Kirjoittaja Aihe: aussiyhteiskunnasta  (Luettu 30831 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Tony

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 475
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #80 : Toukokuu 10, 2003, 07:49 »
Vaimoni tuli ihmettelemään, että mistä ihmeen Tareesta minä höpötän. Tarkoitin luonnollisesti Torquay´ta, mutta näppäimistössä oli vain jotain kummallista vikaa. Oli pakko korjata tämä nopeasti, jotta minulle ei lähetettäisi linkkejä Australian atlas sivuille.

Kiitos Jaaks todella hyvistä vinkeistä ajatellen nelivetovehkeitä. Juuri tuollaisia tietoja kaipasinkin. Suomalaisena perusautoilijana en ole erityisemmin ihastunut automaattivaihteistoon, mutta olen kyllä kuullut muiltakin tahoilta, että asuntovaunun hinauksesssa se olisi oiva valinta. Moottorivalintana ehkäpä diesel, jos se tulee pidemmän päälle edullisemmaksi, mutta noilla mainitsemillasi polttoaineen hinnoilla sillä tuskin tulee olemaan hirvittävän suurta merkitystä, varsinkin kun on tottunut näihin Eurooppalaisiin hintoihin. EU:n myötä polttoaineen hinnat ovat tasoittuneet koko Euroopassa Välimeren maita lukuunottamatta, joten ei sovi enää puhua pelkästään Suomen korkeista polttoainehinnoista.

Tuo kirjoittamistyö, sitä ollaan itsekin ajateltu ihan tosissaan, mutta ainoa pelko asian suhteen on se jos siitä muodostuu väkinäistä pakkotyötä. Matkan aikanahan tulee väkisinkin hetkiä, jolloin ei välttämättä kauhean paljon tapahdu, mutta jos kuitenkin pitäisi sopimuksen mukaan määräajoin kirjoittaa jonnekin lehteen, niin joutuuko sitten kirjoittelemaan ns. satuja tai muuten vaan värittämään tarinoita, jotteivat ne kuulostaisi liian tylsiltä. Se vähän mietityttää. Kirjoittaminenhan on kuitenkin sellaista terapiaa, että yhtenä mahdollisuutena olemme ajatelleet kirjan kirjoittamista matkasta ja siitä mitenkä elämän voi elää toisellakin tavalla kuin kello kahdeksasta neljään töissä ja perjantaina kossupullon kanssa kotiin vaimon kanssa "keskustelemaan".

Raivo. Mihinkä päin Suomea olet ajatellut lähteä työlomailemaan. Jos olet tulossa Tampereen suuntaan ja varsinkin sen itäpuolelle niin poikkeappa käymään. Talo tarjoaa, jotta saat vähän jutun tynkää siihen AA-kolumniisi.

:XXXX:XXXX

:)Tony

Poissa sannakko

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 29
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #81 : Toukokuu 12, 2003, 00:07 »
Moiks,

Asiasta kolmanteen, mutta ajattelin lisata oman kommenttini tuohon kiinalaisruoka keskusteluun. Mina olen taalla suu auki lukenut Timon ja Jounin kommentteja siita etta kiinalainen ja aasialainen ruoka on taalla jopa suomen tasoa huonompaa. Itse olen kokenut aivan painvastaista. Viime suomen matkallani iski kiinalaisruokaikava ja menin Helsingissa tunnettuun kiinalaiseen ravintolaan. Listalla ei ollut paljon muuta kuin paistettua riisia ja uppopaistettua possua, kevatkaaryleita unohtamatta. :(

Asuinpaikalla lienee suuri vaikutus aasialaisruuan tasoon. Siella missa asuu paljon aasialaisia ruokakin on tietysti aidompaa ja parempaa. Olen asustellut taalla Melbournessa reilut puolitoista vuotta, aasiasta kotoisin olevan poikaystavani kanssa. Han aina sanoo etta pitaa tietaa mitka on hyvia ravintoloita. Mutta kuinkas sita voi tietaa, mitka on hyvia paikkoja jos ei kokeile?  China townissa parhaat paikat on useimmiten piilossa kujien varrella. Sydneyssa parhaat ravintolat on lahioissa. Hyvia ravintoloita bongatessa kannattaa kokeilla sellaista, joka nayttaa vahan epamaaraiselta ja ruokalistasta suurin osa on kiinaksi. :)
Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin makuasiasta.


[Editoitu 11/5/03 by sannakko]

[Editoitu 11/5/03 by sannakko]
Sanna

Poissa jounij

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 2454
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #82 : Toukokuu 12, 2003, 22:39 »
Heippa!

Yksi tarkennus: kiinalaisten ravintoloiden aliarviointini oli paitsi kärjistetty väittämä (minkä totesinkin alkuperäisessä viestissäni) niin myös kohdistettu ainoastaan ravintoloihin, jotka mainostavat itseään pelkästään kiinalaisena. Jo esimerkiksi malesiankiinalaiset ravintolat saavat minulta huomattavasti paremman arvosanan. Minkään muun maalaisia aasialaisia ravintoloita en (ali)arvostellut. Ne ovat useimmiten erinomaisia, varsinkin jos hinta-laatusuhde otetaan huomioon. Ja toki olen saanut hyvääkin kiinalaista ruokaa Australiassa. Ymmärrän myös, että Kiina on pahuksen iso paikka ja että maan eri puolilla tehdään erilaista ruokaa. En vain toistaiseksi ole osannut luokitella, mistä päin Kiinaa kotoisin olevat tekevät eniten mieleistäni ruokaa. (Luultavasti kuitenkin lähellä Kaakkois-Aasian niemimaata, sillä thaimaalainen ja usein myös vietnamilainen ruoka on suurta herkkuani.)

