Takaisin Suomeen - virhe?!?

[Haagalainen]

Mielestäni näkemykseni perustuvat pelkkään faktaan,en ole siis "isänmaan vastainen",Suomessa on kyllä moniakin positiivisia asioita,mutta mutta,,.

Lähinnä kirjoitan ketjun aloittajan otsikon aiheesta,jos nyt joku olisi palaamassa Suomeen,tai harkitsemassa sitä.

Tuossa onkin ihan tämän päiväinen uutinen uudesta lakialoitteesta,jolla estettäisiin ikääntyvien työntekijöiden irtisanominen(koska Suomella ei ole varaa heidän eläkkeisiinsä)

Tekohengitystä siis,sanoisin ja aika nopea laki kun tulee voimaan jo muutaman viikon kuluttua.Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

http://yle.fi/uutiset/ikaantyneen_irtisanomisesta_halutaan_tehda_entista_kalliimpaa/6927319

Ei tuolla kaavaillulla lailla irtisanomisia varsinaisesti estetä, mutta korotetaan rimaa irtisanomisille. Työntekijän irtisanominen Suomessa on nykyisin työnantajalle
paljon halvempaa kun mitä se on esim. Saksassa, ja ylikansalliset firmat pystyy joskus hyödyntämään noita työsuhdeturvan maakohtaisia eroja, kun väkeä halutaan pistää pellolle. Iäkkäämmälle työntekijälle potkut merkitsee usein työrupeaman lopullista loppua, vaikka työkuntoa ja työhaluja olisikin.
Suomalaisen duunarin työsuhdeturvan parantamisyritystä ei varmaan kyllä yksikään Australiasta paluumuuttoa Suomeen harkitseva pistä Suomen osalta siihen "negatiivisten asioiden koriin", koska sinne löytyy kyllä ihan oikeitakin asioita.

Onko työntekijän irtisanominen vaikkapa 30...40 v. työsuhteen jälkeen Australiassa työnantajalle halpa läpihuutojuttu? Toivottavasti ei.

[RUU]

Suomalaisen duunarin työsuhdeturvan parantamisyritystä ei varmaan kyllä yksikään Australiasta paluumuuttoa Suomeen harkitseva pistä Suomen osalta siihen "negatiivisten asioiden koriin", koska sinne löytyy kyllä ihan oikeitakin asioita.
Onko työntekijän irtisanominen vaikkapa 30...40 v. työsuhteen jälkeen Australiassa työnantajalle halpa läpihuutojuttu? Toivottavasti ei.

Tama menee helposti politikoinniksi, joten edetaan kieli keskella suuta...
Ylla oleva on yksi hyva esimerkki maiden valisista eroista. Lukematta lakiehdotusta, uskallan olettaa etta se kattaisi mahdollisimman suuren joukon tyontekijoita, ts. "kaikki" vanhat tyontekijat. Australiassa puolestaan irtisanomisen helppous ja kalleus vaihtelee paljon alasta ja sopimuksesta riippuen, eroja voi olla saman firmankin sisalla.
Tama voi vaikuttaa yritysten halukkuuteen palkata, etenkin aloilla, joissa kysynta vaihtelee, silla joustavuus seka vaen lisaamisessa etta vahentamisessa voi myos lisata tarjolla olevien paikkojen maaraa, kun siita ei tule firmalle riippakivea.

Se miten itse kukin arvottaa taman jaakin jokaiselle mietittavaksi. Joidenkin silmissa suomalainen lakiehdotus on askel parempaan. Itse olen nahnyt Australiassa ollessani joustavia tyouria tehneita vanhempiakin ihmisia, joiden kohdalla jarjestelyt ovat onnistuneet seka tyonantajan etta -tekijan osalta: toinen saa rautaista osaamista tarpeeseen, toinen mahdollisuuden viela kayttaa ammatillista osaamistaan ja lisatuloja - win/win. Halutaanko Suomessa nyt toiseen suuntaan...

