En ehkä oikein osannut pukea sanoiksi ajatuksiani tuossa ketjun aloittavassa viestissä.
Yritin selvittää, missä vaiheessa Suomesta on tullut osa Eurooppaa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Suomi oli kai kuitenkin rajojensa sisällä yhtenäisempi paketti?
Omakohtaisten kokemusteni mukaan EU:hun liittymisellä on oikeasti ollut suuri merkitys. Suomi on minusta merkittävissä määrin kansainvälistynyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Olen kuitenkin niin nuori, että en osaa sanoa, millainen tilanne oli yli 20 vuotta sitten. Siksi käsitykseni voi olla hyvinkin puolueellinen.
Pari kommenttia suomalaisuudesta:
* On perisuomalaista kantaa huolta siitä, mitä muunmaalaiset ajattelevat meistä. Kulttuurimme ja kielemme kuitenkin kiehtoo ihmisiä. Kaikille suomalaisuus ei aukea, mutta moni ulkomaalainen silti ihastuu näihin raukkoihin rajoihin. Meidän pitäisi vain oppia ottamaan ihastuneisuus vastaan rinta rottingilla nykyisen anteeksipyytelyn sijaan.
* On supisuomalaista epäonnistua Euroviisuissa joka ainoa kerta. Ei silti ole mikään ratkaisu ryhtyä laulamaan Viisuissa englanninkielisiä lauluja, joiden tekijät eivät ole Suomessa käyneetkään. Se ei ole leikin ideana.
* Olen muutamassa Australiaan puoleksi vuodeksi. Vaikka lähtö on vasta edessä, olen jo iloinen siitä, että antoisan ja kasvattavan reissuni jälkeen saan palata Suomeen. Voisin olla töissä eri puolilla maailmaa, mutta sydämeni taitaisi silti olla Suomessa. Oma maa mansikka, muu maa mustikka?
Kunnioitan kuitenkin teitä, jotka olette toisenlaisen valinnan tehneet. Olette pystyneet katkomaan turvaverkkonne langat, pistämään narut kerällä ja kiinnittämään ne jälleen paikoilleen uudessa maassa. Todella rohkea teko! Toisilta tuo onnistuu, monilta ei. Monet jäävät kotisohvalla ja tuskailevat, että "olisin minäkin silloin nuorena".