Kun taas mennään Aasiasta länteen seuraavaan maanosaan, löytyy Australiasta huomattavan paljon ylihinnoiteltuja (hinta-laatusuhde huomioiden) ravintoloita. Vaikka pidänkin esimerkiksi italialaisesta ruoasta, tietää täällä italialaiseen ravintolaan mennessään maksavansa huomattavasti enemmän, kuin jos soisi yhtä maittavaa ruokaa aasialaisessa ravintolassa.

Ruokamielipiteeni perustuvat melko laajaan Australian kiertämiseen - olkoonkin, etten ole kokeillut moniakaan Melbournen laitakaupungin ravintoloita. Tiesittekö muuten, että Canberrassa on asukaslukuun suhteutettuna enemmän ravintoloita kuin missään muussa Australian isossa kaupungissa?

Tony ja muutkin täällä kirjoittelevat: ottakaa toki yhteyttä, jos suunnitelmiinne kuuluu Canberassa poikkeaminen. Spostiosoitteeni on tuo "nimmarini" jounij, jonka jälkeen pitää kirjoittaa miukumauku ja pcug.org.au.


Kuulumisiin

Jouni
Canberra
Jouni
Canberra

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #83 : Toukokuu 13, 2003, 00:50 »
Tony,

Entas sitten jos sita joutuu joskus kirjoitteleen vahan pakosta.  Eihan Suomessa kukaan tieda mika on totta ja mika ei; ainakaan niinkauan kun et ala kirjoitteleen mitaan ?Star Wars? juttuja.  Enpa usko sinulla olevan paljonkaan vaikeuksia vahan varitella juttujasi.

Kirjan kirjoittaminen voisi varmaan olla kanssa hyva, mutta siina on omat ongelmansa, kuten loytaa kustantaja ja siina sinulla vasta on paineita saada se valmiiksi silloin kuin pitaisi, muuten ei tule nappulaakaan.  Sitten on tietysti sen kirjan myyminen.  Riippuen siita kuinka tuoreena saat sen ulos ja uskon , etta mita pidemmalle julkaiseminen menee itse matkanteosta sita vahemman ihmiset ovat kiinnostuneita.

Tama on siis vain henkilokohtainen mielipiteeni, mutta mielestani sinulla on paremmat mahdollisuudet tehda hyvaa rahaa kirjoittamalla enemmankin ajankohtais matkatarinoita ja tapahtumia ja mita useammasta nakokulmasta (esim omasi, vaimosi , lasten , autoilun, telttailun jne) niita kirjoittelet sita paremmin juttusi tulee myymaan Suomessa.  Nykyaanhan on kaikki mahdolliset ?real life? TV-ohjelmatkin erittain suosittuja.

Ja sanotaan nyt vaikka, etta jos sinulta sana hyytyy jossain vaiheessa matkalla, niin sitten vaan suuntaat joko Raivon paikalle Sydneyyn tai meidan paikalle Brisbaneen kaljakorin kanssa niin takuulla on pitka janna juttu (ja ainakin melkein tosi) valmiina ennenkuin seuraavan kerran aurinko nousee.

:D:XXXX:D:XXXX:D:XXXX

Nykytekniikan kanssa jopa juttujesi lahettaminen on melko vaivatonta e-mailina ja ainahan voit vaikka pyytaa lehtea antamaan sinulle digitaalikameran kuvien ottoa varten (ne on niin halpoja).  Meilla oli aikanaan omat kamerat, mutta Seura lehti antoi ainakin 50 rullaa filmia ja maksoi kaikki kehitysmaksut.

Ei muutakuin suunittelemaan vain ja ottamaan yhteyksia lehdistoon.  

Cheers
Jaaks


Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #84 : Toukokuu 13, 2003, 01:45 »
Hyvat Ystavat,  

Yritin parhaani pysya poissa tasta aiheesta, mutta se on niin, niin vaikeaa.
:cool:

Nimittain nyt paastaan kirjoittelemaan mielipiteita asiasta, josta ei voi tai ei pitaisi edes kiistella; makuasioista.  

Ravintoloiden Arviointi :P on mielipuuhaani.  No olenhan touhunnut niiden kanssa tavalla tai toisella viimeiset 26 vuotta.

Tottahan toki etniset ravintolat ovat parempia niilla alueilla joissa asuu sen maan alkuperaista vakea.  Kuitenkaan aina esimerkiksi se "aito" kiinalaisuus ei olekaan lansimaisten mieleen, koska ovat tottuneet siihen "aussi-kiinalaiseen" ruokaan.  Itsella on hurjia kokemuksia mm Hong Kongin aidosta kiinalaisesta ruoasta.
Vaikka periaatteenani onkin, etta kaikkea pitaa ainakin kerran kokeilla, taytyy myontaa, etta jotkut aidot kiinalaiset ruoat eivat menneet alas (kuten esim kanakeitto , jossa kelluu verisia kanankaulan patkia pinnalla, jotka oli ensin tarkoitus imea puhtaaksi).

