Aihe: toisen ja kolmannen sukupolven suomalaiset Australiasssa

[wamberal]

Sain tanaan hyvin mielenkiintoisen opuksen postitse Suomesta:

"Significance of cultural heritage, language and identity to second and third generation migrants: the case of Finns in Australia"
kirjoittaja on Tiina Lammervo ja kirja/tutkimus on Siirtolaisinstituutin julkaisema (2009)

Sain opuksen vasta tanaan, joten en ole viela pitkalle paassyt, mutta jo johdannossa oli mielenkiintoisia juttuja:

"The reality in multicultural Australia is that Finnish, as sentimentally valuable as it may be to the first generation, has very little market value for the following generations" josta aloin heti tietysti miettimaan omien lasteni suomikuvaa, kielta jne. silla Suomessa kylla syntyneelle vanhimmalle 3v pojallenikin talla hetkella suomi on yhta kuin muumitalo! 

"When it comes to the second and further generation migrants in Australia the general expectation is that children of migrants become English speaking Australians and typically by the third generation the heritage language is lost. This is the pattern also among Finns in Australia, except that the language is often lost already in the second generation" 

Oman lapseni kun eivat viela ole koulussa ja olen ollut heidan kanssaan kotona, on meilla (paikallisesta isasta huolimatta) kotikielena Suomi ja jotenkin tuota kirjaa lukiessa tuli vaan mieleen miten toivotonta tuo kielen yllapitaminen varmasti on sitten kun lapsen menevat kouluun. Varmasti jokainen lapsi ja perhe on ihan omalaatuinen ja on varmasti niitakin lapsia jotka suomenkielen hallitsevat, vaikka taalla ovatkin kasvaneet, mutta alkoi vain mietityttaa, etta kannattaako tata kaikkea vaivaa nahda, jos se kieli katoaa jokatapauksessa. Uuuuuuuh sanon mina  Kai tilanne myos riippuu siita miten kauan vanhemmat ovat asuneet poissa suomesta, silla itsellani ajatukset ovat viela suomeksi, mutta jo nyt reilun 2 v taalla asumisen jalkeen, tunnen etta omakin puheeni takkuaa ja varmasti opetan lapsilleni aika kunnallista suomea.. 

Kiinnostaisi siis tietaa mita kielia teidan muiden lapset puhuvat ja kayttavat? Mita kielta itse kaytatte kotona? ja onko suomi teille viela "kotikieli" vaikka koulussa lapset puhuvatkin koko ajan englantia?

Wamberal (ja synkat mietteet..)

[japi]

Vaimoni oli 6v kun hän tuli Australiaan 1968 ja itse olin 5v tullessani 1959. Olemme siis syntyneet Suomessa mutta ei päivääkään käyty koulua Suomessa. Meillä  molemmilla oli kotikielenä Suomi kun vanhemmat eivät koskaan oppineet Englantia. Molemmilla meillä kävi niin että noin 5v jälkeen Suomenkieli alkoi unohtua ja komunikoiminen vanhempiemme kanssa heikkeni. Vaimon kohdalla oli mennyt niin pitkälle että kuin äiti ei ollut tytärtään ymmärtänyt, tytär oli vastannut "dosen't matter". Kotikieli oli Suomi mutta ei enää yhteinen. Oma Suomenkieleni parantui kun alkoi tulla uusia siirtolaisia ja heidän joukoista löytyi uusia ystäviä jotka eivät siinä vaiheessa puhuneet Englantia. Siihen asti kaikki samanikäiset suomalaisten lapset puhuivat Englantia ja muut kaverit olivat paikkakuntlaisia. Se että opin uudelleen Suomea oli ihan oman halun kysymys. Niihin aikoihin aloitin myös yrittämään lukemaan ja kirjoittamaan Suomea. Vaikeeta oli silloin ja ei ole yhtään helpommaksi tullut.
Nyt puhumme molemmat Suomea mutta meidän keskeinen kieli on Englanti. Vaimo on heiman oppinut lukemaan Suomea mutta ei niin paljon että pystysi Suomi Lehteä kovinkaan tarkasti lukemaan. Kirjoittamista hän ei edes yritäkkään.
Meidän lapsemme eivät juuri ymmärrä eivätkä puhu Suomea. Kun vanhin oli pieni meidän kotikieli oli Suomi. Kun hän aloitti koulun hän ei osannut Englantia ja ei ymmärtänyt mitä opettaja sanoi. Silloin tajusimme virheemme. Hän joutui antamaan samanlailla tasoitusta toisille kuin minäkin 5v ja kielitaidoton. Kielitaidottomuus on yhtä vaikeeta lapsille kuin aikuisille. Olisihan se hienoa että lapset puhuisivat Suomea ja kyllä he olisivat oppineet Englannin äkkiä mutta mitä hyötyä heille siittä olisi että he osaisivat Suomea. Ei sitä vältämättä tarvitse edes Suomessa, Englanninkielellä tulee ihan hyvin toimeen, varsinkin kaupungeissa. Omasta kokemuksestani palvelu Suomen liikkeissä on huomattavasti parempi kun heittäytyy täysin turistiksi ja ei ole osaavinaan yhtään Suomea. Eikä sekään olis yhtään hienoa jos kysyisin lapsiltani jotakin Suomeksi ja he vastaisivat "whatever dad".
Asia on siis täysin halun kysymys. Ei sitä lapsena ulkomailla asuessa väkisin säilytetä eikä sitä aikuisena muutamassa vuodessa unohdeta, jos ei haluaa.