Omasta tilanteestani voisin kertoa sen verran, etta asustelen puolen vuoden ajan tavallisessa omakotitalossa Sydneyssa. Talon asukkien huoneista useimmissa on kokolattiamatto, joka todella tuntuu lampimalta, mutta omassa huoneessani sita ei ole -ja sen kylla huomaa, tassa vaiheessa vuotta on paras olla kengat jalassa sisallakin jatkuvasti. Lampotila huoneessani aamuisin on talla hetkella reilu kymmenen astetta. Nukun makuupussi peitteena, kaksi-kolme kerrosta vaatteita paalla. Se riittaa talla hetkella aika mukavasti, etenkin kun paallimmaisessa takissa on huppu. Lammitinta en enaa viitsi hankkia, koska lahden reissaamaan ympari maata neljan viikon kuluttua, enka enaa tuohon kamppaan palaa. Eikohan sita nyt viela kuukauden verran parjaa, pari kerrosta vaatteita pystyy viela lisaamaan, ja makuupussinkin voi viela sulkea koko pituudeltaan. Aamuisin olisi todella viileaa ja ajatus suihkusta olisi melko karmea, jossen harrastaisi jonkin sortin liikkumista joka aamu. Lenkki tai muu liikkuminen ratkaisee ongelman aamuisin todella mukavasti.
Talo on varsin tavallinen opiskelijoiden keskenaan jakama talo, meillakin asuu kahdeksan opiskelijaa. Tassa tulee hyvin esiin se, etta talot, joissa tyypillisesti asuu opiskelijoita tai muita 'tilapaisia' asukkeja, eivat valttamatta ole aivan niin hyvin varusteltuja kuin 'oikeat' asuintalot. Tietenkin jokainen voi omaan huoneeseensa hankkia lammittimia, meillakin ainakin kolmella asukilla on huoneissaan lammittimet, mutta yleiset tilat ja muut huoneet ovat edelleen viileita.
Kylla, yksi eniten Suomesta kaipaamistani asioista jossain vaiheessa oli se, etta sisalla olisi lammin. Mutta nyt siihen taitaa olla jo tottunut, kun ei kummemmin enaa harmita tuo viileys.
Tsemppia kaikille viileissa taloissa majaileville, kylla se siita
