Tottumiskysymys. Paikalliset (Brisbanen seutu) valittavat asiasta hyvinkin usein, mutta jos itse asiasta mainitsee, on vastaus yleensä vähättelevä "that's why you've got your Ugg-boots" tai "it's just a couple of months, it's not worth doing anything about it". Samaan aikaan kesän kuumuus kestää yhtä kauan, mutta ilmastointilaitteita on joka kämpässä... Etelämmästä muuttaneilla tuntuu olevan pienempi kynnys hankkia/laittaa päälle lämmityslaitteita. Koko taloa ei silti lämmitetä, vaan niitä paikkoja, joissa juuri oleskellaan.
Meidän talo (50-luvulla rakennettuun puutaloon lisäilty 70-luvulla lisähuoneita betonista ja tiilestä) pysyy talvella kylmänä ja kesällä kuumana. Samaa valittelevat tosin naapuritkin, joiden samanikäinen puutalo on jotakuinkin alkuperäisessä muodossaan.
Aussimies valitteli Suomessa asuessamme sisäilman tunkkaisuutta ja piti ikkunoita auki talvellakin. Kun palasimme tänne, alkoi makuupussissa tv:n katselu rassaamaan niin, että hän otti ja asensi olohuoneeseen lattialämmityksen. Lattiat meillä on muuten kylmäraajaiselle kylmät tassutella enimmän osan vuotta, silloinkin kun ulkona on lämmin. Toinen epämukavuus on sitten kesän sateisina päivinä, kun tuntuu että seinätkin homehtuu. Vanha talo ei ole niin tiivis, että koko talon ilmastointi olisi järkevää, mutta makuuhuoneisiin on asennettu ilmastointilaitteet. Siellä on sitten hyvä säilyttää avatut sipsipussit ja jäähdyttää joulupiparit...
Kylppärin kylmyyteen löytyy edullinen ratkaisu K-martista tai vastaavasta. Parinkympin lämpöpuhallin sijoitetaan kylppäriin, ovet ja ikkunat kiinni, puhallin päälle suihkuun mennessä ja suihkusta pois tullessa huone onkin jo mukavan lämmin (paitsi lattia). Kosteus ei tiivisty seinäpinnoille, eikä muutaman minuutin käyttö aiheuta kovin kummoista nousua sähkölaskussakaan. Tämä on ainakin minulle ollut pelastus!
(Eikä se sisälämpötila aina niin mukava ole Euroopassakaan - Etelä-Euroopan maissa talvet ovat juuri sen verran kylmiä, että on epämukavaa, mutta ei maksa vaivaa tehdä asialle mitään.)
