huomio suomineidot!!

[TC]

moi kaikki!!

kertokaa mulle miten selviatte naista kausittaisista koti-ikavan puuskista...musta tuntuu etta kayn parhaillaan lapi kovinta koti-ikava/suomi on paras -vaihetta, mita ikina taalla. oon asunnut taalla noin pari vuotta. naimisissa aussin kanssa. ja vaikka kuinka rakastan miestani ja mitaan en vaihtais, silti kotimaata on vaikea jattaa, muuttaa vieraalle maalle ja aloittaa kaikki vahan kuin alusta. valilla olo on melko skitsofeerinen, kun osa haluaa olla taalla ja osa haluaa suomeen. some of you must know the feeling.. eka vuosi taalla meni hujauksessa, oli paljon uutta ja opittavaa. toka vuotena alkoi jo sopeutumaan ja paasta kiinni tahan elamaan, arki alkoi ja samalla myos ajatuksille oli enemman tilaa ja silloin se iski mulle koviten: KOTI-IKAVA. on hyvia paivia, vaikeita paivia, mutta suomalaisella sisulla periksi en anna! ja at the end of the day tama on sita mita haluan ja tama on oikea ratkaisu, mutta eihan se aina helppoa ole. kertokaa miten olette sopeutuneet tanne ja millaista elonne eka vuodet taalla ovat olleet.. ja miten olette paasseet yli tasta karmivasta koti-ikavasta...!!
mukavaa pikkujouluaikaa kaikille!

katariina

[Jaaks]

Katariina

En aio vastata tuohon, koska hait vastauksia Suomi Neidoilta, mutta miksi luulet, etta Suomi miehillekin ei tulisi ikava :??  Eihan se ikavan hoitaminen tai siita eroon paaseminen ole ainakaan tietaakseni sukupuolesta kiinni :??

I rest my case

[Jouko]

Katriina, päätin vastata tähän vaikka en olekaan suomineito, voi olla mahdollista että käyt lävitse lähes kaikille siirtolaisille tuttua kulttuuri-shokki vaihetta, joka voi ilmentyä kun henkilö sanan mukaisesti upotetaan uuteen kulttuuriin.

Muistan itsekin läpikäyneeni jonkinlaisen kulttuuri-shokin kun  vuonna ?90. maahan tulimme, tosin tämä ei ollut kovin kova. Alkuun tuli punnittua tehtyjä päätöksiä ja niiden oikeellisuuksia, ja taisi taustalla olla hieman syyllisyyden tunnettakin kun tuli sanamukaisesti jätettyä ystävät ja sukulaiset taakse. Itse en kokenut varsinaista koti-ikävää, tosin sukulaisia kaipaan vieläkin mikä lienee normaalia. Onneksi nykyään on mahdollista tehdä jopa tuntien pituisia suomen puheluita halpojen puhelinkorttien ansiosta.

Asiantuntijat väittävät että, siirtolainen tai jopa lomailija voi kärsiä kulttuurishokista jollei häntä ole etukäteen kulttuurikylvetetty tai hän ei osaa puhua paikallista kieltä, itse en tosin menisi allekirjoittamaan tätä täysin. Tiedän että kulttuuri-shokkia ilmenee myös henkilöillä jotka osaavat hyvin paikallista kieltä. Ruotsissa asuvista suomalaista tiedämme myös sen seikan, ettei välimatkan pituudella ole juurikaan merkitystä.

Kulttuurishokin aiheuttajana voivat olla kielen, ruuan, ilmaston, tottumusten lisäksi myös uuden ympäristön erilaiset sosiaaliset käyttäytymis-protokollat joihin vieraaseen kulttuuriin muuttanut henkilö joutuu mukautumaan. ?Oireisiin? voi liittyä myös, ahdistuneisuutta, hämmentyneisyyden tunnetta ja jopa vihan purkauksia. Joillain henkilöillä kulttuurishokki voi aiheuttaa jopa sairauden tunnetta, väsymystä ja unihäiriöitä.

Jokainen uuteen kulttuuriin muuttanut tietää että kuluu jonkin aikaa ennen kuin sitä oppii ymmärtämään paikallista sisäkulttuuria, nauramaan paikallisille vitseille, oppia kuinka tervehtiä naapuria, ymmärtää että asiat eivät tapahdu luvattuina aikoina, tai ymmärtää ettei naisia kätellä, lista on loputon.

