Silppu kerkesikin tosi hyvin ennen mua vastaamaan, mutta muutama pointti viela taaltakin suunnalta. Ma olisin halunnut kastaa esikoisen nimenomaan suomalaisessa kirkossa, joista Melbourne on siis lahinna meita, mutta se ei sopinut, silla kastamisen pitaa kuulema tapahtua omassa seurakunnassa, siis lahimpana omaa asuinpaikkaa. Kyseinen suomalainen pappi ei siis ollut ollenkaan kiinnostunut matkustamaan meidan tapauksessamme eika ollut myoskaan halukas ottamaan meita omaan kirkkoonsa... Vietimme sitten kastajaiset oman alueemme luterilaisessa kirkossa ja kuten Silppu sanoi, kastaminen tapahtuu jumalanpalveluksen yhteydessa, jossa lapsi siis otetaan kirkon jaseneksi. Olisin itse halunnut pitaa kastajaiset kotona, mutta se ei taalla ole kaytantona. Kummit olivat kaikki paikalla, yksi Suomesta ja muut taalla asuvia. Saimme kastetodistuksen, josta sitten otimme itse kummeille kopiot. Aika epavirallista tama on suomalaiseen kaytantoon verrattuna, joten silla ei ole varmaan valia, ovatko kaikki kummit paikalla, eihan silla ole Suomessakaan valia. Tulin itse juuri kummiksi (Suomessa asuvan siskoni lapsi) ekaa kertaa, enka valitettavasti paassyt kastajaisiin mukaan.
Toisen lapsen kastamisen aikoihin olimme suunnittelemassa muuttoa toiselle paikkakunnalle ja halusimme pitaa kastajaiset siella, nykyisessa asuinkaupungissamme siis. Jarjestimme tapaamisen seurakunnan papin kanssa, eika hanelle ollut mikaan ongelma se, etta emme viela varsinaisesti asuneet kaupungissa. Siis kylla naista saannoista voi joustaa ja ihmettelen edelleen, ettei suomalainen pappi ollut halukas joustamaan!!! Nyt pitaisi jarkata kastajaiset myos kolmannelle, kun olisi joskus aikaa miettia asiaa... Itse kastajaisten jarjestaminen ei siis ole vaikeaa, paatetaan vain paivasta papin kanssa ja kastaminen on osa jumalanpalvelusta eika kesta kuin pienen hetken. Me vain haluamme jarjestaan samaan yhteyteen isommat juhlat, kun sukulaisia ja kavereita tulee kuitenkin melko pitkan matkan paastakin ja siina on sitten oma hommansa. Talla kertaa taidamme odottaa siihen saakka, kun vanhempani tulevat tanne Suomesta. Tytto tulee silloin olemaan n. puolivuotias, kun kaksi ensimmaista kastoimme 3 kk ikaisina. Oman kokemukseni mukaan taalla kastetaan lapset vahan vanhempina, usein yli vuoden ikaisena, eika vauvoina niin kuin Suomessa.
Minunkaan mieheni ei ole uskonnollinen, mutta ihan mielellaan antoi lapsensa kastaa luterilaisiksi, kun se oli kuitenkin mulle tarkeaa, vaikka itsekin olen tallainen aivan tyypillinen tapaluterilainen. Musta on oikein kivaa, etta kaikilla lapsilla on omat kummit, jotka toivottavasti ovat heidan elamassaan aina mukana.
Varsinaisesti lapsen nimihan rekisteroidaan syntyman jalkeen lahettamalla kaavake Births, Deaths and Marriages-toimistoon, kaavakkeen saa sairaalasta. Useimmilla se nimi on jo valittuna ennen syntymaa ja sita kylla kysytaan heti vauvan synnyttya ja ihmetellaan, jos ei nimea ole valmiina! Itse lahetin juuri suurlahetystoon tyton syntymatodistuksen kaksoiskansalaisuuden rekisteroimista varten. Kansalaisuuskaavakkessa kysytaan myos mahdollisesta kastamisesta, mutta itse olen joka kerta lahettanyt kaavakkeen ennen kastamista ja ilmoittanut sitten kastamisesta suoraan entisen kotiseurakuntani kirkkoherranvirastoon, aitini kun sattuu olemaan siella toissa.
Kysy vain lisaa wamberal jos on kysyttavaa, mina olen aika hyvin perilla kaikista lapsiin liittyvista asioista, kun mulla on kolme pienta lasta, jotka kaikki ovat taalla syntyneet. Tietysti niita osavaltiokohtaisiakin eroja on naissakin asioissa, mutta voin varmaan ainakin jonkin verran olla avuksi...
