Olipa hauska lukea noita ajatuksia ennen tänne muuttoa tilanteessa, jossa koko muutto oli vielä ihan auki. Nyt olemme olleet täällä kolmisen kuukautta ja on jo jotain käsitystä, millainen paikka tämä Australia oikein on tai ainakin tämä Newcastlen tienoo. Australiassa on helppo asua. Newcastle ja alueet sen ympärillä (esim. Sydney, Tea Gardens, Great Lakes, The Entrance, Gosford, Hunter Valley, Barrington Tops...) ovat todella upeita. Nautimme suunnattomasti upeasta merestä ja kaikesta siihen liittyvästä sekä tietysti muusta luonnosta (sen verran kuin siihen nyt uskaltaa vaarallisten ja tappavien eläinten takia tutustua, poden edelleen hirmuista kammoa mm. hämähäkkejä ja käärmeitä kohtaan, vaikka neuroottinen en enää ole. Mutta ei mua saa lähtemään metsään tai muuallekaan, jossa ei ole vähintään metrin levyistä valmiiksi tehtyä kävelyreittiä
). Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta koska olen itse hieman epäsosiaalinen ihminen mitä tulee suhteessa vieraisiin ihmisiin, luultavasti menee tovi ennen kuin kenenkään paikalliseen oikeasti tutustun. Kanadalaisen perheen äidistä ja tyttärestä, jotka muuttivat tänne samaan aikaa kuin me (tosin valitettavasti vain vuodeksi) on vähitellen tulossa meille hyviä ystäviä. Itse olen kuitenkin päivät kotona lasten kanssa ja siten en työpaikan kautta pääse uusiin ihmisiin tutustumaan. Playgroupissa käymme kerran viikossa, mutta lapset siellä ovat liian nuoria meidän vanhemmalle ja nyt etsimme lapsille preschoolia/day care -paikkaa, jossa saavat mahdollisuuden tutustua paikallisiin lapsiin ja oppivat kieltä. On vain melkoisen vaikeaa löytää hyvää paikkaa ja vaikka jotain vinkkejä olenkin kysyessäni saanut, tuntuu tehtävä välillä liian haastavalta. Jos jonkin asian koen olevan Suomessa paremmin, niin suhteellisen tasaveroisen koulujärjestelmän. On melko hämmentävää, kun ei voi tietää onko lähikoulu sellainen, johon haluaa omia lapsiansa viedä.
Sen sijaan olemme hivenen yllättyneitä, miten paljon väkivaltaa täällä on. En sitten tiedä onko Newcastle jotenkin erityisen hankalaa aluetta, mitä tulee alkoholin ja huumeiden käyttöön, mutta lehdestä saa jatkuvasti lukea (tai ei niitä juttuja halua lukea, muttei voi välttyä näkemästä otsikoita) hirveistä henkirikoksista, ilkivallasta, tuhopoltoista, lapsiin kohdistuvista kaltoinkohteluista... Onko tämä yleistä koko maassa vaiko vain Hunterin alueella? Tietysti lehtien tarjoama kuva ei ole koko totuus ja sieltä saa helposti vääristyneen kuvan. Mutta mistäpä muualta juuri maahan muuttanut voi tietoa paikallisesta elämänmenosta saada kuin paikallislehdestä? Toisaalta asuimme ensimmäiset viikot asunnossa, joka sijaitsi poliisiaseman kupeessa ja kyllä sireenien ääni tuntui välillä ihan jatkuvalta, joskin tiivistyen erityisesti viikonloppuiltoihin. Toki Australia on iso maa Suomeen verrattuna ja 20 miljoonaan mahtuu paljon erilaista tallaajaa eikä Suomikaan mikään lintukoto enää ole. Mutta jotenkin mulla vain oli Australiasta hivenen erilainen kuva. En osaa selittää... rento elämän meno, no worries... jotenkaan siihen kuvioon ei vain osannut sijoittaa niitä juttuja, joita päivittäin lehdissä repostellaan. Mutta eipä se mielikuva kovin realistinen ollutkaan.
Se on jo selvinnyt, ettei me kahta kertaa vuodessa Suomessa käydä, niin kuin ensimmäisissä viesteissä tässä ketjussa uhosin. En koe pitkää matkaa ongelmana, sen raskaus unohtuu pian, mutta ei sitä tosiaan halua viettää vähäisiä lomia Suomessa. Tulevana jouluna Suomessa käymme ja luultavasti seuraavan kerran sitten kesällä 2010. Toiset lasten isovanhemmat ovat tulossa tänne jo lokakuussa ja ystäviä odotamme tänne viimeistään jouluna 2009. Muu liikenevä loma-aika menee ainakin Uudessa-Seelannissa, Lord Howen saarella, Norfolkin saarella, Fijillä, Vanuatulla. Manneraustraliassa must kohteita ovat ainakin Valliriutoilla Whithsundays, Great Ocean drive etelässä ja Uluru. Upea maa tämä on, siitä ei ole epäilystäkään. Nyt vain koetetaan sopeutua ja kotiutua.
