Aihe: Suomalainen koulu versus australialainen

[ausseihin!]

MUOKS. MUUTIN KESKUSTELUN OTSIKKOA, KOSKA HALUAISIN SAADA KESKUSTELUA AIHEESTA. UUSIN OTISKKOA VASTAAVA VIESTINI ALIMMAISENA.

Tällä hetkellä lasten koulunkäynti on kovasti pohdinnan alla. Esikoisemme aloittaa täällä ensi vuonna kuusivuotiaana koulun, siis kindergartenin ja nuorimmaisemme ehtii luultavasti myös aloittaa kinderissä ennen takaisinmuuttoamme (tai sitten ei). Kummatkin ovat tällä hetkellä preschoolissa (tai nuorimmainen aloittaa koululoman jälkeen ensi viikolla). Mitä mietin on se, kun aikanamme palaamme Suomeen, miten vieraassa maassa aloitettu koulunkäynti vaikuttaa koulun jatkamiseen Suomessa? Voi olla mahdollista, että palaamme Suomeen kesällä 2011, jolloin esikoisemme koulu vasta alkaa, mutta toki voi käydä niinkin, että palaamme vasta vuotta myöhemmin, jolloin ensimmäinen luokka on hänen ikäryhmässää käyty. Onko kenelläkään kertoa kokemuksia, miten lapsi on sopeutunut suomalaiseen koulujärjestelmään lähinnä siten, että miten lapsen mahdolliset kirjoitus-luku yms. taidot osataan ottaa koulussa huomioon, jos muut oppilaat vasta opettelevat niitä? Osataanko/halutaanko hänen oppimistaan tukea tavallisessa lähikoulussa, jos hän on ollut yhden tai kaksi luokkaa poissa? Onko siitä jotain haittaa, että lapsi oppii ensin kirjoittamaan ja lukemaan englanninkielellä, kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä. Miten meidän vanhempien pitäisi osata tukea lapsen suomen kieltä täällä ollessamme vai pitäisikö lapsen vain antaa keskittyä englanninkieleen? Miten lasten kouluun liittyviä asioita meidän pitäisi osata ajatella ennen kuin palaamme Suomeen?

Nämä voivat olla ihan pöhköjä kysymyksiä, mutta en voi olla niitä pohtimatta ja aiheuttavat ehkä hieman huoltakin. Huolehdinko turhaan?

[Merja]

Kyllä. Huolehdit turhaan. Carpe diem 

Lapsella kuluu luultavimmin ihan tarpeeksi energiaa sopeutumiseen suomalaiseen systeemiin, joten vaikka osaakin lukea, eni varmaan aika tule pitkäksi. Ja ainakin meidän lapset ovat osanneet lukea täysin sujuvasti kouluun mennessään (Suomessa) ja niin osasi moni muukin luokassa. Muut ottavat aika nopeasti kiinni...

Sanoisin että jos olette varmasti palaamassa Suomeen ja lapset ovat noin pieniä, antaisin mennä vaan niin englannilla kuin mahdollista. Turha koulujuttuja on murehtia ennenkuin yläasteella, silloin ne todelliset (motivaatio)ongelmat vasta alkavat... Ja kaikki muutkin todelliset ongelmat lasten kanssa...*houkaus*

[st2]

Lapset kylla sopeutuvat ja oppivat tuossa iassa todella nopeasti uusia asioita, joten ala turhaan murehdi. Ja suomeksi on viela niin paljon helpompaa oppia lukemaan englantiin verrattuna..

Meilla on kotona joitain ja suomalaisia aakkoskirjoja, joten tytto on osannut luetella (suomalaiset) aakkoset jo pitkaan. Viime vuonna paivakodissa alkoivat harjoitella aanteita ja sama jatkui tana vuonna koulussa. Ilmeisesti tuon takia tytto oppi lukemaan suomeksi muutaman kouluviikon jalkeen. Oltiin hieman yllattyneita, silla kotona ei olla treenattu lukemista juuri lainkaan... Nyt sitten koittaa lukea englanniksi suomalaisittain. Ope voi olla ihmeissaan..

