Keisarinleikkausten suuri maara

[ausseihin!]

Suurella ihmetyksella olen tutustunut taman maan synnytystilastoihin, jotka kertovat, etta 31 prosenttia synnytyksista tapahtuu leikkaamalla. Luku on melko huima, kun vertaa Suomeen, jossa vastaava prosenttiluku on 17 hujakoilla (jos oikein muistan). Lieneeko maailman korkein? Mista tama kertoo? Miksi nain on? Taalla voi saada leikkauksen, jos niin haluaa, mutta tuntuma myos on, etta siihen turvaudutaan sellaisissakin tilanteissa, joissa se ei olisi valttamaton, kuten esimerkiksi lapsen ollessa pertailassa ja ensimmaisen synnytyksen oltua leikkaus. Normaalin synnytyksen kulkuunkin puututaan ilmeisesti helpommin kuin Suomessa ja siirrytaan leikkaukseen. Raskausaiheisista lehdista saa lukea juttuja otsikolla, miten valttaa keisarinleikkaus. Onko kyse siita, etteivat laakarit halua lainopillisista syista ottaa pienintakaan riskia (silla etta leikkauskaan olisi vailla riskeja) vai halutaanko homma hoitaa vain mahdollisimman pienella vaivalla ja nopeasti, vai missa mattaa? Itse kolmatta odottavana olen kylla hieman kauhuissani: joudunko viimeisen muksun tuomaan maailmaan leikkauksella? Multa on kysytty muutamia kertoja, aionko menna Suomeen synnyttamaan. Kysymys on tuntunut tuolloin hassulta, mutta noita tilastoja katsellessa ajatus on kylla noussut mieleeni. En nyt oikeasti niin ajattele, mutta hieman melkoisen epavarman olo mulla tulevan suhteen on.

Ja muutenkin taman maan systeemi, jossa ihan kaikki terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyva pitaa menna GP:n kautta on kasittamaton. Tanaankin mun piti pulittaa GP:lle 70 dollaria siita hyvasta, etta tama kirjoitti mulle lahetteen ultraan. Samainen laakari unohti faksata mun lahetteen sairaalaan ja siita hyvasta olen edelleen vailla raskauden seurantaa, vaikka raskaus on kolmen viikon paasta jo puolessa valissa. GP:lla on turha kayda verenpaineita mittauttamassa. Kylla mulla on Suomen systeemia ikava. Vaikka se ei vaihtoehtoja annakaan, niin ainakin tiesi, etta homma pelaa. Uskon ja ennen kaikkea toivon, etta jos paasen Birth Centreen, johon haluan, tuntemukseni muuttuvat, mutta jos tama ei olisi jo kolmas raskauteni, olisin kylla jo melkoisessa paniikissa. Sainpas sullettua v*****ksen

[Heidi]

Mina olen saanut kolme lasta kahdella eri paikkakunnalla (Victoriassa) ja en voi muuta sanoa, kuin etta olin 100% tyytyvainen saamaani palveluun. Kahden ensimmaisen raskauden aikana kavin midwifes clinicilla sairaalassa, se oli yksi kolmesta tarjotusta vaihtoehdosta ja kuulosti minusta parhaimmalta. Kolmannen kanssa systeemi oli hieman erilainen, koska asumme eri paikkakunnalla, kavin paaasiassa GP:lla, joka on myos synnytyslaakari ja valilla women's clinicilla. Keisarinleikkausta ei kukaan edes maininnut missaan vaiheessa, eika se ollut minulla mielessakaan vaihtoehtona. Kaikki lapseni syntyivat julkisissa sairaaloissa, ja mitaan valittamista ei ollut missaan asiassa. Erityisesti eka sairaala oli upea, vasta remontoitu ja toisella kerralla sain ihan oman huoneenkin, koska olin siella yli viikon vauvan valohoidon takia. Nykyisen paikkakunnan sairaala meni remonttiin juuri nyt, mutta valittamista ei siinakaan ollut. Kohdalleni on sattunut upeita katiloita ja hoitajia. En voi verrata mitaan kaytantoja Suomeen, koska en tieda tarkemmin, miten siella toimitaan. Eikos Suomessa saa sairaalasta lahtiessa laskun mukaansa, mita en ainakaan ole maksanut juuri mistaan mitaan taalla, kaikki on ollut ilmaista. Synnytysvalmennuskurssi taisi olla maksullinen ja nykyisella paikkakunnalla ultrasta piti maksaa, mutta siitakin taisin saada Medicaren kautta ison osan takaisin.

