uusi maa, uusi nimi ?

Aloittaja Timo, heinäkuu 16, 2003, 23:29

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Timo

Kaverini Pertti on täällä "Birdie". Oman nimeni näin vähän aikaa sitten kirjoitettuna muotoon "T-more"

riaapa

Ari Pecker ja T-more,

Ei ole varmaan kivaa Seppo-nimisilläkään Australiassa. Ainakin mieheni yhdistää tuon nimen "septic tankiin"... :hahhaa

Riina.
Riina

I-know

Oma perisuomalainen etunimeni toimii erinomaisesti myös englanninkielisissä maissa, kirvoittaa monet naurut :D :D

- What's your name?
- "I know"
- Really? :o
- Yes. :D
- Cool name!
- Yes, I know...  :roue

:D :D :D

MH

Anopin nimi myös i know ja hän sai aina kuulla kysymyksen siellä asuessaan I know I know but what is your real name

Jouko

Kuulen jatkuvasti uusia versioista nimestäni, mutta ehkä huvittavinta on se kun Jouko nimen joku lausuu niin kuin se pitää, niin sitä hieman hätkähtää että mitäs täällä nyt tapahtuu... :? Samoin on toinen nimeni Juhani,  eli "you honey" eipä tule liiallisesti käytettyä tuota toista nimeä sillä siitä joutua vaikeuksiin :hahhaa

Nimen lausunta menee laidasta laitaan, joko, Joukko (yleensä toisen polven suomalaiset), JöYköY jne.

Tietysti voisin vaihtaa nimen mutta en katso asiaa niin suureksi ongelmaksi että näkisin moista vaivaa. Joskus siitä on jopa pientä hupia kun katselee kuinka joku onneton yrittää vääntää kieltänsä solmuun :hahhaa


- Salibandy? Brisbanessa www.qldfloorball.org

Reija

Oli ihan pakko kertoa myos kokemuksia mun nimen lausumisesta.... Reija.... ensinnakin aina kysytaan etta " sorry, can you say that again..." ja sitten kysytaan " How do you spell it? " ja sitten kun sita toinen osapuoli vihdoin alkaa aantamaan niin etta monesti saa tosissaan pidella nauruaan..... yleisin on tietysti Riza, tai Reiza, mutta monet paatyy sanomaan "Wreija"  R kirjain kun tuottaa takalaisille vahan ongelmia :hahhaa

Jouko

Pekko,

Pistä kuva tuleen maililla niin lataan sen palvelimelle ja laitan linkin tuleen, e-maili osoite sulla jo on varmaan mutta se on tossa alla olevassa .gif kuvassakin


- Salibandy? Brisbanessa www.qldfloorball.org

viajera

Minun nimeni (Anneka) ei ole tuottanut ongelmia ulkomaalaisille, varsinkaan englantia tai saksaa puhuville. Niissähän maissa tuo nimi on paljon yleisempi kuin Suomessa. Suomessa sen sijaan joudun aina sanomaan Anneka e-kirjaimella.:??Jos sanon nimeni ilman tuota lisäystä, kirjoittavat tai sanovat kaikki sen Annika. Sukunimikin on helppo ulkomaalaisille, myös aika neutraali.

SallaH

Hahaa, niin tuttua, niin tuttua. Oma etunimeni (Salla) tuotti aikoinaan Suomessakin vaikeuksia - tuottaa vieläkin, vaikka on jo huomattavasti yleistynyt. Yleensä Suomessa saan olla Sanna.

Lähtiessäni Adelaideen vaihto-oppilaaksi olin jo henkisesti valmistunut vuoden pituiseen Sallynä olemiseen. Yllättäen näin ei kuitenkaan käynyt; alkuvuodesta minua jaksattiin kutsua omalla nimelläni (tosin "Shaala"-muodossa), loppuvuodesta olinkin Sarah. Välimuotoja olivat mm. Sarla, Salsa, Sallah, Saala, Sala ym.

Puhumattakaan sukunimestäni (Hakulinen), joka mykistää australialaiset virkamiehet ja -naiset aina. Mieluusti menisin australialaismiehen kanssa naimisiin jotta pääsisin mokomasta eroon. :D

t. Salla, vappuna taas matkaan lähtevä ja valmistautunut heits-ei-kei-juu-el-ai-en-ii-en -ketjun tavailuun....