[Caramba]

Hei kaikki! Tämä onkin ensimmäinen viestini reissun jälkeen. Vietin siis Australiassa W&H viisumilla yhden vuoden ja heti perään n. 4 kuukautta Aasiaa kierrellen. Ennen Australiaa asuin kolme vuotta Yhdysvalloissa. Suomessa en ole siis vähään aikaan ehtinyt kunnolla asuakaan. Australiassa kävi sen verran hassusti, että tapasin siellä miehen. Hän oli joulun Suomessa ja seuraavan kerran näemme sitten Maaliskuussa.

Reissaaminen on luonnollisesti eri asia kuin maassa (ja etenkin samassa kaupungissa) pysyvästi asuminen. Ehdin kuitenkin viimeiset neljä kuukautta asua yhtäjaksoisesti Brisbanessa. Elin hyvin normaalia arkea, enkä tuntenut oloani enää reppureissaajaksi. Suomi oli vahvasti mielessä Australian reissun loppuvaiheessa ja lähes päivittäin Aasiassa. Yhdysvalloissa asuessani opin arvostamaan Suomea eri tavalla mitä aikaisemmin, mutta etenkin Nepalin, Laosin ja Kambodzan jälkeen Suomi tuntui entistä tärkeämmältä ja arvokkaammalta. Joku täällä sanoikin onnellisuuden olevan korvien välissä. Sen olen huomannut, että jos ei ole Suomessa onnellinen, niin tuskin se onnellisuus jonkun muun maan kautta myöskään rakentuu. Itse olen tällä hetkellä onnellisesti kotiutunut Helsinkiin, vaikka täällä on kylmä ja harmaata. Helsinki on silti niin kovin kaunis kaupunkin. Viihdyin myös äärimmäisen hyvin Australiassa, etenkin Brisbanessa. Vaikka olen asunut pitkään poissa Suomesta, on se kotimaani ja olen siitä kovin ylpeä. 

Olen miettinyt pysyvää muuttoa Australiaan ja aluksi minun oli tarkoitus hakea maisterivaiheeseen University of Queenslandiin, mutta ajatus tuntui liian pikaiselta ja halusin ehdottomasti "nauttia" Suomesta, ystävistä ja perheestä kunnolla ennen päätöstä. Tuntuu myös hullulta alkaa maksamaan 20k + lukuvuodesta, kun on ilmainen paikka Helsingin kauppiksessa. Australiassa asuessani huomasin siellä päin asenteen opiskelua ja tutkintoja kohtaan olevan huomattavasti rennompi, kuin täällä Suomessa. Koen kuitenkin tärkeäksi valmistua yliopistosta, ettei jää myöhemmin harmittamaan. Australia tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta muuttaa asumaan. Toivottavasti suunnitelma toteutuu tulevaisuudeessa. Suomeen pääsee aina käymää ja uskon, että jos tänne kerran vuodessa pääsee takaisin niin se riittää aivan hyvin. 

[Haagalainen]

Se miten itse kukin arvottaa taman jaakin jokaiselle mietittavaksi. Joidenkin silmissa suomalainen lakiehdotus on askel parempaan. Itse olen nahnyt Australiassa ollessani joustavia tyouria tehneita vanhempiakin ihmisia, joiden kohdalla jarjestelyt ovat onnistuneet seka tyonantajan etta -tekijan osalta: toinen saa rautaista osaamista tarpeeseen, toinen mahdollisuuden viela kayttaa ammatillista osaamistaan ja lisatuloja - win/win. Halutaanko Suomessa nyt toiseen suuntaan...

Irtisanomissuoja ja yksilölliset työsuhdejärjestelyt on 2 eri asiaa. Hyvä irtisanomissuoja ei muuttaisi alla olevaa tapausta mihinkään suuntaan.

Kun vähän yli 63 vuotiaana ja saman konsernin eri tehtävissä piiitkään oltuani, ilmoitin työnantajalleni, että ajattelin lopettaa, niin muutaman päivän kuluttua minulle ehdotettiin jatkosopimusta, jossa toimisin - jos minulle sattuu sopimaan - firman erikseen nimeämissä tehtävissä asiantuntijana varsin maltillista korvausta vastaan. Uudessa työsuhteessa myös esim. firman työterveyspalvelut jatkuisivat ennallaan. Suostuin kumma kyllä tuohon sopimukseen:)
Tuollaisia järjestelyjä siis tehdään Suomessakin, minkä asian uskoisi olevan yleisesti tiedossa.

