskityttiin hyvin paljon musiikilliseen puoleen ja siella esiinnytaan paljon. Poika oli aina innoissaan menossa hoitoon ja sielta pois lahteminen oli vaikeaa.

Taalla taas olen katsellut hoitopaikkoja tasta keskustasta, tarjontaa on aikaa paljon ja paikasta josta olemme kiinnostuneet otettiin heti miten yhteytta ja pyydettiin kaymaan paikan paalla katsomassa ja keskustelemassa lapsen tarpeista. Tokihan nama ovat puheita ja todellisuus voi olla jotain toista (kannattaa kysella paikallisilta). Tietysti on helppo kokeilla paikkaa, tekee vain sopimuksen hetkeksi aikaa ja jos paikka ei ole lapselle hyva niin sitten taytyy miettia vaihtamista.

Ennen kaikkea ainakin minusta noissa koulu ja hoitopaikka jutuissa on hyva menna lapsen ehdoilla, eika silla mita vanhemmat haluavat. Kyllahan minakin haluan etta pojasta tulee Astronautti-ortopedi joka tienaa leipansa jo 15 vuotiaana ja pystyy elattamaan vanhempansa ja mahdolliset sisaruksensa.

Lainaus käyttäjältä: Aikis - huhtikuu 18, 2008, 16:44
Sen sijaan oletko jo tutustunut kotiperuskouluun jossa voi itseohjautuvasti ja verkossa opiskella kaikkea mahdollista, jos vaan viitseliäisyyttä löytyy.

Kotiperuskoulua voin suositella! Tiedä vaikka lapset saisi Australiansuomalaisen open. Vaimoni on nimittäin eräs Kotiperuskoulun opettajista täältä Sunshine Coastilta käsin. Oppilaita on ympäri maailman.

Lisätietoja voi kysellä lähettämällä yksityisviestin.

Silppu

Täytyy sanoa että keskinkertaiselle lapselle koulun tasolla voi olla todella suuri merkitys. Lahjakkaalle lapselle ei enää niinkään. Ja loppujen lopuksi se into tai innottomuus lähtee lapen omista lähtökohdista (innosta oppia jne), mutta vanhempien esimerkillä - ei painostuksella - voi olla suuri merkitys. Tai sillä että vanhemmat uskovat lapseensa.

Minä itse olen valmistunut Suomen huonoimmasta lukiosta. Se ei kuitenkaan estänyt yliopisto-opintoja, väitöskirjan tekemistä tai väitöskirjan jälkeisen uran akateemisuutta. MUTTA, uskon että hyvällä koululla on elämää helpottava merkitys. Siten että jo koulussa oppii tekemään töitä. Että tapaa oikeita ihmisiä ja luo sitä tulevaa verkostoa jo nuorena. Ja tämä harvoin valaistuu ihmiselle ennenkuin hänen oma lapsensa on siinä valintatilanteessa, joka MAHDOLLISESTI muuttaa radikaalisti hänen elämänsä suuntaa.

Tietenkin, jos lapsi ei ole akateemisesti suuntautunut, koulun tiedollisella tasolla (yleisesti tarkoitettu hyvä koulu) ei ole niinkään suurta merkitystä. Silloin on enemmän merkitystä silllä millainen ilmapiiri koulussa on. Miten suhtaudutaan kiusaamiseen, pienempien auttamiseen, rasismiin ym. Tietenkään nämä eivät poissulje toisiaan kuten eivät älykkyys ja sivistyskään ole vastakohtia.

Onhan nämä kouluasiat tärkeitä, siinä kun me aikuiset itsellemme valitsemme työpaikan ja työkaverit ja ne mukavat, innostavat tehtävät, samalla tavalla sitä pitäisi lapsilleenkin pystyä tarjoamaan se mukava, innostava ja kehittävä kasvuympäristö jossa oppii ne perustiedot elämään. Omalla kokemuksella koululla on merkitystä, opettajilla ja lapsilla ja kenen kanssa aikaa viettää. Tällä hetkellä meillä on toimiva tilanne ja tietysti mikään ei estä etteikö se toimiva juttu löydy sieltäkin päin maailmaa ja jos kerralla ei löydy sopivaa niin vaihtaa aina voi. Mutta mukavaa kun aiheesta syntyy keskustelua!