[kaneli]

Suomessa on kansanvalistusseuran pitama kotiperuskoulu erityisesti ulkosuomalaisia varten (tehdaan internetissa ja tilattujen kirjojen avulla).
http://www.kotiperuskoulu.fi/index.htm
Itse kayn tata lapi lasteni kanssa, jotka ovat oppineet lukemaan ensin englanniksi. Suomen kielen lukemisen oppii helpohkosti, mutta kirjoittaminen vaatii harjoittelua. Palvelu on maksullinen.

Toinen hyva internet-resurssi on tama
https://ekapeli.lukimat.fi/?
tarkoitettu nuoremmille, lukemaaan opetteleville 5-7-vuotiaille. Ilmainen, mutta vaatii rekisteroitymisen.

[ausseihin!]

Kiitoksia kommenteistanne. Olenkin kuullut, että erityisesti kirjoittaminen suomeksi saattaa tuottaa ulkomailla asuneille, koulua vieraalla kielellä käyneille lapsille ongelmia. Mutta varmasti huolehdin turhaan. Meillä lapset ovat tosiaan vielä sen verran pieniä.

[Jurttamuori]

No enpä tiedä huolehditko niin turhaan...
Lapsia kun on niin kovin erilaisia. Minun poika kävi 2 vuotta koulua Australiassa; ensin kindyn puolikkaan, ekaluokan ja sitten tokaluokan puolikkaan. Oli juuri oppimassa suomen aakkosia ja lukemaan kun lähdettiin (5v) ja jonkin verran luki englantia kun palattiin suomeen (7,5v). Kielen vaihto tässä iässä ilmeisesti sekoitti pakan jotenkin ja oppiminen jäi junnaamaan 
 Päätin, että poika menee ekaluokalle (ikänsä puolesta tokaluokkalainen), koska suomen kielen kirjoitus-ja lukutaito oli ihan nolla. Valitsin sitten myös mieluumin suomenkielisen peruskoulun, kuin kansainvälisen, koska ryhmäkoko oli niin iso kansainvälisessä. Täällä on sitten tahkottu opettajan kanssa että e onkin e eikä "ii" ja i on i eikä "ai". Lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi hän on oppinut vasta ihan näin ekaluokan keväästä, ja y, ö ja ä ovat vieläkin hyvin vaikeita, samoin kuin nuo i, a ja e. Eli ainakin meillä, kun lukemaan ei ole opittu noin vaan itsestään ennen koulun alkua, muutos on ollut molempiin suuntiin tosi vaikea.

Koulu on kyllä huomioinut erityistarpeet tosi hyvin. Ja mitenkään huonona en näe sitäkään asiaa, että poika on vuoden vanhempi kuin muut luokkalaiset, täällä pikku kyläkoulussa on yhdysluokka muutenkin.

Eli ei kaikki lapset noin vaan heittämällä opi asioita ja sopeudu mihin vaan. Asia voi mennä myös niinpäin, että taidot eivät olekaan sillä tasolla, mitä suomalaisilla ikätovereilla, koulunkäynnistä huolimatta. Mutta oppivat varmasti lopulta kaiken sen mitä tarviikin  ja pitäähän äidin näitä asioita miettiä.

[ausseihin!]

Kiitos Jurttamuori, että kerroit teidän poikanne oppimiseen liittyvistä ongelmista. Tuon tapaisia ongelmia mä olen omassa päässä pyöritellytkin. Ajan kanssa tietysti näemme, miten kielen vaihto meidän lapsilla sujuu.

[Milka]

Jurttamuori,

Kirjoitit etta poikasi on vasta nyt oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suomen kieleta eli siis ekaluokan kevaalla. Varmaan tosi tyhma kysymys kaikien 'lapsellisten' mielesta, mutta eikos ekaluokan tarkoitus olekin opettaa lapset lukemaan ja kirjoittamaan, vai onko nykyaan niin etta lasten tulee osata lukea ja kirjoittaa ennen kuin ne menevat kouluun?

Tyhmia kyselee...

