Murteista...

[Paddy]

Kuten useimmat varmasti tietavat, on englannin kielessa lukemattomia eri murteita.
Vuoden Australiassa oleskelun jalkeen alkoi askarruttaa etta milla tavalla muut suomalaiset ovat asiaa havainnoineet.
Tullut tavattua monenmaalaisia (siis ei englantia aidinkielenaan puhuvia) joilla on vahva murre, riippuen kenen kanssa ovat englantinsa sujuvaksi hioneet. Esimerkkina entinen vaimoke joka kuulostaa fullly aussie mate.
Eli kertookas reppu-reissaajat milla tavoin on englannin kielen taito murteen kannalta vuodessa kehittynyt,nimenomaan murteen kannalta. Itsella ,ainakin viela, no worries mate lipsahtaa kohtalaisen tiuhaan tahtiin suusta.
Vanhoilta konkareilta etenkin (Jaaks, Raivo ja kumppanit) haluaisin kysya etta mitenkas se noin ikaankuin pidemmalla aikavalilla, koska esim. kerran Brizziessa tapasin suomalaisen rouvas-henkilon joka viela 30 vuoden jalkeenkin lievasti sanottuna kuulosti "suomalaiselta" enklantia puhuessaan.
Ja toiselta kantilta on tullut tavattua norjalainen "Essexista", lukemattomia hollantilaisia jenkki-aksentilla, saksalainen "irkku" ja taas lukemattomia ihmisia aussie-murteella tahkoen.

Kaippa asiaan vaikuttaa monen nakoiset seikat, kuten kieli-taito ennen reissuun lahtoa/ ulkomaille muuttoa, onko ylipaataan kiinnostusta/valmiuksia murteen oppimiseen etc.

ja sitapa tassa tiedustelisin, millaisia nakemyksia arvon Dunderilaisilla ko. asiasta on?

Cheers from the fair city of Dublin!

Ai niin ja hyvaa uutta vuotta 2005

[riaapa]

Paddy,

mielenkiintoinen aihe! Työnnän lusikkani soppaan, vaikken ole reppumatkaaja enkä vanha konkari. Tähän ilmiöön on tullut itsekin monesti törmättyä, kun kuulemma puhuin kuin "private-schooled Aussie" jo heti tänne muutettuani. Tosin takana oli reilu 4 vuotta yhteiseloa Aussi-puoliskoni kanssa, ja se "private school element" tuli ehkä Lontoossa asuessani omaksumastani hentoisesta britti-aksentista. Aina kun tulee ilmi, etten ole täällä syntynyt ja että asunutkin täällä vasta 7 kuukautta, saan kuulla ihmettelyjä suomi-aksentin vähyydestä/olemattomuudesta, mutta koskaan en ole vielä pystynyt antamaan tälle ilmiölle mitään selitystä. Ei kai kellään ole aikaa miettiä joka sanan ääntämistä puhuessaan, eiköhän se vaan tule suusta ulos niinkuin sattuu tulemaan, joten jotenkin kai sitä vaan omaksuu uuden ääntämistavan omakseen -toiset nopeammin, toiset hitaammin.

Sanoisinkin, että kyseessä on nimenomaan yksilön ominaisuus, joka ei niinkään riipu esim. kielitaidon tasosta. Jotkut vaikuttavat imevän murteita ja aksentteja kuin pesusienet, kun taas toiset ovat enemmänkin teflon-pinnotteisia, jos tällainen kielikuva sallitaan. Enkä usko että se voi olla mitenkään perinnöllinen ominaisuus. Muun muassa oma isäni, joka on puhunut englantia päivittäin töissään sekä natiivien että ei-natiivien kanssa yli parikymmentä vuotta, puhuu oikein kunnon "mikahäkkis-aksentilla". Siskoni asui vuoden Lontoossa Pohjois-Irlantilaisen ystävänsä kanssa kimpassa, ja on siitä lähtien puhunut niin suloisella Irlannin aksentilla, että suupielet kääntyy väkisinkin hymyyn aina kun hänen kuulee englantia puhuvan. Ja Pohjois-Karjalainen ystäväni, joka on asunut jo vuosia Englannin etelärannikolla, puhuu niin "received pronunciation" (a.k.a. "Queen's English") ettei ole tosikaan. Toisaalta eräs koulukaverini lähti opiskelemaan Oxfordin Yliopistoon, mutta puhui vielä vuosienkin jälkeen englantia selkeän suomalaisittain (vaikkakin täydellisen kieliopillisesti).

Töissäni olen paljon tekemisissä Aussien kanssa joilla on erilaisia etnisiä taustoja. Enimmäkseen he tulevat eri Aasian maista, mutta myös Lähi-Idästä, Venäjältä, Etelä-Amerikasta jne. He ovat enimmäkseen keski-ikäisiä henkilöitä, jotka ovat asuneet Australiassa jo vuosikymmeniä. Heillä on loistava englannin kielen taito, sillä muuten he eivät olisi asiakkaitamme (= opettavat englantia). Mutta joillakin on edelleen vahva aksentti, toisilla ei. Jopa näennäisesti saman taustan omaavilla voi olla selkeä ero ääntämisessä.

