Olen tässä muutamien kuukausien ajan Australiassa asuessani hämmästellyt sitä, miten vaikeaa täkäläisilleni on hahmottaa etunimeäni. Luulisi, että nimi Timo ei tuottaisi mitään ongelmia, onhan se niin lähellä tuota kriekkalaista juurtaan Timotheus ja englannin kielistä Timothyä tai Timiä. Mutta ei, joutuu monta kertaa tavaamaan tai selittämään "like Tim but add one o", mutta silti tulee Dimo ja Jimo monta kertaa.  

Olen havinnut, että aika monet suomalaiset, ainakin toisen polven sellaiset,  ovat täällä englannintaneet etunimensä.  Tunnen yhden Juhanin, joka muutti nimensä Johniksi, mutta kohta suomalaiset sukulaiset ja ystävät suomettivat tuon uuden nimen ja miestä kutsutaan nyt nimellä Joni. Tiedän muutaman ranskalaisen, slaavin ja tietysti aasialaisen, jotka kaikki käyttävät englanninkielistä etunimeä.

Kommentteja, näkökulmia, mielipiteitä, faktoja nimiasiaan, kiitos !  Myös sukunimistä tietysti.  Ainakin sen olen huomannut, että täällä pidetään ihan itsestään selvänä, että vaimo käyttää miehensä sukunimeä.  

kyselee

Townsvillen Timothy  tai Timmy

Hei Timo!

Tämä ongelma näyttäisi olevan useimmilla suomalaisilla. Itse olen miettinyt ihan samaa, mutta olen pitäytynyt omassa nimessäni. Jouko nimi näyttää olevan ylivoimaisen vaikea ja jos joku joskus lausuu sen oikein niin sitä oikein herää kysymys että, mitäs tämä nyt on? Jouko nimi tulee ulos täkäläisen suusta ?yoko? tai ?youkou?, olen huomannut että toistosta ei ole apua kovinkaan monessa tapauksessa.

Mielestäni nimi on osa henkilökohtaista identiteettiä, jonka vaihtamiseen tulisi olla hyvät perusteet. Välillä tuo tavaaminen tietysti ottaa hieman päähän, mutta eipä sille mitään muuta voi kun vaihtaa nimi, tai ottaa vastaan nuo sattunaiset tilanteet.

Muistan kun ystäväni meni parinkymmen Australia vuoden jälkeen Suomessa pankkiin ja alkoi automaattisesti tavata suomalaista sukunimeänsä, voit kuvitella että sitä pidetään helposti pankkivirkailijan älykkyyden aliarvioimisena.

Usein vaimoltani on kysytty, onko miehesi Japanilainen kun he ovat kuulleet vain nimen.

Enpä usko että täällä on kovinkaan montaa suomalaista jotka eivät joudu tavaamaan omaa nimeään henkilötietoja antaessaan. Olen joskus kuvitellut täkäläiset tavaamassa ystäväni sukunimeä ?Muuriasniemi-Pitkänen?.   Nuo yhdistelmä nimet eivät  mahdu usein edes  kaavakkeiden viivoille.

Oletko muuten huomannut että, täällä ei normaalisti kätellä vaimoa jos hän on miehensä rinnalla.


Lisää keskustelua aiheesta toivoo myös
Brisbanen Yoko tai Youkou

Timo

Tuosta kun sanoit että täällä pidetään itsestään selvänä vaimon käyttävän miehensä sukunimeä.
Täällähän ollaan kyllä hirveän konservatiivisia.Mitä sanoo Australian sukunimilaki?

Urul

Sukunimilaki Australiassa :??  


"A person may use a new name without any formal steps. At common law, a person will not actually change his or her name until the person has used and become known by the new name. Under the new legislation the name is changed once it is registered."

Taallahan voi vaihtaa nimea ihan niinkuin huvittaa kunhan on vahintaan 18 vuotta vanha.  Samoin voit myos kayttaa useita eri nimia virallisesti jos vain haluat.

"If you are over 18, you can change your name simply by consistently using a new name."

Nimenvaihdon perussaannot loytyy taalta :

http://www.liv.asn.au/public/rights/rights-Changing-2.html

Kaytannon menettelyt nimenvaihtoon vaihtelee hieman osavaltioittain:

http://www.justice.qld.gov.au/lawyers/publications/qc_fact1.htm


Omakohtaisesta kokemuksesta taytyy sanoa kaksoiskonsonentti ja kaksoisvokaalisen etunimen omaavana, etta Aussit on erittain hyvia jos ei oppimaan mutta ainakin yrittamaan kayttaa oikeata nimea.  He todella haluavat tietaa kuinka se oikein lausutaan.  Aina ei tietysti onnistu, mutta "rakkaalla lapsellahan on monta nimea"

Moi Timo,

samaa olen minakin miettinyt, jo ennenkuin lahdin Suomesta. Ajattelin muuttaa nimeni joko Taryaksi tai Tariaksi. Toistaiseksi olen ratkaissut asian niin etta kirjoitan nimeni edelleen Tarja, mutta lausun sen ikaan kuin se olisi Tarya ja alan itsekin tottua siihen. Vanhemmilleni se kylla on varmaan kumma tunne kun tytar vastaa puhelimeen "Hello, Tarya speaking...", miettivat varmaan hetken etta kellehan tassa tulikaan soitettua

Mulle identiteetti ei oo kiinni nimeni kirjoitusasusta, tarkeampaa mulle on etta en "stick out" liikaa ja se jos nimeni tuottaa vaikeuksia lokaaleille saattaa tehda heille vaikeammaksi lahestya mua - joten, maassa maan tavalla...

