Nyt ollaan sitten vihdoin paasty Darwinista Cairnsiin. 12 paivaa meni ja 4450 kilometria ajettiin mutta oli se hieno matkakin..vahan oikein pelottaa taman kirjoittaminen kun sita juttua riittaa...!
Torstaiaamuna oli lahto edessa, joten taytimme bensatankin ja vesipullot ja -kanisterit seka ostimme ruokaa seuraavaksi neljaksi paivaksi, Kakadun luonnonpuistoreissun ajaksi. Matkan valmisteluihin kului aamupaivalla sen verran aikaa, etta ehdimme oikeastaan sina paivana vain ajaa kakaduun asti eika nahda ns varsinaisia nahtavyyksia. Matkan varrella naimme kuitenkin jattimaisia termiittikekoja, kenguruita, road traineja (rekkoja joilla on yli 3 peravaunua..), kotkia, puskapaloja ynna muuta normaalia.
Loysimme Kakadun rajan lahelta Two Mile Hole nimisen ilmaisen leirintaalueen (saimme tietaa vasta seuraavana paivana etta kyseinen tie vaatii 4WD auton, mita meilla ei siis ollut!) ja pystytimme teltat ensimmaista kertaa. Auringonlaskun jalkeen ihastelimme miljoonia tahtia (niita nakee taalla niin paljon enemman kuin suomessa).
Seuraavana paivana saimme hyodyllista tietoa Bowali Visitor Centerista, ja suuntasimme Ubirr nimiseen paikkaan, jossa kiersimme katsomassa 5000-10000 vuotta vanhoja aboriginaalien kivimaalauksia kallioissa, ja kiipesimme pienen vuoren paalle, mista oli mahtavat 360:n asteen nakymat luonnonpuistosta. Toisena reissupaivana olimme jo niin likaisia (punainen pieni hiekka/poly tunkeutuu joka paikkaan..), etta paatimme kayda Jabirun uima-altaalla uiskentelemassa ja peseytymassa pikaisesti ennen sulkemisaikaa. Taman jalkeen ajoimme Malabanjbanjdun :)ilmaiselle leiripaikalle.
Lauantai aamulla menimme Nourlangie Rockille, jossa oli puolentoista kilometrin kavely, jonka varrella oli jalleen kivimaalauksia ja kalliosuojia. Sitten kavimme katsastamassa Anbangbang billabongin (pieni lampi) ja kavelimme Nawurlandja Lookout walkin, eli kiipesimme pienen vuoren paalle taas ihastelemaan nakymia. Taman jalkeen matka jatkui Yellow Waterille, jossa naimme ensimmaisen krokotiilin taman matkan aikana! Suunnittelimme omatoimista veneily/kalastusmatkaa, mutta tarjolla oli vain turistirysa matkoja.. Seuraavaksi livahdimme eraan resortin uima-altaalle, jossa paasimme taas hetkeksi eroon kaikesta mukaan tarttuneesta liasta. Kauan sita huvia ei kylla kestanyt, koska ajoimme pikkuista hiekkatieta pitkin Kambolgien leirintaalueelle. Matkan varrella melkein ajoimme kaarmeen paalle, koska se oli ylittamassa tieta ja oli pituudeltaan puolet tien leveydesta.. peruutimme katsomaan sita tarkemmin (ja valokuvaamaan tietenkin!) ja se yritti purra meidan auton renkaita..!
Sunnuntaina suuntasimme Gunlom Waterfall Creekille, joka oli niin mahtava paikka etta viihdyimme siella melkein puolet paivasta. Kiipesimme vesiputouksen ylapuolelle ja uimme pienissa altaissa, josta putous saa alkunsa. Nakymat oli mahtavat ja auringonpaisteessa oli mukava kellia vedessa ja kallioilla. Tahan loppui Kakadun reissumme, vaikka paljon olisin viela voinut nahda ja kokea, mutta niin moni tie vaati 4WD auton..
Tulimme Kakadun jalkeen pohjoisen territorion toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Katherineen, jossa kavimme paikallisilla kuumilla lahteilla, minka jalkeen taytimme taas ruokavarastot. Matka jatkui ja auringonlaskun jalkeen loysimme pikkuisen sivutien highwayn varrelta, jonne leiriydyimme yoksi.