En osaa sinua neuvoa sen kummemmin, kun en tieda paikkakuntasi kaytantoa naissa asioissa, mutta luulisin GP:n neuvovan sinut oikeaan paikkaan. Ota ihmeessa asioista selvaa mahdollisimman pian, etta kaikki tarvittavat testit tehdaan ajallaan. Toivottavasti kukaan ei ole sinua leikkaukseen painostamassa, jos siihen ei ole syyta! Olet saanut jo kaksi lasta, niin tiedat suunnilleen mita kokeita milloinkin tehdaan jne. Pida huoli itsestasi ja toivon, etta saat yhta hyvaa palvelua ja hoitoa kuin minakin, kunhan loydat ensin sen oikean ja itsellesi sopivan paikan ja hoitomuodon!

[japi]

Vai niin että Suomessa homma pelaa? Kerronpa miten hyvin Suomen systeemi  pelasi meidän kohdalla. Meidän perhe tuli Australiaan 1959 jolloin olin 5 vuotias. Vaimoni tuli 6 vuotiaana 9 vuotta myöhemmin. Eka kerran kävin Suomessa jouluna 1988 ja päätimme mennä Suomeen "paluumuuttajana" 1990. Saavuimme Suomeen maaliskuun loppu puolella. Meille ei ollut siinä vaiheessa tullut sitä jo kauan aikaa toivottua esikoista vaikka oltiin jo oltu aviossa yli 9 vuotta.
Kaikki tuntui menevän aivan nappiin vappu viikonloppuun asti. Sitten vaimolleni alkoi pahoinvointi ja hän pyysi että hommaisin hänelle ajan terveyskeskukseen. Kun soitin silloin perjantai aamupäivällä sieltä tarjottiin aikavarausta noin 2.5 viikkoa eteenpän. Silloin hermostuin ja sanoin "anteeksi, nyt kasititte asian väärin. Vaimoni sairastaa tänään, me myös tulemme tänään, mihinkä aikaa teille sopii?" Menimme sitten iltapäivällä. Vaimoni oli erittäin huonossa kunnossa ja olin lääkärin vastaanotolla hänen mukana. Lääkäri (nm HH) kyseli aikaansa ja puheli johonkiin koneeseen ja sitten sanoi "ei vaimossanne ole mitään vikaa. Jos olo ei viikonlopun aikana parane, tulkaa maanantaina takaisin". Silloin hermostuin jo toiseen otteeseen sinä päivänä ja vastasin lääkärille "jollet tiedä mitä teet, ainakin passita meidät sellaiseen paikkaan missä he tietävät mitä he tekevät." Hän ohjasi meidät Turun Kaupungin Sairalaan missävaimoni oli sitten tiputuksessa kolmisen tuntia.
Pari viikkoa myöhemmin vaimoni meni takaisin terveyskeskukseen ja siellä he tekivät raskauskokeen. Hänelle sanottiin että vastaus tulle kahden päivän kuluttua. Hänelle annettin resepti lääkkeisiin jos testi osoitta nekatiiviseksi, ne auttavat huonovointiin, mutta ei saa missään tapauksessa otta jos on raskaana. Pettymyksekseemme vastaus oli nekatiivinen ja hain lääkkeet apteekista. Vaimo otti yden pillerin ja vähän aikaa myöhemmin sanoi että olo tuntuu viellä huonommalta ja häei niitä enää syö.
Vaimoni kunto meni yhä alaspain. Hän ei saanut mitään syötyä, ei edes vauvan ruokia joita ostin hänelle. Juhannuksena löysin hänet tajuttomana lattialla kun tulin kaupasta. Soitin ampulanssin ja hänet vietiin TYKSiin. Kun hän makasi pari tuntia siinä käytävällä paareillä, kysyin jos hän olisi sittenkin raskana. Hän vastasi että " usko nyt, lääkäri sanoi että en ole raskaana niin en ole raskaana".
Seuraavana pävänä kun menin sille osastolle jonne vaimoni oli edellisenä iltana viety, tuli hoitaja vastan ja sanoi "Ai te tulitte. Vaimonne ei ole enää täällä, hän on teho osastolla. Hän on aivan loppu mutta sikiö voi hyvin.' Kysyin että "mikä ihmeen sikiö?" Hoitaja vastasi "Ettekö tiennyt että vaimosi on ollut 16 viikkoa raskaana?" Siinä vaiheessa tunsin itseni synnyinmaassani aivan vieraalla maalla. Olin monta vuotta kuullut kuinka hyvä Suomen terveyden hoito systeemi on mutta kokemukseni oli aivan eri. Silloin tajusin miksi terveyskeskuksia nimitetään "arvausasemiksi".
Vaimoni oli teholla 10 pävää ja melkein joka päivä edellinen diagnoosi kumottiin ja uusi tuli tilalle. Hoito oli kyllä hyvä mutta arvaaminen jatkui. Vaimolleni annettiin yksityis huone ja hän oli koko heinäkuun sairaalassa. Meillä oli todella hieno kesä, ainoa jonka olen Suomessa viettänyt siten 1959, jota en muista.
Marraskuun ekana päivänä kun olin lähdössä töihin, vaimoni sanoi että hänestä tuntuu ettäpitäs mennä sairalaan ja vein hänet sinne välittömästi. Poika syntyi 6 viikkoa ennen laskettua aikaa ja nimenomaan keisarinleikkauksen kautta.
Kun sitten helmikuussa palasimme kotiin Australiaan, haimme sairaalasta tiedot joita voisimme sitten välittää Austraaliassa lääkäreille. Pyysimme että tiedot olisivat englannin kielellä. Kun sitten vietiin nämä tiedot erikoislääkärille

