Sienet, mustikat, herneet ja muut herkut

[Timo]

Mette

"Tietaako kukaan sanoa milla nimella sweet potato tunnetaan Suomessa? "

Seet potato, Ipomoea batatas, tunnetaan suomessa nimellä bataatti. Myös nimeä  makeaperuna näkee joskus.

Meillä on edelleen mangojenahmintakausi meneillään. Niitä kun löytyy kaikkialta, sen kun menet ja poimit

[mette]

Timo Siis bataatti? Urul tuossa muisteli jotain kumaraa?

Me ostettiin just tray mangoja $10 (Bowen). Meista tuli lopulta mangon ystavia, vaikka se veikin useita vuosia ennen kuin opimme sen mausta pitamaan johtuen varmasti siita, etta meille sita ensimmaisen kerran tarjottiin huoneenlampoisena (salaattina) saunan jalkeen kera oluen(se oli kylmaa) ja oli aika allottavaa :??

[Jaaks]

Mette, Urul

Aivan oikeilla jaljilla olette :  Kumera (tai kumara) on maori kielta ja tarkoittaa juuri sweet potato  

[Jaaks]

Mette, Urul

Aivan oikeilla jaljilla olette :  Kumera (tai kumara) on maori kielta from NZ ja tarkoittaa juuri sweet potato  

[Timo]

Mette

Minä ihastuin mangoihin jo Singaporessa ollessani. Olen minäkin syönyt niitä salaatissa huoneenlämpöisenä, ihan ok niinkin, lisäksi etikkaan säilöttynä chilillä maustettuna, chilikastikkeessa ...

Bowenin mangot tosiaan maistuvat makeilta ja ovat pehmeitä. Niitä kasvavien puiden alla käy puistoissa kovin trafiikki. Ihmiset tietävät ne puut ja mangot viedään jo puoliraakoina.
Ovat hyviä pakastettuina kuutioina jäätelön kanssa.

Minulle kyllä maistuvat myös nämä karvaamman makuiset ja kuituisemmat muut mangot. Niitä käytän juuri salaatteihin ja chilisäilykkeisiin.


Urul

Taas tunnistustehtävä.  Mikähän on tämä takapihallamme rösyilevä marja tai hedelmä?  

Tässä Kuva

Se lähti "itsestään" rönsyilemään takapihan pylvästä pitkin nousten parin metrin korkeuteen katon rajaan ja leviten pari-kolmen metrin päähän.  Kasvaa todella köynnöstäen eli ottaen tukea kaikesta mikä tielle sattuu. Lehdet ovat samettipintaiset melko ohuet ja isokokoiset. Tekee oransseja n. peukalonpäänkokoisia hedelmiä (marjoja?), joissa on sisällä muutama siemen hyytelömäisessä aineessa. Täytettä on kuoressa vain n. puolet ja loput on ilmaa.

Sen verran olen saanut kuulla, että kyseessä olisi joku alkuperäinen australialainen kasvi, jota abot syövät ja käyttävät lääkkeenä. Nimeä en ole kuitenkaan saanut puristettua

[Jaaks]

Timo

Vastaan nyt Urulin puolesta, mutta kyseessa on Passion Fruit

http://www.fandvforme.com.au/pas_index.htm  

Ja katso sielta sivun alempaa, niin loytyy myoskin keltainen

[Urul]

Timo

Hedelma erehdyttavasti nayttaa minustakin passionfruitilta(Golden Yellow),mutta kuvauksesi lehdista eroaa passionfruitin lehdista samoin mainitsit hedelmien olevan peukalonpaan kokoisia passionfruitin ollessa enemmankin tennispallon kokoa :??:??:?? Enpa tosiaankaan tieda.

[Timo]

Jaaks

Kyllä tosiaan hedelmä näyttää paljon  passionhedelmältä - siis marjalta, kuten tuo linkkisi opettaa  mutta tämä meidän versio tosiaankin tekee  peukalonpään kokoisia marjoja.

Ja löytyypä viitteitä siihenkin, että abot ovat ainakin syöneet villiä passionhedelmää (native passionfruit), ensimmäisenä Tämä

Ehkä tuo meidän passion on todellakin joku abolajike?  Täytyypä tutkia lisää.

Mistä tuleekin mieleeni, että on alkanut kiehtoa täälläkin tuo käsite "bush food" eli luonnosta saatava ruoka. Suomessa kun sienestyksen ja marjastuksen lisäksi käytin paljon nokkosta, koivunlehteä, mahlaa, voikukkaa ym. luonnosta saatavia ruoka-aineita.  Täällä se tietysti on hankalampaa siksi, ettei luonnosta periaatteessa saisi kerätä mitään (?)  ja tietysti siksi, että en vielä tunne edes kotipihan kasveja.

[Jaaks]

Timo

Ehka se sinun koti versiosi onkin niita "wild passion fruits" eli ei jalostettu kasvattamaan suurempaa marjaa :??