Butio

Jehna, etunimeni Pasi ei vielä ole suurempia ongelmia tuottanut maailmalla,eikä suomessa,mutta kätevyyttä heijastelee sukunimeni Krökki,josta olen saanut kuulla melkoisen monta väännostä,niin koti-,kuin ulkomaillakin...

Ehkä hauskoin,ehkä myos minua eniten kuvaavin,versio oli Tanskassa,jossa olin Hra. Grogi..Noh;enhän minä lasiin varsinaisesti syljeskele,mutta että Hra Grogi...  *huoh* :pyhimys

Jouko

Tuossa SallaH mainitsi nimen tavaamisesta. Kannattaa olla muuten varuillaan jos monien aussi vuosien jälkeen palaa suomeen ettei käy niin kuin yhdelle kaverilleni joka tavasi muutaman kerran omaa nimeänsä pankissa ja jossain virastossa, on varmaan pikkasen noloa. Pankkivirailijat olivat katselleet kaveria kuin mielenvikaista:hahhaa


- Salibandy? Brisbanessa www.qldfloorball.org

SallaH

LainaaAlkuperäinen postittaja Jouko
Kannattaa olla muuten varuillaan jos monien aussi vuosien jälkeen palaa suomeen ettei käy niin kuin yhdelle kaverilleni joka tavasi muutaman kerran omaa nimeänsä pankissa ja jossain virastossa, on varmaan pikkasen noloa. Pankkivirailijat olivat katselleet kaveria kuin mielenvikaista:hahhaa

Joo'o, olin vaihtarina vain vuoden, mutta monta kuukautta kotiutumisen jälkeen edelleenkin virastoissa vastasin nimikyselyyn "Salla Hakulinen, that's es-ei-el-el-ei, heits-ei...".

Muitakin "aussitapoja" jäi päälle, esim. "anteeksi/mitä?"-kysymyksen korvaaminen "hey?"-sanalla, joka hämmensi suuresti suomalaisia, ja kadulla vasemmalta puolelta ohittaminen...

McMaster

Moron!

Itse olen oikeastaan tottunut tuohon nimen tavaamiseen jo suomessa. Etunimeni on Sami, ja tyokaverit sita kayttavatkin ja melkein lausuvat sen oikein:peukkuy
Mutta muuten kaytan aikaas paljon pelkkaa Sam lyhennetta, helpompaa toimia kun ei tarvi selittaa. Sukunimen kohdalla tarviikin sitten kuitenkin selittaa, jua niin tarvi myos suomessa. Sukunimi on Grek, suomessa kun joutuu selittamaan kun on outo nimi, joutuu sen kyos tavaamaan. Monta kertaa postista tuli kirje jossa luki Gerg, Krek, Rek, tai jotain muuta yhta hauskaa. Taalla Australiassa taas joutuu selittamaan, koska se loppuukin k:n eika g:n:nuttu:

Joten ei oikeastaan haittaa vaikka joutuukin selittamaan:)

woikukka

M? odotan mielenkiinnolla miten mun nimi tullaan lausumaan tai sanomaan... Voi joutua varmaan aika monesti toistamaan. Saa n?hd? millasiin muotoihin se sit v??nnet??n, ett? olis helpompaa... :D

Hannele

Timo

Hannele,  minulla oli opiskelukaverina kaimasi, josta jenkkien suussa tuli Hannah Lee!   Olihan meill? yksi Pasikin, joka itse kirjoitti nimens? englanniksi "Pussy", mutta jopa jenkit kielt?ytyiv?t lausumasta nime? sen mukaisesti, vaan selv?sti eri tavalla niin, ettei sekaannusta vahingossakaan ilmenisi.

V?h?n sama juttu noissa toisella kielell? rumissa nimiss? on yleinen kiinalainen  nimi  Hui, joka ven?l?isen korvaan on kauhistus, mutta he lausuvat sen mahdollisimman kaukaa kiert?en.