[Amelia]

Meidän perheessä odotetaan esikoista, joten kokemukset ovat pelkästään täältä Ausseista ja meidän tapauksessa vielä yksityiseltä puolelta. En siis edes yritä ruveta vertailemaan eri systeemejä, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa meidän perheen kokemuksista... Ensinnäkin muistan TODELLA elävästi sen epätoivon ja ketutuksen ja Suomen kaipuun, minkä itse koin aivan raskauden alkuvaiheessa - tämä aussijärjestelmä tuntui aivan tyhmältä ja sekavalta ja olin ihan pihalla mihinkä pitää mennä ja koska ja kuka maksaa ja miten tästä ikinä selviää... Näin jälkikäteen ajatellen olen kuitenkin sitä mieltä, että silloinen epäusko aussisysteemiin ja kaipuu Suomen neuvolajärjestelmän piiriin johtui suurimmaksi osaksi siitä, että emme tunteneet täkäläistä järjestelmää, joka aiheutti kaiken tuon epävarmuuden. Nyt raskauden viime metreillä (laskettu aika tänään!!), sekä suomalaisten ystävien ja sukulaisten kuin myös muutamien aussikollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen on sellainen tunne, että raskauden aikainen hoito on täällä ollut hyvin vastaavaa kuin Suomessa (ultrat, erilaiset skriinaukset, sokerirasitustestit ym. ym.). No, tietenkin meidän tapauksessa sillä erotuksella, että olemme nähneet joka kerralla omaa synnytyslääkäriä emmekä neuvolan terkkaria kuten Suomessa olisi tapahtunut. Ja vaikka olisimmekin olleet täällä julkisella puolella niin ymmärtääkseni GP:n kautta olisimme käyneet läpi ihan samat koukerot. (Joten jos homma ei toimi oman GP:n kanssa niin GP vaihtoon!?)

No, tähän väliin täytyy kyllä todeta, että mielenrauha olisi varmaan järkkynyt useammankin kerran ilman niitä Suomesta saatuja, todella hyviä ja kattavia raskausaikaan ja vauvan hoitoon liittyviä oppaita, joita neuvolantäteinä ja kätilöinä toimivat sukulaiset ovat meille toimittaneet! Esimerkiksi neuvolassa jaettava "Vauvan odotus" -kirjanen (Vau'kirja), jossa käydään raskaus läpi viikko viikolta on ollut yöpöydällä koko raskausajan   Kaipa saman informaation olisi täälläkin saanut, mutta ehkäpä sitä jotkut asiat haluaa lukea omalla äidinkielellään... Ja lisäksi sen avulla on ollut hyvä verrata, mennäänkö täällä Ausseissa suurinpiirtein suomalaisen systeemin mukaan. Ja meidän tapauksessa on ollut vielä niin, että valitsemamme synnytyslääkäri ei ole niitä helpoimmin lähestyttäviä ja häneltä informaation saaminen on välillä työn ja tuskan takana  