Toisaalta jos alkaa puhumaan kiinalaisesta ruoasta, niin mita se on?  Kuten Jounikin mainitsi, Kiina on valtava maa ja eri provinsseissa tehdaan erilaista ruokaa.  Eikohan se ole melko paljon riippuvainen raaka-aineista ja kulttuurillisista perinteista, jotka ovat myos joskus aikojen saatossa muuttuneet riippuen esimerkiksi sodista ja kansojen vaelluksista paikoista toiseen.  Yhta vaikea on yleistaa Eurooppalainen keittio??  :)

Hinta-laatu suhteet on sitten taas ihan eri asia. Verraten useita aasialaisia ravintoloita muihin hinta laatu suhteessa on muistettava, etta aasialaiset ovat enemman kuin usein perheyrityksia, jolloin palkkamenoja ei oikeastaan ole, veroista tai superannuationista puhumattakaan.  
Lisaksi, jos vertaat kiinalaista kana-annosta esim Italialaiseen kananrinta annokseen voin lyoda melkein vaikka mita vetoa , etta kiinalais annoksessa on vain ehka noin puolet italialaisen kanamaarasta jos edes sita.  Italialaisen kayttama kananrinta maksaa tukussa n $9.00/ kilo ja kiinalaisen kanankoipiliha paikalliselta kanafarmilta ja itse teurastettuna n $2.00 kilo.  

Siina jo hieman syita hinta suhteeseen.  Laatu suhteeseen en valttamatta halua suuremmin ainakaan viela kajota.
Tarkoitan siis, etta valttamatta italialaisen kana-annos ei ole parempi tai maukkaampi kuin kiinalaisen.  Siina lahdemme sinne makuasioiden puolelle.  
Varmaan kaikki myontavat, etta jonain paivana ei kiinalainen maistu ollenkaan ja joku toinen paiva siihen tulee aivan valtava "hinku" ja kaikki kiinalainen maistuu silloin hyvalta. :P



Cheers
Jaaks:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 12/5/03 by Jaaks]

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #85 : Toukokuu 13, 2003, 09:20 »
Terve Jaaks!

Minulla on vastaavia kokemuksia Hong Kongin kiinalaisruuasta. Yleensä pyrin kyllä nirsoilematta ja kohteliaasti syömään tai edes maistamaan ruokaa kuin ruokaa, mutta siinä jet lag -olotilassani jäi kyllä kananpäät maistamatta. Riisi maistui kyllä. Loppuloman tyydyin varmuuden vuoksi vegeruokiin, mutta McDonald'siin en silti sortunut!

Joten jos vaihtoehtona on sitkeät jänteiset kananpalat joihin ei hammas pysty tai suomalais/aussiversio kiinalaisesta ruuasta niin päädyn jälkimmäiseen. Mutta nämähän ovat maku- ja tottumusasiota, niinkuin sanottua.

Riina.
Riina

Poissa Latvajo

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 34
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #86 : Toukokuu 13, 2003, 15:24 »
Hei Tony
Todella hienoja matkoja taitaa olla takana. Eipä ihme että matkakuume on alkanut vaivaamaan.
Itsekin olen 4,5 vuotta sitten matkustanut lokakuussa Perthiin ja olin mieheni kanssa reissussa puolisen vuotta. Asuntotilannetta helpotti se että tätini asuu Perthissä ja nyt matkan jälkeen meillä on siellä useitakin tuttavia. Todella hyvä aika lähteä matkaan tuo lokakuu, kun Suomessa alkaa ensimmäiset pakkaset kirpaisemaan, niin tuntuu todella mukavalta hypätä koneeseen ja suunnata kohti lämpimämpiä seutuja pitemmäksi aikaa. Paluu joskus maaliskuussa on sitten kyllä vähän ankeaa, kun maa näyttää ihan mustavalkoiselta koneesta katsottuna ja muutenkin.
Kuinka monta kertaa muuten olet käynyt Australiassa?
Minä ajattelin nuorempana, että kerran eläessään täytyy sinne päästä, mutta kun on kerran tullut käytyä niin nyt täytyy päästä uudelleen. Muuttoakin ajateltiin Australiaan ja olisi kai meillä niitä mahdollisuuksiakin kun täti ja useita serkkuja ym sukulaisia asuu siellä.
Sitten kuitenkin kallistuttiin tänne Suomeen ja ajateltiin että matkustetaan Australiaan aina mahdollisuuksien tullen. Nyt on haaveissa että lähdettäisiin joulukuussa matkaan, mutta se ei ole kuin rahasta kiinni. Ei siis kovin paljosta... hoitovapaalla kun ei liikaa tuu tienattua. Poikakin meillä on 1 v ja 2kk, joten sen kanssa matkustaminen on aika extreme urheilua. Kokemuksia viime syksyn Bulgarian matkalta, mennesää huusi suoraa huutoa noin 1,5 tuntia kanssamatkustajien iloksi. NO onneksi oli vieressä kärsivällinen perheenisä, joka ainakin näennäisesti oli hyvin ymmärtäväinen. Lentoemot vaan meinasi jo hermostua... no mutta se siitä.

