Aihe: Lähtijöiden elämäntilanteet?!

[MinnaS]

Nyt kun asiat on jo niin pitkällä että todellakin pääsen lähtemään uskaltaa jo kirjoitella foorumillekin 

Suomessa on vakityö josta sain vapautuksen niin että duuni jatkuu kesäkuun puolessa välissä 2012. Koko idea Australiasta lähti viime vuoden vaihteessa duunissa olleista YT-neuvotteluista, joiden aikana eksyin Australiassa matkaavien suomalaisten blogiin ja vanha haave heräsi uudelleen henkiin siltä varalta että jäisin työttömäksi. No, en jäänyt työttömäksi mutta Aussi-haavetta en enää halunnut haudata. Lokakuun lopulla lähden Perthiin. Australiassa on haaveena nauttia elämästä ja Australiasta ilman sen suurempia suunnitelmia kuin että paluulento on itärannikolta.

Haaveiden toteutus on vaatinut vanhan akan (28v) muuttamista takaisin äidin helmoihin ja hoitokodin etsimistä kolmelle koiralle ja yhdelle kissalle...

[Kristanna]

Elämäntilanteena täydellinen vapaus! 

Valmistuin joulukuussa ammattikorkeakoulusta, tein vähän töitä kaupungissa, lähdin keskelle-ei-mitään -kesätöihin ja nyt muutan syksyn alkaessa äidin helmoihin pariksi kuukaudeksi. Viime hetken matkakassan kerrytykset hoidan erilaisilla pätkätöillä.

Reissun kestosta ei ole mitään tietoa. Vuodesta eteenpäin, niin kauan kuin viihtyy ja rahat riittävät.

Pitää nauttia vapaudestaan niin kauan kuin pystyy, ja mikäs sen hienompi tapa, kuin matkustella! 

[Prefix]

Elämäntilanteena täydellinen vapaus! 

Pitää nauttia vapaudestaan niin kauan kuin pystyy, ja mikäs sen hienompi tapa, kuin matkustella! 

Yeah, tuossapa juurikin oikea asenne.. ..sillon ku on mahis ni sillon tarttee antaa menna.. ..tai siis, ainakin niin ma oon ajatellu ja elany sen mukaan.. Nah, taa Aussila on varsin jees paikka oleskella/matkustella/tyoskennella, kaikki riippuu niin pal siita mita itte oot hakemassa..

[mikkis2]

Morjens ja terveiset Suomesta! On kyllä ilo lukea tätä palstaa ja nähdä  kuinka paljon samanhenkisiä ja samassa tilanteessa olevia on olemassa sitten kuitenkin. Ei tuolla kadulla uskalla ääneen mainita lähtevänsä ensi toukokuussa vakiduunista kohti Australiaa toivossa pysyvä asuminen ja eläminen siellä. Tyttöystävän kanssa tehtiin 3kk reissu kyseisellä mantereella josta palattiin maaliskuussa. Molemmat saatu sen jälkeen vakiduunit omalta alalta(palomies ja opettaja) ja muutettu yhteen, mutta silti meinataan lähteä koska tuntuu siltä. Toi maa antoi meille positiivisuudellaan sellaisen kuvan mitä ei hevillä saa pois mielestä, kehottaisinkin jokaista etsimään paikkaa jossa todella haluaa ainutlaatuisen elämänsä päivät viettää ja menemään iästä riippumatta(meillä 29) sinne minne sydän vie, Suomeen voi aina palata takaisin jos siltä tuntuu! Itsellä Restonomin ja palomiehen paperit ja toinen puolisko on luokan ope ruottinsuomalaisessa koulussa. Ollaan tehty paljon muitenkin töitä, meikäläinen mm. Hertzillä Suomessa jota meinaan koittaa Aussien päässä koska työ Suomessa aivan samaa ja vielä samalla järjestelmällä. Palomieheksi pitäisi käydä Aussien oma koulu mutta palkan siitäkin kuulemma saisi . 31 ikävuoteen mennessähän tuo viisumi pitää ottaa ja se on sen jälkeen myöhästä, parempi "jättää jälki" itsestään jotta voi sitten vaikka myöhemmin hakea kunnon viisumia sieltä. Joka tapauksessa pari vuotta sinne tai tänne, ei muuta uraa tai vie kultaista Suomea yhtään mihinkään!! Jo se että uskaltaa seurata unelmiaan on paljon enemmän kuin moni uskaltaa haaveillakaan! Tsemppiä porukalle,uskokaa itteenne!