Kirjoittaja Aihe: Hyvää itsenäisyyspäivää!  (Luettu 5205 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa wendolene

  • Knihti
  • ***
  • Viestejä: 147
Hyvää itsenäisyyspäivää!
« : Joulukuu 07, 2006, 02:01 »
Kaikille tasapuolisesti :)

Poissa Timo

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 944
  • L?hdin Australiasta 1/2014
    • Veispuukki
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Joulukuu 07, 2006, 03:00 »

Poissa eevis

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1457
  • v?lihin onku myrskymmerkki ja v?lihin 2 taivasta
    • Melbourne Demons
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Joulukuu 07, 2006, 11:00 »
voi että silmät kostuu, kyllä se Juice vaan osaa! Hyvä itsenäisyyspäivää kaikille!
Dees - We will bloody bounce back!!!


Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Joulukuu 07, 2006, 11:59 »
Juu hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Dunderilaisille ja etenkin sille meistä jolle syntyi viime yönä tyttövauva!! Ilmoittautukoon itse kunhan pääsee koneen äärelle... :pyhimys
Riina

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1300
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Joulukuu 07, 2006, 12:42 »
Onnea myös uudemmalta siirtolaispolvelta!

Päivän Turun Sanomissa oli aiheeseen sopiva ruotsinsuomalaisen mielipidekirjoitus. Voin hyvin kuvitella, että monelle täälläkin on käynyt jotenkin noin.
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa Fabu

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 5
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : Joulukuu 07, 2006, 14:16 »
Hyvää itsenäisyyspäivää minunkin puolesta. Ensimmäistä kertaa sitä tulee vietettyä jossain muualla. :( No.. vaikka toisaalta eipä sitä tässä ole oikeen erityisemmin vietetty edes. Kai se on mentävä vaan höyhensaarille... zzzZzz

Onnea vielä tyttölapsen johdosta! :)

Poissa Sara&Pete

  • Mänkki
  • **
  • Viestejä: 87
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Joulukuu 07, 2006, 14:53 »
Hyvää itsenäisyyspäivää meidänkin perheen puolesta... täältä pimeästä ja koleasta Suomestakin kaikille.

Voih...jos vois viettää sitä jossain muualla :pepsodent ...lämpimässä :roue

... sitä sitten kait täytynee kattella linnanjuhlien pukuloistoa TV:stä ja naatiskella Glögiä... Tuntematon sotilas tuli jo katsottua ja kynttiläkin vietyä hautuumaalle, piparkakkutalo paistettua jne.

Poissa Jouko

  • Yll?pit?j?
  • Yks styränki
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1456
  • Jouko Laakso
    • Dundernews
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : Joulukuu 07, 2006, 21:06 »
Hyvää itsenäisyyspäivää meidänkin perheeltä, Tuntematon Sotilas ja Suomen itsenäisyys on ainakain minulle auennut täällä pitkällä asuessa ihan uudella tavalla. Suomessa ollessa itsenäisyys oli jotenkin itsestään selvyys!


- Salibandy? Brisbanessa www.qldfloorball.org

Poissa Timo

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 944
  • L?hdin Australiasta 1/2014
    • Veispuukki
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Joulukuu 08, 2006, 04:30 »
Nyt kun on itse päivä jo Suomessakin ohi, voinee kait sanoa myös kriittisemmän sanasen vaikkapa tuota Juicea siteeraten: " ... juhlapuheita ... suurimmalta osalta ne ovat silkkaa paskaa!".
Eli ei minulle ole Suomessa eikä sen paremmin täälläkään auennut se, miksi itsenäisyyspäivän vieton täytyy olla Tuntematonta sotilasta, sotaveteraaneja ja sotilasparaateja (etenkin nuo viimeksi mainitut ovat minusta varsin vastenmielinen ilmiö) eli tuollaisia nykymaailmasta ja elämästä varsin kaukana olevia kliseitä ja korulauseita. Mitenkään sotaveteraaneja ja muita nuo vaikeat ajat läpi eläneitä väheksymättä, mutta eikö olisi aika jo jättää Talvisodat taakse. Nykymaailman haasteet ovat jossain ihan muualla.

