Muutoksen pelko?

Aloittaja jappa, tammikuu 03, 2012, 01:30

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

jappa

Hei!

Löysin foorumin, kun googlettelin tietoja Australista ja ajattelin kysyä, löytyykö täältä ihmisiä, jotka ovat lähteneet / olleet lähtemättä Australiaan (tai mihinkään muuhunkaan maahan) sillälailla niin, että ajatus tuntuu todella hyvältä ja intoa on, mutta kun konkreettinen mahdollisuus tarjoutuu, muuttuu fiilis muutoksen pelkäämiseksi? Lähdittekö siitä huolimatta ja miltä homma jälkeenpäin on tuntunut?

Taustatietona mainittakoot, että olen jo puolen vuosikymmentä haveilllut ulkomailla työskentelystä, suurin piirtein päivittäin. Lisäksi nyt on elämäntilanne sellainen, että lähtö olisi erittäin vaivatonta (ei elämänkumppania, lapsia tai muutakaan) ja kävipä vielä niin, että bongasin erään mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen netistä, jossa mainittiin visa sponsorshipin olevan mahdollista sikälimikäli oikea henkilö löytyy. Paiskasin työhakemuksella ja meinasin kiskaista kahvit väärään kurkkuun, kun sieltäpäin vastattiin, että voisit olla hakemamme henkilö, soittelemme sinulle muutaman päivän päästä.

Noh, itselleni kuitenkin on muutos, mikä tahansa, aina vaikea paikka. Mieli haluaisi takertua vanhaan, tuttuun ja turvalliseen - vaikka se vanha olisi sellaista, jota joka päivä inhoaa sydämensä pohjasta. Noh, niin pahasti ei kuitenkaan ole asuinpaikkani kanssa tilanne, mutta joka tapauksessa lähteminen, kun se konkreettisesti saattaisi olla mahdollista, todellakin aiheuttaa eräänlaista pelkoa tuntemattomasta. Joka kerta tähän mennessä vastaavassa tilanteessa, kun olen pelostani huolimatta tehyt imkä ikinä nyt on pelottanutkin, ratkaisu on jälkeenpäin miettien ollut erinomainen ja joskus parasta, mitä minulle on tapahtunut ikinä. Jälkikäteen tuollaiset turhanpäiväiset uuden pelot on lähinnä naurattanut, mutta tilanteen ollessa päällä asia ei olekaan niin helppo - olisihan nyt kenties mahdollista jättää kirjaimellisesti koko tähän astinen elämä taakse ja aloittaa uusi (vaikka takaisinhan toki pääsee jos ei ollutkaan se oma juttu). Iso juttu...

Joten jos joku on painiskellut vastaavien dilemmojen parissa, niin kertokaapa ihmeessä mietteitänne :) Kiitokset jo etukäteen!

Ps. Miksi Australia? En ole koskaan siellä edes käynyt, mutta olen asettanut kriteerit mahdolliselle ulkomaille lähdölle ja niitä on moderni länsimaa, englannin kieli ja ilmasto. Käytännössä siis UK, USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti ja noistakin UK ja Kanada tipahtaa pois ilmastonsa takia. USA:n on erittäin hankala saada työlupaa ja Uudessa Seelannissa ei tunnu olevan minun osaamisalueen työpaikkoja ja jäljelle jää siis... :)



jounij

Varmaan jokaista ainakin jossakin määrin pelottaa - tai vähintäänkin jännittää - hyppy tuntemattomaan. Mutta jos kerta olet asiaa jo puolenkymmentä vuotta pohtinut, tulee loppuelämän kestävästä tekemättä jättämisen harmittelusta paljon suurempi ja ikävämpi tunnetila kuin siitä lähdön jännittämisestä (joka voi olla jopa positiivinen elämys!). Eli eikun matkaan vaan! Aina on hyvä muistaa, että kyllä täältä Ossilasta lentää lentokoneita päinvastaiseenkin suuntaan, jos joskus myöhemmin huomaa, ettei muutos ollutkaan halutunlainen.


Tuumailee
Jouni
Canberra

sim

Suurten muutosten kuuluukin jännittää, elämähän olisi muuten hyvin tylsää :) Näkisin siis että jännittäminen on ihan normaalia potentiaalisten isojen muutosten edessä, olivat ne sitten mitä vaan - mutta olen jounij:n kanssa samaa mieltä että jos et lähde, tulet loppuelämäsi harmittelemaan (tai ainakin miettimään) että miksei tullut lähdettyä, mitä jäikään kokematta? Kunhan lähtee matkaan realistisin odottein eikä odota että kaikki sujuu aina täydellisesti (ei varmasti suju) tai surkeasti (harvoin niinkin käy) niin kokemus on varmasti sen arvoinen!

