Kirjoittaja Aihe: Didgeridoo  (Luettu 4173 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa I-know

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 15
Didgeridoo
« : Tammikuu 06, 2004, 20:34 »
Tällä sivustolla ei ole mainittu didgeridoita kuin sivulauseessa ja päätinkin kysyä onko kukaan teistä Australiaan muuttaneista suomalaisista innostunut opettelemaan sen soittamista? Itse ostin lomamatkalla Cairnsista didgeridoon, se saapui rahtina Suomeen uudenvuoden aattona ja siitä saakka olen laittanut huulet pärisemään joka päivä :D Kaikenlaisia erilaisia ääniä olen jo oppinut sen kanssa päästelemään, mutta kiertohengityksen opettelu sitten onkin jo isompi projekti.  :)

Cairnissa ja Kurandassa kierrellessä huomasi kyllä, että didgeridoita myyvien liikkeiden tasossa on eroa. Jotkut myivät halpoja, selvästikin tehtaassa tuotettuja soittimia. Omani pitäisi olla ihan aito termiittien ontoksi syömä ja aboriginaalien käsinmaalaama. Liike, josta sen ostin oli luotettavan tuntuinen ja myyjät erittäin avuliaita. Sai kokeilla soittaa kaikkia didgeridoita tai voi pyytää myyjää tms. soittamaan :) Itse pyysin paikalla ollutta ehkä 15-vuotiasta aboriginaalipoikaa (joka kavereineen hihitteli meitä turisteja) soittamaan valitsemaani soitinta, että kuulisin miten se soi osaavan soittajan käsissä. Ja upeasti se soi! Poika soitti mielettömän hyvin, mutta olikin varmaan harjoitellut jo pikkunassikasta saakka :)

Siinä on itselle pientä projektia ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi... :)

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2455
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Tammikuu 06, 2004, 22:28 »
Kyllä minäkin saan "didgestä" monenlaisia ääniä ja joskus saan kiertohengityksenkin onnistumaan jonkun aikaa. Sitä pitäisikin harjoitella jatkuvasti, sillä kysehän on poskilihasten voimasta pitää ilmanpainetta yllä samalla, kun nykäisee nenän kautta (kurkun takaosassa) lisää ilmaa keuhkoihin. Jos poskilihakset pääsevät harjoittelun puutteesta veltostumaan, ei didgeridoon soitto onnistu tauotta.


Tietää
Jouni
Canberra

Poissa johki72

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 121
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Tammikuu 07, 2004, 03:19 »
I-know:)

Mistas sen oikein parhaiten sitten tunnistaa,onko se halpa tehtaassa valmistettu soitin vai aito ja oikea aboriginaali:??:??
Itse aion kanssa ehdottomasti ostaa sellaisen, kun sitten joskus kotiin pain taalta lahden.Ja tietty sellaisen aidon:D

Mita sun mielesta sellaisesta aidosta kannattaa maksaa? Ainakin 100-300 ja enemmankin taitaa olle semmoset isommat didgeridoot....

Johanna

Poissa I-know

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 15
johki72
« Vastaus #3 : Tammikuu 07, 2004, 15:51 »
Ainakin siitä voi tunnistaa aitouden, että aitoja myyvissä liikkeissä on yleensä näkyvillä jonkinlainen niille myönnetty sertifikaatti/todistus asiasta. Meidän porukalle ainakin tämä todistus oikein esiteltiin ja vaikutti aidolta. :) Soittimen pinnalta voi myös kädellä kokeilla maalattuja kuvioita. Jos pinta on epätasainen niin on käsinmaalattu, tehtassa tehty kuvio on täysin sileä ja tasainen.

Ensimmäisen kerran kiinnitin kunnolla huomiota tähän soitinten aitouteen, kun ihmettelin eräässä liikkeessä kohtalaisen ison didgeridoon halpaa hintaa. Kun katselin vähän tarkemmin ympärilleni niin näin toisessa telineessä ainakin viisi täysin identtistä soitinta. Siinä alkoivat varoituskellot kilkattaa...
Eivät ne mitään ihan rumia olleet, mutta ne oli todennäköisesti valmistettu mentaliteetilla "rahat pois tyhmiltä turisteilta" enkä ainakaan itse olisi halunnut ostaa sellaista.