Ja, Silppu, ei millään pahalla sinulle, mutta tuo siteeramasi lehtijuttu  on minusta sitä samaa tuubaa, eli syötetään siirtolaisuudesta hyvin perinteinen surkea kuva, sellainen itseäälissä rypevä tarina. Minä ainakin kyllä yritän  tietoisesti potkia tuota kuvaa vastaan, enkä halua omaksua tuota orvon raukan roolimallia. Nuo meilikuvat kun eivät enää pidä paikkaansa, ainakaan läheskään kaikkien kohdalla. Vai miltä kuullostaa: "tultiin vierastyöläiseksi tienaamaan rahaa": no ei tultu vaan maksettiin rahaa, jotta voidaan tulla tänne pienempien palkkojen perään. "vaikeita ja yksinäisiä hetkiä": jo joo, oisko se vaan krapulaa?. "tänne vieraalle maalle": ei tämä loppujen lopuksi sen vieraammalta tunnu kuin Suomikaan. Maailma on pieni. "kovalla työllä yritettiin oppia ... man kieltä": on sentään peruskoulu käytynä jo Suomessa.  "Koska ymmärsimme, ettemme enää palaa kotiin?": lapsuus se on kaikilla aikuisilla peruuttamattomasti takana. Koti on nykyään täällä. "Mutta vaikka kuinka yritämme juurtua tänne, on kaipuu kuin oka rinnassa":  Puuttuu enää "elämän valttikorit".

Niin, sitä vaan, että pitäiskö kuitenkin keksiä ensi itsenäisyyspäivänä jotakin uutta?

Ai niin, ne illan pukujuhlat. Vaikka en paljoa katsoa viitsikään, ne kyllä kiinnostavat minua enemmän kuin Tuntematon sotilas.

Joulunalusahdistustaan tuulettelee

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Joulukuu 08, 2006, 05:48 »
Etpä ole Timo yksin ajatustesi kanssa...Just eilen isännälle vuodatin ihan samaa kun luin muutamien tuntemieni poliitikkojen itsenäisyyspäiväblogeja tms. Ihan samaa paatosta ja jargonia kaikki, lähes samoin sanoin - ja joka vuosi.

Minullekin itsenäisyys on 'pyhä' asia ja arvostan kunkin sukupolven historiallista panosta, tietysti etenkin niiden jotka ovat sodan kauhut kokeneet niin kotikylillä, evakossa kuin rintamillakin. Ja ihmettelen että me, Suomen kansa, olemme selvinneet!

Silti noista ajoista alkaa olla jo sen verran kauan ja sotaveteraanitkin aika vähissä, että Timon sanoin 'olisi jo aika keksiä jotain muuta'. Ihan yhtä lailla sitä/tätä maata on rakentanut esim. äitini sukupolvi - naiset jotka ovat menneet vaikkapa suoraan synnytyssalista tehtaaseen töihin ilman tietoakaan äitiyslomista ja jättäneet kirvelevin sydämin lapsikatraan selviytymään avaimet kaulassa. Ja ne pienyrittäjät ja liikemiehet jotka niska limassa ovat myyneet/myyvät suomalaisia tuotteita maailmalla suomalaisen hyvinvoinnin takeeksi (toki tietysti jonkun omistajan myös). Ja nuoret, jotka keski-ikäisiä poroporvareita, itseni mukaanlukien, paljon syvemmin ovat huolissaan yhteisen ympäristömme tilasta ja tekevät mitä asemassaan voivat eli pitävät ääntä. TAi ahkerat opiskelijat, jotka käyvät sekä työssä että yrittävät saada opintopisteitä kasaan 7/24 systeemillä. Olishan näitä...

(Jopa ulkomailla lusmuilevat ekspattirouvat kantavat oman kortensa kekoon, yksi yhdellä, toinen toisella tavalla. Siitä joskus oma lukunsa.)

Minusta he kaikki rakentavat yhteiskuntaa ja ansaitsisivat enemmän juhlapuheita vaikka ne eivät paljon lämmittäisikään.