Uuteen kulttuuriin laskeutunut henkilö joutuu hylkäämään kaiken tutun ja turvallisen, johon hän on elämänsä aika aikaisemmat toimintansa rakentanut. Vieraaseen kulttuuriin mukautuva henkilö törmää päivittäin uusiin pulmiin, jotka pitää ratkaista jotta elämä uudessa maassa onnistuisi. Joskus henkilölle voi tulla tunne ettei hän kuuluu uuteen kulttuuriin, asia voi johtaa jopa tilapäiseen tai pysyvään vieraantumiseen uudesta kulttuurista. Kohdalle osuneet negatiiviset tai positiiviset kokemukset vaikuttavat prosessin kulkuun.

Mukautumisprosessia läpikäyvä yleensä vertaa huomaamaan uuden kulttuurin toimintamalleja alkuperäismaan malleihin. Asiasta ei tarvitse olla huolissaan sillä, asioiden vertailu on osa ihmisen luonnollista päätöksenteko prosessia. Karrikoidun käsityksen mukaan sanotaan että, juuri tässä vaiheessa siirtolainen joko ylistää kaikkea mitä tapahtuu uudessa asuin maassa tai käänteisesti ylistää kaikkea alkuperäismaasta.

Uskon että vieraassa kulttuurissa asuvalle henkilölle tulee voimakkaita ristiriitoja, juuri kun hän punnitsee tehtyjä ratkaisuja niiden hyviä ja huonoja puolia. Voisin hyvin kuvitella että tuo asioiden vertaaminen on ihmisen sisään rakennettu mekanismi jota ilman kukaan ei voisi tehdä jokapäiväisessä elämässä tarvittavia ratkaisuja.

Asiantuntijoiden mukaan tämä prosessi on osa niin sanottua ?kulttuuriin sovittautumista? prosessia pidetään erittäin tärkeänä. Tämän prosessin etenemisestä riippuu miten henkilö sopeutuu ympäröivään yhteiskuntaan.

Oppaiden mukaan kulttuuri-shokkia voi helpottaa keksimällä runsaasti harrastus tai muuta toimintaa joka lisää yhteiskuntaa kuuluvuuden tunnetta.

Pistäkäähän muutkin kommentteja ja kokemuksia kulttuurin sopeutumisestanne,


Jouko

[Reija]

Katariina

Laitan tämän lohduttavan lauseen taas kerran tänne

" Kaikkeen kuulemma tottuu mutta ikävään ei koskaan! "

Kyllä se siitä....

Cheers

[Timo]

Minulla tulee kohta täyteen kaksi vuotta poissa Suomesta ja vuosi Australiassa. En ole siis vielä päässyt kunnolla irti Suomesta enkä kunnolla juurtunut Australiaan. Aika paljon minulla on samanlaisia tunteita kuin Katariinalla. Joskus jostain hyvin syvältä iskee järkyttävä ajatus "voi kamalaa, mitä olenkaan tehnyt ?!?", ja tulee mieleen kaikki se, mistä olen luopunut Suomen jättäessäni, kaikki mielikuvat ovat kultareunaisia - Suomen marraskuukin kaunis ja lämmin. Tulee mieleen se, miten lähisukulaisten lapset kasvavat niin, että tuskin heitä enää tunnen, nuorimpia en ole koskaan nähnytkään muuta kuin valokuvissa. "Ei tällaista voi tehdä! Ei Suomea voi jättää!", ja sitten alkaa päässä soimaan laulun säe "... raukat ne menköön merten taa".  

Minun Suomi-ikäväni alkoi vasta ensimmäisen vuoden ja ensimmäisen Suomen-matkan jälkeen.

Ei tuo tunne tosiaankan kumpua pelkästään siitä epävarmuudesta, johon olen itseni tänne tullessani saattanut (yli vuosi ilman töitä odottelun takia, tuhottu työura, hyvin epävarmat tulevaisuuden näkymät, en vielä vuodenkaan jälkeen tiedä, olenko siirtolainen vai turisti). Tuo ikävä  tuntuu tulevan todellakin jostain syvemmältä, jostain sieltä, mihin eivät järki ja päättelyt yllä. Suomessa ollessani työskentelin monikulttuurisissa ja kielisissä ympäristöissä vuosikausia, joten maailmalle lähtiessäni oletin, että kaikki sujuu ihan joustavasti eikä kulttuurishokkeja olisi odotettavissa.