[ausseihin!]

Aiemmin meilläkin oli varsin suomalainen lähestymistapa kouluuun, akateemisuutta kaipaava ja täkäläistä lähestymistapaa tuli katsottua pitkin nenänvartta. Mutta kun katsoo noita meidän lapsia nyt, täkäläinen koulu on tehnyt niille todella hyvää! Vaikka rinnakkaista elämää ei voi viettää ja kokeilla minkälaisia he olisivat suomalaisen koulujärjestelmän piirissä, uskon vahvasti että meille lasten vieminen koulun läpi täällä on ollut hyvä päätös. He ovat saaneet viettää rauhallisen, turhia paineita sisältämättömän lapsuuden / nuoruuden, ilman sitä koheltamista, mistä kuulee valitettavan monen suomalaisen murrosikäisen kohdalta. Tulokseksi näyttää tulevan selväjärkisiä yksilöitä, joilla on hyvät edellytykset rakentaa itselleen mieleinen aikuisen ihmisen elämä. Ja siinä koulusta saadut valmiudet tulevat auttamaan paljon.

Ruu, olisitko halukas hieman avaamaan lainaamani kohtaa kirjoituksestasi? Kiinnostaa erityisesti ajatuksesi siitä, että murrosikäisillä tuppaa olemaan Suomessa enemmän koheltamista kuin ikätovereillaan Australiassa. Mielenkiintoinen näkemys ja mieluusti lukisin tästä laajemminkin. Mistä päättelet niin? Mistä koet sen johtuvan? 

Täällä vietetään surkeinta talvea miesmuistiin. Tammikuun 7. ja lämpötila plus 4, sataa. Tämä on ollut yhtä marraskuuta sieltä no marraskuusta alkaen. Tuleva perjantai on kuulemma kohtalonhetki Etelä-Suomelle, tuleeko tänne talvea ollenkaan vain ei. On aika vaikea olla kaipaamatta parhaillaan siellä olevaa kesälomaa, aurinkoisia rantoja, lämpöä. Jos ei ollut helppoa pari kolme kuukautta sitten, niin tämä on nyt vielä kamalampaa. Lapset ovat tajuttoman pettyneitä, lumi kun oli heille se juttu, minkä takia Suomeen oli heistä kiva tulla takaisin. Nyt vanhemmat lapset kysyvät, koska lähdemme takaisin Australiaan. Sen kun tietäisi.

[RUU]

Ausseihin, sorry että on vähän kestänyt tämä vastaaminen. Kirjoitin jo aiemmin mutta liikkuva mobiiliyhteys junassa ei aina toimi kunnolla...

Tuolla "koheltamisella" tarkoitin sitä, mitä tuli aikanaan itsekin havainnoitua ja monen Suomessa asuvan murrosikäisen vanhemmat toistaneet omissa kertomuksissaan. Se on sitä "anti social" käytöstä, jossa nuoret ovat välinpitämättömiä muista, kunniotus vanhempia kohtaan on vähentynyt tai puuttuu kokonaan, kavereiden kanssa tehdään tyhmyyksiä.
Tokihan sellaisia elementtejä on Australiassa ja molemmissa maissa väkeä löytyy joka junaan, mutta keskiarvona uskaltaisin veikata, että tuollainen käytös on Suomessa yleisempää. Jotenkin minulla on sellainen tuntuma, että se on myös sallitumpaa Suomessa, mikä ei välttämättä ole mitenkään kannatettava piirre yhteiskunnassa.
Tuo pohjalta olen tyytyväinen siitä, että meillä lapset ovat kasvaneet täällä, ympäristössä joka enemmän odottaa ja tukee hyvää käytöstä.

[ausseihin!]

Kiitos Ruu tarkennuksesta. Mielenkiintoinen aihe.