Kyllä minullekin Tuntematon sotilas ym. saavat vedet silmiin ja kylmät väreet ja vaikka mitä ekstaasia, mutta silti en haluaisi vetää yhtäläisyysmerkkiä sodan ja itsenäisyyspäivän välille, kuten aika usein tehdään.

Ja kaiken kukkuraksi, ilmiö on aika suomalainen, vai mitä mieltä olette? Kun muissa maissa juhlitaan kansallisuuspäivää (joka, myönnettäneen, ei aina suinkaan tarkoita samaa kuin itsenäistymisen muistopäivä!) hekumoidaan kansallisylpeydellä ja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti pohjanmaan kautta. Tosin kuulin, että koto-suomessakin aletaan mennä tähän suuntaan ainakin mikäli on uskominen kuohuviinin myyntilukuja itsenäisyyspäivän alla...

Ja sitten juhlitaan erikseen vaikkapa sotaveteraanien ja punaisten neilikoiden päivää, kuten Auslandiassa.

Kyllä silti itsenäisyys kannattaa ottaa ihan vakavasti, se on vakava asia!

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Joulukuu 08, 2006, 11:59 »
Nyt täytyy kanssa sanoa oma mielipide ja sen kummemmin kenenkään aikaisemmin kirjoittaneen sanoihin henkilökohtaisesti puuttumatta.

On tainnut jäädä historian tunnit käymättä, jos ei tiedä, että Suomen itsenäisyys oli vain ja ainoastaan käytyjen sotien ansiota.  Jos niitä ei olisi käyty, niin oltaisiin kaikki entisiä tai sitten nykyisiä Neuvostoliiton tai minkä sitten nykyisen sikäläisen "Itsenäisen" valtion kansalaisia.

Jos katsotte lähes minkä tahansa maan Itsenäisyyden alun historiaa, niin lähes aina on ollut jonkinlainen sota ennen sitä eli yhteys sodan ja itsenäisyyden välillä on valitettavasti hyvinkin todellinen.

Tokihan noista ajoista on kauan Suomenkin kohdalla ja varsinkin niitä aikoja kokemattomille, mutta tarkoittaako se, että ne pitäisi unohtaa ?  Mielestäni ei.


Se mitä poliitikot puhuu Itsenäisyyspäivä puheissaan on täysin eri asia kuinka yksilöt ajattelevat ja jos ei niistä puheista pidä, niin eipä sitten kannata edes kuunnella.

Eihän itsenäisyyspäivä ole tarkoitettu miksikään "kovien uurtajien" päiväksi, joita niitäkin löytyy jopa niiden yksinhuoltajaäitien lisäksi vaikka kuinka paljon.  Niille voi kukin löytää oman juhlintapäivänsä aivan oman halunsa mukaan.

Nykymaailman haasteet ovat aivan varmasti jossain muualla kuin talvisodassa - esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Nigeriassa, Fidjillä ja monessa muussa maassa, mutta se ei silti tarkoita, että suomalaiset sotaveteraanit pitäisi unohtaa.

Itsenäisyyspäivän yhdistäminen sotiin tai niissä kaatuneisiin ja isänmaansa puolesta kuolleisiin ei todellakaan ole vain ja ainoastaan mikään suomalainen ilmiö vaan tapahtuu kaikkialla maailmassa.

Ausseissakin on vaikka kuinka monta entisiä veteraaneja tai kaatuneita kunnioittavia päiviä, kuten Aikiksen mainitsema Remembrance Day , 11.11.  (joka on kylläkin "punaisten unikoiden" eikä neilikoiden päivä - poppies, not carnations) jolla muistetaan kaikkia sodassa kuolleita Australialaisia hetkellä 11 marraskuuta klo 11 am jolloin ensimmäinen maailmansota "päättyi" 1918 .  Samaa päivää juhlistetaan myöskin Englannissa ja Kanadassa.

Australian kansallisuuspäivä on juhlinta sille päivälle, jolloin Captain Arthur Phillip otti hallintaansa New South Wales kolonian vuonna 1788, mutta sekin tuli viralliseksi vasta 1946, eikä sitäkään päivää tai sen jälkeisiä aikoja voi aivan rauhanomaisiksi laskea, vaikka ei mitään sotaa sinänsä ollutkaan - tapettiin vain muutamia alkuasukkaita, että saatiin maa hallintaan.