Mitä tulee noihin keisarinleikkauksiin niin niiden yleisyys on kyllä täällä aika huimaa tasoa! Joskus tuntuu, että ihmiset ajattelevat, että keisarinleikkaus olisi yhtä kuin pieni operaatio, jolla synnytys hoidetaan helposti ja vaivattomasti pois alta, ja ehkä sitten vaativatkin keisarinleikkausta herkemmin kuin jossain muissa maissa. Ainakin yksityisellä puolella tämän luulisi olevan mahdollista kun varmasti löytyy sellainen lääkäri, joka leikkauksen mielellään tekee. (Olinkin ollut siinä käsityksessä, että nuo huimat prosenttiluvut keisarinleikkauksista tulisi juuri yksityiseltä puolelta? Luulisi, että julkisella puolella ei mielellään tehtäisi keisarinleikkauksia jo sen takia että hintaakin tulee varmasti aika paljon enemmän kun ajatellaan, että paikalla olevan hoitohenkilöstön määrä on pakostakin paljon suurempi, tarvitaan leikkaussali, useampia sairaalapäiviä jne.) No, joka tapauksessa tuntuu, että yksityisellä puolella oma synnytyslääkäri voidaankin valita juuri muun muassa sen perusteella, onko hän tunnetusti herkkä tekemään keisarinleikkauksia vai ei, suostuuko alatiesynnykseen jos lapsi on perätilassa tai aikaisempi lapsi on syntynyt leikkauksella jne.

ausseihin! - tsemppiä raskausajallesi! Kyllä täällä löytyy hyvät, Suomen neuvolajärjestelmää vastaavat systeemit raskauden ajan seurannalle ja synnytykseen. Toivottavasti asiat selkiytyvät pian kohdallasi!

Ja niin, jos ketään kiinnostaa nuo mainitsemani suomenkieliset neuvolasta saadut raskauteen liittyvät opukset niin ottakoon yhteyttä, itse en niitä kohtapuolin enää tarvitse

[japi]

Tein jotain väärin. Tämä on jatkoa edelliseen viestiin. Siis

Kun sitten vietiin nämä tiedot erikoislääkärille, hän sanoi hyvin huollustuneesti että ei ole mahdollista että teidot voi olla totta silla jos ne on totta, vaimo ei pystysi kulkemaan portaita ylö tai alas. Jotain oli mennyt käännöksissä pieleen ja arvaaminen jatkui.
Meille syntyi tyttö 1994 Sydneyssä ja ei ollut mitään ongelmia. Synnytysoli keisarinleikkaus.
Että kyllä Suomessa varmaan pelaa mutta ei pelannut meille. Meidän perhheen jäsenillä ei ole Suomeen menemistä ilman matkavakuutusta joka sisältää yksityislääkärin käyttöos tarve vaatii. Anteeks että tämä tosi tarina on vähä pitkä mutta "sainpas sullettua v*****ksen  

[Milka]

Aussehin,

Kasittaakseni synnytyksen aikainen seuranta yms. vaihtelee tosi huomasti osavaltioiden ja jopa kaupungin osien valilla. Valitettavasti sinulle on sattunut huono GP. Ja kuten tuossa edella sanottiinkin niin ihmeessa etsi parempi GP.

Minulla ei ole raskaudesta kokemusta mutta muuten olen ollut erittain tyytyvainen Victorian ja lisataan viela etta Melbournessa saatuun terveydenhoitoon. Mutta kuten sanoin nama on tosi osavaltiokohtaisia juttuja.

Tuosta keisarinleikkauksien suuresta maarasta ja sen syista en osaa sanoa. Mutta se minusta on hienoa etta jokainen synnytyspeloista karsiva saa taalla halutessaan leikkauksen. Viela 10 vuotta sitten tama ei ollut kaytanto Suomessa.

[ausseihin!]

Onpas sinulla Japi tosiaan ikavat kokemukset Suomen terveydenhoitojarjestelmasta. Itsellani kokemukset ovat tosiaan aivan toisenlaiset. Raskauden seuranta Helsingissa ja synnytykset Katiloopistolla sujuivat loistavasti. Toinen lapsistani syntyi peratilassa ja koin koko ajan etta on mun oma paatokseni haluanko leikkauksen vai synnyttaa alakautta tutkimusten osoitettua ettei ollut mitaan syyta miksi synnytys olisi pitanut hoitaa leikkauksella. Mutta olen kuullut myos tapauksista joissa alakautta synnytykseen on painostettu mutta myos leikkauksiin (siis peratilatapauksissa) et ehka mulla on kaynyt vain hyva tuuri laakarien suhteen ja mulla oli selkea kasitys mita haluan.