Meillä paluu Ausseihin on alati mielessä. Paljon mietimme käytännön asioita ja sitä, miten hoitaa arki, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Nythän mä olin kotona koko ajan ja siten arjen hoitamisessa ei ollut ongelmia: lasten koululomat, koulupäivän jälkeinen hoito, lasten sairastumiset eivät tuottaneet mitään ongelmia. Mutta mitenkäs sitten kun molemmat ovat töissä ja ei ole sitä perusverkostoa so. isovanhempia läsnä. Paljon näyttävät isovanhemmat Ausseissa osallistuvan lastensa perheiden auttamiseen. Paljon on tietysti tarjolla loma-ajan toimintaa ja totta kai vanhemmilla on lomaa, mutta ei käytännössä kuitenkaan niin paljon kuin lapsilla koulusta lomaa on, se kaksi viikkoa joka 9-11 viikon välein plus reilu kuukauden kesäloma. Miten olette tällaiset asiat hoitaneet? Osa-aikaista työtä? Loma-ajan hoitoa? Baby sittereitä? Au Paria?

PR viisumia me tässä varmaan alamme hakea. Pakko avata mahdollisuus sille, että pääsemme Ausseihin takaisin. 

[Silppu]

Tässä Hesarin artikkelissa vähän pohdittava liittyen mm. 2005 tehtyyn eläkeuudistukseen, joka laittoi nuoret maksamaan suurten ikäluokkien itsekkyydestä. Näistä suurten ikäluokkien itsekkäistä päätöksistä johtuen Suomi velkaantuu ja tulevat sukupolvet jäävät maksajiksi.

Nykyinen ja tulevat hallitukset ovat todella vaikeassa paikassa: Enemmän veroja vähenevälle joukolle vaiko enemmän velkaa Suomelle, vai molempia? Radikaalit leikkauslistat voi unohtaa, sillä miksipä enemmistö luopuisi saavutetuista eduista nuoremman polven eduksi. Monet rakenteelliset päätökset ovat olleet juuri päinvastaisia, joilla on varmistettu palvelujen saatavuus tulevinan vuosikymmeninä niin että tulevat polvet maksavat.

Yksilötasolla voi sitten jokainen miettiä, että haluaako osallistua suurten ikäluokkien eläkemaksuihin pienemmillä palkoilla, isommilla veroilla, huonontuvilla palveluilla sekä suurilla eläkemaksuilla joista saa takaisin ehkä puolet jos hyvin käy. Mutta jos kaikesta huolimatta Suomen plussat vielä voittaa miinukset, niin mikäs siinä, onnea ja menestystä kannattaa toivottaa. Suomi tarvitsee jokaisen kynnelle kykenevän veronmaksajan.

[vuokko]

Meinaakos Silppu ettei suuret ikäpolvet ole ihan itekkin maksaneet eläkkeitään Mistäs ne monet miljardit eläkeyhtiöihin olis sitten tulleet ,koska ei ainakaan vielä tulevat sukupolvet ole niitä maksaneet.

[Silppu]

Meinaakos Silppu ettei suuret ikäpolvet ole ihan itekkin maksaneet eläkkeitään Mistäs ne monet miljardit eläkeyhtiöihin olis sitten tulleet ,koska ei ainakaan vielä tulevat sukupolvet ole niitä maksaneet.

Kunpa käyttäisivätkin vain itse tienaamansa eläkerahat. Suomen systeemi eroaa mm. Australian Superannuation järjestelmästä mm. siinä, että Suomessa on kyseessä eläkevakuutus eikä oma eläkerahastotili, jolle rahaa kartutetaan. Eläkevakuutuksessa ihmiselle lasketaan keskimääräinen elinikä ja jaetaan potti sitten kaikkien kesken. Jos vakuutettu kuolee aikaisemmin kuin keskimäärin, niin hänestä tavallaan säästyy maksamattomia eläkkeitä muiden hyväksi. Jos taas vakuutettu elää pidempään kuin laskennallinen ikä on, niin hänelle maksetaan yhteisestä potista enemmän rahaa kuin keskimäärin hänen tulisi saada. Tämä järjestelmä toimii hyvin niin kauan kuin arvioitu eläke on oikeassa suhteessa kartutettuihin ja potentiaalisiin varoihin. Laskelmassa pitää ottaa huomioon arviot vuosikymmeniksi eteenpäin. Tällaisia ovat  mm. nouseva eliniänodote eli se että ihmiset elävät reilusti pidempään kuin ennen, sekä talouskasvu, arvioitu työllisyysaste ja huoltosuhde. Niinpä jos tässä laskelmassa on pienikin virhe, niin seuraukset ovat mittavat.

