Samoin on minulta kadoksissa perinteinen suomalainen joulu, enkä ole asiasta edes kovin pahoillani. En ole ollut Suomessa mitenkään innokas joulun viettäjä, joskaan en myöskään sen kiivas vastustaja. Minua on vain enemmänkin ärsyttänyt kaikki se hössötys ja melu, niin etten ole viitsinyt lähteä siihen mukaan. Toisaalta olen kyllä sitten nauttinut aaton rauhasta lumisten mäntyjen keskellä ja kynttilöistä hautausmailla tai talojen pihoissa tai jopa joulukaduilla jos ei ole tarvinnut itse mennä tungokseen ja meteliin. Joululaulut ärsyttivät kun niitä soitettiin liikaa ja väärässä paikassa metelin ja ruuhkien keskellä. Niitä ei enää sitten huvittanut jouluna edes kuunnella. Täällä joululaulut tietysti ovat osa Suomi-nostalgiaa, ja jonkun voi joskus kuunnellakin, joskin nuo oikein hartaat ja lumiset tuntuvat täällä enemmänkin koomisilta.
Puolisoni ei ole viettänyt tähän saakka joulua lainkaan, emmekä me kumpikaan ole paljoa perillä australialaisen joulunvieton yksityiskhdista. Tämä on meille toinen joulu yhdessä, molemmat on vietetty tässä maassa. Aika puhtaalta pöydältä me siis aloitamme, ja onkin ihan luonnollista katsoa ja odottaa, että meille syntyvät ne omanlaisemme ja itsemme näköiset jouluperinteet. Niihin varmastikin kuuluu vähän suomalaista, hitunen aasialaista juhlaperinnettä ja hieman myös australialaista. Ei Joulusta kutienkaan varmaankaan muodostu meille mitään vuoden kohokohtaa eikä mitään niin vakavaa, että sen eteen viitsisi paljoa hössöttää.
Näinä kahtena jouluna erityinen ilon aihe ovat olleet Suomesta tulleet pikku paketit, jotka olemme avanneet joulupäivänä. Viime jouluna ne avattiin Sydneyssä taiwanilaisten ystävien grillin ympärillä. Tänä jouluna me pakkasimme lahjat ja eväät autoon ja ajoimme kohti pohjoista pysähtyen rannalle ja sademetsään syömään ja avammaan lahjoja. Toisillemme emme osta mitään emmekä paljoa myöskään ystäville tai sukulaisille. Emmekä halua saadakaan kuin jotain hyvin pientä ja symbolista, tärkeää on että se tulee Suomesta. Pakettien avaaminen, maisemat, ruuat ym. tietysti sitten ikuistetaan videolle, joka lähetetään Suomeen sukulaisille.
Suomalaisia jouluruokia ei ole tullut minulla ikävä, eikä puoliso niistä mitään tiedäkään. Kinkut, kalkkunat ja kalat eivät minun ruokapöytääni muutenkaan kuulu. Porkkana- ja lanttu-laatikkoa voisin joskus tehdä, mutta en kyllä ihan suomalaisittain, vaan kyllä nekin varmaan muotoutuisivat aika paljon aasialaiseen suuntaan.
Vuosi sitten söimme joulupäivänä runsaasti duriania pakastettuna ja levionnaisissa. Tänä vuonna oli tarkoitus ostaa sitä myös, mutta ei ollut aasiakaupassa edes pakastettua. Olikin sitten aika yllätys kun Arja, Tony ja pojat tupsahtivat ovelle pari tuoretta duriania mukanaan. Tosin se tapahtui vasta joulun jälkeen eli eilen, mutta yllätys olis itäkin riemukaampi - sekä jälleennäkemisen että tuon taivaallisen tuoksun ja makunautinnon ansiosta! Nyt sitten päätettiinkin, että durianista tuli se meidän joulupöydän kunkku ja sen tuoksusta meille kuusentuoksun korvike Täytyy vaan tehdä hakumatka Cairnsin sunntaan vähän ennen joulua, vaikka paras sesonki onkin vasta helmikuussa.