Maanantai-aamuna ensimmaiseksi pysahdyimme Matarankaan, jossa paasimme jalleen nauttimaan kuumista lahteista, ja snorklaamisesta siella kirkkaassa vedessa. Taman jalkeen pariin paivaan mitaan kummempaa ei oikeastaan tapahtunutkaan, ja paivan kohokohdat olivat ruokatauot, silla tie oli pitka ja suora, eika sen varrella ollut mitaan, valilla sentaan muutama puska!
Tiistaina ylitimme rajan pohjoisesta territoriosta Queenslandin puolelle, ja pysahdyimme Camoowealin kaupunkiin (noin 360 asukasta..). Siella suuntasimme paikallisille luolille, jotka olivat hieman pettymys parinkymmenen kilometrin matelun jalkeen pienella hiekkatiella..ja taas oli polya joka paikassa! oli jo niin myoha ja aurinko oli laskemassa, joten jaimme luolien leirintaalueelle yoksi.
Seuraavana aamuna lahdimme ennen auringonnousua ajamaan seuraavaan kaupunkiin, Mt. Isaan ,joka on maailman laajimmalle levittaytynyt kaupunki,vaikkakin vain noin 26 000 asukasta ja niistakin todella moni on suomalaista alkuperaa.. Mt. Isa on kaivoskaupunki ja aikoinaan oli taynna suomalaisia mainareita. Sielta matka jatkui eteenpain ja seuraava pysahdys olikin vasta auringonlaskun jalkeen, kun loysimme hyvan leiripaikan highwayn varrelta. Illalliseksi teimme bolognese pastaa, mutta liha olikin sitten kengurunlihaa! (huom, kaupasta ostettua..)
oli ihan maukasta, se oli vain vahan vahvemman makuista lihaa.
Torstaiaamuna lahdimme kohti Lawn Hill National Parkia, mutta sinne asti emme ikava kylla paasseetkaan, koska tie muuttui liian huonokuntoiseksi meidan autollemme kun vain 60 km oli matkaa jaljella..
vaikean paatoksen jalkeen kaannyimme ympari ja piti palata takaisin ne 200 km, jotka olimme jo sita varten ajaneet.. harmitti hieman. mutta mieluummin ehka nain koska jos autolle olisi kaynyt jotain tai rengas olisi puhjennut, siita olisi tullut melko kallista.. Seuraavaksi saavuimme Normantoniin, jossa livahdimme kaikki leirintaalueen suihkuihin (edellisesta suihkusta olikin jo hieman aikaa..tarkalleen sanottuna 5 paivaa..) Normantonissa paikallinen nahtavyys oli iso 8.6 metrinen krokotiili, jonka ammattimetsastaja (nainen) ampui 1957.. se onkin isoin krokotiili mika on koskaan tavattu, ja aika pelottavan kokoinen oli!
Seuraavana paivana ajoimme pohjoisrannikolla sijaitsevaan Karumbaan, tarkoituksena oli vuokrata vene pienta kalastusreissua varten. Mutta taas kavi hieman huonommin, koska toisesta veneen vuokrauspaikasta kaikki oli mennyt ja toisessa aiti ei ollut kotona. Siella oli paikalla vain noin kolmikymppinen satakiloinen mammanpoika, joka ei ilman aitia voinut vuokrata meille venetta!! etta silleen.. soitimme viela sille aitillekin (kuulosti kunnon pirttihirmulta!) muttei onnistunut. Jalleen tuli ajettua hieman ylimaaraista, talla kertaa kuitenkin vain 150 km. Croydoniin saavuimme seuraavaksi, ja ystavallisen turisti-infotadin avustuksella suuntasimme paikalliselle tekojarvelle, joka oli todella mukava ja hieno paikka ilmaisine BBQ- ja lepoalueineen, seka myos loytyi kunnon vessat, suihkut ja todella iso lasten leikkipaikka. Uimisen, auringonoton ja lounaan jalkeen lahdimme taas metsastamaan yopymispaikkaa highwayn varrelta, ja sellainen loytyikin ystavallisen roadtrain kuskin avustuksella. Han pysaytti rekkansa keskelle tieta, kiipesi alas kopistaan ja neuvoi meille hyvan paikan (vaikkakin aivan tien varrelta). Tuskin suomen rekkakuskit ihan nain tekee..!
