Ainakin siitä voi tunnistaa aitouden, että aitoja myyvissä liikkeissä on yleensä näkyvillä jonkinlainen niille myönnetty sertifikaatti/todistus asiasta. Meidän porukalle ainakin tämä todistus oikein esiteltiin ja vaikutti aidolta.
Soittimen pinnalta voi myös kädellä kokeilla maalattuja kuvioita. Jos pinta on epätasainen niin on käsinmaalattu, tehtassa tehty kuvio on täysin sileä ja tasainen.
Ensimmäisen kerran kiinnitin kunnolla huomiota tähän soitinten aitouteen, kun ihmettelin eräässä liikkeessä kohtalaisen ison didgeridoon halpaa hintaa. Kun katselin vähän tarkemmin ympärilleni niin näin toisessa telineessä ainakin viisi täysin identtistä soitinta. Siinä alkoivat varoituskellot kilkattaa...
Eivät ne mitään ihan rumia olleet, mutta ne oli todennäköisesti valmistettu mentaliteetilla "rahat pois tyhmiltä turisteilta" enkä ainakaan itse olisi halunnut ostaa sellaista.
Didgeridoosta kannattaa mun mielestä maksaa vähän sen mukaan millaiseen käyttöön se tulee ja hinta riippuu tietenkin myös koosta. Jos ostaa vaan koristeeksi eikä aio soittaa niin voi löytää tosi hienoja vähän halvempaan hintaan. Itse valitsin sen mukaan, että halusin pystyä soittamaan sitä ja se rajasi vähän vaihtoehtoja. Meidän porukan halvin ostettu didge oli 90AUD: se oli aika pieni, ehkä noin metrin mittainen mutta paksu mikä vuoksi se soi hienon syvällä äänellä.
Meidän muiden didgejen hinnat olivat välillä 130-200AUD, jokainen osti sen mukaan mihin oli varaa, tosin myyjä antoi myös vähän alennusta (5-10%) jokaiselle. Hinnat jatkuivat 200 taalasta varmaan 500:an saakka, mutta ne didget olivat meidän ulottumattomissamme
Se kotiinkuljetus onkin sitten taas eri juttu. Liikkeet lähettävät didgeridoita rahtina minne puolelle maailmaa vaan, mutta se maksaa lisää n.60-70AUD (alle 6kg). En tiedä miten lentoyhtiöt suhtautuvat isoihin didgeridoihin ja kuinka turvallisesti ne sitten kulkisivat matkan Suomeen. Kaverini metrin mittainen didge ei aiheuttanut mitään ongelmia. Ainakin Qantasin sisämaan lennolla se piti laittaa menemään ruumaan, lentoyhtiö pakkasi sen paksuun muoviin ja hämärästi muistelen, että päällä oli varmaan joku varoitustekstikin ettei käsitellä ihan miten sattuu
Australiasta pois lähdettäessä sen sai kuitenkin ottaa käsimatkatavaraksi eikä Finnairkaan siitä mitään mutissut. Tullimiehet olivat kuulemma katselleet hieman omituisesti, taisipa joku kysyäkin mitä muovin sisällä on, mutta ei siitä mitään ongelmaa tullut
Me muut lähetimme didget porukalla rahtina Suomeen, tuli porukalla aika halvaksi. Tosin täällä meitä nyt sitten odottaa arvonlisävero...odottelemme tässä laskua, kun ei ole selvää onko se könttäsumma koko rahtipaketista vai per soitin... Ei meitä mikään vero silti jaksa masentaa, on didgeridoon omistaminen sen arvoista
