Aihe: uusi maa, uusi nimi ?

[Aikis]

Timo, hauska keksinto tuo sinun 'valenimesi' - olen vissiin vallan mielikuvitukseton tai tosikko kun en olis tollasta ollenkaan keksinyt, etta samahan se on minka nimen antaa... Aina vaan yrittaa tavata omaa nimeaan... Usein tosin vastaavassa tilanteessa kaytan edes sukunimea, se on englanninkielisille vahan armollisempi.

Mutta tuosta itse 'huutokaupasta' - se on kasittaakseni hyvin yleinen tapa, niin taalla Australiassa kuin vaikkapa Jenkeissakin. Toki tuntui alussa ihan kummalta...Mutta niinhan laakarinkin vastaanotolla tehdaan!

[iluvatar]

Mä sain Lontoossa jonku kilpailun aikaseks et kuka osaa lausuu oikeimmin mun nimen, Liisaa kun on aika vaikee tajuta eri nimeks ku Lisa.

[shallowlittlebitch]

Heh. Ihan turha yrittää kutsua mua "tseni" -nimellä. Tottelen nimeä Jenni.Kiitos. Mutta kun nuo kaksoiskonsonantit tuntuvat olevan ylivoimainen haaste useimmille englanninkielisille, niin pitkin hampain olen oppinut hyväksymään myös muodon "yeni"...

[texxex]

Näitä viestejä selaillessa nostan ylös tämänkin vanhan aiheen... Nyt jo nimittäin kauhulla odotan noita virastoreissuja sun muita kun Tuulikki nimen alla kuljen.. Senverran kauhua on nimi aiheuttanut jo muunmaalaisten suussa että otankin vastaan ilolla aussinnuksia teiltä jotka tämän polun olette jo tallanneet:peukkuy

Omasta mielestäni ko nimi on kauhean vaikeasti lyhennettävissä ymmärrettävään muotoon enkä jaksaisi alkaa kirjan kirjaimelta tavaamaan päivä toisensa jälkeen.

Hauskoja tarinoita teillä täällä:D

[acromion]

Ajattelin vaihtaa molemmat etunimeni ennen kuin muutan Australiaan. En ole mitenkään isänmaallinen, enkä koe suomalaisuutta mitenkään tärkeänä itselleni, joten englantilainen nimi helpottaa Australiassa ja muissa enkkulaisissa paikoissa vierailua (jo nyt matkustelevana ihmisienä olen menettänyt hermoni perisuomalaisen sukunimeni vuoksi).

Maistraatista kuitenkin ilmoitettiin, että en pääse ä:tä sisältävästä sukunimestäni eroon. En ole oikein internetistä enkä edellisistä viesteistä saanut selvää, että voinko vaihtaa sukunimeni Australiassa, ennen kun (ja jos) saan Australian kansalaisuuden? Jos ei, sen voi ilmeisesti vaihtaa ilman sen kummempia aneluita haluamaansa sukunimeen ainakin kansalaisuuden saamisen jälkeen?

Kiitos vastauksista veri meni

[jounij]

Tätä asiaa koskevat säännöt ovat osavaltiokohtaisia, eli menevät asuinpaikan mukaan. Ainakaan ACT:n Dept of Justice & Community Safety - Office of Regulatory Services:in täältä löytyvissä ohjeissa ei näytetä puhuttavan mitään edes kansalaisuuden vaatimisesta. Mahdollisesti siis vakituinen asuinpaikka Australiassa saattaisi riittää. Nimen vaihto pitää kuitenkin virallisesti rekisteröidä, jotta saisi anottua esimerkiksi passin uudelle nimelle.


Puolestasi hieman surfaili

[Jutta]

Oon myos kuullut nimestani ties mita versioita. Zeta, Zuta, Zuda 
Monesti on mm. alkuaikoina laakarin odotustilassa vaan jaaty istumaan paikoilleen, kun en ole rekisteroinyt moisia nimimuunnoksia omakseni. Nyt niihin on jo tottunut.
Tavaamaan joutuu aina uudelleen ja uudelleen, niin etu- kuin sukunimeakin, mutta voi voi. En makaan osaa paikallisten nimia lausua valttamatta oikein, saati jotain Xioung Xaong from Hongkong joten tasoissa ollaan. 