[Jurttamuori]

Milka,

on se justiin noin  että ekaluokalla opitaan, ei ollenkaan tyhmä kysymys. Lähinnä koitin sanoa sitä, että ei se Ausseissa käyty koulu välttämättä saa lasta paria vuotta suomalaisia ikätovereitaan nohevammaksi tai osaavammaksi.
Mullekin oli kyllä yllätys äitinä, ettei lapsi oppinutkaan tuosta vain itsekseen lukemaan, kun itse aikoinaan opin ja tuntuu että "kaikki muutkin" oppi.

Mutta `Ausseihin`, koulu kyllä opettaa tai sitten keksii jotain muuta tekemistä niille, jotka osaavatkin jo... meillä esim. matikassa poika on pitemmällä kuin luokkatoverit, niin saa tehdä tasoistaan tehtäväkirjaa lisätehtävinä ettei turhaudu aivan. Ja nyt lukee sitten kahta eri kieltä... No worries! 

[R?yh?]

Aidit on luotu ihan sita varten, etta huolehtivat ja murehtivat. Mina ainakin olen kantanut korteni kekoon murehtimalla syysta ja ilman syyta. 
Taytyy tosiaan muistaa, etta kaikki lapset ovat erilaisia ja oppivat eri tahdissa, oli kielia sitten yksi tai kaksi. Jollekin yhdenkin kielen oppiminen on haastavaa, joku toinen handlaa kaksi tai useammankin kielen tuosta vaan. Meilla nuorimmainen oli kuusi ja puoli vuotias, kun tulimme tanne Melbourneen. Olisi mennyt Suomessa vasta syksylla eskariin. Taalla kuului ikansa puolesta ekalle luokalle ja sinne hanet laitettiin puoleen valiin vuotta, vaikkei osannut sanaakaan englantia. Paatos tehtiin silla perusteella, etta minusta rahkeet riitti talla lapsella. Ja lisaksi tuumattiin, etta jos ei puolessa vuodessa opi riittavasti, niin aina voi kayda ekan luokan uudestaan. Ei tarvinnut, puolessa vuodessa oppi lukemaan ja kirjoittamaan englantia riittavasti siirtyakseen muiden mukana tokalle. Toki taman eteen tehtiin paljon toita ja koulussa jarjestettiin paljon tukiopetusta, josta olen muissa viestiketjuissa kertonutkin. Nyt lapsi on kolmannella, eika tukiopetusta enaa tarvita.

Se suomen oppiminen sitten. Vaikka me emme ole nailla nakyminen palaamassa Suomeen, minusta on tarkeaa, etta lapset oppivat aidinkielensa kunnolla. Siksi panostin alusta saakka siihen, etta nuorimmainen oppii lukemaan ja kirjoittamaan myos suomeksi. Suomi-koulu on oiva paikka tahan ja  myos kotona luetaan ja kirjoitetaan suomeksi, esimerkiksi kirjeita Mummille ja muille sukulaisille. Kuinka paljon lasta voi kuormittaa uuden oppimisella on paljon lapsesta kiinni. Maalaisjarjella tassa parjaa aika pitkalle, silloin kun lapsi jaksaa ja haluaa, silloin kaydaan asioita lapi. Sitten kun vasyttaa, eika huvita, annetaan asiaan olla.

Toisena esimerkkina isompi tytoista, joka olisi ikansa puolesta kuulunut puoleen valiin kutosluokkaa taalla. Minusta kielitaito ei kuitenkaan ollut kovin vahva ja tama lapsi on muutenkin joutuu pinnistelemaan enemman koulun kanssa. Olisi ollut aika hurjaa siirtaa yla-asteen puolelle jo puolen vuoden paasta, koska kuten Merja mainitsi, siella se vakavampi opiskelu vasta alkaakin ja silloin pitaa olla kielitaito kohdallaan. Niinpa tama lapsi laitettiin vitoselle puoleksi vuoksi (vaikka juuri oli sen luokan Suomessa saanut loppuun) ja puolentoista vuoden paasta tilanne oli jo ihan toinen. Silla yhden vuoden lisa-ajalla voi olla ihan ratkaiseva merkitys jatkon kannalta. Jos laitetaan liian heikoilla kantimilla liian isoihin haasteisiin, ei siita tule kuin pahaa mielta.

