Tuoreita terveisiä Ulurusta! Kirjoittelenpa tähän joitakin vaikutelmiani, jos vaikka jotakuta paikka kiinnostaa...Lomamme ajoitus ei ollut paras mahdollinen, aivan kuten Jouni joskus aiemmin viisasti opastikin... Season alkoi olla lopuillaan ja lämpötila meikäläiselle lähes sietämätön. Kiipeilypaikkakin oli suljettu, kun asteita oli lähes neljäkymmentä. Eipä silti, en minä olisi vuorelle kiikkunutkaan, minulla ei ollut mitään syytä väheksyä alkuperäisväestön pyyntöä olla kiipeämättä heidän pyhälle paikalleen.
Kylä, Yulara, käsitti muutaman hotellin, pari leirintäaluetta, terveys- ja poliisiaseman, huoltikan, yhden supermarketin, muutaman lahjatavarakaupan, postin, pankin ja pari hotellien ulkopuolista kuppilaa. Kylä oli reilun kymmenen km päässä itse vuoresta, tai kivestä. Kiven lähistöllä oli ainakin yksi alkuperäisväeston kommuuni ja mielenkiintoinen kulttuurikeskus. Kahden päivän vierailu riitti mainiosti koluamaan kaikki nämä em kohteen moneen kertaankin.
Itse seutu oli MAHTAVA! Värien leikki ja kontrasti meni aivan luihin ja ytimiin. Vihreä - jota oli yllättävän paljon - vasten punaista hiekkaa oli jotakin minua hyvin koskettavaa. Vaikka itse Uluru olikin ennakkotietojen mukaan yksin mahtavana ja ainoana keskellä aavikkoa, oli lähiseudulla kuitenkin muitakin vuoria, ja erityisesti Kata Tjuta, jota ei matkailuprosyyreissa jostain syystä paljon mainosteta ollenkaan.
Kata Tjuta, 1000 miljoonaa vuotta siinä paikallaan olleena, oli jollakin tavalla vielä erikoisempi kuin Uluru. Ehkä se johtui siitä, että en ollut tiennyt enkä nähnyt tätä vuorta etukäteen. Kumma, ettei/ellei se ole inspiroinut yhtään science fiction elokuvan tekijää, niin ufomaisen näköinen se oli...kuin suuri avaruusalus ikkunoineen päivineen!
Koko ympäröivä luonto sekä toisaalta hiljaisuus ja toisaalta erikoisen voimakkaat luonnon äänet, tuuli jne. olivat hyvin puhuttelevia. En yhtään ihmettele, että Uluru ja Kata Tjuta luovat ihmiselle spiritualistisia kicksejä...
No sitten se odotettu auringonlasku Ulurulla! Eihän sitä voi sanoin kuvata, mutta ei sen komeutta ja erityislaatuisuutta myöskään ole yhtään liioiteltu! Eikä siinä vielä kaikki; auringon laskiessa alkoivat salamat välkkyä vuoren takana ja sitten kun pimeys laskeutui... huu kylmät väreet menevät vieläkin... sellaista tähtitaivasta en ole eläissäni nähnyt!!!!! enkä ehkä tule näkemäänkään.
On vähän vaikea sanoa, rankkaisinko tämän kohteen Nyken listalle ykköseksi Australiassa... joka tapauksessa se oli näkemisen arvoinen. Se oli V-A-I-K-U-T-T-A-V-A.