Omasta nimest?ni kuulin viikolla j?lleen hauskan v??nn?ksen. Postinhoitaja oli kysynyt italialaiselta naapuriltani, ett? mist? p?in Italiaa se sun kaverisi Primo on.  :D  En min? ole italialisen n?k?inen eik? Primo k??nnettyn?k??n mitenk??n kuvaa minua, mutta kovasti n?k?j??n t?k?l?isten aivot ty?skentelev?t pysty?kseen tekem??n uudesta nimest? ymm?rrett?v?n.  Suurin osa n?ist? maalaisista kuitenkin kutsuu minua enimm?kseen Timothyksi  tai Timiksi ja muutama on jo pikku hiljaa oppinut sit? kautta oikean muodon. On siit?kin huolimatta halunnut oppia, vaikka min? olen sanonut, ett? Tim tai Timothy on ihan ok.  Ei tuo nimiasia minua en?? vaivaa lainkaan, koska olen tosiaankin itsekin havainnut, niin kuin tuolla ylemp?n? vuosi sitten minua opetettiin, ett? t??ll? melkein kaikki joutuvat tavaamaan joko etu- tai sukunime??n tai molempia.

Zende

No mulle taisi vanhemmat antaa tietamattaan oikein osuvan ja sopivan nimen.  Jostain kuulin, etta Senja tarkoittaa samaa kuin "vieras", jollain kielella, mika on vahan niinkuin "foreigner", ja sellainenhan minusta nyt on taalla sitten tullut.  

Lausumisen kanssa ei ihmisilla yleensa ole isoja ongelmia, vaikka tuppaavatkin kirjoittamaan sen Senyaksi.  On mua kylla Zenyaksi ja jopa Xenaksikin ("as in the warrior princess?!?") kutsuttu, ja jotkut tutut kiusoittaa lyhentamalla sen Senjiksi [sendz] tai vaantamalla Senioriksi.  Lukioajoilta Suomesta jostain syysta on mieleen jaanyt Zende-boy, minka loppuosan logiikkaa en ole vielakaan selvittanyt.

Zende

Jaaks

Zende :D

En tieda tuosta "stranger", mutta Indonesian kielessa senja tarkoittaa "twilight" eli "iltahamara" (soft light after sunset).

Miten se sitten sopii sinulle  :??

Silla on varmasti jonkinlainen merkitys myos vanhassa Norjassa.  Onhan aivan pohjois Norjassa Senjan Saari.

kravattimies

Senja on tosiaan iltahämärä, vaimo tarkisti sanakirjasta.

Seppo olikin jo. Muista suomalaisista etunimistä tulee mieleen Oili Öljyinen.

Menimme kerran suomalaisturistien kanssa aussiperheeseen vierailulle. Suomalaisperheen poika oli nimeltään Ville. Aussiäidillä oli tapana opettaa omille lapsilleen muistisääntöjä ja Villen kohdalla hän kuiskasi "willy-nilly". Villen vanhempien kysyessä Villen muistisääntöä aussiäiti kieltäytyi naureskellen sanomasta sitä uudelleen. Silloin luulin, että siinä oli jotakin tuhmaa, mutta ainakaan sanakirjan mukaan niin ei ollut.

arixmel

Tuli tama vanha aihe vastaan sattumalta foorumia selatesssa ja viime viikolla oli kiva sattuma nimien lausumisen tiimoilta.

Katselin telkkua illalla kun puhelin soi ja vaimo nappasi sen ylos,,,haloo,,,sorry u got wrong number there is no Harry here...ja sitten vaimo paiskasi luurin alas,,,mina siina heraan tv hibernaatiosta,,,hitto keta se kysyi,,,oh it was some Brit who were after some Harry...

no mina olin odottamassa hyvin tarkeaa puhelua yhdelta britilta,,ja muutaman minuutin paasta pitkan matkan puhe kone alkoi taas soimaan, salamana nappasin puhelimen vastaten Ari xxxxxxx...britti aani toisessa paassa siihen: How ya doing Harry, oh i just dialled to wrong number to some lady...:roue,,,joo samoilla linjoilla kuin jouni,,aantakoon kuten haluaa itse sanon kuten suomessakin,
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

kravattimies

Ari (Harry), ainakin meillä ulkomaan puheluista ilmoitetaan niiden kestoaika ja numero laskussa, joten jos sama käytäntö on briteillä, niin britti voi siitä huomata, että molemmat soitot menivät samaan numeroon - teille.

rituli

Minun nimi (Riikka) muuttui esimerkiksi Turkissa melkein aina ''rikaksi'' tai ''rikkaksi''

''What't your name?''
-Riikka
''What? Riika?Rika''
-No, Riiiikkka
''Aaa, Rikka...nice name''
-Yeah, right..:peukkuy''

Ex-poikakaverini oli ulkomaalainen ja hän sitten halusi (luonnollisesti) ilahduttaa minua lovelettereillä. Yksi meni näin:

''Rika, mina rakstan sinua.'' ja jatkui ''Rika, mina rekostan sinua'' mutta viimenen oli paras ''Rikka, mina rakostan sinua'' :hahhaa:hahhaa:hahhaa

arixmel

Kravattimies,
joo ma selitin sille kylla siina sitten etta taisit soitella juuri aiemmin,,,
You don't pay taxes - they take taxes.

