Kirjoittaja Aihe: Sovinismi Australiassa  (Luettu 6480 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Ropsi

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 3
    • Sisutec
Sovinismi Australiassa
« : Toukokuu 18, 2005, 20:00 »
Hei!

Olemme pohtimassa muuttoa Australiaan. Itse olisin todella innostunut, mutta parempi puoliskoni on kuullut tuttavalta huonoja kokemuksia hänen työlomastaan siellä. Vaimoni on erityisen huolissaan että naisten asema olisi huonompi siellä kuin esim. Suomessa. Esimerkkinä tutulta kuultuna jaottelu jo työpaikkailmoituksissa: "job for boys / job for girls".

Haluaisin kuulla mitä mieltä ausseissa olevat/olleet ovat naisten kohtelusta yms.

Jari

Poissa Jouko

  • Yll?pit?j?
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1456
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Toukokuu 18, 2005, 21:48 »
Itse en ainakaan ole joutunut todistamaan kyseistä ilmiötä. Mutta yleisesti naisvaltaisilla aloilla palkat tuppaa olemaan matalammat, mutta tämähän on enemmänkin yleismailmallinen ilmiö.


- Salibandy? Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2456
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Toukokuu 18, 2005, 22:09 »
Tuo "jobs for boys/jobs for girls" on käsittääkseni lähinnä sanontatapa, joka tarkoittaa kaveriryhmän sisältä tehtävään palkkaamista. Esim. jos joku sotilasuralta johtoasemaan siviilissä siirtynyt henkilö palkkaa saman firman palvelukseen toisen entisen sotilaan, niin tästä sanottaisiin "jobs for boys" (jos molemmat ko. ex-sotilaat ovat miespuolisia). Minä en muista koskaan nähneeni tuollaisia ilmaisuja työpaikkailmoituksissa, ja kaiketi se lain mukaan olisi kiellettyäkin. Päinvastoin, on varsin yleistä nähdä työpaikkahakemuksen lopussa lause "Company XYZ Inc is an equal opportunity employer", millä ainakin teoriassa tarkoitetaan, ettei kandidaattien kesken tehdä eroa sukupuolen, rodun tai uskonnon yms. takia.

Silti ihmisten asenteissa on havaittavaissa merkkejä, ettei Australiassa sukupuolten välinen tasa-arvo ole aivan Suomen luokkaa, mutta ero ei mielestäni ole niin suuri, että sen takia jättäisin tulematta Australiaan (heh, minähän olenkin mies). Ehkäpä foorumimme naiset osaisivat kuvailla tätä aihetta paremmin naisnäkökulmasta?


Kommentoi
Jouni
Canberra

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Toukokuu 18, 2005, 22:47 »
jropsi,

En muista koskaan  nähneeni työpaikkailmoituksia, joissa olisi tehtävään tai toimenkuvaan haettu nimenomaan tietyn sukupuolen edustajaa. Tuollainen diskriminoiminen , kun ei ole sallittua Australiassa(kaan).

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Toukokuu 18, 2005, 23:04 »
Missä onkaan maa, jossa ei olisi sovinismia? Kaikkialla jossa on miehiä (ja naisia) siellä sitä esiintyy... Australia on kulttuurihistorialtaan anglosaksinen ja siksi perinteinen ajattelu 'naisen paikka on kotona' on edelleen voimakkaasti vallalla ja toteutuu myös paljolti käytännössä. Single sex -koulutusjärjestelmä pitää huolta siitä, että asetelma ei ota muuttuakseen. Mutta moni aussinainen on asiantilaan ihan tyytyväinen! Muutosta haluavat tai kaipaavat ulkomaalaiset, usein skandinaaviset naiset jotka ovt toisenlaiseen meininkiin tottuneet- sekä nuoret uuden sukupolven naiset.

Kaikesta huolimatta, juuri eilen ABC uutiskanava julkaisi tutkimuksen, jossa Australia sijoittui kymmenenneksi Skandinavian, Uuden Seelanni yms. maiden jälkeen. Kriteereinä oli mm. koulutustaso, terveys (hyvä elintaso täällä) osallisuus politiikassa ja taloudessa. Ja kyllä täällä naisia erilaisina pienyrittäjinä on paljonkin. Puheenaiheena tämä tutkimustulos oli eilen ja on varmaan vielä muutaman päivän ainakin ulkomaalaisten kesken- ihmettelevät että miten se on mahdollista, että 10.!!??