Itse olen asunut elämäni aikana "pysyvästi" kolmella mantereella eikä ratkaisu kokonaisuutena kaduta lainkaan; olen siitä monta kokemusta rikkaampi. Negatiivisin asia mikä näistä on tullut - ja jota harva ensimmäistä kertaa ulkomaille muuttava ajattelee - on se, että onnistuneen muuton/muuttojen jälkeen ei ole enää 100% kotona missään kun eri puolilla maailmaa on useampi rakas "koti"kaupunki. Joka paikassa on asioita joita jää kaipaamaan, ja joka paikkaan jää ihmisiä joita jää kaipaamaan.

fatamorgana

Hyva Jappa,

Muutosta on ihan normaalia pelata. Mutta auttaisko pelon voittamiseen ajattelu, etta mikaan ei ole pakosti pysyvaa eivatka Suomen rajat sulkeudu, vaikka nyt muuttaisitkin kokeilemaan siipiasi toisella puolen palloa? Voit ainoastaan voittaa: uuden tyon, uusia kokemuksia, paranevaa kielitaitoa, uusia tuttavuuksia, ehka jopa sen puolison ja perheen (jos sellaista etsiskelet) voi loytaa taaltapain. Ja jos ei sitten paikan paalla tunnukaan sinun jutulta, aina paasee pois tai vaikka seuraavaan maahan. Tosin tietysti ei kannata liikaa rakentaa tuon "haivyn jos ei nappaa" asenteen varaan, koska silloin ei edes tosissaan yrita sopeutua ja kotiutua. Jokin kultainen keskitie toimii ehka parhaiten.

Tiesitko muuten, etta tilastollisesti miehet pysyvat hanakimmin kotimaassaan ja kotiseudullaan (ellei ole ehdoton pakko lahtea, kuten nalanhata, terroriteot) ja naiset puolestaan hakeutuvat uusiin maisemiin? Ehka siina on jotain biologistakin peraa, etta miehet kokevat kotiseutunsa omaksi reviirikseen ja naiset ovat sopeutuneet vaeltamaan mm. puolison uudelle kotiseudulle. No se siita pseudoanalyysista. Tarkoitukseni on sanoa, etta aina kannattaa koittaa. Itse ainakin ajattelen niin, etta sellaista katuu ja harmittelee enemman, mita ei tehnyt kuin sita, minka teki - koska tehdyn voi aina jossain maarin muuttaa toisenlaiseksi ja parantaa tai muokata tilannetta, mutta tekematonta ei saa tehdyksi kun siihen sopiva aikaikkuna sulkeutuu = kun on jo harmaa ja kiikkutuolissa.

Ai juu lisayksena, olen itse asunut tahan mennessa kolmessa maassa Suomen lisaksi, enka naista missaan siis ollut kaynyt ennen muuttoa vaan hyppasin suoraan tuntemattomaan. Aina ei ole hyvasta liikaa punnita ja analysoida, vaan menna vaan pay as you go - asenteella, koska liika analyysi ja realistisuus usein saavat uudet hypyt tuntumaan mahdottomilta.

jappa

Kiitokset kannustuksesta, sillä todellakin on merkitystä. Jännä juttu, kun katselen videoita Australiasta, niin se aiheuttaa tunteen, että tuollaisessa paikassa olen aina unelmoinut asuvani ja lähtisin milloin vain (pääasiassa puhun nyt säästä, olen korviani myöten täynnä suomen pimeyttä ja kylmyyttä, joka käy jo terveydenkin päälle), mutta sitten kun alkaa miettimään oikeasti lähteä, niin jopa pelottaa :-)

Oh well, katsotaan mitä potentiaalinen työnantaja tuumaa, kiinnostaisiko työ minua ja minä työnantajaa, ennen kuin mietin liikoja enempää. Pitäisin pienimuotoisena ihmeenä, jos saisin etänä työtä 16000km päässä asuinpaikastani, mutta ainahan hyvä tuuri voi käydä... Ja jos ei, teen joka tapauksessa hartiavoimina töitä vapaa-ajallakin, jotta joku päivä tulotaso olisi sen verran hyvä, että voisi vähintäänkin Suomen pimeät ja kylmät talvet viettää jossain lämpimässä :)

jappa

Soittelivat sieltäpäin ja keskustelimme työstä ja Australista, mukavasti homma eteni, vaikka allekirjoittanut olikin kauhusta kankea, ei huonon, mutta ruostuneen puhutun englannin kanssa. Käytännön järjestleyistä kertoilivat, että jos tulisin heille töihin, niin maksaisivat aluksi 457 viisumin ja sen sananissa ei pitäisi olla ongelmia, koska sielläpäin ei ole about lainkaan tarjontaa alan osaajista. Jos huomaisin haluavani viettää Australiassa pitempäänkin, niin sponsoroisivat permanent residency viisumin. Lennon joutuisin maksamaan itse, mutta 6 viikon majoituksen tarjoaisivat alkuun... Ehdot taitavat olla ihan kohtuulliset, vai?