Mutta jokainen on oman lapsensa paras asiantuntija. Lapsen ian ja kykyjen perusteella lahtisin hommaa arvioimaan. Pienemmat YLEENSA sopeutuvat nopeammin muutoksiin. Ehka sen perusteella laittaisin kielet jarjestykseen, milla on tarkoitus koulua kayda. Mutta en kylla jattaisi toista kielta kokonaan opettelematta, siis lukemista ja kirjoittamista.

Tammoisia pohdiskelee,

Rayha

[Jurttamuori]

Komppaan Räyhää 
Eli lapsesta se on kiinni. Meillä pelkästään aussikoulun läksyihin saattoi mennä (itkien) puolisentoista tuntia illassa, äidin jatkuvalla ohjauksella. Ei siinä sitten enää kukaan jaksanut edes miettiä, että pitäisi vielä jotain muutakin opiskella. Leikkiäkin pitää saada! Toisaalta sitten Suomessa läksyt on tehty suitsait sukkelaan, ihan itsekseen koulusta saadun opin turvin.

Se minkä huomasin niistä kahdesta koulusta missä poikani kävi kindya ja eka-tokaluokkaa, oli että vanhempien apuun panostetaan paljon. Esimerkiksi "Sight wordeja" pitää opetella ulkoa, ja lapselle niitä pitää lukea ja opettaa kotona. Mielestäni Suomessa toimitaan enemmän niin, että koulussa opetetaan ja läksyt on opitun kertausta. Vanhemmistakin siis riippuu paljon, mitä tajuavat ja ehtivät opettaa (nimim. en minä tiennyt että niitä liplappuja pitää ulkoa opetella)

[Traveller]

"Ausseihin"

mun muistelot on n. 27 vuoden takaa, mutta ajattelin jakaa mun mietteitä. Minä muutin äitini kanssa ummikkoaussina Suomeen ollessani 8-vuotias. Sanaakaan en osannu suomea, mut puoles vuodes opin sujuvasti. Muistan, että lukea osasin, koska Australiassahan se opitaan aikasemmin. Kertotaulutkin osasin jo etukäteen, mut siinä se tais ollakin, mitä nyt näin hämärästi muistan.

Yritä sitkeesti puhua suomee kotona lapsille, mun äiti ei puhunu enkä puhuis sanaakaan, jollei oltais muutettu Suomeen. Nyt oonkin aivan supisuomalainen, joka odottaa tulevaa Suomen lomaa (heinä-elokuus) kuin kuuta nousevaa.
 

[ausseihin!]

Kiva, että keskustelua aiheesta on syntynyt. Meillä ei suomen puhuminen kotona ole ongelma, sillä olemme kokonaan suomalainen perhe. Se voi olla edessä, kun lapset ovat nyt molemmat preschoolissa ja alkavat enenevässä määrin leikkiä toisten lasten kanssa, että leikin kieli saattaa kotonakin muuttua englanniksi. Näin kävi meidän tuttavaperheessä, jotka ovat asustelleet USA:ssa noin puoli vuotta kauemmin kuin me täällä. Mutta aiomme pitää suomenkielestä huolta, koska Suomeen muutto on kuitenkin edessä parin kolmen vuoden sisään.

[ausseihin!]

Nostelen tätä keskustelua ylös, kun tällä hetkellä kovasti mietin lasten kouluasioita kun palaamme Suomeen. Vielä ei ole tiedossa, milloin palaamme, eikä ihan heti ole halua palata, jollei pakottavaa syytä tule. Mutta mietimme tällä hetkellä, että millaiseen kouluun lapset haluaisimme. Espoossa Suomessa asumme ja siellä näyttäisi olevan kiva valikoima kouluja, jossa opetusta saa sekä englanniksi että suomeksi, suhde riippuu hakeeko täysin englanninkieliseen vaiko kaksikieliseen opetukseen. Lähinnä mua kiinostaisi kuulla, onko joku laittanut lapsiaan kaksikieliseen kouluun. Saattaa tosin olla, ettei täällä hirmuisesti palstaille jo Suomeen palanneita, mutta kysynpä kuitenkin. Jotenkin vain tuntuu, että täysin englanninkielisestä täysin suomenkieliseen opetukseen siirtyminen on aika raju muutos, lisäksi toivoisin tietysti, että englanninkielen taito säilyisi hyvänä Suomeen muutettuamme. Mutta vaakakupissa on lähellä pienen kävelymatkan päässä sijaitseva suomenkielinen lähikoulu taikka sitten ajomatkan päässä olevat kaksikieliset koulut.