Kotiperuskoulusta meillä on jo kokemusta, sitä kautta meillä suomen kielen opetusta on käyty kotona. Kiitos vain vinkeistä! Tällähetkellä lapset saavat koulussa 2 tuntia viikossa äidinkielen opetusta suomenkieliseltä tädiltä jolla ei ole pedagogista koulutusta, leikkivät ja tekevät retkiä kolmen muun suomenkielisen lapsen kanssa -eli periaatteessa äidinkielen asema tunnustetaan mutta ei siinä hirveästi kielellisesti opi  Mutta on se kiva kädenojennus silti! Mutta kyllä kielen kehittymiseen tarvitaan hiukkasen muutakin! Siitä tulikin mieleeni että onko teillä tietoa ruotsinkielisistä asukkaista Brisbanessa, pitäisi varmaan tuota lasten ruotsinkieltäkin pitää yllä jos sinne muutetaan.

Tällä kertaa terveisin ihan suomenkamaralta! Lapset leikkivät eilen laivan uima-allasosastolla Melbournelaisen pojan kanssa, poika oli vanhempineen maailmanympärysmatkalla ja olivat menossa tänään Lappiin. Hyvin nuo lapset leikkivät ilman sujuvaa yhteistä kieltä! Ja hauska yhteensattuma!

Kitu

Brisbanessa toimii erittain hyva "ruotsikoulu" (vai mika sen nimi sitten olisikaan). Se on joka viikko ja vaikka olenkin Brisbanen suomikoulun hallituksen pj, on pakko sanoa etta se on aivan eri sfaareissa kuin suomikoulut. RUUlla on yhteystiedot.

Mina olen sita mielta etta lapsen aidinkieli sailyy jos sita kayttaa kotona (voin myos olla vaarassa, kysykaa uudelleen 5v kuluttua). Eli jos lapsen kanssa keskustellaan, hanelle luetaan (ja myohemmin han lukee itse) ja han katsoo suomenkielisia ohjelmia. Meidan nuorimmaisella lahetetaan suomenkielisia lastenohjelmia ja hanen suomen kielensa on erittain hyvaa, etenkin sanavaraston kartuttamisessa kirjat ja TV ovat avainasemassa. Ongelmia tulee myohemmin jos ja kun lapset haluavat sulautua valtavaestoon ja heita alkaa nolottaa kun perheessa puhutaan vierasta kielta. Mutta nama asiat ovat hyvin perhekohtaisia, olen tavannut perheita jossa lapset puhuvat eritttain hyvaa suomea viela 10-15 vuoden maassa asumisen jalkeen ja myoskin niita jossa jo muutamassa vuodessa kielitaito alkaa rapistua. Vaikka olisivat olleet suunnilleen samanikaisia tullessaan maahan.

Lainaus käyttäjältä: Kitu - huhtikuu 19, 2008, 00:59
onko teillä tietoa ruotsinkielisistä asukkaista Brisbanessa, pitäisi varmaan tuota lasten ruotsinkieltäkin pitää yllä jos sinne muutetaan.

Swedes Downunder Club hoitaa tätä ruåtsalaisuuden vaalimista. Ikeaa parempi vaihtoehto.  Henkilökohtainen kontaktikin löytyy aussiperheeseen, joka asui 5 v Tukholman naapurustossa tämän vuosituhannen alussa. Laita YV, jos haluat yhteystietoja niin voin kysellä heiltä.
Onhan muuten puolet meidän sählyporukastakin svenssoneita niin etta paasee huvittelunkin parissa nauttimaan skånesta.

Lainaus käyttäjältä: RUU - huhtikuu 19, 2008, 08:57

Lainaus käyttäjältä: Kitu - huhtikuu 19, 2008, 00:59
onko teillä tietoa ruotsinkielisistä asukkaista Brisbanessa, pitäisi varmaan tuota lasten ruotsinkieltäkin pitää yllä jos sinne muutetaan.

Swedes Downunder Club hoitaa tätä ruåtsalaisuuden vaalimista. Ikeaa parempi vaihtoehto.  Henkilökohtainen kontaktikin löytyy aussiperheeseen, joka asui 5 v Tukholman naapurustossa tämän vuosituhannen alussa. Laita YV, jos haluat yhteystietoja niin voin kysellä heiltä.
Onhan muuten puolet meidän sählyporukastakin svenssoneita niin etta paasee huvittelunkin parissa nauttimaan skånesta.

Asian sivusta: Muistan kun olin 90 luvulla Suomessa Haikon kylpylässä sotilaskuntoutuksessa
ja siellä oli Ben(Pentti) niminen suomen sotaveteraani kuntoutuksessa Brisbane'n kaupungista
ja "tottahan te tunnette joka ainoan finnin teidän kaupungissa" vai mitä,,,heppuli Canadasta J Salomaa.