Löysinpä tämän Etusivulta
Ettei vain olis tämä tervajuttukin samanlainen ankka kuin grillaus...
Torstaina 10. heinäkuuta 2003 Kauppalehti, sivu 2
Grillauskielto on vain yksi esimerkki siitä, miten EU-tieto voi matkalla vääristyä. Syytä on myös EU:ssa itsessään.
EU:n komission päätiedottaja Reijo Kemppinen torjui tiistaina antamassaan tiedotteessa suomalaisissa tiedotusvälineissä kiertäneet jutut EU:n suunnittelemasta grillauskiellosta. Kemppisen mukaan komissio on yhdessä EU-maiden kanssa kerännyt tietoa syöpää aiheuttavien PAH-yhdisteiden esiintymisestä ruuassa. Yhdisteitä voi syntyä ruokaa kuumennettaessa, esimerkiksi savustettaessa. Mahdollisista toimista päätetään tutkimuksen valmistuttua, mutta grillausta ei kielletä.
Suomessa mutkat vedettiin kuitenkin suoriksi. Erityisesti iltapäivälehdet ovat herkutelleet asialla. Menetelmä on ollut tuttu ja hyväksi koettu: tunnettu julkkis, jolla ei ole asiasta mitään tietoa, päivittelee Brysselin byrokraattien touhuja ja ilmoittaa sitten, että hän ainakin aikoo jatkaa grillaamistaan.
Grillauskielto on vain yksi esimerkki siitä, miten tieto matkalla vääristyy. Suomen EU-jäsenyyden aikana on saatu lukea juttuja ainakin nakkikioskien sulkemisesta, kondomien mitoista ja vahvuuksista, Kultapossukerhon, lakritsipiippujen, silikonirintojen ja savolaisveneiden kielloista. Nakkikioskit ovat yhä olemassa, kondomien mitoista sovittiin Euroopan standarditoimikunnassa CEN:ssä, Kultapossukerhokin on olemassa, Suomi on itse kieltänyt karkkitupakat, eivätkä savolaisveneetkään ole myyntikiellossa.
EU-myyttien äitinä voi pitää kurkkudirektiiviä, joka muka kieltää käyrien kurkkujen myynnin. Keskustelu lähti kuitenkin liikkeelle tuottajien omasta toivomuksesta pakkaamisen helpottamiseksi. Käyriä kurkkuja saa edelleen kasvattaa ja myydä.
Väärien tietojen levittäjänä on kunnostautunut erityisesti brittiläinen populäärilehdistö, joka keksii jatkuvasti olemattomia direktiivejä banaanien koosta, vessapöntössä olevan veden määrästä tai kaksikerroksisten bussien kieltämisestä. Esimerkeillä pyritään kuvaamaan EU:n komission toimien epäoikeudenmukaisuutta. Tavoitteen voi vielä ymmärtää, mutta menettelyä ei.
EU saa syyttää väärinkäsityksistä myös omaa mutkikasta päätöksentekoaan ja direktiivitehtailuaan. Mikään viranomainen ei voi väittää, että päätökset on aina tehty moitteettomasti. EU-kielessä tutun subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen toteuttaminen jokapäiväisessä toiminnassa ei suinkaan ole ongelmatonta.
Tässä mielessä EU-tasolla tapahtuvaa lainsäädäntöä on syytä tarkastella kriittisesti ja miettiä tarkkaan, milloin asiat hoituvat paremmin yhteisön ja milloin jäsenmaiden tasolla.
