Jouko, muistan lukeneeni, ja kävinkin asian haun kautta tarkastamassa, että olet käynyt RubyValessa safiireja poimimassa. Itse kävimme paikan päällä kymmenen vuotta sitten ja silloin kyläpahasen nimikyltti oli väännetty muotoon RumaVale. Ensimmäisenä tuli mieleen, että joku vuosikausia ilman minkäänlaista tulosta kaivanut suomalainen olisi saanut tarpeekseen ja lähtiessään retusoinut paikkakunnan kylttiä. Tunnustaako kukaan tekosiaan:D:D Muistatko Jouko nähneesi kyseistä kylttiä ja oliko se jo palautettu alkuperäiseen kuosiinsa?
Tuota safiirien etsintää suosittelen kaikille matkaanlähtijöille. Tätä asiaahan minä sivusin jo kauan aikaa sitten, mutta kerronpahan uudestaan, koska Dunderissa tuntuu olevan paljon uusia jäseniä, joille pari kuukauttakin vanhat jutut saattavat olla hurjan kahlaamisen takana.
Itse aloitimme safiirien etsinnän NSW:n puolella Inverellissä, Graftonista pari sataa kilometriä länteen. Lainasimme paikalliselta leirintäalueenpitäjältä tarvittavat vehkeet, eli lapiot, hakut ja siivilät. Saimme myöskin opastusta siitä mistä päin safiireja kannatti lähteä etsimään. Parin päivän uurastuksella saimme purkinpohjallisen pieniä safiirin palasia, joilla ei ollut mitään taloudellista merkitystä, mutta tunnearvoa kuitenkin. Yksi kivistä oli kuitenkin niin iso, että se kannatti hiottaa. Inverellissä oli useita liikkeitä, joissa sai kiven hiottua odotellassa, ja niinpä saimme pienen kauniin tummansinisen kahdeksan kulmaisen safiirin matkamuistoksi. Näitä kuivuneita joenpenkkoja myllätessämme tapasimme vanhan miehen, joka kertoi, että jos todella aiotte safiireja etsiä, niin menkää RubyValeen ja etsikää sieltä paikka nimeltä Russian Gully, sieltä niitä löytyy. Ja kun olimme pohjoiseen päin matkalla, niin mikä ettei, vanha mieshän kuulosti niin vakuuttavalta.
RubyValessa olikin sitten aivan erilaiset olosuhteet kuin Inverellissä, joen penkat olivat kivikovia ja hakulle oli todellakin töitä. Alueella ei ollut satanut pitkiin aikoihin ja siivilöinnissä käytettävä vesi piti rahdata kanistereissa paikanpäälle. Lämpötila hipoi 40 astetta ja hurja kosteus ennakoi pian lähestyviä sateita. Mistään ei tuntunut löytyvän edes vilahdusta tuosta sinisestä kivestä, ei edes sieltä Russian Gullysta, jossa niitä piti olla. Siellä tapasimmekin taas vastaavanlaisen vanhan safiirinkaivajan, joka esitteli meille pientä rasiaa, jossa oli hänen viimeisiä löydöksiään. Kun kerroimme Inverellissä tapaamamme vaarin kertomuksen tästä legendaarisesta paikasta, niin hän vain tokaisi: That was twenty years ago, it's nice to live in memories :?? Kun kerran niin kauaksi sisämaahan oli tultu, niin periksihän ei anneta, ajateltiin. Kaivoimme vielä päivän verran, mutta mitään ei löytynyt, Redbackejä lukuunottamatta. Kerran sitten lähdin hakemaan vettä autolta, kun sattumalta huomasin sinistä kimallusta erään vanhan siivilöintikasan päältä:D:D. Siinähän se lepäsi peukalonpään (Huom! käsityöläisen) kokoinen safiiri, joka oli joltain jäänyt huomaamatta. Sitten tulikin kiire paikalliselle hiojalle arviottamaan kiven laatu ja hinta. Harmiksemme kivessä oli niin paljon huonoa ainesta mukana, että siitä ei saatu hiottua haaveissamme ollutta "Australian tähteä". Jos kivi olisi ollut läpensä hyvä, niin eipä olisi enää tarvinnut syödä purkkipapuja ja koko matka olisi ollut sillä maksettu:( Ensi kerralla se sitten löytyy, tai saattaapa olla niin, etteivät muksut jaksa kovinkaan kauaa istuskella kovassa kuumuudessa kuivalla joenpenkalla ja katsella kun isi huitoo hakulla. Se jää nähtäväksi. Saimme kuitenkin kiven hiottua ja arvioksi saimme n. 400 AUD, mutta se tunne, sehän se kaikkein tärkeintä olikin. Seuraavana päivänä alkoivatkin todelliset rankkasateet ja nämä vanhat joenuomat tulvivat hetkessä, ja meille tulikin kiire häipyä paikkakunnalta, jottemme olisi jääneet mottiin. Kyllähän se Falconi kerran sammahti tulvaa ylittäessämme, mutta onneksi saimme työnnettyä viime metrit.
Safiirien etsimisen varjopuoli on siinä, että kesti vielä pari viikkoa saada katse irti maasta, hamuamasta mitä tahansa sinistä välkehtivää. Aika monta sinistä lasinpalaa tuli kerättyä. Mutta suosittelen kaikille tätä hauskaa ja halpaa hupia, ja eihän sitä koskaan tiedä milloin todellinen kimpale tulee vastaan. Kyllä niitäkin tarinoita paikanpäällä kuuli.
:)Tony
Hyvää huomenta vaan Australian aamuvirkut, Jouko ja Jaaks. Näytätte jo roikkuvan linjoilla.