[Timo]

Joo, jaaks  Siltäpä se näyttää. Yritin itse tehdä siitä "native passionfruit", mutta wild sopii paremmin kuvaan. Eli kasvi on tieteelliseltä nimeltään Passiflora foetida. Sillä hakusanalla sitten löytyykin googlesta oikeanlaiset lehdet ja kukat (valkoiset, joissa punainen keskusta).
On sukua passionkukalle (stinking passion flower), tosin tuon minun versioni lehdet eivät haise pahalle, kuten passionkukasta väitetään.

[Jaaks]

Thanks Timo

Aina opitaan jotain uutta :D:D

Jaaks

[mette]

Bid to end shopping squeeze

Courier Mail 28.11.2003

SCIENTISTS have developed a type of packaging which reveals the ripeness of fruit.
The method, which works by a label changing colour as the fruit matures, is designed to avoid  the bruising of produce caused by repeated handling by shoppers.
Now they will be able to judge the ripeness of fruit by a quick glance at the label, which will change shade from red through to yellow.
The system involves a sealed punnet which traps the aromas given off by the fruit. As the fruit ripens, the chemical make-up of the aromas is altered.
A label inside the punnet reacts to these changes and moves through an array of shades.
A colour-coded chart shows shoppers what each colour indicates.
Dark red means the fruit is crisp and will not be ready to eat for several days. Orange means it is firm and ready to eat in a day or two, while yellow means it is ripe. Tests of the labelling have been successfully carried out on pears.
The invention, revealed in the  New Scientist magazine, has been taken up in New Zealand and its inventors hope it will be used around the world in two years.

Miten paljon tama kaikki sitten vaikuttaa hintoihin onkin taas jo toinen mietityttava seikka :??

[no-worries]

Voi että on hassuja hedelmiä ja marjoja! Katselen vaan silmät ymmyrkäisinä, mitä kaikkea kaupan tiskistä voikaan löytyä. Pitää varmaan ruveta vihannespuotien kanta-asiakkaaksi, jahka kesällä Aussiin asti pääsen.

Mikään ei voi täysin kompensoida ruisleivän puutetta kuidun antajana, mutta hedelmät varmasti auttavat puutokseen.

Syömisestä puheen ollen, saako Australiasta makaroonia vai onko se spagettimaa? Ei kai opiskelijaparan täydy varustautua totaaliseen ruokavalion muutokseen?

[iskater]

Alkuperäinen postittaja no-worries
Syömisestä puheen ollen, saako Australiasta makaroonia vai onko se spagettimaa? Ei kai opiskelijaparan täydy varustautua totaaliseen ruokavalion muutokseen?

no-worries
saa makaroonia, ja nuudeleita, ja tonnikalaa purkeissa, ja pakastepitsoja. eli ei tarvitse muuttaa opiskelijaruokavaliota 'liikaa'
kylla niita nopeita, helppoja, tuttuja saa taallakin kaupasta ja nopeasti kokattua. mutta ne kasvikset ja vihannekset ovat taalla omasta mielesta (ainakin) suhteessa muihin elintarvikkeisiin halvempia mita suomessa. etta kylla niilla saa helposti ne ruisleivan kuidut korvattua

[mette]

no-worries

No worries, kaikkea loytyy ja enemmankin

Kuiduista taalla:
http://www.ryeheart.com/ravintokuitu_laske.htm

[Reija]

Nyt heitän ihan uutta aihetta.... muistaako kukaan nuoruudessaan tämmöstä vanhojen mummojen tarjoamaa " Hopeateetä "..... puhuttiin siitä tänään työporukalla ja alettiin miettimään mikä tällä juomalla voisi olla historiana..... olisiko kenties kummunnut jostain sota ajoilta jolloin oikea tee oli kortilla???  Kyseessähän on siis kuuma vesi ja maito/kerma + sokeri......

Kiinnostuneena kyselee :eye: :eye:

[Jaaks]

Reija

Hopeatee loytyy mainintana jossain vanhoissa (1800 luvun) englantilais -irlantilais historioissa as "tea anglais", mutta ihan varmaa historiikkia ei ole viela loytynyt

Will keep on searching

[Reija]

Ai se on ihan niin vanhaa perua

[Jaaks]

Reija

Niin se vaan on, ja historiaakin kylla tulee loytymaan

You just Love to challenge us here, don't you

[Reija]

Heh, do I :roue :roue :roue

R

[mette]

Reija Hopeateeta ja sokerikorppuja, muistan kylla lapsuudesta Oikeasta teesta en tykannyt ja siksi join isan kanssa hopeateeta.Ensimmaisen oikean teeni join diakonissa-tadin luona ja etta se maistui pahalta silloin! Voisi ajatella,etta hopeateeta olisi nautittu oikean teen puuttuessa :?? niinkuin jonkinlaista korviketta. Twiningsin Earl Grey on suosikkiteeni Myos Java Green on makuuni.