Muuten tuosta kirjoittamishommasta, tiedän pari kaveria, jotka teki juttua maailaman ympäri matkasta MTV:lle. Kaverit sai satelliittipuhelimen, kannettavan tietokoneen, digitaalikameran ym, vempaimet, joilla pystyivät kirjoittamaan nettisivuille tarinaa matkasta. Voi löytyä juttua vieläkin MTV:n sivuilta. Että ei muuta kuin myymään ideää MTV:lle.
Täällä Kempeleessä paistaa nyt aurinko niin mahtavasti että täytyy lähteä vielä pihamaalle, lämmintäkin yli 20 astetta.

t. Johanna
Johanna

Poissa Tony

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 475
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #87 : Toukokuu 13, 2003, 21:46 »
Hei vaan Johanna,
Kyllä, se matkakuume vaivaa aina välillä, mutta toisaalta se on osa sitä matkustelun ihanuutta ja siitäkin kannattaa nauttia. Se on kuin pieni adrenaliiniruiske, joka pistää aktiiviseksi kuten esim. kirjoittelemaan tällaisille keskustelupalstoille. Ja mukavaahan tämä on. Paljon olen saanut kullan arvoista tietoa, kiitos Jaaksin ja muiden Dunder-aktiivien. Olen tainnut asian jo jossakin vaiheessa mainita, mutta tosiaan eka reissu oli v-84 19 vuotiaana jannuna. Kuutisen kuukautta vierähti Adelaidessa ja pari kuukautta reppu selässä Australiaa liftaten kiertämällä. Vieläkin nousee iho kananlihalle, kun muistelee, että minäkin ihan levollisin mielin ilman huolen häivää liftailin Hume highwayllä, täysin tietämättömänä siitä, että samaan aikaan paikalla liikkui psykopaatti sarjamurhaaja nitistämässä juuri liftareita. Tämähän paljastui vasta vuosia myöhemmin, kun eräs suunnistaja löysi nämä uhrit, nuoria ulkomaalaisia, kuten minäkin silloin. Onneksi en tiennyt asiasta mitään ja matka oli mainio. Toisella kertaa kierrettiin sitten vaimon kanssa vanhalla auton rämällä puolisen vuotta ,ja nyt kun tulevat lapsetkin mukaan , niin on tarkoitus nostaa mukavuus+turvallisuustasoa taas yhdellä pykälällä. Jotenkin tuntuu siltä, että jokaiseen aikakauteen liittyy omanlaisensa matkustustyyli. Enpä enää viitsisi lasten kanssa istua tien reunalla reput selässä ja peukalot pystyssä tai sitten nukkua tien poskessa keskellä erämaata vanhassa auton rämässä. Ne oli niitä aikoja ja nyt eletään tätä päivää, mutta te, jotka olette pari kymmentä vuotta nuorempia, niin suosittelen kyllä edellä mainittuja matkustustapoja lukuunottamatta tuota liftausta.

Tästä päästäänkin sitten siihen kirjoitus matkaraportointi juttuun. Jos todellakin haluaa paljon kirjoitettavaa, niin silloin kannattaa hankkia tuollainen vanha auton lotja, joka reistailee riittävästi ja jättää vielä keskelle autiomaata. Oletteko muuten lukeneet Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun kirjan, josta tehtiin myöskin se televisiosarja, taisi muuten olla ensimmäisiä "real life" sarjoja Suomessa. Hänhän ajoi kaverinsa kanssa 30 vuotta vanhalla Toyota Corollalla Darwinista Adelaideen, mutta jos alla olisikin ollut tuliterä ilmastoitu Herzin vuokra-auto, niin eipä olisi ollut paljoakaan matkasta kerrottavaa. Minulla itselläkin oli -84 Adelaidessa samanlainen vuoden 68 Corolla, jonka ostin yhdeltä kanadalaiselta jääkiekkoilijalta. Tämä muistaakseni Barry niminen kaveri oli sitten varsinainen heppu. Kännispäissään hänen bravurinsa oli virtsata lurauttaa kaaressa vessan seinän ylitse , jos vessa oli liian kauan varattuna. No, aukesihan se ovi sitten aika sähäkkää. Sanoivat, että hänellä olisi ollut vain yksi munuainen ja se olisi auttanut häntä saavuttamaan nuo huikeat paineet. Mitä tämä sitten kertoo australialaisesta jääkiekosta, kanadalaisista, ihmisen anatomiasta, tai suomalaisesta jutun kerronnasta ,niin sen saatte itse päättää. Real lifea joka tapauksessa, eikä tippaakaan väritettyä, ihan vaan Jaaksille tiedoksi.