Poikamme nii on tuottanut ylitsepaasemattomia vaikeuksia, lieko sita kukaan koskaan taalla kirjoittanut tai lausunut oikein. Jwso, Jossa, Josa.. Nimi on suomalaisittain niinkin hankala kuin Juuso 
Mieheni nimesta puhumattakaan, monet makoisat naurut saatu, kun postilaatikosta tippuu nimikummajaisilla varustettuja kirjeita.

 Halvat on huvit.

[Elli]

Mä olen superylpeä omasta supisuomalaisesta nimestäni:) Onneksi ei ole öökkösiä, mutta vaikka olis, niin eipä se mua haittais. Enemmänkin haittaa se, että jos joku päivä niin käy, että naimisiin pääsee, niin miehelläni on niin yleinen englannin kielinen sukunimi, että sittenhän sitä hukkuu massaan.. Eiköhän täällä olla niin totuttu erikoisiin nimiin, että sitä vaan koitetaan lausua jotenkin sinne päin. Kerran mun nimi lausuttiin apteekissa täydellisesti - Apteekkarilla oli suomalaiset vanhemmat;)

[RUU]

Poikamme nii on tuottanut ylitsepaasemattomia vaikeuksia, lieko sita kukaan koskaan taalla kirjoittanut tai lausunut oikein. Jwso, Jossa, Josa.. Nimi on suomalaisittain niinkin hankala kuin Juuso 

Yoosaw?

Nimimerkillä Itsekin rinnakkaisnimeä mielessään harkinnut...
Minä itse asiassa monessa asiakaspalvelutilanteessa käytän nimestäni paikallista käännöstä ihan suosiolla. Helpottaa elämää molemmin puolin. 

[jounij]

Yksi hankala puoli nimen muutoksessa on, että melko monia virallisia kaavakkeita täytellessä pitää sitten kuitenkin muistaa mainita ne aiemmatkin nimet, eli ei niistä "hankalista" nimistä koskaan aivan 100%:sti pääse eroon.


Huomauttaa

[iso antti]

se hankala nimi on kuitenkin osa sinun tai minun omaa identiteettiäni, sen pois antaminen voi johtaa identiteettikriisiin, niin kauvan kuin elät, missä maassa sitten elätkin, olet juuriltasi SUOMALAINEN, se hankala nimikin kuuluu siihen identiteettiin....

[sanni]

Acromion, miksi et voisi vaihtaa sukunimeasikin jo Suomessa? Kasittaakseni kaikkien nimien vaihto pitaisi olla ihan ok. Vai oliko niin, etta Suomessa ei niin kamalasti saa kayttaa mielikuvitusta noissa nimissa ja on valittava nimi, johon on jonkinlainen 'sukulaisyhteys'?

iso antti: iso joukko naimisiin menneita naisia menneisyydesta ja nykyisyydesta varmaan voivat identifioida mietteidesi kanssa, menivatpa naimisiin suomalaisen tai ulkomaalaisen kanssa, Suomessa tai ulkomailla. Nimet ovat vaihtuneet omasta toiseksi kriisilla tai ilman, ja sitten niista uusista nimista on jonkinlaisen prosessin ja ajan kanssa tullut 'oma' nimi jalleen.

Minun suomalainen identiteettini ei perustu nimeeni ja arkinen elama on tullut nimen vaihdon myota helpommaksi, kun sukunimea ei tarvitse aina moneen kertaan tavata (eika sita siltikaan koskaan nahnyt oikein kirjoitettuna, kun oli aakkosia ja ookkosia ja kaksoiskonsonantteja jne). Etunimi menee viela suomalaisena, eika ole niin montaa kirjainta tavattavana, etta se jaksaisi arsyttaa.

[acromion]

olet juuriltasi SUOMALAINEN, se hankala nimikin kuuluu siihen identiteettiin....

Identiteetti my ass. Olkoot juureet suomesta tai ei, identiteetti voi muokkautua uuteen maahan muuttaessa.

En voi Suomessa vaihtaa sukunimeä, ellen ota jotain sukuni vanhaa sukunimeä. Tosin jonkin ei olemassa olevan sukunimen voi ottaa, eli vaikka ylipäähulmuharju. Niin se vain Suomessa on (tosi loogista). Täytyy sitten vain vaihtaa etunimet ja yrittää aikanaan vaihtaa sukunimikin Aussien puolella.

