Olen lukenutkin,että suomalais-ja saamelaiskieliä ei voida pitää kovinkaan läheisinä sillä yhteistä sanastoakin on vain noin 200 sanaa plus jokunen kymmenen yhteisiä lainoja.
Pohjan poluilla -kirja on samaa mieltä kuin sinä: saamella ja suomella on yhteisiä sukusanoja noin 200 kappaletta. Määrä kuulostaa pieneltä, mutta todellisuudessa tuo määrä tarjoaa sukututkimukselle riittävän pohjan.
Sukusanoja etsitään, jotta saadaan äänne- ja muoto-opin tutkimukselle vertailuaineistoa. Vaikka yhteistä sanastoa olisi säilynyt vain vähän, voidaan sukulaisuus todeta juuri vertailun kautta. Tiedetään nimittäin, miten eri äänneyhtymät ja rakennepiirteet muuttuvat tuhansien vuosien kuluessa. Saamelle ja suomelle yhteisiä piirteitä ovat mm. infinitiivin muinainen muoto *-tak (vrt. nykysuomen -ta).
Kielten sukulaisuuden määrittely vaatii rautaista ammattitaitoa - minä en ainakaan äkkiseltään ymmärrä, millä perusteella sanat
siivota ja
divvut ovat sukua toisilleen. Jotkut viisaat tutkijat ovat kuitenkin löytäneet näidenkin sanojen sukulaisuudelle hyvä perustelut.
Tieteessä kaikki on totta kunnes toisin todistetaan, mutta historiallis-vertaileva äännetutkimus on yleisesti hyväksytty metodi laajemmaltikin kuin vain suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen piirissä ja sitä on harrastettu ainakin 1700-luvulta asti.
Sinulle no-worries,voivat olla jo entuudestaan tuttuja?
Ante on tutkijana siinä laitoksessa, jossa opiskelen. En kuitenkaan tunne häntä henkilökohtaisesti, enkä ole hänen luennoillaan istunut. Anten tutkimustuloksia on kuitenkin käsitelty jonkin verran luennoillani. Tänään Ante taisi pyyhältää minua vastaan laitoksen käytävällä. Olenko nyt melkein sukua julkkikselle?
http://video.helsinki.fi/media-arkisto/studia_generalia.html
Mette, kiitos tästä linkistä! Aslak Aikion esittelemä kulttuuriperspektiivi (kansantarinat jne.) oli kiinnostava lisä tietoihini. Suomen kielen opintojen yhteydessä esitellään historian, genetiikan ja arkeologian tutkimustuloksia, mutta folkloristiikkaa ja kansatiedettä kuuluu opintoihimme ikävä kyllä vähän.
Monet germaaniset lainat esiintyvät vain Suomenlahden pohjoispuolella.Suomalaiskielten germaanisten lainojen levikki onkin painottuneesti pohjoinen. Kielikontaktit kyllä vaikuttavat kielten muuntumiseen ja saattavat jopa laukaista sisarkielten eriytymisen toisistaan.Tällainen näkemys ei uralilaisessakaan kielitieteessä ole mitään uutta vaan jo perinteisesti käytetty selitysmalli;esimerkiksi Lauri Postin klassisen ajatuksen mukaan Suomen ja sen lähisukulaisten kantamuoto erosi saamelaiskielistä ennen kaikkea balttilaisten ja germaanisten vaikutusten takia eli itämerensuomalaiset kielet olisivat tavallaan "germaanistunutta saamea."
Teoria suomen kielen kivikautisista germaanisista ja balttilaisista lainoista on yleisesti hyväksytty. Saamen ja suomen eriytymiseen on perinteisesti liitetty vasarakirveskulttuurin leviäminen. Tämä kulttuuri levisi mm. Saksaan, Puolaan, Baltiaan, osaan Venäjää, Etelä-Ruotsiin sekä Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoalueilla. On ajateltu, että suomenkielistä väestöä eli vasarakirveskulttuurin syntymisen aikaan eli n. 3200 eKr. lähinnä nykyisen suomen rannikkoseuduilla, ja saamelaiset elivät sisämaassa Siksi saameen ei tullut vaikutteita läheskään niin paljoa.
Vasarakirveskulttuurin myötä saadut sanat antavat mielenkiintoisen kuvan historiastamme: lainasimme tuolloin kieleemme mm. sanat morsian, sisar, tytär ja tyttö. Miespuolisia sukulaisia tarkoittavat sanat ovat kuitenkin enimmäkseen omaperäisiä.
Olivatkohan suomalaisnaiset haluttua kauppatavaraa kivikaudella, vai mitä tästä voisi päätellä?
Ei kuitenkaan voida sanoa, että suomi olisi germaanistunutta saamea. Suomi ei eronnut valmiista saamen kielestä. Ensin oli suomalais-saamelainen kantakieli, jolla oli monia eri murteita. Sitten murteet alkoivat eriytyä, ja lopulta niistä kehittyi erillisiä kieliä. Niistä murteista, joka oli balttilaislainojen kanssa enemmän tekemisissä, muodostui suomi. Toisista murteista muodostui saame. Todennäköisesti jotkut suomen ja saame välille jääneet murteet katosivat kokonaan.
Minulle teki todella hyvää selvittää ajatuksiani näin kirjoittelemalla. Kiitos, Mette, että annoit siihen inspiraation