[maailmalla79]

Ei ole omia lapsia eika kokemusta lapsista muutenkaan mutta oma kasitykseni on etta lapset ei opittuaan kielta niin vaan unohda. Varsinkin kun englantia on suomessakin joka paikassa, radiossa, televisiossa, yms.
Lasten aivot toimii kielten suhteen eri tavalla kuin aikuisten

[Jouko]

Vantaalta loytyy parikin kansainvalista koulua, meidan tytar kavi niissa molemissa kun asuimme suomessa, voin suositella lampimasti. Tuolloin koulu sijaitsi vantaalla Hiekkaharjussa, nyttemin koulu on muuttanut toiselle puolelle vantaata.

http://www.edu.vantaa.fi/isv/ISV/About.html

http://www.edu.vantaa.fi/isv/ISV/About_files/WEBBOOKLET.pdf

[raisol]

Hei, täällä mummo, joka pohtii myös kouluasioita. Tyttäreni perhe on nyt asunut Australiassa kaksi vuotta ja palaa Suomeen näillä näkymin 1-2v kuluttua. Perheessä on kaksi kohta 7 v. lasta, jotka aloittivat ensin preschoolissa täysin ummikkoina ja käyvät nyt paikallista koulua 1. luokalla. Suomessa olisivat aloittaneet koulun nyt syksyllä. Englanti sujuu jo hyvin, leikeissäkin kieli saattaa muuttua kesken kaiken. Kotikieli on kuitenkin suomi, jota ylläpidetään lukemalla ja mm Suomi-koulussa. Kun koulun valinta tulee Suomessa ajankohtaiseksi kannattaa englanninkielen taito tietysti ottaa huomioon. Yksi vaihtoehto voisi olla Englantilainen koulu Helsingin Meilahdessa. Onko kenelläkään tästä kokemusta?Olisi mukava kuulla enemmänkin paluumuuttajien kokemuksia kouluista.

[ausseihin!]

Nostelen tätä ketjua, kun haluaisin kovasti keskustella koulusta tyyliin suomalainen koulu versus australialainen ja miten pärjää lapsi, joka on käynyt useamman vuoden koulua Australiassa palatessaan Suomeen. Olen aika huolissani asiasta. Sanon suoraan, etten oikein luota australialaiseen koulusysteemiin (josko niin sanomalla sain keskustelua aikaiseksi  ) ja pidän suomalaista koulua paljon parempana akateemisessa mielessä. Toki täällä on asioita, jotka hoidetaan mielestäni paremmin kuin Suomessa. Toki koulu täällä on ihan ok, jos on aikeissa jäädä tänne eikä tarvitse esim. suomalaisen peruskoulun päästötodistusta. Mutta mitäpä, jos lapset esim. käyvät alakoulun täällä ja palaavat yläkouluun Suomeen. Hehän ovat varmasti aivan pihalla ja jäljessä. Tuntuu, että lapset eivät täällä saa kunnolla edes läksyjä (year 2:sta käyvä tyttö tekee viikon läksyt alle puolessa tunnissa), ei ole koulukirjoja, joita lukisivat jne. Omien kokemusten lisäksi pohjaan käsitykseni yhden suomalaisen perheen kokemuksiin, jotka tulivat tänne kahdeksi vuodeksi pojan kanssa, joka kävi ensin vuoden 6 täällä ja sitten siirtyi High schooliin reiluksi vuodeksi. Ovat nyt palaamassa Suomeen ja poika on Suomessa kahdeksannella luokalla kevätlulukauden. Kävivät kesällä Suomessa ja ottivat kasiluokan koulukirjat mukaan, jotta voi ottaa kiinni ja poika parka on joutunut työskentelemään hikihatussa. Tämä asia kyllä ahdistaa kovasti ja koulu on niitä yksiä harvoista asioista, joiden takia paluuta Suomeen mietin ja sitä milloin se pitäisi lasten koulun takia viimeistään toteuttaa. Ei koulutus tietysti ainoa tärkeä asia elämässä ole, mutta kyllä se kuitenkin hirveän tärkeä asia on. En edes uskalla ajatella High schoolia täällä, kun valittavana on joko kallis yksityiskoulu, huonomaineinen julkinen tai kaksi akateemisesti tasokasta joskin selektiivistä julkista koulua, joihin pääsy ei olisi ollenkaan varmaa.