Cheers, Tarja/Tarya

Taytyy myontaa etta en tieda itseni lisaksi ketaan joka olisi pitanyt sukunimensa naimisiin mennessa. En ole asiaan edes kiinnittanyt huomiota, eika kukaan ole kysellyt.
Nimi oli etenkin tanne tullessa iso osa identiteettia, mutta taytyy myontaa etta valilla on vain helpompaa kayttaa partnerin englantilaista sukunimea, etenkin puhelimessa (esim, esitteita tilatessa ym.).
Etunimen lausunta vaihtelee, se ei pahemmin ole murehdittanut. Oikeastaan on ihan kiva kun on "eksoottinen" nimi, siita saa aina jutun tynkaa uusiin ihmisiin tutustuessa.
terveisin
Ulla/Oohla la la

Jaaks

Tuo nimilakihan vaikuttaa varsin sallivalta ja helpolta.Voisin siis ottaa nimekseni Urul...jos kerran vaatimuksena on ,että henkilö on sillä nimellä tunnettu jonkun aikaa.Miten tuo käytännössä todistettaisiin?Joopa joo,enpä nyt ole kuitenkaan vaihtamassa nimeäni.

Olen huomannut myös,että täällä ihmisille on erittäin tärkeää oppia lausumaan nimesi oikein.Täytyisi varmaan minunkin alkaa soveltamaan tuota,jäisi paremmin nimet mieleen.

Urul

Urul

No siita vaan nimenvaihtoon.  Eihan tarvitse muuta kuin rekisteroida se.

Toinen Suomesta poikkeava Aussi tapa on toisen ihmisen nimen kaytto.  Hyvin harvoin puhutaan toisesta sukunimella niin kuin suomessa vaan kaytetaan etunimea.  Tutun kanssa keskusteltaessa nimea sitten kaytetaan jopa useammankin kerran yhden lausen aikana.  Tapa tuntui aluksi hieman oudolta, mutta siihen totuttua se tekee kylla keskustelusta huomattavasti henkilokohtaisemman

Mites menee vapaapaiva Urul :??:XXXX:XXXX

Cheers
Jaaks

Joo, minäkin olen huomannut tuon, että toisen ihmisen nimen tietäminen ja lausuminen  on täällä tärkeämpää kuin Suomessa. Täällä myös puhutellaan enemmän etunimeltä. "Normaali"  suomalainen puhuttelee tietysti vain "Hei kuule". Jos suomessa joku aloitti tähän tapaan "kuules ... niin mikä sun nimesi olikaan? ... niin, kuules Timo ... " niin heti soivat hälytyskellot, se on vähintäänkin lipevä jenkkityylinen myyntimies, joka yrittää nyhtää rahani.  Täällä täytyy oppia se, että nimeni turhaan lausumista ei pidä ottaa tungetteluna. Täytyy myös itse opetella lausumaan toisten nimiä useammin, muuten vaikuttaa epäkohteliaalta.
Lisäys: Jaaks, taidettiinpa kirjoitella samaan aikaan samasta asiasta ;-) Siksi tämä edellisen viestin asian toisto ikään kuin uutena.

Minulle nimeni ei ole enää muuttumaton  osa identiteettiä. Ei sen jälkeen kun olen sen kerran vaihtanut. Sukunimeni oli Hämäläinen vielä viime syksyyn saakka. Asuin kuitenkin ulkomailla ja olin lopen kyllästynyt tavailuun ja selittelyyn. Sitten kun mentiin naimisiin, ajattelin samassa yhteydessä lyhtentää nimeni muotoon Hamlin tms. kuten jenkkilään muuttaneet sukulaiset olivat tehneet. Konsultoidessani vihkimisemme toimittavaa maistraatin edustajaa Suomessa kysyin asiaa häneltä. Hän kertoi, että helpoin tie on ottaa joku vanhempien tai isovanhempien sukunimistä, sen kun saa pelkällä ilmoitusmenettelyllä. Päätin ottaa äitini tyttönimen, koska se on kansainvälisesti helpompi ja tarpeeksi lyhyt - myös riittävän harvinainen, nimeä valitessani tarkistin yleisyydet tuolta vrk:n sukunimisivulta.  Satuin myös omistamaan tuon nimen net ja com-domainit, joten mikäs siinä. Muiden oman tai vaimon perheen käytössä olleiden nimien dotcomit eivät olleet edes vapaana.  Ei liene kovin yleinen perustelu nimenvaihtoon, taidan olla nörttiajan pioneeri tuolla saralla ;-)  Onpahan ollut hyvä selitys kysyjille, sekin on mennyt läpi kun olen selittänyt, että minusta on vain reilua, että käytät puolet elämästäsi isäsi nimeä ja toisen puolikkaan äitisi. Ehkä nimenvaihdosta helpotti myös se, että sukututkimuksen harrastajana olin jo oppinut miten sattumanvaraista tietyn sukunimen päätyminen jollekulle saattaa olla. Alunperinhän asuinpaikka eli tilan tai talon nimi oli paljon merkitsevämpi tieto - erityisesti verottajalle, tietysti, ja siitähän usein tulikin myöhemmin asukkaiden sukunimi.