[Moskito]

Mielenkiintoisia tarinoita tosiaan! Itse olen asian kanssa pähkäillyt jo useamman vuoden, oma nimi kun on niinkin ulkomaalaisystävällinen kuin Veli-Matti. Ulkomailla opiskellessani sainkin usein lempinimen Brother-Matt selitettyäni nimeni merkityksen.

Olen viime aikoina alkanut käyttää ulkomailla oleskellessani englantilaisittain soljuvampaa Matt -nimeä. Taisinpa tämän laittaa myös kutsumanimeksi vastikään lähetettyihin yliopistohakemuksiinkin (Australiaan, Gold Coastille btw). Omaa nen-päättyistä sukunimeä en kuitenkaan ole ajatellut muokata, ja tuskin tuota etunimeäkään ihan virallisesti.

Toisaalta, olisihan se helppoa pudottaa tuo Veli pois kokonaan jo täällä Suomessa ja käyttää Matti -nimeä ihan virallisestikin, mutta olisihan se aika outoa ainakin alkuun...

[Ticia]

Ihana topic tosiaan!!

Itellä on etunimi Anette on kyllä jokseenkin kansainvälinen.. ja tutuksi tullut vaikkei siltikään kovin yleinen.
Osataan lausua joskin tietysti ilman -e.tä mutta paremmaltahan se kuulostaa ulkomaalaisten suusta kuin että alkavat vääntää sitä e.tä sinne loppuun. Itekkin esittelen itseni aina Anett.

Toiset nimet (Christina) ja varsinkin tuo kolmas (Morticia) herättää Suomessa kummastusta/ihastusta (kun eivät tiedä mistä se tulee).. saa nähdä miten Ozzilandiassa se otetaan vastaan?? Siellä tarvii sitä esitellä mutta virallisissa papereissa ja passissahan se ainakin lukee.
Sukunimeni on ruotsalainen ja aika hyvin ne viimeeksi sen osasivat lausua, jotenkin artikuloiden mutta ihan ok.

Aussi-Poikaystäväni sukunimi on Lambrechts.. Tämän kanssa oli alkuun harjoittelemista itselläni.
heh ja ystäväni sanovatkin sitä vieläkin Lamborgini:ksi (which is kinda cool too).

Ystävä pariskuntamme oli kerran käymässä Sydneyssä ja miestä oli siunattu nimellä Erkki (perisuomalainen jep) mutta nauruksihan tää repes joka kerta kun pyydettiin poikakaverini ystäviä sitä sanomaan..
Tuloksena oli joka kerta Örkki!! (lotr fanina tämä oli vaan tietysti meistä hienoa!)

[Mesi]

Minä olen yrittänyt keksiä nimestäni englanninkielistä versioita. Jos siis sinne muutetaan jossain vaiheessa

Nimeni on siis Virve ja 5kk Ausseissa olin Vöörf  Ja en kyllä haluaisi olla Vöörf tai Vöörvi. Eikä ne Aussit oikein mitenkään osanneet nimeäni sanoa. Pari kaveria lausui sen pitkän tankkauksen jälkeen jotenkuten.

Eli nimikilpailu pystyyn 

Tai sitten otan käyttöön toisen nimeni. Liekkö se olisi helpommin lausuttavissa? Eli Annika.

[RUU]

Täällä moni lyhentää tai muuttaa nimiään reilustikin.
Moni Kauko-Idästä tullut ottaa ihan uuden englanninkielisen etunimen itselleen (Julie, Dan, jne). Tai sitten lyhentävät nimiään, esim. pitkästä intialaisnimestä zzzxxxcccdaswwwrreee käytettiin meillä töissä versiota Das.

Tätä mukaillen menee hyvin läpi kun otat käyttönimeksesi vaikka Ann tai jokin sen suomalaisempi versio. Esim. Anna, Anne, tai Anni luontuvat suuhun ihan mukavasti.
Puhuttelunimestäsi tietty voisi tulla vaikka Vivian. Mites olisi?

[Mesi]

En tiedä osaisinko totella Anni tms nimeä. Joko Annika tai sitten muunnos Virvestä. Itselle on tuo Vivian tullut kans mieleen. Mut onko se Annika sitten ihan mahdoton?

[Kyra]

Mitenkäs sitten normaali lyhenne Vivian nimestä.... "Viv"??

