RumaVale

[Tony]

Jouko, muistan lukeneeni, ja kävinkin asian haun kautta tarkastamassa, että olet käynyt RubyValessa safiireja poimimassa. Itse kävimme paikan päällä kymmenen vuotta sitten ja silloin kyläpahasen nimikyltti oli väännetty muotoon RumaVale. Ensimmäisenä tuli mieleen, että joku vuosikausia ilman minkäänlaista tulosta kaivanut suomalainen olisi saanut tarpeekseen ja lähtiessään retusoinut paikkakunnan kylttiä. Tunnustaako kukaan tekosiaan:D:D Muistatko Jouko nähneesi kyseistä kylttiä ja oliko se jo palautettu alkuperäiseen kuosiinsa?

Tuota safiirien etsintää suosittelen kaikille matkaanlähtijöille. Tätä asiaahan minä sivusin jo kauan aikaa sitten, mutta kerronpahan uudestaan, koska Dunderissa tuntuu olevan paljon uusia jäseniä, joille pari kuukauttakin vanhat jutut saattavat olla hurjan kahlaamisen takana.
Itse aloitimme safiirien etsinnän NSW:n puolella Inverellissä, Graftonista pari sataa kilometriä länteen. Lainasimme paikalliselta leirintäalueenpitäjältä tarvittavat vehkeet, eli lapiot, hakut ja siivilät. Saimme myöskin opastusta siitä mistä päin safiireja kannatti lähteä etsimään. Parin päivän uurastuksella saimme purkinpohjallisen pieniä safiirin palasia, joilla ei ollut mitään taloudellista merkitystä, mutta tunnearvoa kuitenkin. Yksi kivistä oli kuitenkin niin iso, että se kannatti hiottaa. Inverellissä oli useita liikkeitä, joissa sai kiven hiottua odotellassa, ja niinpä saimme pienen kauniin tummansinisen kahdeksan kulmaisen safiirin matkamuistoksi. Näitä kuivuneita joenpenkkoja myllätessämme tapasimme vanhan miehen, joka kertoi, että jos todella aiotte safiireja etsiä, niin menkää RubyValeen ja etsikää sieltä paikka nimeltä Russian Gully, sieltä niitä löytyy. Ja kun olimme pohjoiseen päin matkalla, niin mikä ettei, vanha mieshän kuulosti niin vakuuttavalta.

RubyValessa olikin sitten aivan erilaiset olosuhteet kuin Inverellissä, joen penkat olivat kivikovia ja hakulle oli todellakin töitä. Alueella ei ollut satanut pitkiin aikoihin ja siivilöinnissä käytettävä vesi piti rahdata kanistereissa paikanpäälle. Lämpötila hipoi 40 astetta ja hurja kosteus ennakoi pian lähestyviä sateita. Mistään ei tuntunut löytyvän edes vilahdusta tuosta sinisestä kivestä, ei edes sieltä Russian Gullysta, jossa niitä piti olla. Siellä tapasimmekin taas vastaavanlaisen vanhan safiirinkaivajan, joka esitteli meille pientä rasiaa, jossa oli hänen viimeisiä löydöksiään. Kun kerroimme Inverellissä tapaamamme vaarin kertomuksen tästä legendaarisesta paikasta, niin hän vain tokaisi: That was twenty years ago, it's nice to live in memories :?? Kun kerran niin kauaksi sisämaahan oli tultu, niin periksihän ei anneta, ajateltiin. Kaivoimme vielä päivän verran, mutta mitään ei löytynyt, Redbackejä lukuunottamatta. Kerran sitten lähdin hakemaan vettä autolta, kun sattumalta huomasin sinistä kimallusta erään vanhan siivilöintikasan päältä:D:D. Siinähän se lepäsi peukalonpään (Huom! käsityöläisen) kokoinen safiiri, joka oli joltain jäänyt huomaamatta. Sitten tulikin kiire paikalliselle hiojalle arviottamaan kiven laatu ja hinta. Harmiksemme kivessä oli niin paljon huonoa ainesta mukana, että siitä ei saatu hiottua haaveissamme ollutta "Australian tähteä". Jos kivi olisi ollut läpensä hyvä, niin eipä olisi enää tarvinnut syödä purkkipapuja ja koko matka olisi ollut sillä maksettu:( Ensi kerralla se sitten löytyy, tai saattaapa olla niin, etteivät muksut jaksa kovinkaan kauaa istuskella kovassa kuumuudessa kuivalla joenpenkalla ja katsella kun isi huitoo hakulla. Se jää nähtäväksi. Saimme kuitenkin kiven hiottua ja arvioksi saimme n. 400 AUD, mutta se tunne, sehän se kaikkein tärkeintä olikin. Seuraavana päivänä alkoivatkin todelliset rankkasateet ja nämä vanhat joenuomat tulvivat hetkessä, ja meille tulikin kiire häipyä paikkakunnalta, jottemme olisi jääneet mottiin. Kyllähän se Falconi kerran sammahti tulvaa ylittäessämme, mutta onneksi saimme työnnettyä viime metrit.