Yksi käytännön seuraus sukunimen vaihdosta oli: nimikirjoitus. Päätin opetella uuden nimen mukaisen nimmarin. Tuloksena nimikirjoitus vaihteli joka kerralla. Tuli vaikeuksia pankissa, asunnonvälittäjällä ja muualla kun ei nimikirjoitus täsmännät.

Olen kyllä huomannut täällä sen, että mies on todella perheen pää. Vaikka vaimoni on Australian PR ja minä vielä puolituristi, vaimo käy töissä ja minä en, hän ajaa autoa ja minä en, silti minä olen se, jolta kysytään, ja jonka sana painaa ... ei auta edes se, että yritän  piiloutua rouvan selän taakse    

Kiitos sukunimilakitiedosta, Jaaks,  taidankin ottaa jonkun ihan muun etunimen enkä rupeakaan opettelemaan tuota SouthParkin Timmyyyy ... -maneeria ;-)  Mitenkäs ois Simon Sippala ?

Tavamiselta ei välty kukaan, täällähän tavataan kaiken aikaa. Tilaat sitten taksin tai pizzan tai varatessa aikaa lääkäriin tai sähkölaitokselle.. Kun on Johnsonia, Johnstonia ja Johnssonia (oli joskus työkavereina edellä mainitut). Saavat siis kaikki kansallisuudet tuta tämän.
Me  asumme Golden-nim. kadulla, ei siis mikään sanahirviö, mutta aina saat senkin tavata.

Nimi osa henk.koht.identiteettiä? Olenhan tyttönimestänikin luopunut, ei se identiteetistä luopumista ollut (sooloilut loppui), kyllä se menisi etunimen vaihdoskin.

Jaaks
Meneehän se ,legoilla leikkinyt tuon pienimmän kanssa.Vesiboileri on joko rikki tai sitten ovat nuo meidän jäbbiset taas rutanneet kaikki vedet.Seurataan tilannetta!Illalla vielä tulossa saunavieraita.
Muutamia kaavakkeita pitäisi täytellä-so boring!

Entä miten menee töissä Jaaks ;)lukijoita särkällä:D:D:D:D:D:D:D

Timo

Olipa muuten hyvin perusteltu tuo äitisi tyttönimen käyttöönotto.Reilua ja tasa-arvoista!!!
Nämä yleistyneet suku-ja etunimien vaihdot ja kaksiosaisten nimien käytöt ovat varmaan saaneet aikaan pientä lisätyötä sukututkimusta tekeville?

Urul

Se legoilla leikkiminen on hyvin kehittavaa hommaa

Tiesitko muuten, etta nimi LEGO tulee tanskankielen sanoista "Leg Godt" = "Play Well", mutta se myos merkitsee latinaksi "I put together"- melkoinen yhteensattuma nimen valinnassa

Toissa menee ihan ok.  Poliitikot tappelee uudesta budjetista eli oppositio yrittaa repia sen hajalle kysymalla tyhmia kysymyksia  Ainakaan ei onneksi ole boring ja kohta paasee taas kotiin

Mielenkiintoisen keskustelun aiheen valitsit Timo!

Mina olen pitanyt aika tiukasti kiinni nimeni oikein lausumisesta, siis se on Heidi eika Haidi. Sita saan aina olla selittamassa ja olenkin vahitellen alkanut lipsua omasta periaatteestani ja esim. laakarille aikaa varatessani asiaa helpottaakseni sanon Haidi, mutta kylla sen siltikin saa yleensa tavata.

Mette, minun sukunimeni on Johnstone ja aina sen saa tavata, muuten siita tulee joku sinun mainitsemistasi lyhyemmista versioista! Luulin kylla, etta naimisiin mennessani se ian ikuinen tavaaminen loppuu, mutta eipa siis loppunut. Olin kylla jo oppinut lausumaan entisen sukunimeni australialaisittain, mutta se vaan kuulosti aika valheelliselta omaan korvaani.

Tyossani vastaanottovirkailijana saan puhelimessa koko ajan tavata ihmisten nimia ja valilla meinaan tulla hulluksi italialaisten ja kreikkalaisten nimien kanssa, taalla pain ne ovat erittain yleisia. Mustakin se oli aluksi ihan outoa, miten tarkeaa juuri esimerkiksi puhelimessa on saada selville keskustelukumppanin nimi ja hokea sita koko ajan. Valilla aina mietin itsekseni, etta mita ihmeen valia silla on meidan firmaan soittaville, mika mun nimi on, kun olen "vain" vastaanottovirkailija (ammattiani mitenkaan vaheksymatta), joka ohjaa puhelun etenpain. Yleensa ihmiset kuulevat nimeni Katie, Hayley tai Heather, enka enaa jaksa olla sita korjaamassa.

Luen valilla lehdesta kasteilmoituksia kauhuissani, miksi ihmeessa ihmiset antavat lapsilleen sellaisia nimia, joita he saavat lopun ikaansa tavata joka paikassa. En todellakaan tarkoita, etta jokaisen pitaisi olla John tai Mary, mutta jotain jarkea nimen valintaan, pliis! Ne pitkat ja vaikeat nimet taipuvat kuitenkin johonkin lyhyempaan muotoon, lempinimethan ovat enemman saanto kuin poikkeus.