-- Chris Rock --

mehu

Oma nimi Antti täällä taipuu lähes poikkeuksetta Andy:ksi. Työpaikalla tosin yksi kaveri on jo oppinut lausumaan Antin oikein. :D Tyttöystävä Pauliina onkin helpompi mutta työpaikalla (ollaan samassa firmassa) yksi sanoo Poulinan sijasta 'Paula or what ever' :hahhaa
Mutta ei mua aina, haittaa yhtään että täällä kutsutaan hieman eritavalla, oli vain mukavaa saada jonkinlainen 'lempinimi'.

susuli

Ihana aihe!! Vaikkemme pysyvästi tällä reissulla Ausseihin jääneetkään (mikä voi vielä korjaantua:pyhimys) olimme kuolla naurusta kuunnellessame kaikkia niitä versioita mitä Juha nimestä voi olla :

Jouha, Joshua, Jonathan, Youha, Uuha, Johan, Jiihaa, Jiha, Juuh, Zouha, Zuu.

Jos meikäläisten haaveet totetutuu, on miehellä nimenvaihto edessä. Varmasti.
-LIFE IS LIKE A CIGARETTE, SMOKE IT TO THE BUTT-

Hennu

Erittain mielenkiintoinen aihe tokkiinsa. Varsinkin kun viime aikoina olen tosissani joutunut miettimaan omaa kantaani tuohon sukunimiasiaan. Ottaako miehensa sukunimi vai ei. Ongelmana on etta nain kansainvalisesti asiaa katsottuna kumpikin nimi pitaa tavata, toinen Suomessa ja Ausseissa ja toinen vain Ausseissa. Valitse siina sitten. Miehen sukunimen kanssa tulisi kuitenkin hiukan vahemman ongelmia taalla. Suomessa kyseinen sukunimi kuitenkin herattaa hiukan hilpeytta koska kukaan ei sita osaa lausua oikein ja nimi helposti vaantyy esim. Possulaksi. Paata siina sitten mita teen.

Kaksoinimista. Voi olla vahan tyhma kysymys mutta voisinko virallisesti ottaa yhdistelmanimen ja kayttaa sitten Suomessa ollessani suomalaista osaa nimesta ja taalla ausseissa miehen osaa nimesta. Joskin eihan se tietenkaan muuta sita, etta virallisissa papereissa joutuisin kirjoittamaan koko nimirimpsun.

Etunimi ei ole tuottanut ongelmia ikina, vaikkakin kaksoikonsonattia ei ikina kuule mutta siihenkin kylla tottuu. Henna on helppo lausua niin monella kielella, olen huomannut.

Disturbance

Mulla oli huonoja kokemuksia Lontoon-kielikurssiltani, kun isäntäperheeni äiti ei millään muistanut Suvia, ja kutsuikin minua milloin Subuksi ja milloin miksikin.

Noihin aikoihin kiinnostuin suuresti brittinäyttelijä Joanna Lumleystä, ja vakavasti faniuduttuani muutin toisen nimeni Johannasta Joannaksi. Olin käyttänyt lyhyempää muotoa netissä eri yhteyksissä muutenkin, joten muutos oli vain luonnollinen suunta.

Ja tuosta vain lyhyt aika eteenpäin muutin pysyvästi Lontooseen, ja tuntui hyvältä sanoa etunimekseni saman tien Joanna, helpompi kaikille muistaa ja lausua. Vasta yli vuoden päästä parhaatkin ystäväni saivat jotain kautta tietää Suvista, mutta kovin moni heistä ei tuota nimeä vieläkään käytä. Ystäville ja poikaystävälleni olen yhä Jo.