Onneksi ma olen omasta mielestani melko hyvin selvilla mita vaihtoehtoja taalla on ja valitsin tietoisesti mm. Etten halunnut downin oireyhtyman seulontaa. Ultratutkimuksen olisin kylla ottanut (ja kavinkin yksityisella joskin melko huonossa ultratutkimuksessa) mutta verikoetta en halunnut. Valitsin myos tietoisesti julkisen katilojohteisen seurannan/synnytyksen mutta seurannan piiriin paasy vain tokkii. Laakarilla kaynneista en viitsi raskauden yhteydessa maksaa kun katilot ovat kuitenkin alan asiantuntijoita.  

keisarinleikkaukset ovat totta kai tarpeellisia monissakin synnytyksissa ja onneksi Suomessakin pelko on jo syy sellainen saada joskin siinakin kai yritetaan ensin auttaa. Mutta mielestani on kyseenalaista toimintaa laakarilta suostua siihen vain erilaisista mukavuustekijoista johtuen.

Amelialle tsemppia kohta tapahtuvaan synnytykseen!

[Anna27]

Hei!

Tama keskustelu on kiinnostavaa, silla oma kokemukseni NSW:n terveydenhuoltosysteemista on ollut todella hyva - niin yleis- kuin erikoislaakareiden osalta. Oma GP on suorastaan loistava ja tietaa samantien jopa kenelle erikoislaakarille minun kannattaa menna - ei siis juurikaan tarvitse stressata ja kysella ystavilta keta suosittelisivat jne. Esimerkkina raskauteni ja lapsemme syntyma, missa han ehdotti muutamaa synnytyslaakaria silla perusteella minkalaisen laakarin halusin ihan persoonallisuuden puolesta - ja nappiin meni. Kavin tarkastuksissa sovituin valiajoin ja testeissa tarvittaessa mista tulokset sai samantien - mikaan ei tuntunut olevan ongelma.

Ymmarran etta keskustelu normaalin synnytyksen ja keisarinleikkausten osalta on aina suhteellisen kiihkeaa ja mielipiteita riittaa. Onneksi kaikki voivat sen paatoksen tehda itse. Itse voin myontaa etta ainoa asia mika minulle siina tilanteessa merkitsi jotain oli lapsi itse, enka halunnut ottaa synnytyksessa minkaanlaisia riskeja. Birth Centre ei siis ollut vaihtoehto. Kun synnytys moninaisista syista pitkittyi ja riskien maara lisaantyi, suostuin mielellani keisarinleikkaukseen. Toipuminen oli hyvin nopeaa (suuri kiitos taas synnytyslaakarille) ja jalkiseuranta ensiluokkaista. Laakari myos kavi huoneessani paivittain synnytyksen jalkeen vauvaa ja minua tervehtimassa ja varmisti etta kaikki oli ok.

Olen yleisesti Suomen ja Australian vertailua vastaan, silla en nae siina mitaan pointtia. Jos olo on yhdessa maassa kovin hankalaa, takaisin siihen toiseen maahan kylla paasee haluttaessa hyvin nopeasti. Pakolaisiahan ei tassa kukaan olla. 

Suomen terveydenhuolto on kyllakin mielestani yliarvostettua. Onneksi siella asuessani itse olin terve enka hoitoa tarvinnut. Vanhempani olivat kroonisesti sairaita ja sisarellani oli valitettavasti hyvin vaikea raskaus ja synnytys. Niin terveyskeskukset kuin sairaalat tulivat vuosien aikana tutuiksi. Veljeni kuvaili terveyskeskuksen palvelua mielestani hyvin, se oli sama kuin olisi huoltoasemalla kaynyt voinnista kysymassa (ei tarkoitettu loukkaukseksi huoltoasemia kohtaan  ). Pitkaa odotusta, laakaripalvelu kuin arpapelia, arvailua, ei vastauksia, pyorittelya laakarilta toiselle, tuloksien odottelua, suoranaista toykeytta jne. Sisareni tapauksessa synnytys kaynnistettiin ja se pitkittyi, laakari halusi sita jatkaa vaikka sisareni pyysi leikkausta - loppujen lopuksi paadyttiin tekemaan hatakeisarinleikkaus missa sisareni taydessa nukutuksessa ja vauva suoraan teho-osastolle.