Aika rohkea teko sinun sukunimesi vaihtaminen, Timo! Varmaan helpottaa elamaasi huomattavasti. Itselleni on aina ollut selvaa, etta naimisiin mennessani otan mieheni nimen ja en ymmarra ollenkaan, miksi ihmiset kayttavat pitkia ja hankalia yhdistelmanimia. Oman nimen sailyttaminen naimisiin mennessa on minusta paljon parempi vaihtoehto, jos ei siita halua luopua. Etunimeani en kylla koskaan vaihtaisi, se on iso osa identiteettiani ja kuten sanoin, yritan pitaa kynsin hampain kiinni sen oikein lausumisesta!

Heidi

Tuossa aantamis asiassa olen kylla hieman sita mielta, etta maassa maan tavalla  Eri kielisissa maissa fonetiikka on pienesta pitaen opittu asia ja hyvin vaikea muuttaa.  Jos takalaiset esimerkiksi lukevat nimesi jostain se on automaattisesti Haidi :?? eiko totta, mutta ihmiset jotka tuntevat sinut osaavat hyvin pian aantaa sen Heidi.

Minun nimeni kanssa on moni tuttukin taistellut vuosia.  Siita onkin paatynyt seka Aussi, Kiwi, Kanadalais ym kavereiden ja sukulaisten paatoksesta Jaaks.  Enka edes yrita enaa oikoa ketaan :D:D ja silti identiteettini on hyvin tallella.

Timo, tosi hyvä aihe:cool:

Itse en ole sattuneista syistä johtuen joutunut nimeäni tavaamaan Australiassa ollessani. Sukunimen tupla ässän olen tietenkin aina joutunut mainitsemaan. Sen sijaan täällä Pirkanmaalla ei kukaan osaa kirjoittaa Anderssonia, ja yleensä se onkin muodossa Andresson. No, se siitä:(

Muistan kun olin Adelaidessa kaverini kanssa  hotellissa lounaalla, ja siellä oli tapana sukunimellä ilmoittaa, kun ateria oli valmis. Aina oli jännittävää odottaa miten hänen nen-loppuinen nimensä satuttiin kulloinkin lausumaan. Piti itseasiassa olla erittäin tarkkana, jottei tämä nimenhuuto jäänyt huomioimatta.

Tuo mitä kirjoititte etunimen lausumisesta puhuteltaessa on omien kokemuksieni mukaan yleistä juuri englanninkielisten keskuudessa, niin myös jenkkien ja brittienkin. Siinä onkin yksi erittäin hyvä puoli; kun lausut tapaamasi henkilön nimen ääneen useampia kertoja, niin opit paremmin muistamaan tämän henkilön nimen, ja ihmisethän tietenkin pitävät siitä, että heidät muistetaan. Oma nimimuistini on niin onneton:(, että kaikki mahdolliset apukonstit ovat tarpeen.


:)Tony

Jaaks, melkein jokaisessa muussa asiassa olen ehdottomasti "maassa maan tavalla" linjoilla, mutta tama nimiasia on mulle tosi ehdoton juttu. Nimeni on se mika on, eika se muuksi muutu. Totta kai lempinimia on kiva olla ja se onkin eri asia. Mulla ei tosin ole koskaan ollut edes lempparia. Onneksi nimeni on kuitenkin kansainvalinen ja yleensa menee aika hyvin perille selittamalla, miksi lausun sen eri lailla. Ihmiset luovuttavat liian helpolla, kylla jokaisella taytyy olla oikeus oman nimensa kayttoon.

Tama on tietysti tallainen makuasia ja niistahan ei voi tunnetusti kiistella!! Kiinnostavaa kuulla muitten kommetteja ja tarinoita nimiin liittyen. Pari vuotta sitten tuttuni Erno oli taalla vierailulla ja sita nimea ei kylla kukaan osannut lausua, joten hanesta tuli tietysti Ernie. Meidan ekalla yhteisella Suomen matkallamme mieheni oli sekaisin kuultuaan niin monta uutta ja kummallista nimea ja hanen oli lahes mahdotonta lausua tatini nimi, Sirkka. Nyt se alkaa jo vuosien harjoittelun jalkeen kuulostaa vahan paremmalta.

Nimet kunniaan

Mielenkiintoista!
Eräällä BBQ:lla esitellessäni itseni vasta saarelle tulleena asukkaana, kaivosyhtiön entinen pääluottamusmies ehdotti minun pitää saada kunnon Aussi-nimi ja hetken mietittyään huusi - RISSOLE!!
Ja sukuniemeäni luultiin puhelimessa sitä tavattuani myös Joukon tapaan japanilaiseksi Hataza.
Töissä eräänä aamuna nähdessäni kiinalaisen kolleegani (jonka kanssa olin työskennellyt jo kuukausia!) kättelimme ja samassa hän kiinnitti huomionsa nimikylttiin rinnassani ja huudahti: F**K four A's! Nimessäni on todella neljä aata!

Mielestäni Australian kaltaisessa monien kansallisuuksien padassa saa tottua tuohon tavaamiseen, koska monenkohan sen maan asukkaan äidinkieli on puhdas englanti?

Helteitä kaikille!
-see ya!