Safiirien etsimisen varjopuoli on siinä, että kesti vielä pari viikkoa saada katse irti maasta, hamuamasta mitä tahansa sinistä  välkehtivää. Aika monta sinistä lasinpalaa tuli kerättyä. Mutta suosittelen kaikille tätä hauskaa ja halpaa hupia, ja eihän sitä koskaan tiedä milloin todellinen kimpale tulee vastaan. Kyllä niitäkin tarinoita paikanpäällä kuuli.

:)Tony

Hyvää huomenta vaan Australian aamuvirkut, Jouko ja Jaaks. Näytätte jo roikkuvan linjoilla.

[Jaaks]

Huomenta Tony,

Talla ei valvonta koskaan peta :D:D

Tosi mukava tarina Tony.  

Yhta hauskaa on opaalien haku/kaivuu.  Ei ole tullut aikoihinkaan tehtya, mutta jossain matka-arkun pohjalla on kait useamman sadan doltsun arvosta niitakin kivia.

Monenko tahden viini on nyt menossa:??

Cheers
Jaaks

[Tony]

Jaaks,

Ei ei
Tänään pidettiin välipäivää ja ladattiin voimia tulevia koitoksia varten. Eilen tuli punkkua siemattua kahden normaali illan edestä, niin siksi meillä tänään näin.

Kiva kuulla, että olet itsekin keräillyt kiviä .
Olitko RubyValen suunnalla vai muualla?

Muistan kun kertoivat tarinaa nuoresta koulupojasta, joka matkalla kouluun oli löytänyt sateen huuhtelemasta tienposkesta hauskan näköisen nyrkin kokoisen kivenmurikan. Poika heitteli kiveä koko päivän ja onneksi sattui viemään sen vielä kotiinkin asti. Isä huomasi heti, että kyseessä oli mieletön safiiri, jossa oli oranssia raitoja, Niinpä tämän kaverin tulevaisuus oli ainakin taloudellisessa mielessä kohdallaan. En tiedä oliko kyseessä urbaani (voiko RubyValesta näin sanoa) legenda, mutta kivahan niihin on uskoa.

Joo hyvää yötä nyt sitten!

 :)Tony

[Jouko]

Hei Tony

Kiva tarina luin sen suurella mielenkiinnolla tässä puolihätäisesti ennen töihin lähtöä, mainitsemaasi kylttiä en nähnyt, näyttäisi suomalaisten kätösten jäljiltä,,,

Suosittelen Tonyn tavoin safiirien kaivamista kaikille Australian kiertäjille, elämys on alkuperäisyydessään unohtumaton. Itse vierailimme pääsiäisen aikoihin joten alueella ei ollut sateita eivätkä yöt olleet vielä viileitä.

Matka Brisbanesta Rubyvaleen löi ensimmäisen kerran tajuntaan maan mahtavat mittasuhteet, vaikka päivän paahtoi minkä kerkesi, niin kartalla tuli edettyä varsin vaatimaton matka. Automatka ei alueelle ei sinänsä ollut mikään sen kummempi elämys paitsi että näimme Rochamtonin jälkeen pisimmän junan mitä koskaan olemme nähneet. Alueella on paljon hiilikaivoksia josta hiiliä kuljetettiin mielettömän pitkillä junilla.

Rubyvale oli ainakin tuolloin 1990 ?originaalissa? kunnossa, ja turisteja ei alueella näkynyt, kaikki oli likaista ja auringonpolttamaan niin kuin kuuluukin. Tuskin alueelle on vieläkään perustettu mitään sen kummempaa turisti-rysää.

Muistan mainitsemasi Russian Gully nimisen paikan taisi olla melko lähellä Sapphire nimistä paikkaa. Hauskana paikannimenä mieleen on jäänyt Aku ankasta tuttu Klondyke.