Minulla on kauniit muistot raskauden ajalta ja lapsemme syntymasta, mieheni sai olla lasna 100% ajasta. Tunsin etta minusta pidettiin huolta niin synnytyslaakarini kuin sairaalaan puolesta eika minun tarvinnut kuin keskittya siihen olennaiseen eli lapsen syntymiseen mahdollisimman turvallisesti ja terveena. Tilastollisesti kuulun siis keisarinleikkausten ryhmaan, ja tulen siihen kuulumaan myos toisen lapsemme syntyessa. En tule ottamaan VBAC:in riskia (normaali synnytys leikkauksen jalkeen), en henkilokohtaisesti nae siihen syyta.

En tieda vastausta kysymykseen miksi meita leikkauksen lapikayneita on taalla niin paljon. Oma synnytyslaakarini ei keisarinleikkaukseen painostanut, mutta esitti sen vaihtoehtona kun tilanne sita vaati.

Hyvaa Joulua kaikille, oli se sitten lumessa ja pakkasessa, tai hikisissa helteissa!

[pingu]

No kyllapa on ollut teilla ihmisilla kaikenlaisia kokemuksia ja tarinoita kerrottavana, ja miksipa ei olisi kun meitahan riittaa joka paikkaan ja aina kaikenlaista sattuu. Ihan tarkasti ei vaan aina tule kaikki yksityiskohdat esille ja mm. paikat jaa puuttumaan ja se oliko asia oikeasti akuutti vai ei.

Itse olin raskausvaiheessa puolet ajasta Suomessa ja puolet Ausseissa. Tiedan kuinka homma toimii molemmissa paikoissa ja tyon puolesta on tullut nahtya ihan vieresta Suomen puoli. Voin hyvin verrata naita keskenaan, mutta niinkuin jo edella joku mainitsi, miksi pitaisi?

Itse koin saavani taalla varsin hyvaa hoitoa, ja ihan julkisella puolella. Sain itse valita kaynko kaikki kontrollit omalla gp:lla, siis aina tosiaan kertamaksu n.60$ vai menisinko synnytyssairaalan aitipolille tarkastuksiin, joka kerta 0$.
Ihan rahan takia ensisijaisesti valitsin aitipolin, mutta raskauden edetessa huomasin sen olevan oikea vaihtoehto.
Sain kayda tutustumassa etukateen synnytysosastoon ja aina kontrollikaynnilla oli vastassa katilo/sairaanhoitaja, kuka tyoskenteli synnytysosastolla. Ja tama siis oli Qld, Brisbanessa.
Valitettavasti synnytykseni ei vaan mennyt kirjojen mukaan, ei edes kaynnistyksesta huolimatta, vaan jouduin sektioon. Siina vaiheessa kun tajuaa, etta lapsella on hata, on aivan sama mita on suunnitellut oman synnytyksen osalle. Ei puhetta jakkarasta, ammeesta tai mistaan muusta tavasta/ kivunlievityksesta. Eipa edes tullut mieleen kyseenalaistaa ammattilaisen nakemysta leikkaustarpeesta. Viikkohan siina sitten sairaalassa meni normaalin 2-3 paivaa ensisynnyttajan normiajan sijaan, mutta hei, sain kasivarsille terveen poikalapsen! Enko todellakaan valita kuinka mones prosentti tai luku olen missaan tilastoissa. Ja koska olin siis julkisella puolella, en maksanut tasta viikon "majoituksesta" sentin senttia. Toisin jos olisin Suomessa kokenut vastaavan, 7 paivan sairaalamaksut olisi ollut missa tahansa sairaalassa mittava.

Mutta hei, jokainenhan kokee asiat omalla tavallaan ja toiset osaavat ottaa joskus ja jotkut asiat rennommin.
Ja viela lisatakseni, terveyskeskukset varmasti ovat siella Suomessa aika toimintarajojensa aarirajoilla. Ja nehan tarjoavat vaestolle peruspalveluita, eli perusterveydenhuoltoa! Ei heidan spesialialiteetteihin kuulu erikoisalat! Siksi on olemassa erityiset poliklinikat ja erikoislaakarit, minne mennaan joko maksavana yksityispotilaana tai perushuollosta laakarin lahetteella.
Tastakin huolimatta kaikille teille hyvaa joulun odotusta.