Kansalaisuuspäivä on sitten taas ihan asia erikseen.  Se sattuukin olemaan samana päivänä eli 17 syyskuuta sekä Australiassa, että USA'ssa ?  Australiassa se on ollut tuona päivänä sitten 2001, mutta jenkeissä jo vuodesta 1939.

Koskas on Suomen "kansallisuus- kansalaispäivä", jolloin sitten juhlia niitä jo edellämainittuja juhlien puutteessa olevia "juhlimattomia suuruuksia" ?

Itsenäisyyspäivä ja Kansallisuuspäivä voivat kuitenkin olla täysin eri asia maasta riipuen onko saatu itsenäisyys toisen alaisuudesta (kuten Suomi) vai otettu itsenäisyys julistamalla se (kuten Australia).

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : Joulukuu 08, 2006, 12:26 »
Tarkalleen ottaen Suomen itsenäisyysjulistus 6.12.1917 ei ollut minkään suomalaisten käydyn sodan ansiota, vaan seurausta Venäjän kansan vallankumouksesta ja niistä kansallisista päämääristä ja keskusteluista joita Suomessa oli tietyissä piireissä jo pitkään hissukseen käyty.

Itsenäisyys oli toki kovalla koetuksella talvisodan ja jatkosodan aikana. Ja vielä sen jälkeenkin ainakin ihmisten mielissä, esim. Unkarin ja Tsekkoslovakian miehityksen aikoihin.

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1300
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #12 : Joulukuu 08, 2006, 13:17 »
Parivaljakolla Timo & Aikis on pointtinsa siinä, että yhä kapeammaksi voi käydä itsenäisyyspäivän juhlinnan pohja, perusteet, jos vain menneitä kuohuntoja ja sotia muistellaan. Jos mennään ajassa 300 v eteenpäin, mikä arvo silloin on 1800-luvun lopun kansallisella romantiikalla ja silloisella kansallistunteen nousulla, Venäjän tapahtumilla 1910-luvulla ja talvisodalla?

1980-luvulla, kun Suomea alettiin ajamaan kohti EU:ta, letkaisin lukion itsenäisyyspäivän puheessa, että maan kannattaisi panostaa karjalanpiirakoiden ja soiden tunnetuksi tekemiseen - ne todennäköisesti edustavat enemmän kansallista perinnettä ja suomalaisuutta kuin esim hi-tech & elektroniikka, ja jollain uniikilla pitäisi yhdentyvässä Euroopassa erottautua muista kansoista.

Mikä voisi olla se, mitä itsenäisyyspäivänä juhlitaan suomalaisena? Jos ei laiteta pääpainoa menneille tapahtumille, mille nostetaan maljat seuraavina itsenäisyyspäivinä?
Itse voisin skoolata vaikka loistavalle ja vielä kohtuullisen puhtaalle luonnolle. Samoin luovuudelle (esim. musiikissa ja designissa).
Samalla kuitenkin haluan yhä kumartaa niille, jotka ovat selkänahastaan sen itsenäisyyden joko hankkineet tai säilyttäneet. Voi olla, että ensimmäinen vaihe oli helpompi mutta itsenäisyyden ollessa uhattuna on ainakin tehty koko kansan voimin hommia karmeimmalla tavalla maan säilymisen puolesta. Se on aina syytä pitää kunniassa vaikka maailma muuttuukin.

PS. Pitääkin muuten näemmä tehdä jotain repäisevää, että erotumme jatkossa Silpun kanssa toisistamme. Eihän siitä nyt mitään tule, että jo saman osavaltion sisällä aletaan luulla toisiksemme... :roue
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa RUU

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 1300
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : Joulukuu 08, 2006, 13:32 »
Niin, siitä mielipidekirjoituksesta vielä: mikäli olen oikein ymmärtänyt niitä harvoja sanoja, joita olen kuullut etenkin tänne kauan sitten tulleilta, niin merkittävälle osalle on käynyt "vanhanaikaisesti" eli mieli olisi vienyt Suomeen mutta todellisuus onkin ollut erilainen. Jotkut eivät ole ehkä päässet edes käymään silloin kun olisi halunnut (ja myöhemmin on juurruttu niin ettei ole enää niin kiinnostanut), osa on käynyt mutta palannut Australiaan.

