Kirjoittaja Aihe: koti-ikävä  (Luettu 3661 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Memmi

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 4
koti-ikävä
« : Joulukuu 01, 2004, 20:03 »
Moi!
 Mietin usein ihmisiä, jotka asuvat ulkomailla (erityisesti Euroopan ulkopuolella), kaukana synnyinmaastaan ja ihmisistä joiden parissa kasvoivat ja jotka tietävät heidän menneisyydestään kaiken...
 Haluaisin kysyä teiltä jotka ootte syystä tai toisesta jättäneet Suomen (tai kenties jonkun muun maan) että miten hoidatte koti-ikäväänne? jos sellaista ilmenee. Käykö ikävä koskaan aivan sietämättömäksi? Kuinka usein tapaatte kotiin jääneitä sukulaisia ja ystäviä? Onko jossain takaraivossa ajatus paluusta kokonaan?
 Tunnen ihmisen joka on asunut kai 12 vuotta jenkeissä ja "rakentanut" elämänsä sinne melkeinpä lopullisesti, mutta koska kysyessäni näistä asioista hän tavallaan vain viittaa kintaalla koko juttuun eikä taida tuntea luontevaksi puhua siitä, en ole oikein ikinä saanut paljoa irti niistä keskusteluista. (Tai ehkä en vain ole esittänyt asiaani oikein...?) :confuse  
 Nämä kysymykset on kai tosi henkilökohtaisia, mutta jos joku haluaa kertoa niin kuulisin mielelläni teidän tarinoita tästä... tämän suhteen olen jostain syystä niin utelias...! :? Kiitos...;)

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2456
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Joulukuu 01, 2004, 21:55 »
Ehkäpä suurimmalla(?) osalla (mukaan lukien tuo sinun amerikkalaistunut ystäväsi) "maailmalle jääneistä" ei ole varsinaista koti-ikävää? Minulla ei ainakaan sellaista ole ollut koko Australiassa asumiseni aikana, joten en myöskään voi tästä asiasta mitään kokemusperäistä kirjoittaa.

Useimpia suomalaisia vanhoja ystäviä tapasin ensimmäisen kerran vasta 8 vuoden maasta poissaolon jälkeen. Onneksi suomalainen ystävyys on sellaista laatua, ettei sitä väliin tulleet vuodet tunnu heikentävän.


Kommentoi
Jouni
Canberra

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2456
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Joulukuu 01, 2004, 21:59 »
...ai niin, tätä aihetta on sivuttu myös tässä aiemmassa keskusteluketjussa (ehkä muuallakin):

http://www.dundernews.com/viestitaulu/viewthread.php?tid=1126


Vanhan "koti-ikävään hoitoa" ketjun esille kaiveli
Jouni
Canberra

Milka

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Joulukuu 01, 2004, 22:04 »
Memmi,

Yhdyn Jounin mielipiteeseen. En ole koskaan tuntenut koti-ikavaa edes vauvana joutuessani olemaan erossa vanhemmistani. (Nain minulle on ainakin kerrottu). En siis voi siis kysymykseesi vastata.

Ehkapa maailmalle pysyvasti jaavatkin vain ne ihmiset jotka eivat pode koti-ikavaa. :?

Poissa fogs

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 146
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Joulukuu 01, 2004, 22:17 »
Sama homma, vaikka sitä joskus hetkellisesti ikävöi jotain perinnettä, henkilöä tai tuotetta (jokin ruoka, karkki tms,) niin eipä ole minullakaan ollut koti-ikävää tai tarvetta edes Suomessa käydä. Asiahan voi joskus muuttua mutta yhdynpä tuohon kommenttiin että ehkäpä maailmalle pysyvästi jäävät ne joilla ei ole koti-ikävää. Sitä muokkaa vaan elämänsä uuteen uskoon uudessa maailmassa ja aloittaa elämänsä niin sanotusti uusiksi, mikä on todella väsyttävä mutta vallan mahtava kokemus. Päivääkään en vaihtaisi enkä usko Suomeen palaavani kovinkaan helposti.

