Vastailenpa niihin kysymyksiin, joihin voin (eli jotka ovat koskettaneet minua).
...mitkä olivat päällimmäisiä tunteita, kun saavuitte Ausseihin?
Sellainen jännityksen tunne, mikä on pinnalla aina, kun hyppää tuntemattomaan. Myöhemmin olen tuntenut tismalleen samanlaisia elämyksiä ainoastaan muutettuani Australiasta käsin puolen vuoden työkomennukselle Intiaan ja toiselle samanlaiselle Kanadaan. Jos nämä tuntemattomaan hypyt pelottavat, niin kannattaa muistaa, että tie on aina avoinna takaisinpäin - olettaen, ettet polta siltoja takanasi.
Tuntuiko heti omalta paikalta, vai tuliko katuma päälle?
Tuntui enimmäkseen omalta paikalta. Sopeutumista helpottaa, jos ottaa heti asenteeksi, ettei vertaa asioita tyyliin "mutta meillä Suomessa on tuo ja tuo asia hoidettu paremmin", vaan sen sijaan toteaa tottumusten vaan yksinkertaisesti olevan erilaisia. Ei siis kannata taistella tuulimyllyjä vastaan.
Mitenkä Australialaiset ihmiset suhtautuvat Suomalaiseen?
Hyvin positiivisesti ja ystävällisesti. Mutta en usko, että loppujen lopuksi sillä on merkitystä, että olet nimenomaan Suomesta kotoisin. Täällä pärjää ihmisten kanssa "oikealla asenteella", tulipa sitten mistä hyvänsä "vinkuintiasta".
Oliko haasteita löytää työpaikka tai saada ystäviä?
Oli, sillä saavuin juuri 1990-luvun alun synkän laman keskellä. Laman ohimentyä ei ole ollut ongelmia työnsaannin suhteen. Työn saannin alkuhankaluuksissa vaikutti myös se, että olin valinnut asuinpaikakseni Brisbanen, jota lama ei kouraissut yhtä pahasti kuin monia etelän kaupunkeja Melbourne etunenässään. Niinpä eteläisimmistä osavaltioista muutti voimakkaasti kasvaneeseen Brisbaneen noin 500 ihmistä viikossa. Hiljattain tullut maahanmuuttaja, jolla ei ollut minkäänlaista näyttöä paikallisesta työkokemuksesta, jäi työpaikan haussa paikallisten varjoon. Silloin yhteen työpaikkaan saattoi kuulopuheiden mukaan olla hyvinkin satakunta hakijaa.
Täytyy sanoa, että jos olisin ottamassa töihin väkeä ja jos valittavana olisi vaikkapa vain kaksi muuten paperilla yhtä hyvältä vaikuttavaa tyyppiä, mutta joista toinen on ollut kauemman aikaa australialainen kuin toinen, niin voisin itsekin kuvitella helposti kallistuvani sen kauemmin maassa olleen hakijan puoleen. Uuden tulijan palkkaamisessa on suurempi "pakoriski", eli tällainen henkilö saattaakin huomata vähän ajan kuluttua kaipaavansa liikaa takaisin kotimaahansa.
Itsekin huomasin selkeästi haastattelukutsujen määrän lisääntymisen, kun a) lama alkoi hellittää ja b) olin ollut maassa niin kauan, että työnantajat uskoivat, etten ole enää niin suuri "pakoriski".
Ystäviä olen saanut, mutta helpoiten olen ystävystynyt paikallisten suomalaisten kanssa. En tosin ole juurikaan panostanut muunmaalaisten tosiystävien löytymiseen, vaikka minulla sellaisiakin on. Tähän seikkaan luulisin pätevän sanonnan "sitä saa, mitä tilaa".
Haasteita löytää kumppania kenties?
Ei kosketa minua, sillä tulin maahan vaimon kanssa.
Tunteeko olonsa aina ulkopuoliseksi, vai pääseekö juttuun helposti mukaan?
Riippuu 100%:sti sinusta itsestäsi. Jos esimerkiksi kerrot koko ajan miten Suomessa jotkut asiat ovat paremmin, niin ihmiset luultavasti kaikkoavat ympäriltäsi. Jos olet urheilun ystävä, unohda jääkiekko yms. eksoottiset lajit. Opettele sen sijaan paikallisten suosimien urheilulajien (talvella aussie rules ja/tai rugby [union tai league] ja kesällä kriketti) säännöt ja harkitse jopa seuraavasi jotain paikallista urheilujoukkuetta. Urheilusta löytyy aina keskusteltavaa paikallisten kanssa. Vaikket urheiluun "hurahtaisikaan", niin jos osoitat aitoa kiinnostusta paikallisiin asioihin, niin "Bob's your uncle".
Onko ketään maahanmuutto kaduttanut?
Ei minua ainakaan.
Kuinka käsittelette ikävää, joka tulee kotipuolen ihmisiä?
Ei ole vielä ehtinyt tulla pahempaa ikävää. Sekin vähä on hävinnyt, kun kaikkiin Suomessakin asuviin ystäviinsä ja sukulaisiinsa saa nykyään yhteyttä helposti ja lähes ilmaiseksi.
Tässä kannattaa tuoda esille yksi seikka: yhtä vähän kuin australialaisia tulevia ystäviäsi kiinnostaa keskustella heille tuntemattoman Suomen tavoista ja asioista, niin suomalaisia ystäviäsi kiinnostaa kuulla juuri mitään Australian olosuhteista. Ystäväsi saattavat kysyä sinulta joistakin tunnetuista turistikohteista tyyliin, oletko käynyt Ulurulla, mutta siihenpä se kiinnostus sitten yleensä jääkin. Opi elämään tämän seikan kanssa, jos haluat pitää suomalaisetkin ystäväsi sellaisina vielä tulevaisuudessakin.
Jos teillä oli jokin erityinen syy "paeta" Suomesta, niin oliko aita loppujenlopuksi vihreämpää Ausseissa?
Ei ollut sen kummempaa syytä, kuin huvitti lähteä seikkailemaan. Siitä huolimatta uskon olevan tyytyväisempi ja suorastaan onnellisempi kuin mitä arvelisin olevani, jos olisin jäänyt Suomeen.
Mikä oli semmoista, jota Suomessa ette kokeneet, mutta saitte sen Australiassa?
Minä tykkään enemmän australialaisten lähes aina positiivisesta elämänasenteesta ja suomalaisia suuremmasta avuliaisuudesta toisia - jopa ventovieraita - kohtaan.
Mainitsenpa myös Australian vähäisemmän rasismin Suomeen verrattuna. Täällä on toisen maailmansodan jälkeisen maahanmuuton jälkeen totuttu kaiken maalaisiin tulijoihin, ja maa onkin nauttinut voimakasta ja lähes keskeytymätöntä talouskasvua hyvin pitkälti juuri maahan muuttaneiden tuoman talouskasvun ansiosta.
Mikä on mielestänne parasta Australiaan maahanmuutossa?
Valtava määrä elämää rikastuttavia monikulttuurisia kokemuksia. Puhumattakaan siitä, ettei ole tarvinnut koskaan luoda lunta ajotieltä aamukiireissä (tai mihinkään muuhunkaan aikaan).
Tuumailee