[Mesi]

^ No se voisi olla ihan ok Mut ei kai tuollaista keksittyä nimeä saa käyttää kuin epävirallisesti? Tosin olihan se ihan hauskaa yrittää saada aussit ääntämään mun nimeä 

[Heidi]

Huomasin kysymyksesi eilen illalla ja huvikseni kysyin J:lta, tulisiko mitaan aussiversiota mieleen sun nimesta, vastauksena oli myos Viv. Aika iso asia mun mielesta alkaa muuttamaan omaa nimeaan, mutta toisaalta Virve kylla on lahes mahdoton nimi ausseille lausuttavaksi. Kyllahan se on varmaan tosi rasittavaa, kun koko ajan saa olla selittamassa miten se tavataan ja lausutaan. Annika on musta tosi kaunis nimi (taisi tasta olla puhettakin silloin), mutta tuntuisiko se sitten oudolta, jos kaytossa olisi ihan eri nimi ja kuitenkin perhe ja ystavat sua kutsuisivat entisella nimella? Viv tosiaan olisi aika hyva lyhenne myos Virvesta, vai mita? Kylla taalla ihmiset kayttavat epavirallisesti (ja virallisestikin) vaikka mita nimia ja muutenkin vastaan tulee mita kummallisempia ja erikoisempia nimia ja niiden kirjoitusasuja.

[Amalia]

Annika ei varmaankaan olis ihan mahdoton nimi. Minusta ehka parempi vaihtoehto kuin Viv. Mutta Vivkin ok.

Joskus 10 vuotta sitten olin ihan valmis muuttamaan nimeni, koska Paivi ei meinaa sitten millaan taipua ulkomaalaisten suussa. On tosi arsyttavaa esittely tilanteessa alkaa tavaamaan nimea ja aantaa se 10 x etta menee perille. Mutta en enaa ole vaihtamassa nimeani, kylla ne yleensa sen oppii jotenkin sanomaan kun tarpeeksi harjottelee.

[Mesi]

Heidi: Jossain vaiheessa nuorempana jopa harkitsin vaihtavani käyttöön toisen nimeni. Äitini olisi minusta halunnutkin Annikan, mut se sitten päätyi toiseksi nimeksi. Eli ehkäpä oppisin tottelemaan sitä nimeä eikä se tuntuis varmaankaan ihan kamalalta identiteetin kannaltakaan 

Kyllä mä taisin muutaman kerran Ausseissa loppupuolella sanoakin ihmisille, et just call me Viv, kun en jaksanut enää olla Vöörf. Virvestä kun nappaa kaksi kirjainta pois, niin Viv siitä tulee 

[Pepsa]

HAHA ompas teillä täällä hauskoja nimenväännöstarinoita... Itellä on niinkin tylsä nimi kun Miia, siinä nyt ei kellään pitäs kansainvälisestikään olla mitään propleemia, paitsi tietty se toinen I jää aina puuttumaan, mutta niin se jää täällä Suomessakin. Pitäskös yrittää tokaa nimeä, siinä on tarpeeksi ärrää ja tuplakonsonanttia! Sukunimen useimmat sitte onnistuukin nätisti vääntämään erääksi eläimeksi. Ja ei siinä mitään, kivoja elukoitahan ne  Vissiin muuten kaikilla tuntemillani aasiasta matkanneilla on jokin keksitty englantilainen nimi, tunnen mm kolme Jennyä 

[marinamak]

ja meillä kaikilla on aika kansainväliset nimet. silloin kun miettimme nimet lapsille, piti ottaa huomioon, että ne kelpää ainakin kolmessa maassa: suomessa (jossa vielä asumme), saksassa (josta mieheni on kotoisin) ja venäjällä (josta minä olen kotoisin)

[Jane]

Minä harkitsin myös toisen nimen käyttöön ottamista kun muutin Ausseihin. Marian olisi kansainvälisempi, mutta kutsumanimen vaihdos olisi luultavasti tuntunut jo liian suurelta kaiken muun lisäksi. Hyvinhän on kuitenkin Janika taipunut näille ja erikoisesta nimestä minut muistetaan.  Ja lempinimenä Jane on aika hyvä, sillä kutsuttiin jo Suomessa.

Sukunimi on taas niin vaikea, että kukaan, ei edes virastoissa ole yrittänyt lähteä sitä sanomaan. 
Sitä hetki katsotaan, mietitään, ja päädytään käyttämään etunimeä.
Se on suomalaisillekkin vaikea, on vaikka miten monet väännökset siitä nähty posteissa ja muissa.