Mutta ei edellä kuvattu nyt kyllä millään tavalla ole tänne muuttamisen tai vierailun este!!! Töitä löytyy, jos ikää on sopivan vähän ja muuten täyttää vaaditut kriteerit, ei se sinällään ole sukupuolesta kiinni! Ja jos miehellä on riittävän hyvä duuni, voihan sitä nauttiakin 'lady of leisure' - elämästä!

Milka

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Toukokuu 19, 2005, 00:41 »
Eipa ole suokupuoli ainakaan minua haitannut tyonsaannissa, vaikka olin toissa erittain miesvaltaisella alalla IT ja nyttemmin puuhailen toisella erittain miesvaltaisella alalla nimittain alkoholin parissa. Voin siis :XXXX ihan luvan kanssa. Teenhan vain markkinatutkimusta :D:D:D

Vakavasti puhuen olen kuullut nuorten naisten saavan taalla helpommin toita kuin Suomessa, kun ei ole tyonantajalla pelkoa joutua maksamaan aitiyslomaa...  Mutta onko se nyt sitten tasa-arvoa?

Poissa Ropsi

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 3
    • Sisutec
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Toukokuu 19, 2005, 03:42 »
Kiitoksia rohkaisevista vastauksista.

Kerronkin heti vaimolle että nyt ausseihin ja livakkaa :)

Olimme pari vuotta sitten Uudessa-Seelannissa, mutta nyt onkin hauskasti minulla vaikeampi päästä sinne kun ne ei meinaa hyväksyä että suomalainen diplomi-insinöörin tutkinto vastaisi Uuden-Seelannin Master of Science tutkintoa. Eivät ne kyllä uskoneet viime kerrallakaan, mutta silloin olin ensin tulossa Australiaan, josta sain vastaavuustodistuksen Australian MSc tutkintoon. Nyt muut todistukset eivät ole hyväksyttävien listalla Expression of Interest internetlomakkeen kohdalla, silloin lähetin sen vain paperisen hakemuksen mukana. Pitääkin kysyä onko mahdollista skipata EOIta ja lähettää paperihakemus kuten ennenkin. En vaan viitsisi alkaa tappelemaan NZ:n koneiston kanssa koulutuksien vastaavuuksista, kun siinä varmaan menisi vuosi jos toinenkin.

Cheers,

Jari

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : Toukokuu 19, 2005, 23:55 »
Kyllä minäkin enemmän puhuisin anglosaksisesta kulttuurista kuin sovimismista. Mutta kyllä täällä naiset ovat muutenkin kanamaisempia; ukot käyvät pelaamassa jalkapalloa, ja akat istuvat kahvilla juoruamassa (siis tämähän on hurja yleistys eikä siis toimi yksilötasolla). Itselläni meni aika kauan kunnes sain paikallisia naispuolisia ystäviä, kun en vois sietää pinnallista kikattelua. Toisaalta, kun joskus pyysin miespuolisia kavereita ulos, niin monet pelkäävät juoruilua... Tämä totaalinen sukupuolten välinen kuilu on itselleni täysin absurdia!
Äitiyslomalla sain myös tuta tämän naisen paikan - monet naiset nimittäin jäävät kotiin lasten kanssa. Itselleni oli selvää, että menen takaisin töihin, kun siitä kerran nautin. Monet eivät ymmärrä lainkaan, kun kerron että en ole töissä rahan takia, vaan aivoja raksuttamassa.
Työn puolesta en voi valittaa syrjinnästä vaikka olenkin aika miehisellä puolella (matemaattispuolista liikunnan tutkimista).  Enemmänkin siitä on hyötyä.

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Toukokuu 20, 2005, 04:00 »
Sattumoisin luin just sydneyläisen Rachael Oaks-AShin kirjoittaman kirjan What she can do I can do better (tai sinne päin) naisten välisestä kilpailusta. Se ja tuo em. ABCn julkaisema tutkimustulos (ja yhtä sun toista muutakin mitä olen lukenut) sai mielessäni syntymään ihan omatekemän teoria - kun samaan aikaan todistan naisten täkäläistä kumppanuutta omakohtaisesti ja lisäksi tyttären selviytymistaistelua koulussa (siis suhteessa toisiin tyttölöihin): Suomessa ja Skandinaviassa yleensäkin naiset kilpailevat enemmän suhteessa miehiin ja täkäläisessä ilmapiirissä taas keskenään!

