Ja jos olette vähän lyhyemmällä matkalla, niin eipä sitä aikaa kannata tuhlata maan sisäosien koluamiseen, ellei sitten ole erityisen kiinnostunut tienposkilla lojuavista nautojen ja kenguruiden raadoista, vanhoista ruostuneista autojen romuista ja tohjoksi ammutuista liikennemerkeistä. Taitaa sisämaan asukeilla olla maalitaulut vähissä, sillä kovinkaan montaa ehjää liikennemerkkiä en siellä nähnyt.
Jos matkaatte omalla tai vuokra-autolla, niin päiväetappi saattaa helposti venähtää 800 kilometriin, joten tuo Australian keskiosa on kyllä hyvin nopeasti nähty. Kovin pitkään siellä ei viitsi piknikilläkään istuskella juuri kärpästen takia, joita siellä on huomattavasti enemmän kuin rannikolla. Sisämaan punaisen hiekan tuntuun pääsee nopeastikin esim. Cairnsistä tai Townsvillestä suoraan länteen ajettaessa. Et tarvitse montaakaan sataa kilometria ajaa, kun sademetsät jäävät taakse ja olet jo keskellä valtavia punaisia termiittikekoja, jotka sinänsä ovat ihan näkemisen arvoisia.
Carpentarian lahdelle asti ei kannata vaivautua, sieltä (olisikohan ollut Normanton) ei juuri muuta jäänyt mieleen kun hurjan violetiksi maalattu paikallinen hotelli.
Eikä välillä Mt.Isa-Adelaide ole paljoakaan muuta kuin pöllyävää pensasaavikkoa. Väliinhän tietysti mahtuu Uluru (Ayers rock), Devils marbles (kasa kiviä) sekä Coober Pedy, josta jo aiemminkin olen maininnut. Ja tietenkin vitivalkoiset kuivat suolajärvet, joita on erityisesti SA:n sisäosissa.
Abokulttuuriin pääsee maan keskiosissa parhaiten tutustumaan, mutta jos olet matkalla bussilla, joka käväisee jossakin aboreservaatissa, niin kokemuksesta voin kertoa, että näky on sama kuin Ämmänsuon kaatopaikalla. Jo pari kilometriä ennen varsinaista kylää aavikkotuulessa lentelevät muovipussit, sanomalehdet ja kaikki mahdollinen, minkä tuuli vain voi viedä mennessään. Tästä asiasta ja siihen johtaneista syistä voisi kirjoittaa ja keskustella vielä pitkään ja täytyykin vielä jossain vaiheessa palata aiheeseen ja kirjoittaa kokemuksista alkuperäisväestöä kohdatessa.
:)Tony