Lauantaina suuntasimme ensimmaiseksi Undara Lava Tubeseille, jossa paadyimme vain tekemaan neljan kilometrin Lookout kavelyn, koska varsinaisiin laavakaytaviin paasi vain opastetuilla retkilla, jotka maksoivat 35 dollaria. Pienen aamupaivareippailun jalkeen pysayhdyimme Innot Hot Springseilla, jotka olivat aivan liian kuumia uimista silmalla pitaen. Jatkoimme siis matkaa ja seuraavaksi vastaan tulikin australian levein vesiputous, Millstream Falls, joka oli aika vaikuttava. Kavimme myos Little Millstream Fallseilla, jotka olivat myoskin hienot auringonlaskun aikaan. Yovyimme Lake Koombooloomballa, joka oli pienen, kurvittelevan sademetsatien paassa.
Sunnuntai kuluikin sitten kokonaan vesiputouksia katsellessa. Oli sademetsa vesiputousta, Souita, Millaa Millaa, Zillie, Ellinjaa, ja Dinner Falls..
Naista Millaa Millaa, Ellinjaa seka Dinner Falls olivat eniten meidan mieleemme. Dinner Fallseilla oli myos mahtavan kokoinen kraateri, joka oli myos nakemisen arvoinen. Se on aikoinaan saanut alkunsa jonkun volkaanisen purkauksen takia ja nykyaan siella pohjalla on lahinna vain vetta niin paljon ettei sinne edes voida sukeltaa pohjaan asti. Ja ylhaalta kraaterin reunoilta on 55:n metrin pudotus vedenpintaan, joka on kasvanut tayteen jotain levaa. Mahtava kaiku kyseisesta kolosta tuli..
Taalta suuntasimme Lake Tinaroolle, jossa ensimmaisen kerran automatkamme aikana yovyimme maksullisella leirintaalueella nimeltaan Platypus Rock.
Aamulla kun herasimme kylman yon jalkeen, soimme aamupalan, saimme teltan seka muut tavarat kasaan ja sitten ajoimme rantakivikoille kalastamaan. Pojat aikansa yrittivat ilman tulosta, mutta sitten Flora tuli ja naytti mallia miten se kala sielta saadaan - ensimmaisella yrityksella. Soimme hyvankokoisen kalan lounaalla sandwichien valissa, ja hyvalta maistui. Ajomatka jatkui kunnes pysahdyimme Granite Gorgessa, joka osoittautui huippupaikaksi! Saimme nahda, silittaa ja syottaa monia elaimia, kuten papukaijoja, rock wallabieseja, liskoja seka pollon ja tietenkin yksi vauva wallabie pitaa erikseen mainita. Se oli jaanyt orvoksi ja paikan kiltti tati hoiti sita. Viihdyimme siella aina auringonlaskuun asti, ja sen jalkeen paasimme vihdoin ajamaan Cairnsiin asti! Ennen kuin saavuimme sivistyksen pariin, kavimme Holloways beachilla jaakylmissa ilmaissuihkuissa, koska taas oli 4-5 paivaa edellisesta vierahtanyt.. Vihodinkin saimme hieman puhtaita vaatteita paalle ja sitten keskustaan metsastamaan hostellia, mika ei todellakaan ollut helppoa!
Nyt ollaan muutama paiva oltu taalla Cairnsissa, lahinna ollaan otettu aurinkoa, katsastettu Great Barrier Reefin matkatarjontaa, asuntoja, autoja ja pesty isot kasat punapolyista pyykkia! Ihme ja kumma, mutta pesukoneestahan tuli melkein hyvan nakoisia vaatteita ulos!
Eilen varasimme itsellemme viiden paivan sukelluskurssin Reefilla ja tanaan aloitimme sen! Kaksi ensimmaista paivaa kuluu maissa teoriaa opiskellessa seka altaassa totutellessa, mutta sen jalkeen asumme 3 paivaa veneessa sukellellen 9 kpl ja syoden hyvin.
Sen jalkeen olemmekin sitten sertifikoituneita sukeltajia (nyt uskaltaa jo ehka sanoa nain koska tanaan lapaisimme laakarintarkastuksen ja uimatestit)
Eipa kai enaa paljoa enempaa voisi talla kertaa kertoa..ensi kerralla kuulettekin sitten riutasta!
Hannes & Flora