Se mitä ajattelemme kirjan kirjoittamisella, niin päällimmäisenä ei mielessä ole varsinaisesti rahan tekeminen, vaikka eihän sekään kyllä haittaisi, vaan ennemminkin ottaisimme sen haasteena ja kokemuksena. Päiväkirjaahan kirjoitamme joka tapauksessa, joten kirjan pystyisi rakentamaan myöhemmin siltä pohjalta. Kuten jo aiemmin kerroin, niin tarkoituksenamme on kierrellä melko päämäärättömästi ilman mitään sitovia aikatauluja. Tarkoituksenani on pyrkiä välttämään kaikkea, mikä aikatauluttaisi ja sitoisi matkantekoa liiaksi. Kiirettä ei saa syntyä siitä, että pitäisi olla tiettynä aikana tietyssä paikkaa( lentokenttää lukuunottamatta ) eikä myöskään siitä, että tiettynä aikana pitäisi saada juttu emailinä lähtemään. Haen tällä mahdollisimman stressitöntä tilaa. Aikanaan reppuselässä matkailun parhaita puolia olikin juuri se stressittömyys, tietoisuus siitä, että kaikki mitä tarvitsit, oli sinulla repussa.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että ajatus siitä, että saisi jostakin ilmaiset vehkeet raportointiin ja jokusen euron vielä taskurahaa muutamasta lauseesta, niin kyllä kiinnostaa, kuten kiinnostaa niin moni muukin asia tässä maailmassa, mutta kaikkeen ei vaan valitettavasti riitä aikaa. Tämä on vähän kaksipiipuinen juttu.

:)Tony

ps. Kävin tänä iltana kiertelemässä järveä soutuveneellä. Vesi oli peilityyni, aurinko paistoi ja lämpöä n.20 c. Heittelin vähän virvelillä ja vaikkei mitään tullutkaan , niin kyllä mieli lepäsi:)

[Editoitu 12/5/03 by Tony]

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #88 : Toukokuu 13, 2003, 22:38 »
Tony,

Ala turhaan stressaa siita kirjoittamisen aikataulusta ja etta taytyy saada joku tietty juttu lahtemaan tiettyyn aikaan.  Tietysti jonkinlainen, mutta hyvin joustava aikataulu taytyy olla julkaisijalle, mutta ei niin, etta se alkaa haittaamaan matkan mukavuutta.  Esimerkiksi teidan paivakirja saattaa olla aivan taysin riittava.

Silloin meidan pitkalla purjehdusmatkalla teimme juuri sen.  Meilla oli Seura lehdesta nimetty tietty toimittaja, jolle lahetimme kirjoituksia aina silloin talloin, eivatka ne todellakaan olleet julkaisukelpoisia sellaisinaan.  Yleensa vain juuri paivakirja muodossa ja paljon kuvia mukana.  Toimittajan homma oli sitten koota jutuistamme artikkeli lehteen ja joskus myoskin vahan varittaa tarinaa jos se ei ollut hanen mielestaan tarpeeksi jannittava.  Kaikki artikkelit olivat aivan totuuden rajoissa.

Aikataulun puitteissa ei olut muita vaatimuksia kun, etta saimme hanelle tarpeeksi materiaalia kerran kuukaudessa yhteen artikkeliin.  Eli ei ollut juurikaan stressia.

Ainoa hieman jannittava asia oli saada posti perille. Joskus oli vahan epavarmaa tietyilla Tyynen Valtameren saarilla josko uskaltaisimme kayttaa paikallista postilaitosta.  Heilla kun ei ollut aavistustakaan edes mika ja missa on Eurooppa saatikaan Suomi.  Emme kuitenkaan menettaneet yhtaan lahetysta, vaikkakin joskus ne oli hieman myohassa.

Tosiaankaan muutama euro ei varmaan haittaisi matkakassassasi (onpas sanahirvio).  Me saimme silloin Seuralta muistaakseni 20.000 markkaa kateista tarvikkeiden lisaksi, joka vuonna 1982 oli melko iso raha.  Ainakin auttoi meidan budjettiamme huomattavasti.

Siita vaan toimeksi Tony :cool:

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX

Poissa Latvajo

  • Piltti
  • *
  • Viestejä: 34
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #89 : Toukokuu 14, 2003, 10:50 »
Tässähän täytyy todella alkaa harkitsemaan matkatarinoiden julkaisemista kun noin hyvin Seura on aikanaan maksanut. Mahtaakohan vielä nykypäivänä olla samanlaista?
Me tultiin Austraiaan ensimmäiselle matkalle vuonna 98 puoleksi vuodeksi rinkassa mukana kaikki mitä tarvitsee. Olimme viikon Singaporessa, mikä oli yksi seikkailu sinänsä..viikon aikana kolmessa eri majapaikassa, kun yritettiin löytää sitä halvinta ja tulihan se nähtyä toinenkin puoli Singaporesta. Kaikki yleensä puhuvat kuinka siisti se Singapore on. Eksytiin Little India alueelle, jota ei suositella suomalaisille komennuslaisille asuinalueeksi. No onhan se Singapore suurkaupunkeihin verrattuna kuitenkin melko siisti ja turvallinen paikka. Vai mitä?
Austraaliaan päästyämme ostimme vuosimallia 1984 Mitsubishi Sigma (tulikohan kirjoitettua oikein) ja ajelimme sille ympäri Länsi-Australiaa. Oiken hyvä menopeli, oli ilmastointi ja tintatut lasit ja silleen. Muutama haveri sattui, mutta onneksi miehellä oli työkalupakki mukana,niin tilanteista selvittiin. Muutaman kerran ostettiin osia autoon, minä osasin englannin paremmin ja mies ymmärsi autosta, josta mulla taas ei ollut hajuakaan. No saimme osat ostettua, muutaman vaihdon jälkeen.
Australiassa on se hyvä puoli, että siellä voi yöpyö teltassa leirintäalueilla kohtuullisen edullisesti ja mukavuudetkin löytyy.
Monkey Miasta meillä on mukavia kokemuksia, katseltiin delfiinejä ja jotain merileijonia. Yövyttiin leirintäalueella palmujen alla, illalla istuttiin rannalla ja juotiin viiniä vähän liian paljon (kun suomalaisia ollaan), mieheni kävi vielä yöuinnilla porealtaassa ja aamulla herättiin kaameaan olotilaan. No sellasta sattuu..
Itsekin kyllä kannustaisin kaikkia kiinnotuneita matkustamaan Australiaan, se on jokaiselle mahdollista kun vaan tarpeeksi paljon haluaa. Jotain uhrauksia täytyy ehkä tehdä, mutta melkein voisi sanoa että se on sen arvosta.
Itsekin irtisanoin itseni vakituisesta työpaikasta ja lähdin Australiaan. Takaisin tullessa en päässyt samaan paikkaan, mutta myöhemmin kokemuksiani arvostettiin ja pääsin hyviin hommiin..niin että se vei mua kyllä eteenpäin.
Mitäpä se haittaa jos suku pitää puolihulluna ja ei usko että omillaan siellä pärjää...kunhan vaan itse jaksaa siihen uskoa. Täytyy tietenkin matkailun ja toimeentulon eteen nähdä vähän vaivaa Australiaan matkatessakin, mutta rohkeasti ja sinnikkäästi vaan niin kyllä se siitä.

No täytyy tässä jo vähän alkaa lopettelemaan... mutta todella hienoa että on nämä nettisivut keksitty. Kiitos siitä. Taitaa vaan alkaa meillä nuo puhelinkulut nousemaan.
Palaillaan..
t. Johanna


[Editoitu 14/5/03 by Latvajo]
Johanna

Poissa Tony

  • Muriaanien kuninkas
  • ****
  • Viestejä: 475
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #90 : Toukokuu 14, 2003, 20:36 »
No joo, rupeaahan tämä matkaraportointi kuulostamaan entistäkin kiehtovammalta ajatukselta, varsinkaan jos sillä ei tarvitse matkaansa stressaten pilata. Jaaks, olitko muuten itse mukana neuvottelemassa Seuran kanssa raportointiin ja palkkioihin liittyvistä asioista? Mietin vaan sitä, että minkälaisella taktiikalla tällaisia mediataloja kannattaa lähestyä. Kannattaako kysellä mitä he ovat valmiita maksamaan( apuvälineet+palkka) vai kannattaako heille heittää tarjous, josta tietenkin voidaan sitten neuvotella. En tiedä oliko teillä ketään tuttua aikanaan Seura-lehdessä, joka olisi helpottanut neuvotteluissa. Kaikkihan tietysti toimii kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, joten herää kysymys siitä , kuinka paljon heille, tarkoitan siis muitakin kuin Seuraa, tällaisia tarjouksia satelee. Mutta eihän se mitään maksa kokeilla kepillä jäätä, ja sittenhän sen tietää.

Jouni, kiitoksia , ja tullaanpa käymään, kun siellä päin PYÖRITÄÄN, sananmukaisesti. Kerrot vaan, että mistä liikenneympyrästä pitää kääntyä, niin eiköhän me perille päästä.
  :)Tony

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #91 : Toukokuu 15, 2003, 01:12 »
Tony,

Olin mukana suurinpiirtein kaikissa neuvotteluissa.  Meilla oli melko kunnianhimoinen suunnitelma alusta asti ja se onnistuikin oikein hyvin.

 Paaideana oli myyda Seura lehdelle idea Purjeveneesta, joka purjehtii Suomesta Seurasaarille (Tahiti ja ymparoivat saaret).  Lehti siis julkaisi artikkeleita "Seura Matkalla Seurasaarille".  Veneessa oli joka satamassa isot plakaasit jotka toistivat samaa.
  Mukana oli myos muita sponsoreita; esim Nokia, Silja Line, Rapala (kirjoitimme heille juttuja heidan uistimistaan ja samalla kirjoitimme Valtion Riistan- ja kalantutkimuslaitokselle selostuksia erilaisista "merihirvioista" joita kohtasimme), jonkin verran muonan toimittajia etc.  Yksi Seura lehden innostusta lisaava asia oli tietysti MTV:n televisiointi lahtohetkesta Helsingin Etelasatamasta, jolloin julkisuutta tuli melkoisen paljon kansallisella tasolla. Meilla ei ollut ketaan tuttua missaan media valineessa silloin, vaan kuten sanoit heitimme heille idean ja he sattuivat pitamaan siita.

Ennen matkamme alkua Seura teki esijuttuja lehdessa matkan valmisteluista ja tarinat jokaisesta matkallelahtijasta heidan taustastaan.