Yksi selviytymiskeinoni on ollut ajatella Suomesta myös negatiivisia asioita: muistella räntäsohjoista pimeää marraskuuta,  lentokoneessa tapaamiani suomalaisia sikailijoita tai sitten Tallinnan laivojen baareja, korkeita elinkustannuksia Suomessa. Etsin netistä tai arkistoistani tai sitten palautan vain muuten mieleen, eniten ihnoamieni v-mäisimpien suoamalisten naamat ja iloitsen jokaisesta kilometristä, joka on välillämme

Sekin on pienentänyt ikävää, kun olen tavannut suomalaisia, sekä paikkakunnalla asuvia että nyttemmin tästä ohi matkaavia. Suosittelen, Katariina!  Etsi itsellesi paikkakunnalta suomalaista seuraa, juttukaveria ainakin joskus. Ja jos et löydä, niin tule useammin tänne foorumiin rupattelemaan.

Jos et ole töissä, niin noudata Joukon  siteeraamaa oppaiden neuvoa eli osallistu paikalliseen harrastus- tms. toimintaan (ehkä Suomi-seuratoimintakin ajaa saman asian?).  Yksi harkitsemisen arvoinen on vapaaehtoistyö. Minulle työ vammaisten ja vanhusten hyväksi  on tuonut paitsi tarpeellisuuden tunnetta myös paljon uutta sisältöä elämään, kuten  uusia tuttavia, joista myöhemmin saattaa tulla myös ystäviä. Antoisimpia tuttavuuksia  minulle ovat olleet viime aikoina ihmiset, jotka eivät ole suomalaisia eivätkä syntyperäisiä osseja vaan muita siritolaisia. He ovat ikään kuin kompromissiratkaisu siinä dilemmassa, että ollako tekemisissä suomalaisten vai paikallisten kanssa.  Tuo tunne, että suomalaisia tai suomalaisuutta on elämäsäni  jopa liikaa, on varmasti myös yleistä tässä kulttuurishokissa?

[Jaaks]

We are all so individual, with our own point of view,

Yet, underneath our differences,
we're all connected, too...

We feel the same in Joy or Pain.

Links, in one great Human Chain...

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Sometimes it helps to get away from lifes Commitments for a day ...

View those PROBLEMS from afar...

and maybe see how small they really are :??

[Heidi]

Katariina, tassa kaipaamaasi suomineidon nakokulmaa, kun tahan mennessa olet saanut vastauksia vain noilta miespuolisilta siirtolaisilta! Kuten joku jo mainitsi, kai sita sukupuolesta riippumatta varmaan jokainen kay lapi samoja kysymyksia jossain vaiheessa ja epailee omia ratkaisujaan. Mina olen ollut taalla reilut kuusi vuotta ja koti-ikava iskee aina silloin talloin. En aluksi tanne tultuani tiennyt jaavani tanne lopullisesti vaan tulin vain reissaamaan ja jossain vaiheessa vain ikaan kuin jain tanne, vahan niin kuin huomaamatta... Valilla aina itsekin ihmettelen vielakin, etta asunko tosiaankin Australiassa, miten tassa nain kavi??? Viime jouluna Suomessa lomailtuani oli tosi haikeaa lahtea takaisin, mutta kun kone laskeutui Melbourneen tuntui ihanalta palata kotiin. Joskus tuntuu silta, etta olisi kivaa jos Suomi olisi vahan lahempana, etta sinne voisi matkustaa vaikka kerran vuodessa!! Olen huomannut sen, etta kaikki ikavat Suomeen liittyvat asiat unohtuvat ja valilla kehun Suomea vahan liikaakin kaikille tuttaville ja moni asia ylikorostuu, niin etta ihmiset ovat varmaan tosi kyllastyneita juttuihini... Viime aikoina mulla on ollut aivan hirvea kesamokki-ikava ja nyt joulun lahestyessa tuntuu tylsalta, kun taalla mulle ei tule minkaanlaista joulumielta ja kaikki jouluun liittyva tuntuu erilaiselta ja vaaralta. Mutta taalla on niin monta hyvaa asiaa, etta jos alan tosissani puntaroida hyvia ja huonoja puolia kahden maan valilla en tieda kumpi veisi voiton. Olen ollut onnekas siinakin suhteessa, etta perheellani ja ystavillani on ollut mahdollisuus vierailla taalla ja itse olen kaynyt Suomessa kolme kertaa taalla asuessani ja sahkopostilla ja puhelimella on niin helppoa ja halpaa pitaa yhteytta, etta pysyn ajantasalla ja perheeni pysyy ajantasalla meidan uutistemme suhteen.