Sukunimeni kanssa on tietysti ollut odotetusti ongelmia. Kuten monella teistäkin, minua on luultu japanilaiseksi, vaikka olen ulkonäöltäni täysin päinvastaista. En noin vaikean nimen kanssa juuri jaksa oikein lausumisen kanssa tapella, sillä sukunimeä onneksi tulee hyvin vähän käytettyä, puhuessa aivan olemattoman vähän. Toisaalta jos tulee tilanne, jossa ihminen, jonka tunnen vähän paremmin haluaa sukunimeni ja oikean etunimeni tietää, yleensä puolileikilläni painotan nimieni oikeaoppista lausumista.
"Who lives in Cairns?"
"Baked beans, spaghetti, tuna..."

hattuhirmu

Minua on tituleerattu muunmuassa nimilla Sharna, Samma, Suna, Pamela ja Samuel (!). Aina saa olla tavaamassa, ja sukunimi tuottaa varsinkin ongelmia, kun noita skandikirjaimiakin on pari kipaletta. Jotkut aika suloisesti tekevat parhaansa ja sirottelevat yhden pisteen jokaikisen vokaalin paalle...

Pari vuotta sitten eras takalainen kaverini, kyllastyi tylsaan Morgan- nimeensa, ja paatti, etta tastedes se tulee kirjoittaa Morgaine. Mina en jaksanut ymmartaa, etta miten kukaan voi haluta mukaan siihen tavaamissirkukseen. Mutta kukin tyylillaan.

Itse aannan nimeni viela taysin suomalaisittain, vaikka tiedan, etta kukaan ei kertakaikkiaan voi ymmartaa tavuakaan, ennen kuin tavaan koko nimen. Ja nain aion jatkaakin - se on minun nimeni ja minusta on aivan kohtuullista, etta minua silla kutsutaan.

chilifinn

Olen Hennun tavoin pohdiskellut nimiasiaa pidempään ja päädyin avioituessamme pitämään oman nimeni. Saatan sen silti vielä päätyä vaihtamaankin, mutta juuri nyt tuntuu yksinkertaisemmalta pitää vanha nimi.

Itse olen joutunut tavaamaan niin etu- kuin sukunimenikin aina täällä Suomessa. Edes vuosikausia minua opettaneet opettajat eivät vaivautuneet sanomaan etunimeäni oikein, vaan väänsivät sen heille tutumpaan versioon.

Miehen sukunimi on sen verran eksoottinen, että toistaiseksi tavaan mieluummin omaa nimeäni täällä ollessamme. Harkitsin yhdysnimeäkin, mutta se vasta monimutkaista olisi kun joissakin piireissä esittäytyisin systemaattisesti tyttönimellä, joissakin yhdysnimellä ja jossakin miehen nimellä. Keep it simple, päätin, ja aion jatkossakin esiintyä yhdellä nimellä, oli se sitten tämä vanha tahi puolison nimi. Siihen valintaan pitää sitten vain itseni ja muiden tottua.

Lopullista päätöstä yhä kypsyttelee Chilifinn

Andreasyan

Niin, kyllähän noita kummallisia versioita on omasta nimestäni vääntynyt matkan varrella. Ehdoton suosikkini on Andrea Sean, ja kakkos sijalle pääsee Anne Andreasyanne...ja sitä rataa. Mutta puoliso paralla sitä vasta vaikeaa on ollut, sillä hänen nimensä kun on: KAREN:eye: Eli voitte varmaan arvata, että posti tulee molemmille Rouva Andreasyanin tittelillä, ja tottakai, uskovat meidän myös olevan ns. gaycouple:hahhaa
Eli huumorillahan tästäkin on selvitty,
hihittelee: Andrea tms.

marX

Itse olen saanut täällä liikanimen "double-T". Liittynee siihen, että kaverit ovat kyllästyneet siihen kun jatkuvasti jaksan muistuttaa kuinka monella T-kirjaimella se Martti kirjoitetaankaan.

Sukunimi Jakobsson menee sensijaan täällä huomattavasti paremmin oikein kuin koti-Suomessa, ensimmäistäkään jaakopsonia ei ole missään näkynyt. :D
\"Turku on Suomen Teisko\"

jounij

LainaaAlkuperäinen postittaja marX
Sukunimi Jakobsson menee sensijaan täällä huomattavasti paremmin...

Taitavat kutsua sinua Double-T lisäksi myös Double-S:äksi?!