Lasten suomenkieli on ongelma, koska emme ole onnistuneet motivoimaan heitä oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan myös suomeksi. Puhe on pääsääntöisesti englantia paitsi silloin kun puhuvat meille vanhemmille taikka pikkusiskollensa, joka nyt kaksivuotiaana puhuu hyvin suomea, aloitti tosin englanninkielisillä sanoilla. Kulkurikoulu tavallisen koulun lisäksi on mielestäni liikaa ja suomikoulua ei meillä ole niin lähellä, että se olisi vaihtoehto. Mutta pakko on yrittää jotain keksiä, sillä äidinkielen taito on pahasti rappeutunut tämän neljän ja puolen vuoden aikana.

Mitä ajatuksia koulu herättää muissa vai herättääkö mitään? Anyone?!

[RUU]

Jätän tuon vertailun muille, joilla on enemmän intoa siihen (oman näkemykseni olen kertonutkin jo aiemmin) mutta ehkä teillä on sama suuntaus kuin meilläkin: primary on aikamoinen lastentarha ja sosiaalisella kanssakäymisellä ja taidoilla on enemmän merkitystä kuin sillä akateemisella pänttäyksellä. High School puolestaan on toista maata, siellä se koulunkäynti oikeastaan alkaa tosissaan.

Kouluissa on toki suuria eroja, ja ajat näyttävät myös muuttuvan. Samoin yksittäisillä opettajilla on valitettavasti hirveän suuri vaikutus lopputulokseen.
Meidän lapsilla on ollut täällä sekä loistavia että turhia opettajia. Nyt National Curriculumin ollessa tulossa, meidän alakoululaiselle on alkanut tulla läksyjä ja kouluviikon sisältö tuntuu olevan paljon selkeämpi ja mietitympi kuin aiempina vuosina.

High Schooleissa on valtavia eroja niissäkin. Teidän tilanteessa tähtäisin ehdottomasti niihin selektiivisiin julkisiin kouluihin, sillä ne todennäköisesti antavat täkäläisittäin varsin hyvät eväät jatko-opiskeluun. Miettikää asuinpaikkanne ja/tai lasten koulumenestys sen mukaan, että maksimoitte mahdollisuutenne saada lapset sinne.

Mahdolliseen Suomeen paluuseen kannattaa tosiaankin varautua huolella ja ajan kanssa. Meillä näyttää siltä, että ainakin vanhemmat lapset käyvät koulunsa täällä. Jos nuorimman kanssa tulee mentyä Suomeen, se vaatii pitkän valmistautumisen, että hän pääsee sikäläiseen rytmiin mukaan ja saa riittävät pohjatiedot ollakseen samalla viivalla muiden kanssa.

[Jaaks]

Quote from today's paper

Homework has no benefit for very young children, little benefit for upper primary students

[Jouko]

Kyllähän Suomen ja Australian koulusysteemin välillä on hurjasti eroja ja mielestäni alakoulun aika menee koulutuksellisesti hieman hukkaan tällä "päivähoitomallilla", eli suomalaiset lapset saavat ikään kuin muutaman vuoden varaslähdon yläkouluun siirryttäessä. Omien kokemusten perusteella ausseista suomen kouluun siirryttäessä lapsi joutuu vähän niin kuin takaa-ajo tilanteeseen.