Kysynnan ja tarjonnan laki - that's it, seka myos se kuinka hyvin onnistut myymaan ideasi.  Me emme menneet neuvotteluihin hinta mielessa vaan tarjoamaan ideaa jos heita kiinnostaa ja he tulivat takaisin tarjouksen kanssa.
Sitten kun saat ensimmaisen tarjouksen voit alkaa hiomaan sita ja ehka esittamaan lisayksia tai muutoksia.

Tee ensin lista kaikista mahdollisista ehdokkaista; media valineista; lehdista, TV, radioasemista, Ulkomaankauppa ministerio, Suomi-Australia seura, Matkailun Edistamis keskus, lentoyhtiot, matkatoimistot... jne... ja sitten lista mahdollisista sponsoreista erilaisten tarvikkeiden saamiseksi; retkeily-/ era vaatetus , camping gear, jalkineet (Nike, Camel Boots etc) etc. etc. voisin jatkaa....jos ostat Pajeron?...miten olis Mitsubishi???  
Pankit, Vakuutusyhtiot, Posti......

Mieti kuka voisi hyotya vaikka vahankin pienestakin julkisuudesta ja nimensa saamisesta joukkomediaan. Kun se on tehty, niin sitten vaan myymaan ideaasi.. pahin mita kukaan voi sanoa = ei kiitos.

Tana paivana mainostuskustannukset ovat taivaissa (lue miljoonissa ja sadoissa miljoonissa), joten muutama tonni sinne tai tanne ei merkitse firmoille yhtaan mitaan jos he saavat jotain vastinetta rahalleen.

Tassa vahan purtavaa.  Palaa astialle jos haluat lisaa neuvoja tai ideoita; taalta loytyy.

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 14/5/03 by Jaaks]

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #92 : Kesäkuu 11, 2003, 10:45 »
Palaan ikivanhaan aiheeseen, kun muistui taas mieleeni yksi siideriin ja jouluviettoon liittyvä juttu (kuinka ollakaan...)

Vilvoittelimme viime tapaninpäivänä serkusten ja kavereitten kanssa verannalla nautiskellen olutta (ja minä siideriä), kun paikalle tuli mieheni liki yhdeksänkymppinen mummo, joka ei kunnon kristittynä oikein alkoholijuomista perusta (muuten kyllä mitä herttaisin mummeli). Hän tietysti jotain mumisi paheksuen näkemiään olutpulloja, mutta sitten äkkäsi että minullahan on ihan erilainen pullo kädessä ja kysyi että mitä siinä juon. Minä siihen tietysti totuudenmukaisesti että "this is apple cider, grandma". Mummo taputteli tyytyväisenä olalleni "that's a good girl", hänelle kun se on yhtä kuin omenamehu. Hihhih, minä olin tyytyväinen kun maineeni säilyi, mutta sain kyllä muilta "paheellisilta" murhaavia katseita.

terkuin taas, Siideriina.

:XXXX
Riina

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #93 : Kesäkuu 12, 2003, 05:22 »
S*hiideriina,

Niinhan se on , etta vanhemmat ihmiset mieltavat siiderin lahes tai kokonaan alkuperaiseen englantilaiseen siideriin.

Alunperinhan siideri ei ollut ollenkaan kuohuvaa vaan taysin "flat" omena mehu ja edelleen ainoa "aito" siideri on juuri sita eika mitaan naita paljon mainostettuja Strongbows tms.  

Siideria on tehty englannissa jo aikojen alusta lahtien ja vasta 1905 tehtiin ensimmainen kuohuva siideri ranskalaisella Shampanja menetelmalla jolloin alkoholipitoisuudet alkoivat nousemaan nykyisin lukuihin kaymisen johdosta.

Tassa pieni quote siiderista:

Cider has been around for a very long time.  Records show that some of the monastries in Britain were making cider as early as the 11th century.  It obviously gained popularity, often being safer to drink than water and for that reason sometimes used for babies.:D:D:D

Eli jos sita aikoinaan juotettiin pienille lapsille veden sijasta, niin ei mikaan ihme, etta mummo oli enemman kuin tyytyvainen.

Keep up the good image :cool::cool::cool:

Cheers
Jaaks
:XXXX:XXXX:XXXX

[Editoitu 11/6/03 @: Jaaks]

Poissa riaapa

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 900
ELÄMÄ Australiassa
« Vastaus #94 : Huhtikuu 19, 2003, 13:30 »
----------------------------------------------
Tony kirjoitti:
 Näillä sanoilla haluaisinkin aikaan saada keskustelua siitä, minkälaista ELÄMÄ siellä Australiassa oikein on, sillä sitähän tälläkin foorumilla niin moni yrittää kysellä. Maahan on paljon muutakin kuin pelkkää hiekkarantaa ja valliriuttaa, joista löytyy valtaisa määrä tietoa niin kirjoista kuin netistäkin, jos vain viitsii hakea kuten Raivo asian varmaankin ilmaisisi. Arkipäivän elämään ja ihmisten toimintaan liittyvistä tunneperäisistä asioista ei kuitenkaan netistä pahemmin tietoa löydy. On paljon asioita, joita ei voi kuvin kertoa.
-----------------------------------------------

Niin, tämä varmasti kiinnostaa monia, niin satunnaisia matkailijoita kuin maahan asettumaan aikoviakin. Tosin nämä ovat asioita, joita voi olla vaikea kuvata sen paremmin kuvin kuin sanoinkaan. Omat kokemukseni Aussi-elämäntavasta rajoittuvat lähinnä ekspatti-kommuunissa elämiseen Lontoossa, sekä muutamaan Aussi-reissuun (niin, ja siihen avopuolisoon).