Rissole Hataza

Mun nimi taas on aika helppo lausua täällä, kirjoitus vain useimmiten y:llä. Mutta olen työn puolesta aika paljon tekemisessä Aasian maiden kanssa, ja suurimmassa osassa tapauksissa mua luullaan naiseksi - ei mun ääneni

Sitten toisaalta, olin aika kauan hommissa saksalaisessa firmassa ja paljon tekemisessä heidän kanssaan, se taas on hankalaa kun herroitellaan ja käytetään sukunimiä vaikka ollaan aika hyviä kavereita.


Jukka

Mielettömän hyvä aihe! Näistä asioista tulee usein puhetta ulkomaalaisten kanssa, mutta on kiva kuulla myös teidän Australian suomalaisten mietteitä aiheesta.

Minun nimeni kuulee useimmiten aivan oikein lausuttuna, lukuunottamatta tuota "rolling RRRRR"ää, mutta olen tottunut siihen pehmeämpään riinaan, varsinkin jos se on keskellä lausetta. R:n täryyttäminen vaikuttaa olevan joillekin ausseille täysi mahdottomuus, joten en ole sitä vaatimalla vaatinut. "In-Laws"it kyllä yrittävät lausua nimeni oikein, mutta se on välillä hauskaa, kun se vaatii heiltä oikein keskittymistä. Puhumattakaan veljestäni ERnosta ja isästäni MaRkusta. "Ernie" ja "Marku" ovat paljon helpompia.

Kirjoitettuna nimeni kääntyy yleensä muotoon Reena Harbour. Ei silti, olen tottunut tavaamaan nimeäni Suomessakin. Luulisi että sukunimi jossa on vain P:tä ja A:ta olisi helppo, mutta ei... yleisimpiä väännöksiä ovat Haapa ja Aalto.

Reena.

Minä liikun tässä asiassa lähempänä keskitietä kuin kummassakaan äärilaidassa. Mieleenikään ei ole juolahtanut - ja tuskin juolahtaakaan - vaihtaa nimeäni ja lausun sen myös suomalaisittain. Mutta en pahastu kuullessani nimeni lausuttavan väärin (tyypillisimmin "tsuunai"). Pääasia mielestäni on, että tunnistan, kun minusta on puhe (enkä ole "muissa maailmoissa" kun minua puhutellaan). Olen ajatellut asiaa sillä tavalla, että tuskinpa minäkään osaan lausua täydellisesti kaikkien englannin- tai muun kielisten tuttujeni nimiä, niin mikäpä minäkään ole vaatimaan muilta enempää kuin itseltäni vaaditaan.

Toki kaverit oppivat yleensä aika pian nimeni "oikean" lausumisen. Ihme kyllä, täällä duunissa lähinnä minua istuva kollegani ei ole näiden vuosikausien aikana päässyt eroon tavastaan lausua nimeni "juuni", mutta ei sekään minua häiritse.


Kantaa ottaa myös

Olen Murielin kanssa samaa mieltä että, erikoisesta sukunimestä viriää helposti ihan mukavia keskusteluja ja näen erilaisen sukunimen pelkästään positiivisena.

Nimen väärin lausuminen saattaa olla joskus jopa huvittavaa, kerrankin eräässä paperissa luki ?Jorbo Lanseloso? kirjeen sisällöstä sitten selvisi että, sehän on mulle ja siinä oli auton paperit jonka olin ostanut jokin aika sitten.

Ilman muuta nimen vaihtaminen on pelkästää henkilökohtainen asia, eikä missään nimessä mitenkään kielteinen asia kuten Timonkin tapauksesta tulee esiin. Tarkoitin  lähinnä teknistä puolta, ja niitä seikkoja joita nimenmuutoksessa voisi olettaa tulevan eteen.

Timo voisi valaista kokemuksen perusteella, onko asia on vaikuttanut asioimiseen viranomaisten kanssa, ja onko vaikeuksia esiintynyt henkilökohtaisten asiapapereiden kuten (todistukset, viranomaistiedostojen ja muiden paperien kanssa jne.) kanssa kun näissä esiintyy eri nimi kuin passissa.

Luonnollisesti nimenvaihdosta löytyy paljon positiivisia puolia, yksi niistä voisi olla se että, putoaa pois Valittujen palojen ?Olet voittanut? listalta jne.

Voisi kuvitella että, Suomessa käytössä oleva henkilötunnus sallisi helpommin muuttuneen nimen ilman sen kummempia identtiteetti/tunnistus vaikeuksia, koska henkilö voidaan tunnistaa virallisissa papereissa henkilö- ID/sosiaaliturvatunnuksen perusteella ja nimi olisi vain toisijainen tunniste.

Katsotaan mitä sähköinen henkilö-tunniste tuo tulessaan.

Kun asuimme Aussissa meidän perhellä oli tapana kerätä kirjekuoria, jossa nimi oli mahdollsimman hauskasti. Sukunimi oli JÄRVINEN ja tavaamisesta huolimatta (tai vanhempieni kohdalle ehkä juuri siksi) nimi tuli aina väärin. Muistan ainakin Gardener.  Vanhempani odottivat jo silloin kaksoiskansalaisuutta ja olisivat muuttaneen sukunimen muotoon Jarvis. Etunimi on aina toiminut kaikkialla. Paula tuo jalo kahvinkaataja suomessa on kait ollut kansainvälisestikin bond-typsyn nimi, joten toimii hyvin.