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Joulukuu 02, 2004, 03:44 »
Mina taas olen puolestani eri mielta kuin Jouni, Milka ja Terhi -tai siis koen asian eri tavalla.  Mulla on usein koti-ikava, lahinna ikava perhetta ja esimerkiksi kesamokilla oloa. Suomeen menisin mielellani lomailemaan ainakin kerran vuodessa, mutta siihen ei ole aina mahdollisuutta. Nyt oman lapsen myota on vain enemman ikava Suomeen, koska asumme kaukana myos mieheni perheesta eika meilla ole ketaan sukulaisia lahimaillakaan. Samaa mielta olen Jounin kanssa suomalaisen ystavyyden laadusta, vaikka ei kavereiden kanssa nahtaisi vuosikausiin aina tavatessamme tuntuu kuin oltaisiin oltu erossa vain muutama viikko. Sahkopostia tulee laiteltua usein ja sita kautta pysyy jutuissa mukana hyvin. Muutama kaverikin on kaynyt taalla lomailemassa, siskoni pari kertaa ja vanhemmat ovat pian tulossa toista kertaa.

Mutta Memmin alkuperaiseen kysymykseen siita, kayko ikava koskaan sietamattomaksi... Enpa sanoisi, etta koskaan tuntisin niin kovaa ikavaa, etta sita voisi kutsua sietamattomaksi. Tuskin olisin siina tapauksessa koskaan tanne paattanyt jaadakaan, mutta tilanteet ja tunteet voivat tietysti aina muuttua. Meilla ei ole koskaan tosimielella ollut puhetta Suomeen muuttamisesta, kaytannossa se saattaisi olla liian vaikeaa miehen tyonsaannin ja kielen oppimisen kannalta, mutta eihan sita koskaan tieda?? Olen kuitenkin enemman kuin tyytyvainen taman hetkiseen elamantilanteeseeni enka haluaisi vaihtaa mitaan, muuta kuin jos Australian voisi vieda vahan lahemmas Eurooppaa... ;)

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Joulukuu 02, 2004, 07:24 »
Suomi-ikävä

Kaikilla meillä tietenkin on kaihomme.Ikävästä kärsin minäkin, mutta  en käyttäisi sanaa  koti-ikävä,sillä täällähän on kotimme ja minun oma perheeni.Ikävöinnin tunnen  olevankin sellaista Suomi-ikävää,ja uskon  sen olevan ikuista ikävää,ainakin omalla kohdallani.On niin paljon asioita ,joita huomaan kaipaavani Suomesta,ja siksipä koen sen olevan paremminkin Suomi-ikävää.Ostan sitten vaikkapa mansikoita täällä,niin huomaan kaihoisana muistelevani niitä makeita Suomen mansikoita.Ja  nyt kun käymme kohti joulua,ja tulevan joulun ollessa meidän kymmenes täällä,ikävöin tietenkin sitä  valkoista joulua.
Voisinko sitten kuvitella palaavani Suomeen?Voisin hyvinkin.En siis voisi mennä koskaan lupaamaan,etten usko palaavani Suomeen.Onneksi ei tarvitsekaan :)

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : Joulukuu 02, 2004, 09:28 »
Kaihomme kait on meilla jokaisella, kuten Mette totesi, mutta ei kait sita nyt enaan kohta 16 vuoden jalkeen mitaan koti-ikavaa ole.  Eipa sita muuten olisi jaaty tanne ja perustettu kaikki takalaiseen elamaan :?

Suomessa on tullut kaytya sina aikana kaksi kertaa ja seuraavaan kayntiin on kylla aikaa :D
Kaikki parhaat kaverit ja perheenjasenet ovat kayneet taalla (toiset useammankin kerran) ja uskonkin, etta heille tuleminen tanne on paljon jannittavampaa kuin minun menemiseni sinne :hahhaa

Eli enpa voi juuri kertoa mistaan ikavasta tai edes kaipuusta Suomeen.  Jalleen kerran Mettea lainaten, en kuitenkaan mene vannomaan etten sinne joskus voisi muuttaa takaisin, mutta epailen.

Poissa EverDreamFin

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 5
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Joulukuu 13, 2004, 02:50 »
Itse olen asunut Australaissa vasta 6kk joten suurempaa koti-ikävää ei ole vielä tullut. Kun näkee Suomesta ohjelmia niin saattaa tulla vähän outo tai haikea olo, ei muuta.
Tuntuu Australia olevan siinä mielessä niin samanlainen ettei osaa kaivata paljoakaan Suomea. Ja kavereihin ja vanhempiin voi pitää viikottain yhteyttä, jos sattuu olemaan nettiyhteys, vaikka esim. skypen avulla, niin voi jutella vaikka 3h ilman kauheita puhelinlaskuja:P
skype - everdreamfin