Jatkoa t??lt?[/b]Sukunimist? kun on puhe, t?ytyy kuitenkin muistaa, ett? sukunime? ja sukulaisuutta ei saisi samaistaa liikaa. Sukunimih?n kulkee yleens? viel?kin, ja kulki viime vuosisadalla melkein aina is?lt? lapsille. Katsottiin, ett? pojat jatkavat sukua kun tyt?t taas avioiduttuaan siirtyv?t uuteen sukuun. K?yt?nt?h?n on suora ilmaus menneist? seksistisist? asenteista, mm. ihan Antiikista per?isin olevasta ajattelutavasta, ett? mies antaa lapselle hengen ja nainen vain ruumiin (ts. henki on suurta, pyhaa, arvokasta, kuolematon kun taas ruumis on kuolevainen, syntinen ja saastainen).
Nyky??n kait useimmiten ajatellaan niin, ett? meiss? yhtyy kaksi sukua suht tasavertaisesti, is?mme ja ?itimme suku. Tosin tuo sukunimen periytymisk?yt?nt? viel?kin tuppaa viem??n ajattelua harhaan. Taitaapa viel?kin olla tutkijoita, jotka kiinnitt?v?t huomiota vain is?n sukuun, ja suurin osa kait viel?kin seuraa p??asiassa is?-poika -linjaa.
On ihan mielenkiintoista tehd? tutkimusta tarkoituksella korostaen p?invastaista eli seurata ?iti-linjaa alkaen omasta ?idist?, sitten ?idin?idist? j.n.e. Voi vaikka mietti?, mik? olisi sukunimeni, jos Suomessa olisi vuonna n p??tetty, ett? t?st? l?htien lapsi saa aina ?itins? sukunimen. Jos oiminen laki olisi annettu esim. itsen?istymisen yhteydess? v. 1917, min? olisin Lev?naho
Tuo Heidin mainitsema etunimiasia on yksi sukututkimuksen riemuja, huomata miten nimet kulkevat perint?n? - is?lt? pojalle taaskin. En ole huomannut meid?n suvuissa, ett? olisi naispuolista nime?, joka esiintyisi niin usein kuin is?ni puolen karjalaissuvun Matti (Matts) tai ?idin puolen pohjalaissuvun Erkki (Eerik) tai Heikki (Henrik).