Vaihdoin ilo mielin sukunimen naimisiin mennessä kun aussissa se oli vitsien aiha ja suomessa taasen niin yleinen, että vitsien aihe .. joten näin herkkänä se oli muutettava. Eri juttu sitten sinänsä toimiiko uusikaan nimi RRVVÄÄ vokaaleineen missään. Olemmekin ottaneet englannuksen rallitallin nimeksi.

Kyllä ne muutkin tavailevat todellakin. Muistan kreikkalaisen koulukaverini oli jokin popolonikkeleus  - en oppinut vaik hän tavaili sitä päivittäin !

Toimii tuo S(uomi)HEILAkin..

Jouko, kyselit kokemuksiani siitä, onko nimenvaihdos tuottanut teknisiä vaikeuksia viranomaisten kanssa asioidessa. Lisään tähän vielä sen, että sukunimen vaihdoksen lisäksi muutin nimeäni siten että pudotin kolmannen etunimeni pois. Tuota ylempänä aprikoimaani etunimen englannintamista en vielä ole kerinnyt tekemään, vaimo pisti vastaan kun kuulemma tykkää musta tällaisenaan, mitään ei tarvii vaihtaa

Tuolloin sukunimen vaihtamisen aikoihin  asuin Singaporessa, mutta kävin vaihtamassa nimeä ja siviilisäätyä Suomessa. Palasin parin viikon päästä vielä vanhalla passilla, mutta kohta jouduin uusimaan oleskelulupahakemukseni. Silloin oli jo taskussa Suomen lähetystöstä haettu passi uudella nimellä. Aavistelin, että vaikeaa se varmaan tulee olemaan kun tuossa maassa ei nimeä vaihdeta.  Maahantulovirkailija pyöritteli päätään ja kertoi, että en minä uusi Timo voi anoa jatkoa tuon vanhan Timon oleskelulupaan, koska olen eri henkilö. Piti siis hakea uutta lupaa, mutta sitten tuli ongelmaksi, se että vanha Timo on edelleen maassa, joten hänen pitää jossain vaiheessa lähteä, ettei saa koiria peräänsä.  Sovittiin virkailijan kanssa, että kun seuraavan kerran poistun maasta, esitän rajalla kaksi passia, etteivät mene systeemit sekaisin. Niin istten teinkin kun parin kuukauden päästä tuli lähtö Australiaan.  Piti siinä olesekeluluvan hakuvaiheessa pari kertaa selittää sekä suullisesti että kirjallisesti, miksi olen vaihtanut nimeä. Hyvin meni selitykset läpi, ja  meni hakemuskin läpi, vaikkei sitä myönnettyä PR:ää sitten ole tarvinnut realisoidakaan.

Australiaan saavuin uudella passillani ihan ekaa kertaa, joten  joten täällä ei ollut missään rekisterissä vanhoja tietojani - muuta kuin domainregistraattorilla, jonka välityksellä vanha Timo lahjoittaa kohta domainit uudelle Timolle. Ihan sattumalta registraattorini oli silloin aikanaan Aussifirma.  

Minulla on nimenmuutoksesta selvät viranomaisten dokumentit apostille-varmennuksin, ja kuten sanoin, olen pyydellyt koulu- ja työtodistuksia uudelleen jälkikäteen englanniksi nyt täällä ollessani. En myöskään usko, että nimenmuutoksella on osuutta siihen, että tuo spouse migration -hakemukseni vipyyy kaemmin kuin agenttimme lupasi. Molempien maiden poliisiviranomaiset kirjasivat myös tuon vanhan nimen rikosrekisteriotteeseen (police certificate). varmistaen, ettei vanha Timo yritä kätkeä konnuuksiaan uuden Timon selän taakse  ;-)
En ole kuitenkaan joutunut vielä esim. työnhakutilanteeseen, jossa pitäisi esittää vanhat todistukset ja käydä läpi menneisyytensä. Luotan kuitenkin siihen, että nuo yllä esitetyt perustelut menevät läpi myös työhaastatteluissa ;-).

Paljon suurempia vaikeuksia kun nimen kanssa, mulla oli tuon edellisen passin kuvan  kanssa. Siinä ollut 9 vuotta vanha kuva kun oli täysin eri näköinen kuin nykuinen naamatauluni - ja vielä päinvastaiseen suuntaan kuin tavallisesti eli näytin vanhemmalta silloin nuorempana ;-)  Sen kanssa tuli pari kertaa vaikea tilanne kun ei millään uskottu, että se olen minä.

Kuten aiemmin mainitsin, se, että päätin vaihtaa myös nimikirjoitusta, on aiheuttanut täällä ausseissa ongelmia kun uutta nimeä mukaileva nimikrijoitus ei ole vielä vakiintunut.