Samanlaista viestiä olen ollut lukevinani myös nykyisin paluumuuttojen osalta. Niissä vaikuttavina tekijöinä ehkä eivät ole perhesuhteet tai taloudelliset olosuhteet - kuten tuon ruotsinsuomalaisen kirjoituksessa - vaan enemmänkin sopeutuminen elämäntapoihin ja yhteiskuntaan. Elämä Suomessa ei vastannutkaan odotuksia ja samaan aikaan ulkomailla kohdatut tavat ja elämänmeno tuntuvat luontevammilta. Sitten on niitäkin, jotka eivät enää tosiaankaan löydä paikkaansa Suomessa vaan jäävät ikäänkuin vieraantuviksi siirtolaisiksi.

Kirjoitus oli ehkä enemmänkin kuvaus sieltä 60- ja 70-luvuilta mutta samat dilemmat tulevat vastaan nykyisinkin, eri nimillä vaan. Liikkuminen, kommunikointi ja ihmisten valmiudet ovat varmaan paljon paremmat mutta yhteisöön kuuluminen, kotiutuminen ja muut korvienvälit ovat nykyäänkin haaste aina paikan vaihtuessa.
Aikis viisaana ihmisenä varmaan osaisi selittää tämän meille ja tuoda perpektiiviä asiaan.
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Poissa Timo

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 944
  • L?hdin Australiasta 1/2014
    • Veispuukki
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : Joulukuu 08, 2006, 23:07 »
Lainaus
Alkuperäinen postittaja RUU
PS. Pitääkin muuten näemmä tehdä jotain repäisevää, että erotumme jatkossa Silpun kanssa toisistamme. Eihän siitä nyt mitään tule, että jo saman osavaltion sisällä aletaan luulla toisiksemme... :roue


Vilpittömät pahoitteluni RUU :pyhimys En tiedä, msitä se Silppu hyppäsi tuonne kummittelemaan :o  No, rangaistuksenhan jo annoit kun tuossa yllä pariutit Aikiksen ja minut :roue  Vaikka eihän Aikis tässä mitään pahaa ole tehnyt.

Joo, mutta tee vain silti iloksemme jotain repäisevää :peukkuy
Muttei niille kuuluisille pelihousuille kuitenkaan :cool:

Poissa Timo

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 944
  • L?hdin Australiasta 1/2014
    • Veispuukki
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : Joulukuu 08, 2006, 23:53 »
Lainaus
Alkuperäinen postittaja Jaaks
Itsenäisyyspäivä ja Kansallisuuspäivä voivat kuitenkin olla täysin eri asia maasta riipuen onko saatu itsenäisyys toisen alaisuudesta (kuten Suomi) vai otettu itsenäisyys julistamalla se (kuten Australia).


Tarkoittanetkohan, Jaaks, tuolla kansallisuuspäivällä kansallispäivää eli englanniksi national day?  (eikä nationality day, kuten voisi tuon kansallisuuspäivän kääntää.). Niin ja se kansalaisuuspäivä eli citizenship day, josta täällä ei moni kait edes tiedä, koska päivä ei ole vapaapäivä.

Minä olen mieltänyt tuon Suomen itsenäisyyspäivän samalla tavalla kuin ainakin yllä siteeraamani wikipedia-artikkelin kirjoittaja eli Suomen kansallispäiväksi, valtion syntymäpäiväksi.  Ja niin kuin ei mummonkaan syntymäpäivllä muistella ja ruodita (pelkästään !?) tapahtumia, joissa mummo sai alkunsa ja sitten putkahti tähän maailmaan, ei minusta valtionkaan syntymäpäivänä tarvitse muistella etupäässä synnytyskipuja ja ylistää kätilöä, vaan voi tuki muistella päivänsankarin koko tähänastisen elämän kaarta.