Haluan tehdä selväksi myös sen, ettei mielestäni ole mitään pahaa tai hävettävää puhua aksentilla tai murteella joka paljastaa alkuperäsi. Se, että englannin kielestä on tullut Lingua Franca, jota käytetään ympäri maailman kommunikoinnin välineenä, on tuonut mukanaan myös monenlaisia tapoja ääntää sitä, ja se on vaan hyväksyttävä. Minusta on vain upeaa, että voimme kukin kuulostaa itseltämme, mutta silti tulla ymmärretyksi tällä yhteisellä kielellämme. Samalla tavoin minua ilahduttaa kuulla eri suomen murteita.

Pikku-lingvisti sisälläni haluaa myös yrittää selventää termien "murre" ja "aksentti" eroa...

Aksentti (accent): Jokaisella on aksentti. Aksentti viittaa erilaiseen ääntämistapaan, joka paljastaa taustasi; mistä tulet maantieteellisesti ja yhteiskuntaluokallisesti (anteeksi huono suomenkielinen sana). Englantia voi puhua sekä natiivilla että ei-natiivilla aksentilla. Aksentteja ovat muiden muassa Englannin, Skotlannin, Australian, Pohjois-Amerikan, Karibian ja Intian aksentit. Aksentit eroavat esimerkiksi siinä, ääntyvätkö seuraavat sanaparit identtisesti vai erilailla: farther - father, whine - wine, cot - caught, horse - hoarse, stir - stare, jne.

Murre (dialect): Murteeseen kuuluu ääntämisen lisäksi myös standardista poikkeava sanasto ja kielioppi. Tietty murre yhdistetään yleensä tiettyyn alueeseen, missä ko. kieltä puhutaan äidinkielenä. Esimerkiksi "we had us a real nice house" (eteläisen USAn murre) "she's a dinky-di Pommie sheila" (Australian murre) "I might could do it" (Skotlannin murre) "I'm not knowing where to find a stepney" (Intian murre), jne.

Selventiköhän tuo vai vain sekoitti... :hahhaa :hahhaa :hahhaa :hahhaa

[Tony]

Eräs seikka joka vaikuttaa vahvaan suomi-aksenttiin on se, kuinka kyseinen henkilö on aikanaan esim. Australiaan saapunut. Jos kyseessä on perheellinen, jonka toinenkin osapuoli on suomalainen, niin on luonnollista ,että yli puolet päivän aikana tapahtuneesta puheesta on suomea, jonka vaikutus kielen kehitykseen ja syntyneeseen aksenttiin on suuri. Jos leikitään ajatuskuviolla ,että Häkkisen Mika ei olisikaan naimisissa Erjan vaan jonkun äidinkielenään englantia puhuvan kanssa, niin voipi olla että käsitettä mikahäkkis-aksentista ei olisi olemassakaan. Vertailuksi voidaan ottaa vaikka Rosbergin Keke, jonka vaimo on saksalainen Sina, niin ei hänellä ole vastaavaa voimakasta suomi-aksenttia.

30-40 vuotta sitten laivalla Australiaan saapuneet suomalaiset olivat useimmat perheellisiä, eikä sen ajan Suomessa yleinen englanninkielentaito ollut lähellekään sitä mitä se on tänä päivänä, joten lähtökohdat vahvan suomalais-aksentin syntymiselle olivat selvät. Vielä jos ajatellaan, että nämä laivalla saapuneet perheet asettuivat asumaan samoille alueille muodostaen pieniä suomalaisyhteisöjä, niin suomenkielen asema arkikielenä pysyi pitkään vahvana.

Tämän päivän maahanmuuttajilla tilanne on aivan toinen, kuten Riinankin tapauksessa. Taustalla on vahva kiinnostus englanninkieleen ja aussi-puoliso, jonka kanssa puhuessa ei pahemmin suomi-aksenttia pääse syntymään.

Toki yksilöllisillä eroillakin on suuri merkitys, ja tunnen itsekin tapauksia, jotka tekevät poikkeuksen edellä mainittuun.

:)Tony

[Milka]

Tamapa on hauska aihe. Olen itse huomannut paljon eroja eri ihmisten tavassa ja kyvyssa omaksua kielia. Jotkut jo vuoden taalla oleskelun jalkeen puhuvat melkein taydellisella aussiaksentilla. Itse en ole millaan tavalla kielellisesti lahjakas ja puhun vuosien jalkeenkin vahvalla suomalaisella aksentilla. Tosin toivottavasti en ihan Mika Hakkis -tyyliin. Tulen sentaan ymmarretyksi, mutta alkuperastani ei voi erehtya ja minulla muuten on Aussipuoliso ja puhun suomea melko harvoin. Olen kyllakin laiska, enka ole koskaan viitsinyt hioa tai muutenkaan harjoitella kielta.