Suomen väestöpyramidi on käänteinen. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa havahduttiin siihen tosiasiaan, että karrutetut eläkevarat eivät riitä kattamaan suurten ikäluokkien elättämistä. Niinpä Suomessa tehtiin vaivihkaa päätös että porrastetusti vuoden 1949 jälkeen syntyneiden ihmisten eläke-etuuksia leikattiin. Pakolliset eläkemaksut pysyvät kuitenkin samoina kaiken ikäisille. Toisin sanoen mitä nuorempi suomalainen olet, sitä enemmän maksat suurten ikäluokkien ylimitoitettuja eläkkeitä, ja sitä vähemmän sinulle jää rahaa omaan eläkkeeseen. Otetaan lapsilta ja tulevilta polvilta, jotta itse voisi saada enemmän. Lisäksi otetaan velkaa, joka jätetään tuleville polville. Oikea ratkaisu olisi ollut leikata suurten ikäluokkien eläkkeitä, ja siirtyä pois eläkevakuutusjärjestelmästä Australian kaltaiseen järjestelmään jossa tipahdat "kansaneläkkeelle" kun omat eläkesijoitukset on syöty. Mutta kun elämme demokratiassa ja ikääntyvällä enemmistöllä on valta, niin eduskunta päätti laittaa työikäiset nuoret maksamaan vajetta valuvikaisessa eläkejärjestelmässä. Kaikki meni läpi ilman sen suurempaa melua. Muutama valheellinen vakuuttelu ja siinä kaikki.

Valitettavasti Suomessa väestö ikääntyy, ja suuret ikäluokat ovat poistumassa kokonaan työelämästä. Miten mittavia julkisia palveluja voi pitää yllä jos vain murto-osa väestösä on työikäisiä veronmaksajia, ja heistäkin suuri osa työskentelee verorahoitteisessa julkisessa hallinnossa? Yhtälö ei vain voi toimia. Veroja ja eläkemaksuja ei voi korottaa loputtomasti tai muuten yritykset, työpaikat ja ihmiset lähtevät pois maasta. Miljaditolkulla ei voi ottaa lainaa ulkomailta, tai muuten on edessä Kreikan tie. Palveluja on leikattava ja yksityistettävä, ja paljon, jotta vähäosaisille jäisi edes joitakin palveluja. Mutta jälleen, suuret ikäluokat päättävät että mistä leikataan. Eläkkeistä ei. Lapsilisistä kyllä. Kun suuret ikäluokat tarvitsevat pian hoivapalveluja kulut yhteiskunnalle räjähtävät käsiin. Mitä myöhemmäksi leikkauksia lykätään, niin sitä rajumpi on muutos ja edessä paluu luokkayhteiskuntaan. 

[sunrise.]

Silppu puhuu täyttä asiaa.Mielestäni tämä ongelma olisi pitänyt nähdä jo n.20v sitten ja tehdä tarvittavat muutokset helpottamaan tulevia sukupolvia.Asian vakavuutta kertoo myös se että Pääministerimme luikkii nyt pakoon ja ennätysmäärä kansanedustajia pyrkii "töihin ulkomaille" eli EU-parlamenttiin.

[vuokko]

Mutta olkaapa onnellisia te jotka suomes ootte syntyneet saatte suomesta eläkettä ,turhaa valitusta . Suomessa eläkeikää nostetaan eli esim mina en taida saada koskaan nauttia eläkkeestä, vaikka niitä maksetaan ympäri maailmaa sieltä. Olen sentään tehny töitä 45 vuotta siellä ja maksanu veroni ja eläkkeeni.

