Olipa hauska lukea blogiasi. Nasevasti tuotettua tekstiä tästä ah niin ihanasta arjestamme täällä kaukana kotoa. Kun välttää ne kioskikirjallisuuteen ja matkailumainoksiin kuuluvat Australian yliromantisoimiset, niin silloin noista elävän elämän kokemuksista ja näkemyksistä on ihan oikeasti hyötyä muillekin. On kaksi ihan eri asiaa A) tulla jäädäkseen ja yrittää oikeasti rakentaa elämänsä tänne B) tulla käväisemään, lomailemaan ja vähän työskennellä siinä ohessa tietäen kuitenkin, että koti-Suomeen pääsee määräajan kuluttua.
Itse 1,5 vuotta täällä olleena voin sanoa, että kaikista alkuhässäköistä ja kommelluksista huolimatta viihdyn hyvin. Valehtelisin, jos sanoisin, etten kaipaa Suomesta mitään, mutta kun on tahtoa ja sisua, niin asioilla on tapana järjestyä. Itselläni on ehkä ollut helpompaa siksi, että kumppani on aussi ja siten pääsin heti kiinni paikallisiin tapoihin ja tutustuin paikallisiin ihmisiin. Nyt kun viimein loppui se uuvuttava paperisotakin DIAC:in kanssa, niin tämähän alkaa tuntua jo ihan "normaalielämältä"
.
Jatka vaan "blogittamista", meidänkin taloudessa on yksi pesunkestävä "perttiläinen"...(tosin nelijalkainen ja karvainen) ja valitettavasti hänen hieman vajavainen sormitekniikkansa estää häntä kommentoimasta blogiasi
. WUH!!!