Kylläpäs jännittää...

Merja

Jappa,
seitsemän vuotta sitten meille tuli eteen valinta että lähdetäänkö Australiaan vai ei ja yli vuoden kyspyttelyn jälkeen myimme asuntomme (ja suurimman osan kamoista) ja lähdimme. Se oli kamalaa, pelottavaa ja ahdistavaa hypätä suureen tuntemattomaan, etenkin ihmiselle, joka oli asunut yhdessä ja samassa kaupungissa koko elämänsä (ja ison perheen kanssa on omat ongelmansa).

Mutta nyt kun katsoo mitä olemme saavuttaneet ja millaista elämämme on, voin suositella erittäin lämpimästi!! Kannattaa ehdottomasti lähteä jos siihen on mahdollisuus ja työnantajan tarjoamat ehdot vaikuttavat oikein hyviltä. Ja pääsee sinne Suomeen aina takaisin, yleensä kypsempänä ihmisenä kuin lähtiessä sillä ulkomailla asuminen ravistaa kummasti ajatusmaailmaa.

Täällä on paljon suomalaisia ja takuulla löydät ystäviä. Paikalliset ovat ihania ihmisiä, joiden positiivinen elämänasenne tarttuu!

Tervetuloa!  :XXXX
   

katjamaaria

Tottakai jannittaa ja pelottaa ja se on rohkea, joka voittaa pelkonsa!
Uskon samaa mita edellisetkin kirjoittajat, etta kayttamattomat mahdollisuudet harmittavat eniten. Katkerimpia tuntuvat olevan ne ikaihmiset, jotka kertoilevat menetetyista mahdollisuuksista, joita heilla nuorena oli.

Rohkeasti vaan maailmalle!
Tsemppia!

noora-

Itse en ole varsinaisesti toiseen maahan muuttanut mutta vaihtovuotta odotellessa tunteet menivät laidasta laitaan. Välillä intoa puhkuen, välillä itkien. Joskus halusin lähteä heti tänään, joskus halusin perua koko homman kun en uskonut selviytyväni siitä. Itkin koko matkan kotoa Mumbaihin, lähes taukoamatta ja vielä matkalla Helsinki-Vantaalle teki mieli sano että ei, en minä lähde. Vaan lähdinpä kuitenkin ja olihan se aikamoinen seikkailu! Kun alkujärkytyksestä selviää niin tajuaa että millaisen mahdollisuuden sitä onkaan saanut. Jos sinua ei mikään pidätä niin lähde ihmeessä! Jännitys ja pelko ovat normaaleja tunteita, selviät niiden yli ihan varmasti  :) Onnea matkaan!

Whig

Lainaus käyttäjältä: jappa - tammikuu 03, 2012, 01:30
Hei!

Löysin foorumin, kun googlettelin tietoja Australista ja ajattelin kysyä, löytyykö täältä ihmisiä, jotka ovat lähteneet / olleet lähtemättä Australiaan (tai mihinkään muuhunkaan maahan) sillälailla niin, että ajatus tuntuu todella hyvältä ja intoa on, mutta kun konkreettinen mahdollisuus tarjoutuu, muuttuu fiilis muutoksen pelkäämiseksi? Lähdittekö siitä huolimatta ja miltä homma jälkeenpäin on tuntunut?

Taustatietona mainittakoot, että olen jo puolen vuosikymmentä haveilllut ulkomailla työskentelystä, suurin piirtein päivittäin.

Lyhyt vastaus eli kyllä...
Muutos vain tuntuu niin suurelta, että hommasta unelmointikin tyssää aina hetkeksi mutta kuitenkin jossain välissä asia tulee taas mieleen ja alkaa asioita selvittelemään ja unelmoimaan...

Jos sinulla on mahdollisuus toteuttaa haaveesi niin ehdottomasti toteuta. Enemmän se myöhemmin häiritsee, että ei edes kokeillut, kuin se että kokeili ja homma ei sitten loppujenlopuksi onnistunutkaan tai ollutkaan ihan sitä mitä haaveili.

jappa

Kiitokset kaikille kannustavista kommenteista! Mainittakoot, että nyt tarjolla ollut nimenomainen tilaisuus ei tärpännyt, vaikka kolmannelle haastattelukierrokselle pääsinkin. Täytyy kuitenkin olla otettu, että kirjaimellisesti toiselta puolen maailmaa vaivautuivat haastattelemaan kolmannenkin kerran, eli ei kaukana ollut.

Tällä välin kävin myös parin viikon lomalla Thaimaassa ja kyllä täältä suomen lumen ja jään, sekä pimeyden keskeltä on jollain aikavälillä päästävä pois. Ei kestä järjissään, ei millään. Thaimaan lämpö ja aurinko oli suorastaan paratiisia ja ei Australia ilmastoltaan kovin paljoa pöllömpi ole :-)

- J