[ausseihin!]

Ymmarran etta keskustelu normaalin synnytyksen ja keisarinleikkausten osalta on aina suhteellisen kiihkeaa ja mielipiteita riittaa. Onneksi kaikki voivat sen paatoksen tehda itse. Itse voin myontaa etta ainoa asia mika minulle siina tilanteessa merkitsi jotain oli lapsi itse, enka halunnut ottaa synnytyksessa minkaanlaisia riskeja. Birth Centre ei siis ollut vaihtoehto.

Oletko siis sita mielta, etta jos synnyttaa lapsen Birth Centressa, asettaa syntymassa olevan lapsen jollain tapaa vaaraan? Samalla tavalla siella on laakarit saatavilla tarvittaessa, kuin tavallisella synnytysosastolla. Siella paneudutaan ehka enemman synnytyksen luonnolliseen kulkuun, mutta synnytystapa ei ole mikaan itseisarvo vaan syntymassa olevan lapsen terveys. Eika kukaan varmasti kieltaydy leikkauksesta, jos siihen on syyta. En minakaan, vaikka kyseenalaistankin niiden tekemisen ilman laaketieteellista syyta.

[Anna27]

Ausseihin!, kuten tuli sanottua naista asioista voi olla niin monta mielta eika yksiselitteista vastausta valintoihin loydy. Itselleni ja miehelleni oli tarkeaa etta mitaan ylimaaraisia riskeja emme synnytyksessa ota. Siita syysta esim. halusimme etta minulla ja vauvalla on synnytyslaakarit saatavilla samantien jos mikaan menee vikaan. Birth Centre on varmasti oikea vaihtoehto toisille, mutta itse en ole niiden kannalla. Meille esim. siirto sairaalaan "jos jokin menee vikaan" oli ylimaarainen riski. Emme myoskaan halunneet olla tilanteessa missa paatokset tuli tehda "hatatilanteessa" ja kiireessa, mika olisi tilanne jos synnytys ei olisi edennyt suunnitelman mukaan ja olisimme vaatineet siirtoa.

Jo synnytysvalmennuksessa kaydessani huomasin etta lahestymistavat synnytykseen ovat hyvin erilaiset. Asiat mitka toisille ovat tarkeita eivat merkitse paljoakaan muille ja painvastoin  - eika sita tarvitse lahtea muuttamaan tai kyseenalaistamaan. Itse en halunnut lahtea synnyttamaan lempimusiikin soidessa taustalla, enka halunnut tuoksukynttiloita, vesisynnytysta, meditointia, hierontaa, kipulaakityksen taydellista puuttumista yms. Toiset halusivat. Epailematta kaikilla loppujen lopuksi on sama paamaara, lapsen syntyminen eika kukaan varmasti lapselleen mitaan pahaa halua. Valilla vain tuli tunne etta synnyttamisesta tuli enemman "aidin kokemus" ja sen tarkeyteen keskityttiin. Henkilokohtaisesti en sita pitanyt tarkeana.

Suomen puolelta oli kokemusta niin julkiselta puolelta kuin yksityiselta, ja useammankin alan erikoislaakarilta reilun 10 vuoden ajalta. Siihen aikaan mahtui kylla vaikka minkalaista, eivatka he kaikki todellakaan olleet arvostelun kohteena kirjoituksessani, ammattitaitoa kylla loytyi. Joukkoon vaan mahtui huonoja kokemuksia sen verran etta kun maan terveydenhuoltoa ylistetaan, en siihen mielipiteeseen voi taysin yhtya.

Kokemuksia riittaa kaikilla ja miksipa niihin negatiivisiin tulisi kovin keskittya. Jaakoon tama naiden maiden vertailu minun osaltani tahan. Suomi on hieno maa ja meidan perheelle loistava paikka lomailuun. Australia on hieno maa ja meille koti. Molemmissa on hyvat ja huonot puolensa, mutta koen itseni ja perheeni hyvin onnekkaiksi siita, etta voimme nama molemmat maat kokea. Se on minulle rikkautta, etta voin nauttia upeasta ilmastosta Sydneyssa ja jos tekee mieli Suomen talveen, sinnekin paasee. Rakkaita ihmisia loytyy molemmista paikoista, joten ei voi valittaa.

Uudemman kerran, oikein hyvaa ja rauhallista Joulua kaikille!

[ausseihin!]