Se, että valtioita on syntynyt usein sotien seurauksena, voi olla johtunut siitä, että sodan luoma epävakaa tilanne ja vallanpitäjien heikkous on luonut sopivan tilaisuuden itsenäisyysjulistuksen antamiselle. Näin tilanne oli Suomessa. Toki sitten pari kuukautta julistuksen jälkeen suomalaiset ryhtyivät tappamaan toinen toisiaan. Mutta se onkin taas niitä synnytystuskia, joista ei itsenäisyyspäivänä sovi puhua.

Historian näkeminen pelkkänä sotien ja valloitusten sarjana on vain yksi mahdollinen tapa nähdä historia ja "kehitys". Toki sodatkin valitettavasti ovat kuuluneet lähes aina ihmisten elämään, mutta eivät ne silti ole koko elämä edes valtioille.  Sotaveteraanejakin voidaan muistella monella tavalla ja monesta syystä. Yksi niistä on se, minkä soisin katoavan eli heidän käyttämisensä pelkästään politiikan pelinappuloina: sen ylistäminen, miten kunniakasta on uhrata henkensä ja terveytensä isänmaalle. Sen tarkoitus kun on vain motivoida tulevatkin polvet tekemään  samoin. Kiitos veteraaneille toki kuuluu, mutta minusta paras kiitos on kunnon eläke, palvelutalopaikka ja muut heidän käytännön elämäänsä helpottavat toimet.

Se taas, että missä olisimme ilman sotia ja sen kävijöitä, onkin vähän monimutkaisempi juttu, ei edes pelkkää historian tulkintaa vaan spekulointia ja villiä arvailua.  Samaa on senkin päättely, että miten itsenäinen se Suomi sitten lopultakin on, vai onko sitä koskaan ollutkaan muualla kuin juhlapuheissa. Itsenäisyyshän on sitä, että maa päättää itse omista asioistaan ... paitsi yya-sopimus, paitsi eu-direktiivit, paitsi yk:n päätöslauselmat, paitsi rauhankumppanuus.  Se, että tuputetaan vain tutematonta sotilasta, antaa asiasta varsin yksipuolisen kuvan. Voipa olla, että joku päivä uusia arkistoja avautuu ja niiden tutkimus osoittaakin Suomen säilymisen olleen kiinni enemmänkin Stalinin heikkoudesta (vaikkapa äkillinen sairaskohtaus tai lääkityksen pettäminen) kuin soturiemme urheudesta.

Totta puhuen minä en ole kovin innokas juhlimaan itsenäisyyspäivää sen enempää kuin Anzac-päivääkään enkä edes joulua. Juhlan aiheeksi riittää se, että ei tarvitse mennä töihin.  Mutta ihan noin periaatteessa juhlisin kyllä mieluummin Suomen syntymäpäivää enemmän "syntymäpäivämäisesti" kuin tuollaista puolisotilaallista itsenäisyyspäivää.

Poissa Aikis

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 943
    • awailable
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : Joulukuu 09, 2006, 12:05 »
Kiitos kunniasta pojat, mutta minulla on tämä edellinenkin dundersuhde vielä  http://www.dundernews.com/viestitaulu/viewthread.php?tid=2282#pid24314 vaiheessa...

Mitä paluumuuttoon tulee, lienee siinä jotain haasteellista ihan niinkuin siirtolaisuudessakin, kun tätä ryhmää varten ja sen etuja ja hyvinvointia turvaamaan on perustettu jopa oma yhdistyskin. SEkä että useammat alan organisaatiot järjestävät paluumuuttajille tarkoitettuja valmennustilaisuuksia.

Yksi selviää paremmin, toinen huonommin. Toisten tarinat ovat menestystarinoita, toisten eivät - ihan niinkuin täällä dunderissakin. Tai sanotaanko laajemmin - Australian (suomalaisten) siirtolaisten joukossa. Eivätkä valinnat suuntaan tai toiseen todellakaan aina ole niin yksioikoisia tai mustavalkoisia.

Jaa, se piti vielä sanoa, että en yhtään ihmettele tuota Timon sekaannusta...Ruussa ja Silpussa on jotain sellaista samankaltaista herrasmiesmäisyyttä, rauhallisuutta ja asiallisuutta, että itsekin menen välillä sekaisin. Siis heidän henkilöllisyydestään.