Kiinalaisella puolisollani, kuten monella muullakin on passissaan täysin eri nimi kuin se, mikä on täällä käytössä ja jopa viranomaisten rekisterissä. Hänelle on tullut siitä ongelma vain kerran ajokorttia hakiessa kun hän viranomaisen mukaan yritti esiintyä väärällä nimellä käyttäessään englanninkilistä etunimeään minun sukunimeni kanssa eikä passissa ollutta kiinalaista nimeä.  Mutta muuten sekä työnantaja, että monet viranomaiset kirjaavat mieluummin hänen oikeaksi nimekseen tämän englantilais-suomalaisen yhdistelmän kuin tuon passin mukaan oikean nimen. Pankki tosin halusi kiinalaisen etunimen ja suomalaisen sukunimen. Siinä tuli ongelma, sillä hänen, niin kuin monen muunkin kiinalaisen, etunimessä on välilyönti eli se näyttää kahdelta nimeltä, mutta on kuulemma erottamaton kokonaisuus eli vaimo närkästyy siitä jos toinen osa on jätetty pois. Pankille kyseessä lienee enemmänkin tekninen ongelma, koska asiakaspalvelu pyyteli kovasti anteeksi jo tuleviakin nimivirheitä, joita tässä tapauksessa ei kuulemma voida välttää.

Tosta Timon kirjoituksesta tuli mieleen, mullakin ja mun perheellä on viralliset  kiinankieliset nimet, mutta mikä hassua, mun lapset ovat Bianca Jukka ja Johanna Jukka.

Tais mennä niinkuin noi etu ja sukunimet sekaisin.

Jukka

Jukka,  siis sun lapset ovat Jukkia tuolla kiinalaisessa kulttuurissa vai virallisesti ausseissa?  

Kiinalaisella logiikallahan tuo on ihan ymmärrettävää, Kim Il Sungin poika on Kim Jong Il, eli poikkeuksetta sukunimi mainitaan ensin ja sitten etunimi.

Tuostako on kysymys teilläkin vai onko sulla hurjempi tarina selitykseksi?

Kun tuo nimenmuuttaminen kerta on niin helppoa täällä Ossilassa, niin taidanpa piruuttanikin joskus muuttaa nimekseni Aku Ankka. On siinä sitten naurussa pitelemistä, jos menen joskus takaisin Suomeen avaamaan uutta pankkitiliä.


Kuvittelee

Jouni

Aku Ankka sekä Urho Kekkonen on ollut 70-80 luvulla hyvinkin suosittu nimi Finnien keskuudessa.
Tämä juuri niiden pimeiden tilien käytössä

Suomeen muuttavana voisin muuttaa nimeni vaikka jonkun mahtinimen mukaan ??
Esim Herra Peikko, etunimi Rölli

Tai kuis olis Muikkunen, etunimi Nuuska :??

Raivo,

Ei mun lasten nimiin mitään ihmeellistä kuulunut, kun saimme "Foreigner Residence Permit" niin mulle annetti kiinalainen nimi niin kuin he lausuivat sen. Siinä sitten kävi niin että vaimo ja lapset saivat sukunimeksi Jukka. Muuten kiinalainen nimi oli pakko ottaa ja tämä vihreä passi piti aina olla mukana.


Mutta taas koko touhuun kuului yks erikoinen juttu, meidän "temporary" viisumi meni umpeen ennen kuin sain ton vihreän passin elikä periaatteesa oltiin laittomasti maassa. Samassa tilaisuudessa jouduin virallisesti rangaistavaksi, kerroin puolustukseksi että se oli firman moka, ei mun. Viranomnainen kylmästi vastas, se oli sun virhe koska olet ulkomaalainen! Sitten hän nauroi ja antoi suullisen varoituksen.

Jukka

Tarkennuksena mun edelliseen vastaukseeni, siis meidän nimet olivat kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuna kuten mainitsin #$& ## )

Jukka

Jukka

Sittenhän olisit voinut anoa turvapaikkaa ??  Aasialaisena kun oleskelit ?

:coolh

Raivo,

Pelastit mut pinteestä, viime viikolla firma ilmoitti että mun hommat on nyt sitten niinkuin "redundant" ja mulla kun on silti vain toi firman sponsoroima viisumi! Täytyy nyt sitten etsiä noita pakolaiskaavakkaeita.

Jukka

Jukka  

Onko muuten mahdollista hankkia vastaavaa työtä toiselta firmalta, siis saman luvan alaisena ?

Vai onko kengänkuva persauksissa automaattisesti ??

Olen joskus lukenutkin tästä aiheesta, mutta en muista hakusanaa kyseiselle

Haukkukaas ny Raivoo, ku ei viitti hakulaatikkoo käyttää

Miksi Raiwoo pitais haukkua :??:??

Se, etta voiko hakea toita toiselta firmalta riippuu viisumista.   Noita sponsoroituja viisumeita oli aikaisemmin useammankinlaisia, mutta 1. Heinakuuta 2003 ne muutettiin.  Jos itsella on aikaisemmin hyvaksytty viisumi tai firmalla lupa voimassa palkata uusia ulkomaalaisia toihin se voi olla mahdollista.

Uusien saantojen mukaan esimerkiksi longstay. temporary sponsoship on rajattu 4 vuoteen.

http://www.immi.gov.au/allforms/booklets/1154.pdf

Jukka,  sinun kannattaisi kylla itse ottaa yhteytta suoraan siirtolaisvirastoon ja kysya kuinka asia on.  Riippuen hallussasi olevasta viisumista sinulla voi olla jopa mahdollisuus anoa toisenlaista viisumia taalla ollessasi.  Silloin he vaan myontavat sinulle ns. "bridging visa" hakemuksen kasittely ajaksi.  Samoin puolisosi asema taalla varmasti vaikuttaa asioihin.

Cheers
Jaaks

Kiitos kaverit, asia on hoidossa. Mulla oli 4 vuoden firman sponsoroima viisumi mikä meni umpeen toukokuussa. Firma hommas 2 vuoden jatkoviisumin minkä sain saman päivänä kun vanha meni umpeen.

