Niin, tulihan sitä jo aluksi mainittuakin, että tuskinpa Australiassa Suomesta paljoakaan tiedetään, ja onhan se ihan selvääkin, kun emme mitään lähimpiä naapurivaltioita ole , eikä Suomessa juurikaan pelata krikettiä ja aussifudista, saatika Australiassa olla kiinnostuneita jääkiekosta.
Jukka, vähän harmittaa, etten tuota kieliasiaa selventänyt heti alkuunsa muutamaa lausetta enempää, joten korjataanpa asia. Se ei aina ole niin yksiselitteistä milloin pitää puhua yleisesti ymmärrettyä kieltä, koska asiaan voivat vaikuttaa niin monet tekijät. Se vaatiikin todellista tilannetajua ja ymmärtämystä, niin vieraan kielen puhujilta kuin häneltäkin, joka ei kieltä ymmärrä. Kerroit esimerkin niistä ruotsalaisista työkavereistasi siellä Omanissa. Minkähänlainen mahtoi olla heidän kielitaitonsa, tuskinpa he siellä keittössä keskustelivat pelkällä koulussa opitulla englannilla, jolloin tilanne olisi saattanut kuulostaa enemmänkin koomiselta. Eli tässä tulee kysymykseen vierasta kieltä puhuvien kielitaito , ja se on asia minkä tämän sivullisen ihmisenkin tulisi ymmärtää ottaa huomioon. Minäkin kun tulin ensimmäistä kertaa Australiaan 19 vuotiaana, pohjana lukion lyhyt englanti, niin jos en olisi saanut kommunikoida sanaakaan suomeksi , silloin kun joku australialainen oli lähettyvillä, niin olisi se ollut aika kornia. Tottakai sitä itsekin yritti mahdollisimman nopeasti kehittää kielitaitoa, jotta pystyisi keskustelemaan muiden kanssa, mutta kuten tiedät ei se tapahdu aivan hetkessä. Me ihmiset vaan olemme niin erilaisia, ja toisilla on vaan kielellinen muisti parempi kuin toisilla, jolloin vieraiden kielten oppiminen on helpompaa. Itse en ole mikään varsinainen kielinero, vaikka maailmaa olenkin paljon kiertänyt. Joku muu vastaavien reissujen tehneenä saattaisi puhua täydellistä englantia, mutta minä en, ja siksi täytyykin tulla taas Australiaan harjoittelemaan. Toki kyllä pärjään englannilla kaikissa mahdollisissa tilanteissa, mutta onhan se kiva, että on elämässä haasteita.
Ymmärrän hyvin tuon kohteliaisuus näkökulman. Pikkuveljelläni oli aikanaan amerikkalainen tyttöystävä, ja kun kävimme kolmistaan esim. ravintolassa, niin tietenkin puhuimme yleisesti englantia. Ehkäpä jonkun sanan saatoimme jossakin tilanteessa veljeni kanssa vaihtaa suomeksi, mutta emme ruvenneet keskustelemaan, jolloin hänen tyttöystävänsä olisi jäänyt ulkopuoliseksi. Tärkeää onkin nyt eroittaa toisistaan kohteliaisuusnäkökulma ja kielirasistiset tilanteet, joista Annekin mainitsi. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
Miten on australiansuomalaiset, minkälainen käytäntö teillä on esim. pubissa, siitä milloin kielen täytyy vaihtua englanniksi. Silloin kun pöytään saapuu ei-suomalainen? Entä jos suomalaisten ryhmä on isompi ja tämä ei-suomalainen juttelee vain yhden suomalaisen kanssa, siis tietysti englanniksi, niin vaihtavatko muut suomalaiset silloin oman keskustelunsa automaattisesti englanniksi, jottei tämä ei-suomalainen pahastuisi?
Lopuksi täytyy vielä kerran todeta, etten todellakaan ole mikään ruotsalaisten vihaaja. Halusin vain herättää keskustelua siitä minkälainen meidän suomalaisten identiteetti on ja mistä se on syntynyt. Olen tavannut useita mukavia ruotsalaisia, mutta myös niitäkin, joiden mielestä Suomessa ei ole muuta hyvää, kun että sieltä suunnasta tulee kesän lämpimät poutasäät.
:)Tony
[Editoitu 21/5/03 by Tony]