Huvittaa, kun meille eilen tuli puhelinsoitto, jossa  ilmoitettiin  meidan lipeakala-tilauksemme olevan valmiina??? Poika oli heti arvaillut kuka langan toisessa paassa on..Eras ruotsalainen tuttu, jolla hirveat traumat lipeakalasta lapsuudesta...:D:D

[Jaaks]

"Joulupukin Herkkua"

As Courier Mail Reports

Santa's favourite beer

IF SANTA was to decide that delivering billions of presents simultaneously across international boundaries was too stressful and that instead of dispensing goodwill he would spend this festive season on the drink, what beer do you think he would choose?


It's a fair question and Michael Jackson, world renowned beer writer, thinks he has the answer.

Without being disrespectful, Santa is so overweight he'd look very much at home in the local cardiac ward.

Any GP worth his stethoscope would peg him as a beer man at 50 paces.

He also is a robust sort with all that ho-ho-hoing, so he's probably a quaffer rather than a sipper, who wouldn't miss a beat over a six-pack of full-strength along with a plate of smoked reindeer.

And the cold weather has never been a deterrent to beer drinkers in northern climes.

Beer will be drunk on Thursday all over a frozen Europe, possibly more so than in Australia.

The Belgians serve an extra-strong Scottish ale for Christmas while the Dutch bring out their Bock beer in October and November.

The Danes have two Christmas beer traditions. Children are given a very sweet, malty, high-gravity but low-alcohol beer to have with a savoury rice dish before the Christmas goose, while the adults get a malty Jule Brug (Yule Brew).

So beer is doubtless part of Santa's festive nutritional plan.

But what beer?

Jackson, author of the 1977 classic, World Guide to Beer, has pondered long and hard on this issue.

Known as the Beer Hunter in America, Jackson is so devoted to the brew he even has his own television show.

He also hosts one of the best beer websites in the world on which he gives seriously considered answers to questions such as: "Should I be pouring the sediment in my Delirium Tremens into the glass?"

This year Jackson actually went to the North Pole to find out what beer Santa would drink, and it was a difficult assignment ? because despite an annual frenzy of concentrated media attention and a direct mail campaign, which sometimes threatens to overwhelm the US postal service, no one knows where this bloke lives.

People who say "Santa lives in Lapland" are useless.

Lapland is a frozen wasteland embracing Norway, Sweden, Finland and parts of Russia. It's like an Australian giving his address as the "Asia Pacific region".

But those simple souls still blessed with optimism and ignorance continue to write letters addressed to "Santa Clause, Lapland". And those letters are delivered to a post office sitting astride the Arctic Circle just north of the town of Rovaniemi in Finnish Lapland.

Using that as a guide, Jackson began his journey in the Finnish capital, Helsinki.

He then flew more than 600km north to the lumber town and port of Kemi, just inside Lapland. From Kemi airport it's just a 24km drive to the fur-trading and gold-panning town of Tornio, home of the Lapin Kulta brewery.

And it's from there that Santa, if we believe he exists, gets his beer.

The brewery, which takes its water from the icy Tornio river, has helped Lapin Kulta become the biggest beer in the Finnish market.

Jackson describes Kulta lager, which has now entered the British market but is not widely available in Australia, as "a pleasant enough lager".

"Soft and fresh (it is unpasteurised but sterile-filtered), but by no means distinctive," he says. "I prefer the lightly malty, tawny-coloured Lapin Kulta Joulu. This 'yule' lager would be what Santa drinks."

privacy            © Queensland Newspapers

[mette]

Eilen illalla Wooliksen kassalla

Valmistin eilen illalla Maltan riisiä ja huomasin vaniljasokerin olevan loppu ja  ei kun lähimarkettiin sitä ostamaan. Kassalla tyttö sitten ilahtuneena toteaa;"että, tällaista on siis vaniljasokeri, en edes tiennyt että meillä sitä on myynnissä". Sitten kertoo miten noin puolisen vuotta sitten eräs asiakas halusi ostaa vaniljasokeria ja heillä  sitä ei ollut, saati että olisivat ikinä kuullutkaan :okertoi vielä, että ei heidän store managerikaan ollut koskaan kuullut Kotiin ajelin hymyssä suin ja kotona ensimmäiseksi kysyin meidän 16-vuotiaalta pojalta tietääkö hän mitä on vaniljasokeri ja kyllä tiesi...Muistan hänen viime vuonna high schoolissa valmistaneen oppilastyönä tuon Maltan riisin, josta opettajakin oli kovasti tykännyt. Minulle äitinä nuo täkäläiset köksätunnit olivat kamala rasite, kun kaikki raaka-aineet pitää viedä kouluun, kyllästytti pakkailla hyppysellistä suolaa ,ja puolta desiä kermaa etc.. .Siis jos oppilas valmistaa vaikkapa quichen, niin  kaikki raaka-aineet vaan koulureppuun ja meidänkin poika matkustaa koulubussilla (ei nyt ihan  heti koulun jääkaappiin ehdi).Tarjosimme koululle ehdotusta, että jos kerättäisiin tarvittavat rahat aineksiin ja vuoroin oppilaista kukin ostaisi  raaka-aineet, mutta ei sytyttänyt maikkaa.