No, mikä tässä on taustalla (siis huom! en määrittele ko kilpailu pelkästään negatiiviseksi ilmiöksi, vaan siinä on paljon energiaa myös!) ? No, tietysti tämä juuri mainitsemani koulutussysteemi, josta ylläpito poistaa automaattisesti tuon sukupuolta ilmaisevan englanninkielisen sanan... Suomessa yhteiskouluissa on jo monta vuosikymmentä tytöt ja pojat kamppailleet menestymisestä keskenään, Australiassa vielä suuri enemmistä kouluista opettaa ja kasvattaa vain tyttöjä TAI poikia. Kouluhan on muutenkin kulttuurin syntysija... ja sekä heijastaa että vahvistaa olemasaolevaa yhteiskuntajärjestelmää.

Meidän likan rehtori (on co-educated koulu, mutta silti tytöt taistelee ihan vallattomasti keskenään) muistaa joka juhlapuheessaan mainita yhteiskoulutuksen perusteet: yhteiskunnassa on kolme paikkaa joissa naiset ja miehet ovat erillään - vankila, mielisairaala ja toiletti. Siksi tämä single-sukupuoli koulutus vääristää todellisuutta - ja mun mielestä juuri vahvistaa sitä asennetta, että tyttöjä ei koulutetakaan varsinaisesti työelämää varten, vaan...

Ennenku kukaan älähtää, muistutan että toki tytöt ja naiset riitelevät, kantelevat, juoruilevat, panettelevat, kadehtivat, ilkeilevät, nimittelevät Suomen maassakin, mutta jotain erilaista/kulttuurisidonnaista siinä on (väitteeni perustan noihin em. lähteisiin ja kokemuksiin). Kannattaa tuo kirja mm. lukea jos jotakuta aihe kiinnostaa. Ihan melkein uskaltaisin vienolla äänellä piipittää, että Suomessa tuollaista kirjaa ei nykynainen kirjoittaisi...

Semst se sit vaa on.

Poissa susuli

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 287
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Kesäkuu 29, 2005, 12:00 »
Minulle jäi mieleen sukupuoli erottelu työpaikalla.. mutta vain positiivisessa mielessä. Useamman kerran jouduin laskemaan kantamani laatikon keskelle lattiaa jonkun huutaessa että miehet kantavat laatikot. Myös, kun poltin käteni töissä (en edes pahasti) höösättiin heti hillittömästi, oliko suorittamani työvaihe kuitenkin sellainen joka vastaisuudessa miesten pitäisi tehdä. Töihin ei SAANUT tulla topissa jossa on naruolkaimet, jotta harrasmentilta säästytään. Näinhän sen pitäisi olla Suomessakin, joka toimisto on täynnä melkein alastomia naisia "työskentelemässä" ja sitten valittamassa että ukot kyylää. Kaikille vaan l- kokoinen t- paita päälle.

Yleisesti en ymmärrä, vaikka nainen olenkin, mitä sovinistista on ajatuksessa, että naisen paikka on kotona. Jo vain, iteskin 1- vuotiaana tarhan aloittaneena, voin sanoa että moni asia olisi voinut olla henkisesti paremmin jos toinen vanhemmista olisi ollut kotona. Itsellämme ei ole vielä lapsia, jos niitä saamme, näkisin kunnia- asiana "luoda uran" kotiäitinä, lasten kasvattajana. Ausseissa, jossa siis meidänkin mahdollinen jälkipolvemme tulee (toivottavasti) varttumaan, naiset tuntuvat pitävän itseään kunniallisena "kotirouvana", joka onkin parempi nimike kuin "kotiäiti".