Safiirien erottaminen muiden kivien joukosta tuntui aluksi miltei mahdottomalta ilman mukana ollutta asiantuntijaa. Pahin asia oli mielestäni se että mielestäni isonkin kokoiset kivet kutistuivat ihan olemattomiin kun niistä katkaistiin pois huono aines ja hiottiin.

Mieli tekisi vierailla alueella uudestaan tosin uskon että, osa silloin tapaamistani suomalaisista on voinut jo muuttaa muualle sillä he olivat jo silloin sen verran iäkkäitä.

Pääsitkö Tony muuten tutustumaan entisiin kaivoksiin rakennettuihin asuntoihin itseltäni se jäi väliin.

Laitoin valokuva-albumiin pari kuvaa Rubyvalesta, olen se valkopaitainen porari. Kuvia Rubyvalesta
Jouko

[Jaaks]

Tony,

Miten niin valipaiva:??:??:??

Eipa ollut Ruby Valen suunnalla vaan jossain Texasin lahella Qld:n puolella.

Siita on kylla jo vuosia aikaa - when Jesus was only a little boy

Mutta nyt kun tuli puheeksi niin miksei sita voisi taas joskus lahtea sinne puskaan ajelemaan Kunhan vaan olis aikaa

[Tony]

Jaaks,

Huomasin vasta nyt, että kirjoititkin löytäneesi opaaleja etkä safiireja. Taisivat silmäni olla eilen illalla jo niin sikkurassa,....väsymyksestä:D.

Kaivoitteko  opaaleja itse vai löysittekö niitä vanhoista louhintakasoista?  Muistan, että ainakin Cooper Pedyn suunnalla varoittelivat, ettei sellaisiin kasoihin soisi koskea , vaikka niitä jatkuisi silmänkantamattomiin ja paikalla ei olisi ristinsieluakaan. Hurja kuumuus ja ne janojuomat ovat saattaneet ajaa paikallisen mainarin sellaiseen tilaan, johon julkkiskansanedustajamme, itsensä jo presidenttiehdokkaaksi nostanut, Tony Halmekaan ei pysty( saas nähdä koska harvenevat perussuomalaisten rivit. Puolet massasta ainakin lähtee pois). Niin, sitä saattaa vaan yhtäkkiä löytää itsensä 40 m syvän kuilun pohjalta, jos on aavikolla sattumalta törmännyt tällaiseen "ystävälliseen" veijariin, joka ei ilahdu, että hänen kasojaan tongitaan. Epäilen, ettei tämä uusi aselaki ole vielä päässyt ulottumaan SA:n sisäosiin asti :??:??

:)Tony

[Jaaks]

Tony

Juu... me oltiin kylla juuri noilla kasoilla, mutta kasan omistaja oli tutun tuttu joten vaaraa kaivokseen putoamisesta ei ollut:cool:

Cheers
Jaaks

[Tony]

Jouko,
Niin kävi meillekin, emme onnistuneet vierailemaan sellaisessa majassa. Mutta hyvähän se on, että jäi tulevalle kerralle uusia kokemuksia. Cooper Pedyssähän ihmiset asuvat myös maan alla vanhoihin kaivoskäytäviin tehddyissä asunnoissa.

Eihän se mikään kaunis paikka se Ruby Vale ole, ja sitä australialaisten rakastamaa ruostunutta aaltopeltiarkkitehtuuriakin saa ihastella paikanpäällä runsainmitoin.

Tässä kylässä oli jotenkin aavemainen tunnelma, kun kolme hevosta juoksenteli aina vapaana pitkin kylänraittia, aivan kuin kulkukoirat. En tiedä kenen nämä hevoset olivat, eikä kukaan yrittänyt ottaa niitä kiinni, ne vain kuuluivat katukuvaan.

Paikallinen viinakauppa oli hienosti sijoitettu tasapuolisesti juuri Ruby Valen ja Sapphiren puoliväliin, paikkaan, jossa ei ollut mitään muuta asutusta.

Jaaks,
Niitä opaaleja täytyy itsekin käydä jossain vaiheessa poimimassa, kunhan löytyy sopiva tutun tutun tutun


:)Tony

[Raiwå]

Jaax

Meikäläisellä on Lightning ridgessä kaveri jolla on pari valtausta.
Täytyy kysellä jos vaikka sais hakee pari ämpärillistä sinipunavihreitä kiviä parin tunnin lapioinnin palkaksi +?