Veikkaa
Jouni
Canberra

marX

Se itseasiassa menee huomattavasti paremmin oikein.. Ja toisaalta harvoinpa sitä sukunimeään tulee kavereille tavailtua.
\"Turku on Suomen Teisko\"

Paula_Liina

Minua huvittaa erilaiset kirjoitusasut mitä etunimestäni olen nähnyt, itse kun lausun nimeni (Paula) suomalaisittain. Paras on ollut Polar mutta yleisin on Powla :hahhaa

fogs

Minun nimi kääntyi Terry muotoon jo reilut kymmenen vuotta sitten, taitaa olla minun isä ainoa joka sanoo vielä Terhi. Siitä vuosien varrella se sitten on puolison myötä kääntynyt "Teza" muotoon jolla minut varmaan parhaiten tunnetaan:D.

Töissä tosin, viimeisen neljän vuoden aikana, olen turhaan yrittänyt tavata sitä, ja silti se kirjoitetaan Tehri :mad:, ei vieläkään ole oppineet ja usein kun minun nimeä johonkin kirjoittavat, törmään työkavereihin jotka (minun paikallaoloa huomaamatta) tappelevat aika äänekkäästi aina että kuinka se tavataan, lopputulos on silti aina Tehri :hahhaa!

TTD on töissä nimenä nykyään, kun pomo päätti minut kastaa "Terence" nimellä pari vuotta sitten, siitä joku sitten päätteli että aah, niin kuin Terence Trent Darby (kirj.?) ja siitä se kääntyi TTD.

Ei voi valittaa, minulle on aina opetettu että rakkaalla lapsella on monta nimeä :D:D:D, joten mitä enemmän, sitä rakkaampi kait olen :peukkuy:D

Aikis

Ila, Isla, Eila, Laila, Eileen... ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia ja varteenotettavia muunnoksia!

Mutta isäntää käy joskus sääliksi: hänen nimensä on Urpo, joka nyt jo suomalaisenkin korvissa on aika urpo. Mutta täällä se on aivan toivoton yritys, ei ehkä niinkän kirjoitusasunsa, vaan ääntämyksensä puolesta...

Hän onkin jo suunnitellut muutta nimensä muotoon 'Pardonme', jonka hän kuulee useimmiten 'vastauksena' esittäytymiseensä puhelimessa tai liikkeissä...

Ei voi tietystikään minultakaan paljon odottaa, kun on tuommonen puolisko.

RUU

Vitsit teillä on ollut hauskaa noiden nimienne kanssa! :hahhaa

Omakin etunimeni on jenkkilässä aikanaan väännetty vaikka miten mutta ei kertaakaan oikein. Parhaiten kuitenkin jäi mieleen sukunimen aiheuttama ahaa-elämys: nimessä on sama vokaali kolmasti, vieläpä kaksi peräkkäin (pitkä vokaali, siis). Isäntäperheen äiti kävi pankissa ja hoiti samalla minunkin asioitani.  Virkailijalle ei tarvinnut juurikaan selittää kenestä on kyse kun hän heti äkkäsi kysyä että onko se se poika, jonka nimessä on kauheasti samaa vokaalia ja jota kukaan ei osaa sanoa. Hyvästä nimestä on etua, sanon minä! :cool:

No, Suomessa on junttimuoti-osastolla nyt 'in' t-paidat, joiden rintamuksessa lukee 'Isäntä', 'Amuri' tai muuta erityisen kuvaavaa. Ehkä pränttään koko perheelle parit paidat omilla nimillä niin voi vaan todeta "you can see it right here..." :roue
RUU

"The Australian native can withstand all the reverses of nature, fiendish droughts and sweeping floods, horrors of thirst and enforced starvation - but he cannot withstand civilisation."
Daisy Bates

Kiwidude

Ei ole kuitenkaan Rahikainen sukunimeni mutta etunimi on Heikki ja joka kerta ne luulee, taalla kiwimaassa (Uusi-Seelanti),
etta olen patikoimassa ( Hiking):roue
Keksin muutama vuosi sitten vaantaa nimeni englantilaisittain Haykey ja johan onnistuu sanominen mutta puhelimessa kysyvat: "Can I speak to Hayley"!! Luulevat etta tuli nappailyvirhe kun K ja L ovat vierekkain nappaimistolla.
Nyt olen kayttanyt vahan aikaa Harry etunimea ja sukunimikin varmaan lyhenee?

Kiwidude

Pista r loppuun niin tulee Timor kuten East-Timor. Osaahan sen kaikki sanoa?
Tulee tassa mieleen se vitsi Hesalaisesta jonka nimi oli Kauppinen ja han muutti Kuopioon. Alkoivat savolaiset kutsua Kaappiseksi.
No sitten tama Kauppinen muutti nimensa Kaappiseksi.
No savolaisethan sitten alkoi kutsua hanta Kuappiseksi:P
No naenha se meelta savolaesilta kaapi!