[jounij]

Vuokko, kyllä sinäkin tulet saamaan työeläkettä Suomesta sitten joskus, kun jäät Australiassa eläkkeelle. Kansaneläkkeen saanti voi olla tiukemmassa (muttei mahdotonta kai sekään).


Lohduttaa

[Silppu]

Vuokko, ei sinulla ole syytä huoleen. Eläkkeet maksetaan Suomesta Australian ja Suomen välisen sosiaaliturvasopimuksen mukaisesti. Kansaneläkettäkin todennäköisesti saat Australiaan noilla työvuosilla Suomesta. Mutta Australian ja Suomen järjestelmästä et luonnollisesti saa samaa etuutta tuplana.

[ausseihin!]

Paljon mua mietityttää edelleen, millaista lapsen ja nuoren on kasvaa Suomessa ja millaista toisaalta Australiassa. Mitkä on niitä hyviä puolia olla täällä kylmässä Pohjolassa ja miksi taas olisi hyvä olla siellä Australiassa. Hesarissa on ollut muutamia juttuja lähipäivinä, joissa käsitellään suomalaisen koulun epäviihtyvyyttä (juttu otsakkeella "Ylivilkas professori") ja suomalaisten lasten käytöstapoja ja varhaista itsenäistymistä (juttu; "Haluan, että minulle sanotaan "kyllä äiti" eikä joojoo")

Suomeen liitetään usein nuorten varhain aloitettu alkoholinkäyttö ja pussikaljoittelu. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten nuoret Ausseissa alkoholin kanssa pulaa, omat lapset ovat kuitenkin vielä niin pieniä, ettemme moiseen asiaan missään törmänneet. Mutta ei me kyllä missään nuoria kaljakassien kanssa nähty, että kertooko se sitten jotain? Vappuna juttelin täällä Suomessa pienessä naisryhmässä ja siellä parikin äitiä kertoi antaneensa 14-vuotiaalle luvan juoda kavereiden kanssa pari siideriä, olivat siis hakeneet nuo siiderit tyttärilleen. Toisaalta on hienoa, että lapsilla ja vanhemmilla on niin läheiset välit, että lapsi tulee kysymään saisiko juoda, kun kaikki muutkin juo. Mitä jos nuo vanhemmat olisivat sanoneet ei? Olisiko nuori juonut siitä huolimatta? Se oli ainakin vanhemien perusteluna, miksi suostuivat. Mulla ei kyllä luonto antaisi mitenkään periksi sille, että antaisin meidän lapsille luvan juoda alkoholia ties missä ties kenen kanssa selvästi alaikäisenä. Missä aussinuoret ryyppää, kun ei ne kuitenkaan kansallisten juhlien aikaan keskenään steisseillä notku vai notkuuko? Juovatko nuoret Suomessa ehkä kenties nuorempana, koska he ovat itsenäisempiä ja liikkuvat enemmän keskenään kuin Australiassa? Mua ihmetyttää tämä alkoholikulttuuri täällä muutenkin. Humalahakuiseen juomiseen en Ausseissa törmännyt koskaan, se tosin ihmetytti alussa, että lasten synttäreilläkin kaivetaan se olutpullo tai viinilasillinen esiin, mutta koskaan ei missään porukka vetänyt itseään änkyrään, siis silloin kun perheet viettävät yhdessä aikaa keskenään ja lapsiakin on läsnä. Pullo pari ja se siitä. Täällä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että vaput ja juhannukset ynnä muut ovat kosteita juhlia myös perheellisillä lasten läsnä ollessa. Siinä sitä on hyvää esimerkkiä kerrakseen.

Osaisiko joku valaista eroja maiden alkoholikulttuureissa, onko niitä?

[Silppu]

Aussit osaa olla sosiaalisia ilman alkoholiakin. Moni suomalainen taas on melko ujo tai ainakin vähäpuheisempi sosiaalisissa tilanteissa, ja siksi tarvitsee alkoholin tuomaa "rohkaisuryyppyä", ja seurauksena voi olla humalahakuisempi juomakulttuuri. Australian uutisissa puheenaiheeksi tuntuu nousevan nuorten humalahakuinen juominen aina välillä, joten kyllä se varmaan täälläkin aika yleistä on. Ja huumeitakin käytetään aika yleisesti, niinkuin taitaa olla tilanne nykyään Suomessakin.