Kiitos Anna, etta vastasit kysymykseeni. Ma synnytan Newcastlessa John Hunterin sairaalassa, jossa Birth Centre on sairaalan sisalla, jossa laakarit ja tavallinen synnytysosasto ovat aivan vieressa ja tarvittaessa siirto sinne tapahtuu hetkessa. Mulla ei ole laajempaa tietoa siita, miten nama BC:t yleensa sijaitsevat, mutta itse haluan sinne, jos paasen, koska mulla on tuntuma, etta se vastaa lahinna kokemaani Suomessa Kattarilla. En ole tutustunut mita mahdollisia "hompotyksia" bc:ssa on tarjolla, eika mua sellaiset kiinnostakaan, vesisynnytys voisi olla kylla kiva kokemus. Jos tama olisi mun ensimmainen raskaus valitsisin ehka toisin tai sitten en. Ma olen tyytyvainen siihen, etta mulla on turvalliseksi kokemani Suomikokemukset takana, jotta pystyin tekemaan taalla melko helpohkon paatoksen. Toisaalta ma en myoskaan asettaisi aidin kokemukseen paneutumista ja syntymassa olevan vauvan turvallisuutta toisilleen vastakkaisiksi asioiksi.

Mutta joo ehka se vertailu on turhaa, mutta mielestani se on taysin luonnollista, varsinkin kun raskaus ja synnyttaminen ovat niin hirvean tarkeita kokemuksia elamassa. Odotin suurella mielenkiinnolla paasya eri maan systeemiin ja toistaiseksi olen pettynyt siihen, mita olen saanut. En kuitenkaan epaile, etteiko kokemus viela positiiviseksi muutu.

[Milka]

Toisin jos olisin Suomessa kokenut vastaavan, 7 paivan sairaalamaksut olisi ollut missa tahansa sairaalassa mittava.

Kun omat kokemukset ovat vuodelta yksi ja kaksi niin omia tietoja paivittaakseni joutuuko Suomessa potilas maksamaan julkisessa sairaalassa olosta?

[manaatti]

^ Joo kyllä julkisessa sairaalassa olosta maksetaan. En muista paljonko lasku oli synnytysreissulla mutta juuri äskettäin oltiin pikku neidin keuhkokuumeen takia sairaalassa niin oli noin 30 euroa päivä.

[Wilmina]

Mut ainakin Suomessa yllätti myös se, että kuulemma Helsingin kaupunki 'tarjoaa' (neuvolan ohjeitten mukaisesti) kaksi ultraa raskauden aikana. Hieman yllätti että tuli lasku perässä ultrastakin! Eihän se paljoa ollut, joku 21-22€ mutta mä oon kuvitellut että "tarjoaminen" on lahjan antamista...
Kerran kävin ensin päivystyksessä, josta lähetettiin ensin kätilölle ja sitten erikoislääkärille "ihan vain varmuuden vuoksi" eli lähinnä olin tarkkailussa mutta toki joitain testejäkin tehtiin niin kolmesta paikasta tuli n 20€ lasku jälkikäteen. Toisaalta, ei minua kovasti haittaa maksaa hieman jos sillä oma ja beben vointi varmistuu. Oisihan joku voinut olla huonostikin, mikä sitten tuossa olisi huomattu.

[Sinikello]

Oma kokemukseni on Suomesta kahden vuoden takaa. En voi sanoa loppulaskua suureksi ainakaan kunnalliselta puolelta. Sain asiantuntevaa ja hyvää hoitoa aina kun sitä tarvitsin.

Alkuraskauden seuranta äitiysneuvolassa ja yksityisellä lääkärillä. Raskauden lopussa sain lähetteen Kätilöopistolle sikiön perätilan ja kasvuhidastuman vuoksi. Äitiysneuvolakäynnit olivat ilmaisia.

Ennenaikaisten supistusten vuoksi jouduin osastolle jo aiemmin ja petipotilaaksi kolmeksi päiväksi, hinta 26 eur/päivä.

Tämän jälkeen loppuraskauden seuranta äitiyspoliklinikalla. Poliklinikka käynnit sairaalalääkärin luona 22 eur/kerta, ja hän tarvittaessa konsultoi erikoislääkäriä.

Lopputuloksena keisarileikkaus ja 3 päivää sairaalan perhehuoneessa 182 eur. Loppuraskaus seurannat ja synnytys tuli maksamaan 326 eur.