G'Day
Ajattelin muutaman rivin tirauttaa, josko jotakuta kiinnostaisi mitä meille nykyään kuuluu
Eli Jurttis&son on asettunut Suomeen aika juurevasti, ostin nimittäin pienen satavuotiaan hirsitalon Pirkanmaalta. Täällä pidetään pakkasia pojan, 3 kissan ja 2 vuohen kanssa.
Juuri ennen lähtöä Sydneyssä tärskäytetty kolari pukkasi mut sairaslomalle lähes vuodeksi, mutta koska punaisten takaa eteenajanut oli ison pitsaketjun kuski niin korvaukset oli mittavat
tosin niiden saaminen kesti puolitoista vuotta, kaipa luulivat että kun muutin Suomeen annan periksi ennen heitä. Kun kerran toinen oli takuuvarmasti syyllinen, hankin "no win, no pay"-asianajajan ennen lähtöäni, ja hän hoiti asiaa vakutuusyhtiön kanssa paikanpäällä. Nyt olen työkuntoinen, rautaa ja ruuveja on solisluussa kyllä. Kätilön töihin en ole vielä palannut, jatkan kansainvälisellä linjalla SPR:n leivissä maahanmuuttajatyössä.
Suomessa selvisi sekin, miksi pojan koulunkäynti oli niin onnettoman hankalaa- tutkimuksissa löytyi neurologisia ongelmia, jotka vaikuttavat hahmotuskykyyn. En tiedä, olisiko Ausseissa public schoolissa saanut apuja, mutta nyt hänellä on henkilökohtainen avustaja ja erityisopetusta, jonka turvin koulunkäynti sujuu ihan tavallisella luokalla. "Normaalina" lapsena hän olisi varmasti pärjännyt Ausseissakin, mene ja tiedä, nyt on hyvä näin. Onneksi ainakin nyt tiedetään, miksi se oli niin vaikeaa.
Sellaista täällä. Ajoittain iskee kova ikävä; ystävät, ruoka, lämpö, tuoksut, iloiset ihmiset ja kaikinpuolinen rentous muistuvat mieleen... Luulenpa kuitenkin, että me jäädään olemaan Suomeen, ehkä sitten joskus eläkkeellä vois tulla Sydneytä taas tiirailemaan... mutta never say never!
Terveisiä kaikille palstalaisille Siljanvuoren hirsimökistä pakkasten keskeltä!
Fiilistelee Jurttis