Mielestäni asiaa tulisi tarkastella ensisijaisesti aivan muusta kuin ulkoisista olosuhteista ja eri maiden alkoholikulttuureista käsin. Jos lapsi ei kestä olla selvinpäin, niin jossain on pahasti pielessä riippumatta siitä missä asuu. Valitettavasti näitä surullisia tarinoita löytyy runsaasti molemmista maista. Lapset joutuvat todistamaan perheväkivaltaa, huumehörhöilyjä, yms. Surullista sekin on, jos lapsen molemmat vanhemmat tekevät uraa ja lapset joutuvat olemaan poissa kotoa suurimman osan vuorokaudesta, ja silloinkin kun vanhemmat ovat kotona he viettävät aikaansa tuntitolkulla TV:n ja pelien ääressä. Mutta toisaalta, jos perhe-elämä on tasapainoista niin tuskin lapsilla on edes tarvetta hakea lohtua tai rohkaisua elämään päihteistä.

[Haagalainen]

Queensland'in rantapaikoissa näkemäni perusteella australialaiset nuoret on varsin persoja alkoholille. Onko se merkittävä ongelma, on toinen juttu. joitain se kuitenkin tuntuu huolettavan. Joku vuosi sitten Aussilassa oli oikein "national binge drinking campaign"

http://www.abc.net.au/news/2013-11-20/alcohol-to-blame-for-one-in-eight-deaths---report/5102594

http://www.abc.net.au/news/2013-11-15/schoolies-statistics-alarming-rates-of-binge-drinking/5094910

[ausseihin!]

Niinhän se varmasti menee, että viinan kanssa läträäviä nuoria löytyy yhtälailla niin Ausseista ja Suomesta, siis totta kai. Olinkin unohtanut nuo schoolies-bileet, kauhulla niitä uutisointeja tuli seurattua, milloin joku tippui parvekkeelta ja toinen hukkui, raiskauksia ja tappeluja. Vastapainona tälle, mieleen on jäänyt juttu, jossa jonkun koulun oppilaista moni oli päättänyt lähteä schoolies bileiden sijaan tekemään hyväntekväisyystyötä jollekin tyynenmeren saarelle ja silloin muistan ajatelleeni, että noin toivoisin omienkin lasten aikanaan käyttäyvän. No nähtäväksi, jää missä silloin olemme kun koulun päättäjäisiä juhlivat. Mutta onko nämä schooliesjuhlijat jo täysi-ikäisiä?

Vaikka on totta, että vakavan alkoholinkäytön ja muiden päihteiden käytön ongelman taustalla on muita ongelmia, niin koen, että kuitenkin täällä Suomessa tuntuisi olevan melko salliva asenne selvästi alaikäisten lasten juomiseen ja en nyt tarkoita änkyräkännäämistä, mutta että pari siideriä neljätoistavuotiaalle. Siinä ei ole kyse lohdun hakemisesta, vaan nuori tekee kuten muutkin, jotta ei erottuisi joukosta ja vanhemmat sallimalla ja vielä juomat itse hankkimalla viestittävät, että on ok juoda. On ikään kuin nostettu kädet pystyyn, annettu periksi. Tämä on mielestäni väärin. Alkoholi on kuitenkin myrkky vielä kehittymässä oleville aivoille ja keskushermostolle. Tämä minua ihmetyttää. En tiedä, onko tämä tapana myös Ausseissa. Sitten kun nuori täyttää 18-vuotta tilanne muuttuu ratkaisevasti, koska hänellä on itse oikeus päättää juoko vai eikö juo.

[ausseihin!]

Kääk! Edelleen Suomessa, palo takaisin on edelleen kova. Millainen mahtaa työllisyystilanne maassa olla tällä hetkellä? Huonolta kyllä näyttävät meidän mahdollisuudet...