Tassa nyt muutama sekalainen kommentti, toivottavasti olosi tuntuu vahan paremmalta, kun tiedat etta samoja ajatuksia meilla kaikilla on ja valilla on helppoa ja valilla vaikeaa, kun se iso ikava iskee paalle. Kunhan kunnon rutiini iskee paalle tyo, perhe ja sosiaalisessa elamassa olo tuntuu yleensa ihan mukavalta, mutta valilla on taas sellainen ulkopuolinen olo ja alkaa mietityttamaan, etta mitahan tekisin nyt, jos asuisin Suomessa...

Missa pain muuten asut Katariina? Oletko ollut yhteydessa muihin suomalaisiin? Minulla on muutama hyva suomalainen ystava ja auttaa tosi paljon, kun saa jutella jonkun kanssa, joka ymmartaa ja kokee asiat samalla tavoin.

Kylla se siita!

[muriel]

Heippa Katariina
Kylla nuo sinun tuntemukset ovat aivan normaaleja juttuja joita kay lapi kaiken maalaiset immigrantit. Jokaisella on kai omat juttunsa mika piristaa ja auttaa paasemaan niiden vaikeampien aikojen yli, minulla se on harrastukset ja ystavat.

Silloin kun oikein on ikava, hemmottelen itseani menemalla ulos ja nauttimalla Australian upeasta luonnosta ja cityn antimista. Urheilu on ollut minulle iso apu, ja paikalliset ystavat tekevat olon kotoisaksi ja sita ei osaa enaa kaivata Suomeen.

Itse painottaisin paikallisten ystavien tarkeytta enemman kuin liikuvaisten suomalaisten seuraa. Mina kavin lapi vaihetta jolloin vuoron peraan kaverit muutivat suomeen tai muuhun kotimaahansa takaisin ja sita vasyy sanomaan hyvasteja ihmisille. Kun ystavystyy ihmisiin joilla on vahvat siteet tahan maahan siina paasee mukaan itsekin ja huomaamattaan loytaa oman paikkansa. On myos tarkeaa etta opettelee kielen  kunnolla. Kun pystyy ilmaisemaan itsensa luonnollisesti englannin kielella on myos helpompi tutustua ihmisiin kunnolla.

Kylla se siita, pida vain itsesi aktiivisena ja mieli avoimena.
Terveisin
Ulla

[no-worries]

Kulttuurishokki voi pahimmillaan olla niin kova, että siitä selviäminen vaatii sairaalahoitoa. Asia on siis syytä ottaa vakavasti. Suurimmalla osalla paluu normaaliolotilaan onnistuu hyvin vaikean vaiheen läpikäymisen jälkeen. Ei siis mitään hätää.

Mikäli et luovuta kesken kaiken, pääset sopeutumisvaiheeseen ja Australiasta tulee koti isolla K:lla. Toisaalta Suomeen palatessa kokisit varmasti käänteisenkulttuurishokin: suomi ei olekaan sellainen maa kuin nyt mielessäsi mietit. Ajattele vaikka sitä, miten täällä ei kukaan koskan sano "Hello" ventovieraalle.

Ahdistavasta olosta pääsee helpommin eroon, kun ymmärrät kokevasi kulttuurishokissa. Et ole tulossa hulluksi, vaan olet sopeutumassa ympäristöön. Prosessi on luonnollinen osa elämääsi, nou hätä.

Nuku, ulkoile, liiku reippaasti ja syö hyvin. Hemmottele itseäsi. Suorituskykysi ei ole nyt parhaimmillaan, mutta älä ota siitä stressiä.

Tsemppiä!!!

[MH]

Joo toi Hello on hyvä esimerkki samaten jos ausseissa joku meinaa kadulla törmätä ja väistää viime hetkellä kuuluu heti anteeksipyyntö suomessa ne kaataa sut kadulla törmätessään ja kuuluu OHO ja ihminen jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut

[Silppu]

Hei Katariina!

En myöskään minä ole suomineito... Ulkomailla ollessani olen huomannut, että sauna auttaa myös koti-ikävään. Saunan lauteilla voi helposti kuvitella olevansa koti-Suomessa vaikka ulkona olisi kuinka kuumaa. Jos vielä pääsee kylmään veteen pulahtamaan, niin olo on kuin kesämökillä konsanaan.

Jos saunamökkiä ei ole lähistöllä, niin kuuma suihku ja pulahtaminen kylmään veteen ammeessa ajaa saman asian....

Tiedättekö muuten, että onko siellä Aussien alpeilla erämaamökkejä vuokrattavana? Siis jossain missä on kylmää, lunta ja havupuita, ja ehkä järvikin lähistöllä. -Niin ja hyttysiä kesällä. Tai ylipäätään mitään sellaista aluetta mikä luonnonolosuhteiltaan muistuttaisi Suomea?