Pip77

Hih, itse omaan kansainvälisen nimen Laura ja olen "kärsinyt" Loorattelemisesta koko pienen ikäni. Ei siinä mitään, "Loora" on ihan kiva nimi mutta en tunne sitä omakseni enkä myöskään reagoi siihen jos joku minua sillä nimellä kutsuu.

Tiesin ennen tänne tuloa, että taas kävisi niin, ettei kukaan haluaisi/pystyisi ääntämään nimeäni suomalaisittain, joten asennoiduin tulevaan... Mutta kuinkas sitten kävikään: täällä tapaamani hyvä ystäväni Kanadasta on myöskin nimeltään Laura (=Ihan oikeasti siis "Loora") ja kahden Lauran olemassa olo samalla kampuksella oli kerta kaikkiaan liikaa, joten ensimmäisenä päivänä saamani vaaleudestani johtuva lempinimi "Milk" tuli yleisesti jäädäkseen ja nyt onkin vaikeuksia tunnistaa enää mitään muuta nimeä, jopa luennoitsijat ja opettajat kutsuvat meikää Milkiksi.

Mitenhän sitä oppii taas vanhaan nimeensä kun palailee takaisin Suomeen sitten joskus...? Sen verran perusteellista on tämä aivopesu ollut...? :eye:

Timo

LainaaOriginally posted by Kiwidude
Pista r loppuun niin tulee Timor kuten East-Timor. Osaahan sen kaikki sanoa?

Näin minulle kävi Aasiassa (Singaporessa lähinnä), että minusta tuli Timor. Tosin en siitä nimestä pitänyt, sillä sitä voi pitää poliittisesti arkaluontoisena, mikä ei ollut lainkaan hyvä asia siellä päin.

Aloitin ketjun kaksi vuotta sitten kun olin uusi tässä maassa ja kaikkea tuli tarkasteltua ja pohdittua uteliain mielin. Sittemmin tuo nimiasiakin on tasaantunut. Nyt kun alkaa olemaan ympärillä enemmän vanhoja tuttuja kuin uusia ihmisiä, törmää harvemmin hankaluuksiin. Ympäristöss useimmat lausuvat nimeni oikein, ja ne harvat jotka eivät osaa tai halua opetellakaan, käyttävät luvallani muotoa Tim.  Sukunimen kohdalla taas olen menettänyt täysin toivoni. "Sippaala" se on ihan kaikille yrittää sitten selittää mitä tahansa. Mutta eipä se minua haittaa.

Ihan arkipäivää  ovat minullekin  nuo nimien tavaamisvaikeudet, siis toisten nimien, ei omani. Tosiaankin useimmat täällä joutuvat tavaaman. Työkaverini Geoff on monille Jeff,  toista luulisi lausumisen perusteella Ianiksi, mutta hän onkin oikeasti Eoin ...  Ja vieläkin minulle tuottaa vaikeuksia muistaa, että täytyy yrittää pakottaa itsensä muistamaan jonkun minulle esitellyn henkilön nimi. Se kun vieläkin tuppaa unohtumaan, vaikka tiedän, että uusi nimi olisi  paras painaa mieleen heti.

Noin vuosi sitten keksin pitää hieman hauskaakin noiden nimiongelmien kustannuksella. Townvillessä oli eräässä ostoskeskuksessa sellainen tuoremehubaari, jossa tilausta tehdessä kysyttiin nimesi, joka sitten huudettiin kun annoksesi oli valmis. Minä pidin käytöntöä vähän hassuna ja yksityisyyttä loukkaavana, joten esiinnyin väärällä nimellä, ja joka kerta käydessäni lisäksi eri nimellä. Oli se ihan hauskaa seurata, miten tunnollisesti ne yrittivät kirjoittaa sanomani nimet "Svante-Göran", "Nyyrikki"
"Vjaceslav"... mitä lienekin heille tarjoillut. Varsin hauskoja muunnoksia kyllä tuli - varsinkin kun huutaja oli usein eri henkilö kuin se joka nimen oli kuullut ja kirjoittanut. No,  kohta ne hoksasivat kujeeni, eikä minun enää tarvinnut sanoa nimeäni, koska olin nyt heille automaattisesti "söör".