Suomeen paluumuutettuamme koulun valitan ei ollut kovin vaikeaa, onnistuimme saamaan paikan Tikkurilassa tuolloin toimineeseen kansainväliseen kouluun. Koulu oli tuolloin melko pieni koulu suurin osa opettajista tuli koulun aktiivisuuden vuoksi tutuksi ja varmaan osaksi tästä syystä lasten tarpeet otettiin mielestämme hyvin huomioon. Suosittelen koulua lämpimästi.

Tässä linkki koulun sivuille,

http://www.edu.vantaa.fi/isv/ISV/About.html

http://www.vantaa.fi/fi/opetus_ja_kasvatus/koulut_ja_oppilaitokset/peruskoulut_ja_koulujen_kotisivut/vantaan_kansainvalinen_koulu_luokat_1_-_9_

[ausseihin!]

Kiitos kommenteistanne. Mitä tulee läksyihin, niin täkäläisillä läksyillä ei ainakaan ole mitään tekoa. Ymmärrän sen, ettei ihan pienillä niitä ehkä kannattaisi teettää ollenkaan, koska pitkä koulupäivä vie kyllä muksuista mehut muutenkin.

Meillä koulu Suomessa, jos (ja kun) sinne palaamme, on Espoon puolella. Siellä on englanninkielellä opetusta antava koulu sekä kouluja, jossa saa opetusta sekä suomeksi että englanniksi. Asuinaluetta ei onneksi Suomessa tarvitse alkaa koulun perässä muuttaa, melko hyvällä mallilla lienee opetus asuinpaikasta riippumatta. Erityiskouluja tietysti on harvemmassa isojen kaupunkien ulkopuolella. Espoossa on tavallisessa lähikoulussa paluumuuttajalla mahdollisuus saada intensiivistä opetusta äidinkielessä sekä vieraan kielen ylläpitävää opetusta, mikä on jo ihan hyvä sekin.

Ruu, sanoit että vanhimmat lapsenne käyvät koulunsa täällä eli heillä ei ole tarkoitus mennä Suomeen esim. yliopistoon tms. vai käyvätkö he high schoolin jälkeiset opinnot myös täällä. Sitäkin mietin, että onko aussilaisen high schoolin jälkeen mitään jakoa hakea yliopistoon Suomessa. Pöh, että osaa olla vaikea asia. Tylsää, että pitää lasten koulun takia stressata paluumuuton kanssa. Mitä kauemmin on pois, sitä vaikeampaa paluu tulee olemaan.

[raisol]

Kiva, että tätä aihetta on taas nostettu esiin. Lapsenlapseni (nyt 8v.) asuvat edelleen (kohta 4v.) Australiassa ja aloittivat helmikuussa 3. luokan. Lukeminen ja kirjoittaminen englanninkielellä sujuu jo hyvin samoin kuin lukeminen suomenkielellä. Perhe on siis suomalainen ja kotikieli on suomi. Leikeissä tuppaa kieli vaihtumaan englanniksi. Lapsille on luettu paljon ja itse ahmivat Aku Ankkaa ja Karvista ym. joita on lähetetty postipaketteina Suomesta. Kirjoittaminen suomenkielellä on selvästi haastavampaa, opettaminenhan on täysin vanhempien aktiivisuuden ja jaksamisen varassa. Nyt mietityttääkin miten selviävät koulussa kun aikanaan palaavat Suomeen. Pitää myös pohtia minkä ikäisenä muutto on järkevintä, teininä voi olla jo vaikeampaa. Suomessa painotetaan akateemisuutta, mutta yhtä tärkeää on koko kouluyhteisö ja yleinen viihtyvyys sekä sosiaaliset taidot. Huomioonottaen että ovat aloittaneet koulunkäynnin Australiassa voi olla aikamoinen kulttuurishokki siirtyä suomalaiseen peruskouluun. Koulukurista, kiusaamisesta ja auktoriteetin puutteesta luemme päivittäin lehdistä. Tästä tulikin sellainen olo, että lapset ovat tällä hetkellä kuin "Herran kukkarossa" pienessä yksityisessä koulussaan.