Tulipa sitten kuukausi Larryn jälkeen Monica. Tällä kertaa ei oltu lainkaan sen tuulten vaikutusalueella, mutta ... Monika toikin mukanaan Esterin eli kaatosateet sekä meille että erityisesti tuonne ylemmäksi vuorille, josta ne vedet ovat sitten valuneet meille jokia pitkin ja yhtyneet meidän sadevesiimme. Eilen tultiin töistä etuajassa kotiin tulvavaroitusten takia. Illalla jo tuli tv:stä ja radiosta kehotuksia varautua evakuointiin. Me emme varautuneet, koska nukutti, ja meidän talo on niin korkealla, ettei toisin kuin muutaman naapurin, tarvinnut käyttää hiekkasäkkejä, lapioita ja pumppuja veden pitämikseksi ulkona. Evakuointi oli lähellä, mutta siihen ei ryhdytty, koska viime hetkillä sateet laantuivat. Tänään torstaina aamulla satoi sen verran vähän, että minä päätin tavalliseen tapaani pyöräillä töihin. Eipä siitä mitään tullutkaan kun tie ja sitä ympäröivät sokeriruokopellot olivat muuttuneet suureksi järveksi. Sen reunalle oli kerääntynyt suuri joukko kyläläisiä katselemaan autoa, joka oli yrittänyt yli, mutta jounutnut veden huuhtomaksi ja paiskautunut ulos tieltä niin että vain pieni kaistale kattoa näkyi veden alta. Silti monet, erityisesti maasto- ja lava-autojen omistajat kokeilivat vesiä ajamalla ainakin jonkin matkaa ja peruuttivat sitten takaisin. Tunnelma tiellä oli varsin hilpeä. Joku tokaisinkin, että mikäs tässä kun me emme pääse sinne eivätkä ne pääse tänne, eivät edes poliisit, niin eiköhän pistetä juhlat pystyyn. Takaisin kotiin siis. Kylän taloista kuului aika monesta musiikki ja iloinen puheen sorina ja lasten kiljunta. Sekä lapset että aikuiset kiertelivät pyörillä, autoilla ja jalkaisin pitkin kylää katselemassa näkymiä. Jälleen piti parempien autojen omistajien kokeilla ajokkiensa ominaisuuksia ajamalla tulvavesiin. Sitä näkyi todella paljon. Joen rannassa oli suorastaan ruuhka, vaikkei siellä ollut mitään mihin kenelläkään olisi ollut oikeasti asiaa.
Päivän mittaan vedet ovat vähän laskeneet, mutta nyt illalla ovat sateet taas voimistuneet. Tokkopa vielä huomenna päästään pois saarroksista. Mutta eipä mitään hätää niin kauan kuin on sähköt ja nettiyhteys toiminnassa. Tosin huomenna minä kyllä heitän hiiteen luterilaisen työmoraalini enkä ryhdy enää etätyöhön nettiä pitkin vaan taidan liittyä täysillä ilonpitoon.
Jälleen positiivisia myrskykokemuksia raportoiden.
