Pakkohan tähän aiheeseen on pikkuhiljaa itsekin puuttua, sen verran täytyy löytyä aikaa, vaikka se onkin ollut viime aikoina kortilla. Suomessa ollessani ajattelin, että sitten Australiassa on hyvää aikaa kirjoitella, mutta eihän se ihan niin käynytkään.
No niin, nyt ollaan vihdoin päästy Townsvilleen, kuten Timo onkin jo kerennyt asiasta informoida.
Matka tänne sujui oikein mukavasti kunhan pääsin eroon joka öisistä painajaisista, joita näin käytetyn auton ostamisesta. Koko homma alkoi siitä, kun minulle jo Suomessa oli tullut sellainen päähänpinttymä, että auton pitää olla Mitsubishi Pajero, ja sellainen tulikin hankittua pian Adelaideen
saapumisen jälkeen. No sitten lähdettiinkin etsimään asuntovaunua, ja päädyttiin 22 jalkaiseen vaunuun, joka oli riittävän iso pitämään nelihenkisen perheen järjissään puolen vuoden Australiassa olon aikana. Ja minä kun tivasin vielä moneen kertaan vaunukauppiaalta, että onhan Pajeromme riittävän iso vetämään niinkin isoa vaunua, ja minulle vakuutettiin sen olevan sopiva. Tämähän oli
kuitenkin vain kauppiaan teoreettista puhetta, jolla saadaan kaupat aikaiseksi. Vaunu saatiin ihan mukavasti hyvän myötätuulen saattelemana hinattua Adelaidesta Whyallaan, jonne matkaa oli vajaat 400km. Sitten vaihdelaatikosta alkoikin kuulua pientä sivuääntä, joten päätin käydä paikallisella kytkimiin ja vaihteistoihin erikoistuneella autokorjaamolla tarkistuttamassa asian. Hän ei pystynyt suoralta kädeltä sanomaan, mistä tämä ääni johtui, mutta antoi kyllä ymmärtää, ettei autolla kannattaisi lähteä sisämaahan varsinkaan, jos hinattavana on 2 tonnin karavaani. No, minä tietenkin
kysyin, että mikä olisi sopiva ?traktori? tähän tehtävään, ja vastaus oli selkeästi Diesel Toyota Landcruiser, koska se olisi kaikkein luotettavin ja myöskin edullisin hinatessa asuntovaunua. Tämän saman vastauksen sain myös monilta muilta karavaani- ja nelivetospecialisteilta,
joten ei muuta kuin vaunu Whyallaan parkkiin ja pikainen reissu takaisin Adelaideen autokaupoille.
Reissun piti olla vain hätäinen käynti, emmekä ottaneet mukaan kuin muutamat t-paidat, koska emme todellakaan ajatelleet viettää vielä puoltatoista viikkoa Adelaidessa metsästäen diesel Landcruiseria, mutta niin vain kävi, koska kyseisiä traktoreita ei ole kovinkaan paljon käytettynä tarjolla. Vihdoin sitten löytyi hinnaltaan sopiva peli, jonka puolueeton tarkastaja kävi vielä tutkimassa ja toteamassa tekniikaltaan toimivaksi. Näiden viikkojen aikana kiersin useita kymmeniä autokauppoja, koeajoin lukuisia menopelejä, ja mikä pahinta, sain kuulla niin paljon toisistaan poikkeavia mielipiteitä, että pääni on vieläkin pyörällä.
Matkaan siis vihdoin päästiin, vaikka välillä se tuntuikin toivottomalta. Poikien kanssa kun ollaan reissussa, niin kovin pitkiä päiväetappeja emme pystyneet tekemään, 350-400km päivässä oli ihan riittävästi, varsinkin kun karavaania vetäessä ei juuri 90km/h lujempaa viitsinyt ajaa.
Eteläisen Australian sisämaa oli rutikuivaa erämaata, kuten muistimmekin 10 vuoden takaa, eli mikään ei ollut muuttunut, kuolleita kenguruitakin lojui satamäärin tienposkella. Coober Pedyn jälkeen laskimme kilometrin matkalla yli 30 eri asteista raatoa ja kyseessä oli todellakin vain ne, jotka pystyimme autosta käsin laskemaan. Eräs asia jäi meitä kyllä hieman mietityttämään, että mihin ihmeeseen ovat kadonneet keski-Australian kärpäset, joita edellisellä reissulla sai jatkuvasti huitoa pois naamalta. Joku tiesi kyllä kertoa, että pitkään jatkuneet kuivuudet ovat vähentäneet kärpäskantaa merkittävästi.
Ulurulla kävimme pikaisesti kääntymässä, niin että jätimme vaunun caravan parkiin Erldundaan 250km päähän itse nähtävyydestä. Tarkoituksena oli jäädä katsomaan se kuuluisa auringonlasku
Ulurulla, mutta koska itse olimme sen jo aikanaan nähneet ja pojat alkoivat olemaan sen verran väsyneitä, että päätimme lähteä valoisana aikana takaisin leirintäalueelle. Ja se olikin ihan hyvä ratkaisu, koska niillä seuduin oli valtavasti karjaa tienreunoilla. Kyseisenä iltana saivat saksalaiset
naapurimme kokea, miltä tuntuu kun pikimusta nauta pläjähtää vasten campervanin nokkaa, onneksi
ei kavereille kuitenkaan käynyt pahasti ja vakuutuksetkin taisivat olla kunnossa.
Olkoon tämä vain vinkkinä teille, jotka suunnittelette maan halki kulkemista, niin Australian sisämaa on Adelaidesta Townsvilleen asti lähes samanlaista, välillä on enemmän pensaita
ja välillä taas vähemmän, mutta aika yksitoikkoista ajamista joka tapauksessa.
Eilen tosiaankin tultiin Timon ja Nancyn luo Townsvilleen, jossa viivymme pari päivää. Oli erittäin jännä tunne kohdata henkilö, jota ei ollut koskaan aiemmin tavannut, mutta jonka Dunderin kautta oli oppinut tuntemaan. Todellakin miellyttävä tapaaminen, ja kiitoksia Timolle ja Nancylle jo näin etukäteen.
Karavaanissa todellakin tarvitaan 15 amp jatkojohtoja, ja meidän vaunussa vielä kaksin kappalein (yksi ilmastoinnille ja toinen muihin sähkälaitteisiin), mikä saattaa joissakin caravan parkeissa tuottaa hieman ongelmia, koska paikkaa kohden on yleensä vain yksi pistorasia, eikä 15amp tupla adaptereita ole mistään saatavilla. Onneksi leirintäalueilla on ollut niin paljon tilaa, että olemme voineet käyttää naapuripaikan pistorasiaa ilmastointiin, jos olemme sellaista tarvinneet.
Riinalle tiedoksi, että poikien koulunkäynti on sujunut melko mukavasti, mitä nyt nämä alkuhässäkät ovat vähän muuttaneet aikatauluja, mutta eiköhän kohta päästä aloittamaan selkeät päivärutiinit,
niin jäisi vaikka itsellekin enemmän aikaa kirjoitella Dunderiin.
:)Tony