Hirveä klisee, mutta ei todellakaan perätön: kyllä ne on ystävällisiä! En tiedä mistä se kumpuaa, mutta useimmat tapaamani Aussit jaksavat aina tervehtiä hymyillen, ja saa tuntea olevansa tervetullut porukkaan mukaan.

Eräs asia mihin kiinnitin huomiota Australiassa (lähinnä Melbournessa ja Victorian maaseudulla) ollessamme oli se kuinka ihmiset kyläilevät kavereidensa luona paljon enemmän kuin Suomessa. Kai täällä Pohjolassakin aikoinaan oli hyväksyttyä "poiketa pihaan" noin vain, ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta, mutta nykyään tuntuu että odotetaan suurinpiirtein virallista kutsua ja tietysti "rsvp"... Ainakin mieheni ystävät ja sukulaiset tapaavat kyläillä harva se päivä, jopa täysin ilmoittamatta, vaikka usein tänä kännyköiden aikakautena saatetaan tarkistaa vähän etukäteen että isäntäväki on varmasti kotona. Ja nämä kyläilyt ovat niin ihanan rentoja: istuskellaan, otetaan ehkä jotain juomaa ja jutellaan niitä näitä. Eikä emännälläkään ole paineita pistää pöytään sen seitsemää sorttia pullaa ja pikkuleipiä...

En tiedä sitten miten maassa kauankin asuneet tämän kokevat, omat kokemukseni ovat todellakin aika rajoittuneita. Olisi kiva saada keskustelua aikaan!

Riina.
Riina

Poissa mette

  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 826
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #95 : Helmikuu 22, 2005, 08:44 »
Kulttuurillisia eroja.
Istuu hyvin tänne Elämä Australia-ketjuunkin. Tämän otsikon alla kun on käsitelty kulttuurieroja -ja shokkeja, joten tänne vaan.  
Olen kuullut australialaisesta huumorista sanottavan, että eipä ole oikeastaan mitään mille ei voisi nauraa. Nothing is sacred!
Ja nyt minua tai meitä ihmetyttävään tv-ohjelmaan"Australia's Funniest  Home Video Show". Onhan siinä toki joitakin aivan hyviäkin pätkiä nähty, mutta enimmäkseen kuitenkin show'ssa  tuntuu olevan ratkiriemukkainta videoväläykset, joissa pienet lapset jollakin tapaa loukkaavat itseänsä esim. trampoliinista tippuvat niskat nyrjähdellen maahan, kävelytuolilla tullaan rappusia alas, keinu iskeytyy päähän, pyörällä päin puuta etc. Tässä kerran pienimpämme  katsellessa ohjelmaa, olin aika kauhistunut hänenkin nauraa hekottaessa noille loukkaantumisille. Poika huomattuaan, ettei minua naurata lainkaan sitten patisti minua oikein erikseen nauramaan. Minua kun aivan kylmää aina nähdessä tuollaisia kohtauksia,j oissa pientä ihmistä sattuu. Tuolloin ajattelin, ettei tällainen ohjelma ainakaan pienille lapsille sopivaa ole. No, viime lauantai-iltana poika pääsi vahingossa  taas seuramaan ohjelmaa. Meillä vieraita, istuttiin keittiössä, ja ihmeteltiin mikä poikaa naurattaa noin kovasti...Neljän lapsen äitinä on koettu monenlaisia tilanteita vaarallisista muuten vain ikäviin; on esikoinen laittanut kahdenkymmenen asteen pakkasilla kielensä rautatankoon, on tultu jyrkät  rappuset pää eellä alas - onneksi oli paksu toppapuku yllä, ja yhtä sun toista. Ei niistä kyllä huumoria revitä! Upeat palkinnotko pääpalkinto mielessä saavat vanhemmat videokameroineen töihin - monet kuvaukset kun vieläpä tuntuvat vartavasten "tehdyiltä"? Eikä me aivan  ainoita olla, joita ohjelma närkästyttää. Enhän edes tiedä, vaikka Suomessakin menisi vastaavanlainen ohjelma. Ollaan sieltä jo sen verran kauan oltu pois. Tämän ohjelman muistan täällä kuitenkin jo olleen silloin, kun maahan tultiin viisitoista vuotta sitten.

Poissa Jaaks

  • Global Moderaattorit
  • Herootes
  • *****
  • Viestejä: 4386
  • Moderaattori
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #96 : Helmikuu 22, 2005, 09:27 »
Mette :D

Meillä se onkin lapsilta kiellettyjen ohjelmien listalla juuri mainitsemistasi syistä.  Mieluimmin annan heidän katsoa vaikka Simpsons :)