Didgeridoosta kannattaa mun mielestä maksaa vähän sen mukaan millaiseen käyttöön se tulee ja hinta riippuu tietenkin myös koosta. Jos ostaa vaan koristeeksi eikä aio soittaa niin voi löytää tosi hienoja vähän halvempaan hintaan. Itse valitsin sen mukaan, että halusin pystyä soittamaan sitä ja se rajasi vähän vaihtoehtoja. Meidän porukan halvin ostettu didge oli 90AUD: se oli aika pieni, ehkä noin metrin mittainen mutta paksu mikä vuoksi se soi hienon syvällä äänellä. :)  Meidän muiden didgejen hinnat olivat välillä 130-200AUD, jokainen osti sen mukaan mihin oli varaa, tosin myyjä antoi myös vähän alennusta (5-10%) jokaiselle. Hinnat jatkuivat 200 taalasta varmaan 500:an saakka, mutta ne didget olivat meidän ulottumattomissamme :)

Se kotiinkuljetus onkin sitten taas eri juttu. Liikkeet lähettävät didgeridoita rahtina minne puolelle maailmaa vaan, mutta se maksaa lisää n.60-70AUD (alle 6kg). En tiedä miten lentoyhtiöt suhtautuvat isoihin didgeridoihin ja kuinka turvallisesti ne sitten kulkisivat matkan Suomeen. Kaverini metrin mittainen didge ei aiheuttanut mitään ongelmia. Ainakin Qantasin sisämaan lennolla se piti laittaa menemään ruumaan, lentoyhtiö pakkasi sen paksuun muoviin ja hämärästi muistelen, että päällä oli varmaan joku varoitustekstikin ettei käsitellä ihan miten sattuu :)  Australiasta pois lähdettäessä sen sai kuitenkin ottaa käsimatkatavaraksi eikä Finnairkaan siitä mitään mutissut. Tullimiehet olivat kuulemma katselleet hieman omituisesti, taisipa joku kysyäkin mitä muovin sisällä on, mutta ei siitä mitään ongelmaa tullut :) Me muut lähetimme didget porukalla rahtina Suomeen, tuli porukalla aika halvaksi. Tosin täällä meitä nyt sitten odottaa arvonlisävero...odottelemme tässä laskua, kun ei ole selvää onko se könttäsumma koko rahtipaketista vai per soitin... Ei meitä mikään vero silti jaksa masentaa, on didgeridoon omistaminen sen arvoista :D

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2455
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Tammikuu 07, 2004, 22:05 »
Usein niitä ulkopinnaltaan sileitäkin didgeriduita tehdään käsin - tässä on kyse paljolti ostajien enemmistön esteettisiin mieltymyksiin vastaamisesta. Yksi aitouden merkki kuitenkin on, että putken sisäpuoli on karhea, eli termiittien kaivertama. Poralla tehty reikä ei tietenkään ole se "alkuperäinen aito" mutta kyllä sellaisistakin saa ääntä aikaiseksi.

Kuljetettaessa didgeriduita kannattaa tosiaan olla varovainen: jokunen vuosi sitten Helsingin Musa-Fasulla käydessäni näin siellä isohkon läjän haljenneita didgejä myytävänä halvalla koriste-esineiksi.


Lisää kommentoi
Jouni
Canberra

Poissa Adrenaline

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 6
Didge
« Vastaus #5 : Tammikuu 08, 2004, 23:26 »
Ajattelin kirjottaa englanniksi,

I was recently watching channel 7 in the morning when one of the shows reporters went up north to find the origins of the didgeridoo.
He went to what is widely known as a didgeridoo "festival" of sorts for really hard-core didgeridoo fans.
For a small fee, (im not sure quite how small) the patrons were invited to join one of the elders to the bush to pick out a tree suited for their own personal didgeridoo. In this show the old man carefully selected a tree which had already been hollowed out by termites, if memory serves.
The tree was chopped down and shaped roughly into the regulatory tube.
If I remember correctly, the presenter went on to say that each patron had their didge fitted to their needs.
If one was a beginner, I believe the didgeridoos size was altered to be easier to play and so on.
They went on to say that an authentic didgeridoo sounded different to a 100% man made contraption which is hollowed out manually.

This festival lasted some days, I think. So if any of you are interested im sure that with a bit of correspondence to the channel in question you might be able to attend said festival if you wish.

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Tammikuu 12, 2004, 01:49 »
Lainaus

They went on to say that an authentic didgeridoo sounded different to a 100% man made contraption which is hollowed out manually.


Queenslandissa muutamia vuosia sitten ollessamme paikallinen aboriginaalituttavamme todisti vaaraksi edella mainitun vaitteen, silla hanen soittamanaan polynimurin putkea ei voinut erottaa aidosta tai epaaidosta didgeridoosta vaan se soi aivan samalla lailla. Kyse on siis lahinna tekniikasta eika valineesta, uskallan vaittaa. Kaverin ammattitaidosta kertoo jotain ehka se, etta han on soittanut didgea lavalla mm. Midnight Oilin keikalla. Samaisessa illanvietossa skottilainen ystavamme yritti muuten samaa, lopputuloksena oli vain musta rengas suun ymparilla... ;)