Nyt kun saan virallisen erokirjeen, tää oli vasta varoitus, niin siitä päivästä lähtien mulla (ja perheellä) on 28 päivää "get rid of the country".

Siis, ei mahdollista siirtyä samoihin taikka mihinkään hommiin, jos joku toinen firma ottaa sponsoinnin, silti meidän pitää lähteä maasta ulos ja tulla uudella viisumilla sisään.

Tää kaikki tohon firman sponsoroimaan viisumin. Olen hakenut "permanent residency" viisumia kaks vuotta sitten, siinä on ollut monia mutkia mistä oon aikaisemmin jo kirjoitellut, viimeiset lääkäritestit ja poliisi selvitykset on jo tehty ja lähetetty, seuraavan parin viikon aikana kaikki pitäis olla selvää pysyvää viisumia varten.

Siiten pointti, jos meidän viisumi hyväksytään, seuraava askel on että saan kirjeen jossa kysytään koska ja mistä maasta haluan hakea sen. Siis meidän joka tapauksessa pitää lähteä maasta ulos, kerätä uus viisumi ja tulla sillä takaisin maahan.

Tää ei oo ongelma, tää on ollut tiedossa ja siks tässä odotellaankin Suomen lomaa. Tietystikkin tän viisumin voi käydä hakemassa Uudesta Seelannista, liput maksaa paljon vähemmän.

Että semmoinen juttu, no drama.

Jukka

Jukka

Onnea anomuksen läpimenon kanssa

Olen sen varmaan ennen jo sanonutkin, mutte ei sitä koskaan tarpeeksi kannustajia ole

Moi kaikille Dunder lukijoille.

Olen asunut Adelaidessa vuodesta -89 ja olen jo vuosia sitten hyvaksynyt oman rakkaan Seppo nimen Aussiversioksi Sepou. Sukunimekseni on johdonmukaisesti muotoutunut Ahoula. Alohaksi tosin kutsuu joka toinen. Toimin taalla sahkourakoitsijana ja jotkut "hauskat" asiakkaat ilmenevat kovin pettyneina kun vikakeikalle ilmestyykin asentaja ilman Hawaii lookia.

terv seppo ahola

Moi Seppo,  Eik?s tuo "Aloha"-look ole aika helppo j?rjest?? Nimitt?in, jos haluat viel? enemm?n hauskaa nimesi kustannuksella. Sin? kun asian tunnut t?ysin hyv?ksyneen ja k??nt?neen sen eduksesi.  Ainakin t??ll? meill? pohjoisessa n?kyv?t monilla ty?paikoilla  pukeutuvan perjantaisin havaji-paitaan tai muuten vaan rennommin.
Vaan taitaapa siell? ilmat olla ainakin t?ll? hetkell? kaukana tuollaisista tunnelmista

Niin, minun alkuper?inen ajatuskulkuni t?st? asiasta kysyess?ni oli sellainen, ett? voisi olla helpompaa p??st? sis?lle ja "sulautua" t?h?n maahan, jos k?ytt?isin englanninkielist? nime?. Nyt n?iden vastausten ja kommenttien j?lkeen - Suurkiitos niist? kaikille -
olen jo valmiimpi yritt?m??n omalla suomalaisella nimell?ni ja pit?m??n sit?  rikkautena enk? riesana.

Terveisia lomalaiselta! Taalla on taas niin monia kivoja uusia keskustelun aiheita. Etta taitaa menna paiva kaikki lukiessa.

Minulla ei ole taalla vaikeuksia etunimeni kanssa. Suomessa oli sitakin enemman.
Kaikki johdonmukaisesti luulevat minun olevan saksalainen "makeasta" nimestani johtuen. Yllattavaa kylla kaikki osaavat jopa lausua nimeni aivan oikein.

Englanninkielista avioliiton kautta saamaani sukunimea sen sijaan saan tavata oikein urakalla molemmissa maissa. Taallakin jopa itseasiassa enemman kuin suomalaista tyttonimeani. :??

No nyt Lord of the Rings elokuvien myota, jotkut ovat huomanneet minun olevan 'suklainen hobitti'. Onpa joskus jotkut luulleet minun pilailevan oikean nimeni lausuttuani.

:D:D:D:D

Vaihto-oppilaana ollessani (USA) huomasin juuri tuon, kuinka hankalaa suomalaisen nimen kirjoittaminen/lausuminen on.
Koulussa jäi alkuun monet nimenhuudot väliin (ja sen myötä turhia poissaoloja...), kun en osannut yhdistää Meicha Hurley´tä itseeni :??
Ja "sukulaisilta" kun sai syntymäpäiväkortteja tai vastaavia, niin ei vielä loppuvuodestakaan taipunut kirjoitus Maijaksi, vaan oli Miajaa, Miaa, Mayaa ja milloin mitäkin Ei se itteäni haitannut, aika pian esittelin itsenikin jo Mayana, ja vieläkin olen Maya, jos englanniksi itseni esittelen

Yleensä en käytä toista nimeäni, mutta työkavereilla oli tosi hauskaa kun he kuulivat sen, Pekka, miettikääpä miten he sen lausuvat...eli se vääntyi hyvin helposti muotoon Pecker.
:roue