Sori harhailevat ajatukset..
-LIFE IS LIKE A CIGARETTE, SMOKE IT TO THE BUTT-

Poissa eevis

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1457
  • v?lihin onku myrskymmerkki ja v?lihin 2 taivasta
    • Melbourne Demons
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Kesäkuu 29, 2005, 22:19 »
susuli :D

miehet kantavat laatikot...joo...mulle taas toi on aika pet peeve taalla, kun sita tapahtuu koko ajan. miks hitossa ma haluaisin jonkun kantavan mun laatikon tms. painavan asian, jos ma ite jaksan ja viitsin sen kantaa? (joo vois kai sita olla viitsimatta mutta ei sovi mun luonnolle :) ) Jos en jaksa, sitten on taas eri asia, mutta musta kaikki pitais menna omien kykyjen mukaan eika minkaan hiton sukupuoliroolien. hehheh kylla saa kymmeneen talla asenteella taalla laskea aikas usein, viimeks Richmondissa lahdin ravintolasta ulos about 100 m paahan pankkiautomaatille, ja eikos yhden urhoollisen ritarin pitanyt lahtea saattamaan ettei vaan mulle kay mitaan...ja sen tyttoystava myos sitten tietty mukaan...kolme ihmista keskeytti syomisen kun yhden piti kayda automaatilla...oh blake, kylla siina silmamunat nyrjahti aika hyvin niita pyorayttaessa... :D :nuttu: :itke :)
Dees - We will bloody bounce back!!!


Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : Kesäkuu 30, 2005, 01:16 »
Susuli, tulevien lastesi suhteen olet taatusti oikeilla jäljillä - pidä kiinni hyvästä periaatteestasi. LASTEN PAIKKA ON KOTONA! Mutta sitten mitä tulee äidin tilanteeseen, niin kysymys on ehkä enemmän siitä, mikä on vapaaehtoista, mikä taloudellisista syistä mahdotonta, mikä kulttuurin tai sosiaalisten roolien sanelemaa, mikä 'perheen pään' päätös - mikä on kenenkin OMA VALINTA...

Poissa arixmel

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 541
  • me me me,,,oops,,,you you youuuu
koti isa
« Vastaus #12 : Kesäkuu 30, 2005, 01:51 »
ah kun olisi ihanaa olla koti isa poissa tasta ainaisesta oravan pyorasta...l
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : Kesäkuu 30, 2005, 02:08 »
Susuli ja aikaihminen,
Eihän siinä kotiäitiydessä olekaa mitään sovinistista, kun se on oma valinta. Itse olin kotona tyttäreni kanssa yli vuoden, ja sen jälkeen aloitin puolipäivä työt, eli neiti on tarhassa 3 päivää viikossa. En vaihtaisi pois noita koti päiviä mistään hinnasta. Mutta samaan aikaan nautin omasta työstäni, ja lapseni nauttii tarhassa olemisesta. Hänellä on paljon ystäviä ja tarhan tädit keksivät loistavia maalaus, rakennus yms juttuja.
Anglosaksisuus näkyy ausseissa siinä, että tähän VALINTAAN ei kaikilla ole mahdollisuutta. Kaikki työpaikat eivät myönnä äitiyslomaa, eivät edes välttämättä pidä työpaikkaa, äityisrahoja ei makseta, yhteiskunta tukee tarhamaksuja hyvin vähäisillä summilla, tarha maksut ovat £50-90 / päivä yms. yms. (Tästä oli muuten hesarissakin juttu keväällä- jutussa Australia kuvattiin maana, jossa vain hyvätuloisilla, hyvän uran omaavilla on mahdollisuus edes joninlaiseen valintaan)
Mainittakoon vielä että itse olin lapsena tarhassa, koska halusin sinne itse. Tuohon aikaan ei pienemmille lapsille ollut tarhapaikkoja, ja minä olin erittäin vihainen kun vanhemmat sisarukseni vietiin tarhaan. Onneksi oli taaperokerho 3-vuotiaille, ja musiikkoleikkikoulu 4-vuotialille, kunnes sitten pääsin tarhaan. Omat vanhempani olivat siis töissä, enkä todella koe siitä kärsineeni.
Pointtini siis on, että tämä on jokaisen oma valinta, eikä se kuulu kenellekään. Aussilandia vaan ei aina anna naisille mahdollisuutta hyvää äitiyteen ja uraan samanaikaisesti.