Toinen asia mista minulle on huomautettu on etten juurikaan kayta Australialaisia slangi- tai murresanoja. Ymmarran kylla ne, mutta jostain syysta ne eivat ole puheeseeni tarttuneet. Esimerkkina "No worries". Jostain syysta sen tilalla vaan sanon "No problem" ja mina siis olen oppinut englannin kielen paa-asiassa taalla.

[Heidi]

Älä Milka vähättele omaa kielitaitoasi, tuskin olisit päässyt työelämässä sinne missä nyt olet, jos kielitaitosi olisi huono!

Mulla on muutama tuttu, jotka tapasin heti maahan saavuttuani ja jotka nyt nauravat "aussiaksentilleni". Kai se on vaan vuosien varrella pikku hiljaa tullut, en todellakaan yritä kuulostaa aussilta... Johtuneeko sitten siitä, että olen koukussa Neighbours'iin ja Home and Away'n??

Jännä juttu nämä pisteet a:n ja o:n päällä, ekaa kertaa kokeilen aikaisempien ohjeiden avulla ja kestää ikuisuuden kirjoittaa...

[riaapa]

Niinpä juuri, turha Milkan on yhtään vähätellä kielitaitoaan! Kuten sanoin jo aikaisemminkin, pelkkä aksentti ja ääntäminen eivät mielestäni kielitaitoa todellakaan määritä, kyllä siihen kuuluu niin paljon muutakin. Ja sitten tietysti vielä vuorovaikutustaidot, jotka ovatkin jo eri ihmisillä ihan omaa luokkaansa...

En usko että kukaan tietoisesti yrittää kuulostaa sen paremmin suomalaiselta, jenkiltä kuin aussiltakaan. Tai jos yrittää, niin tulos on yleensä aika koominen... :hahhaa Luulen että normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä parhaisiin tuloksiin pääsee, kun unohtaa aksenttinsa, ja keskittyy sen sijaan itse viestin välittämiseen.

[Milka]

Voe Tokkiinsa. Enhan mina toki kielitaitoani vahatellytkaan. Aksentista vain puhuin. Kielitaitoni on parempi kuin joillain syntyperaisilla Ausseilla. Minulta kun jopa kysellaan sanojen tavutusohjeita. :hahhaa  Mika ei taasen kerro hyvaa Aussikouluista. Mutta se aihe ei kuulune taman otsikon alle.

Ja minulle on kylla muutama suomalainen ja ruotsainen kertonut, etta tanne tultuaan he harjoittelivat englannin aantamysta kotona. Nauhoittivat siis omaa puhettaan ja vertailivat sita sitten englantia natiivina puhuvien puheeseen ja yrittivat matkia. Ei minun hermoilla.

[riaapa]

Alkuperäinen postittaja Milka
Ja minulle on kylla muutama suomalainen ja ruotsainen kertonut, etta tanne tultuaan he harjoittelivat englannin aantamysta kotona. Nauhoittivat siis omaa puhettaan ja vertailivat sita sitten englantia natiivina puhuvien puheeseen ja yrittivat matkia.

Apua! Kenellä moiseen on aikaakaan??!!

[johnnie]

[eevis]

Alkuperäinen postittaja johnnie
I've seen a lot of Finns in mental asylums in this country. And what brings them there...? Perfectionism.

Johnnie

Jep, se on meidän suomalaisten perisynti... Ei uskalleta tehdä virheitä, kun kauheeta mitä ne nyt meistä sitten ajatteliskaan... :o:o Mäkin vielä koulutan itseäni tuosta asenteesta pois.

[Jaaks]

Alkuperäinen postittaja johnnie
I've seen a lot of Finns in mental asylums in this country. And what brings them there...? Perfectionism

Which state they will never reach :hahhaa

[chilifinn]

riaapa, olipa tyhjentävä kommentti murteista ja aksenteista!:god:
Kuulun Milkan kanssa ilmeisesti samaan kategoriaan, että itse kieltä oppii hyvin (uskokaa tai älkää finglish paljastuksistani huolimatta..) mutta aksentti ei tartu, ei sitten millään. Olisin vaihdokkina ollessani halunnut sisäistää kunnon Aussi aksentin mutta niin ei käynyt enkä usko, että enää aikuisella iällä tulen sitä omaksumaan. Toivoa kyllä vielä elättelen..  Muistan kuinka yksi ruotsalainen vaihdokki  puhui niin uskomattoman leveällä Aussi aksentilla, että kateeksi kävi.
Yksityiskoulun englanninryhmässä menestyin paremmin kuin monet paikalliset, jotka eivät mm. osanneet sanoa mitä "melancholic" tarkoittaa. Suomi-neitohan TIETENKIN tiesi tämän suomalaiseen identiteettiin erottamattomasti kuuluvan adjektiivin merkityksen oitis!  

[johnnie]