Susuli ja aikaihminen,
Eihän siinä kotiäitiydessä olekaa mitään sovinistista, kun se on oma valinta. Itse olin kotona tyttäreni kanssa yli vuoden, ja sen jälkeen aloitin puolipäivä työt, eli neiti on tarhassa 3 päivää viikossa. En vaihtaisi pois noita koti päiviä mistään hinnasta. Mutta samaan aikaan nautin omasta työstäni, ja lapseni nauttii tarhassa olemisesta. Hänellä on paljon ystäviä ja tarhan tädit keksivät loistavia maalaus, rakennus yms juttuja.
Anglosaksisuus näkyy ausseissa siinä, että tähän VALINTAAN ei kaikilla ole mahdollisuutta. Kaikki työpaikat eivät myönnä äitiyslomaa, eivät edes välttämättä pidä työpaikkaa, äityisrahoja ei makseta, yhteiskunta tukee tarhamaksuja hyvin vähäisillä summilla, tarha maksut ovat £50-90 / päivä yms. yms. (Tästä oli muuten hesarissakin juttu keväällä- jutussa Australia kuvattiin maana, jossa vain hyvätuloisilla, hyvän uran omaavilla on mahdollisuus edes joninlaiseen valintaan)
Mainittakoon vielä että itse olin lapsena tarhassa, koska halusin sinne itse. Tuohon aikaan ei pienemmille lapsille ollut tarhapaikkoja, ja minä olin erittäin vihainen kun vanhemmat sisarukseni vietiin tarhaan. Onneksi oli taaperokerho 3-vuotiaille, ja musiikkoleikkikoulu 4-vuotialille, kunnes sitten pääsin tarhaan. Omat vanhempani olivat siis töissä, enkä todella koe siitä kärsineeni.
Pointtini siis on, että tämä on jokaisen oma valinta, eikä se kuulu kenellekään. Aussilandia vaan ei aina anna naisille mahdollisuutta hyvää äitiyteen ja uraan samanaikaisesti.