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : Kesäkuu 30, 2005, 02:43 »
Lainaus

Tästä oli muuten hesarissakin juttu keväällä- jutussa Australia kuvattiin maana, jossa vain hyvätuloisilla, hyvän uran omaavilla on mahdollisuus edes joninlaiseen valintaan


Tallaisia vaitteita olen minakin kuullut monilta tahoilta, mutta olen itse elava esimerkki siita, etta se ei valttamatta pida paikkaansa. Olin itse vuoden aitiyslomalla, enka palannut sen jalkeen toihin takaisin - monestakin syysta. Meilla paivahoitopaikat ovat kiven alla enka olisi saanut lapselle kokopaivaista hoitopaikkaa ja ennen kaikkea halusin olla lapseni kanssa kotona pitempaan. Kun ilmoitin mahdollisesta halustani palata jossain vaiheessa takaisin toihin sain "redundancy paymentin", silla minua ei enaa edes tarvittu toihin (aitiysloman sijaista ei koskaan otettu vaan tyotehtavani jaettiin tyokavereiden kesken). Ei harmita yhtaan, silla kyseessa ei ollut mikaan mahtava ura vaan ihan tavallinen toimistotyo ja nyt sitten kasvatetaan perhetta kaikessa rauhassa. Mieheni ei ole hyvatuloinen vaan ihan tavallinen duunari ja meilla on asunto- ja autolaina, joten ei tassa herroiksi eleta, mutta parjataan kuitenkin.

Mina olen sita mielta, etta kaikilla on tassa asiassa valinnan mahdollisuus. Totta kai jokaisen tilanne on erilainen ja riippuu tosi paljon asuipaikasta, kaupungissa asuvilla on aina isommat menot ja lainat kuin meilla landelaisilla. Joillekin oma ura ja tyo ovat tarkeita ja sen ymmarran taysin, itselleni on vain aina ollut selvaa, etta haluan olla kotona lasten kanssa. Oma aitini oli aina kotona itse siella asuessani ja sieltahan se esimerkki on tarttunut. Tyttareni saa varmasti tarpeeksi virikkeita ilman hoitopaikkaakin, kaymme kerhossa ja kavereiden luona kylailemassa ja ilmoittauduimme juuri seka uima- etta musiikkikouluun.

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : Kesäkuu 30, 2005, 05:59 »
Niin, jos nyt haluaa Suomea ja Australiaa tässä suhteessa vertailla niin käsittääkseni karkeasti ottaen ja ääripäiden kautta yleistäen se menee kai kutakuinkin näin: Suomessa kaikilla äideillä/vanhemmilla EI ole mahdollisuutta jäädä kotiin, koska Suomen yhteiskuntajärjestelmä edellyttää keski- ja alempituloisilta kahden aikuisen tuloja (siis yleistys). Australiassa kaikilla äideillä/vanhemmilla EI ole mahdollisuutta mennä mukaan työelämään, koska päivähoito on suhteettoman kallista (siis yleistys) ja sen laatu kyseenalaistakin.

Joka tapauksessa perheen ja työn yhteensovittaminen näyttää olevan keskustelun keskiössä molemmissa kulttuureissa. Ei ookaan mikään helppo tehtävä... Suo siellä vetelä täällä. Ja lapsia syntyy liian vähän. Ja nekin vähät voivat turhan usein pahoin.

Poissa Tuipa

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 274
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : Kesäkuu 30, 2005, 06:18 »
Aikaihminen, kylläpä tiivistit asian hienosti! Noinhan se juuri on!

Poissa Heidi

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 435
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #17 : Kesäkuu 30, 2005, 22:14 »
Lainaus

Australiassa kaikilla äideillä/vanhemmilla EI ole mahdollisuutta mennä mukaan työelämään, koska päivähoito on suhteettoman kallista (siis yleistys) ja sen laatu kyseenalaistakin.


Nimenomaan tata yritin minakin eilen saada sanottua, etta minun tapauksessani ei edes kannattaisi menna toihin, silla hoitomaksuihin menisi suunnilleen koko palkka. Meidan kylalla on vain 10 hoitopaikkaa alle 2-vuotiaille ja laitoin nimemme jonotuslistalle tyton ollessa viikon ikainen, eika silti aitiysloman loppumisen aikaan saatu paikkaa. Tarjosivat muistaakseni yhta puolikasta paivaa viikossa, mika nyt ei auta yhtaan, kun meilla ei ole sukulaisiakaan lahimaillakaan, jotka voisivat auttaa lapsen hoidossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut vieda lapsi hoitoon 20 km paahan kaupunkiin, mutta loppujen lopuksi olen erittain tyytyvainen kotiaidin roolin valitsemiseen! Sita paitsi kuten sanoin se tyopaikkakin meni alta... Hoitopaikkojen laadusta en tieda sen enempaa muualla, mutta ainakin taalla meilla on kuulemani mukaan erittain korkealaatuista.