stipendeistä

[pausku]

hei, ajattelin herättää tämän viestinketjun jälleen henkiin. majailen Ruotsissa ja haaveilen paluusta takaisin Australian nurkille, tällä kertaa tarkoituksena olisi tulla tekemään PhD. Miten te jotka teette PhD:tä aloititte paikanhakuprosessin? Ensin yhteys proffaan, jonka jälkeen stipendiä hakemaan? onnistuuko ylipäätään stipendien saaminen ulkomaalaiselta? halu takaisin Aussilaan on kova, ja itse harkitsen muutamaa vaihtoehtoa: tohtoriksi lukeminen Ruotsissa, jonka jälkeen postdoc:lla ausseihin, tässä tapauksessa joutuisin odottamaan 5vuotta... lisensiaatiksi luku Ruotsissa, jonka jälkeen tohtoriksi lukeminen ausseissa, odotusta 2.5 vuotta. tai tohtoripaikan haku ausseista, jolloin  odotusta vain paikan löytyminen ja rahoituksen hankkiminen. Vaihtoehtona olisi myös työpaikan löytäminen -> muutto ausseihin heti sen onnistuttua, mutta tämä taitaa olla se vaikein tie, ei taida ausseissa olla biotekniikan Di-insseille sen enempää töitä tarjolla kuin Euroopassakaan...? Mielelläni luen yksityiskohtaisempia kertomuksia samanlaisista tapauksista, miten te siellä jo olevat olette tehneet? :?

[Jaaks]

Pausku,

Vaihtoehtona olisi myös työpaikan löytäminen -> muutto ausseihin heti sen onnistuttua, mutta tämä taitaa olla se vaikein tie, ei taida ausseissa olla biotekniikan Di-insseille sen enempää töitä tarjolla kuin Euroopassakaan...?

Ei välttämättä se vaikein kuitenkaan.


Sopiikos tämä mitenkään sinulle: Australian Skills Recognition Information (ASRI) ?

[pausku]

Tuo on kyllä aika lailla sopiva - mutta mitenkähän käytännössä onnistuu työn saaminen ulkomaalaiselle ilman PhD:tä saati monen vuoden työkokemusta. Täällä pohjolassa kun kaikki vaativat vähintään 5 vuoden työkokemusta ja mieluiten tohtorin papereita, itsellä takana valmistumisen jälkeistä työkokemusta vasta vuosi (ja sekin eräänlaisen tutkijakoulun alaisena), ja työn saanti täällä erittäinkin hankalaa, luonnehtisin melkein mahdottomaksi. siksipä metsästän tuota PhD paikkaa, se kun tuntuu irtoavan helpoiten, vaikkei sekään ilman itkua ja hampaiden kiristelyä. Hyvin ollaan tiputtu maankamaralle opiskeluaikojen pilvilinnoista että työnsaanti Di papereilla olisi jotenkin helpohkoa...

[hanskie]

pakkaa reppusi ja tuu akkia tanne tekemaan meille puhdasta, raikasta juoma VETTA  

Silla se alkaa olla lopussa  taalla ja nyt aletaan jo puhdistamaan jatevedet juomakelpoiseksi  :itke Hampaatkin kohta pestaan kaljalla.  :XXXX

Rehellisesti sanottuna en tieda holayksen polaysta mita bio-insinoori tekee, mutta toivon ainakin etta veden puhdistaminen on tuttua hommaa ja siina on se hyva puoli jos on hyvia ideoita sita hankkimaan/tekemaan, niin on pikaisesti dollarimiljonaari. :hahhaa:hahhaa

[pausku]

menempä heti labraan reseptiä kehittelemään, toivottavasti onnistun!

[Merja]

Kannattaa tehdä väikkäri täällä. Ihan siitä syystä että täällä se on PALJON helpompaa kuin Suomessa (tai Ruotsissa, jossa on vastaava kuin Fin), siihen vaaditaan vähemmän ja saat sen nopeammin, täällä max 3v bioalalla. Toinen näkökohta on että kun saat 3v apurahan Au governmentilta, ei tarvitse muita apurahoja paljon hakea, Suomessahan ainakin asia on niin että haet niska limassa apurahoja saadaksesi palkkasi ja saat käytännössä hikisesti muutamia kuukausia sieltä täältä, ainakin alussa. Tähän tulokseen olen tullut kun olen tehnyt väikkärin Suomessa ja nyt seuraan kun täkäläiset sitä vääntävät alaisuudessani.

Merja

[pausku]

Hei Merja,

Itse tein diplomityöni Australiassa (Brisbane), ja huomasin silloin jo että väikkärin saa taskuunsa paljon helpommin siellä kuin meillä pohjolassa. Kumma kyllä, taitaa Australian väikkäri olla kuitenkin vähintään yhtä arvostettu...?

Kovasti houkuttaa tuo väikkärin teko siellä, mutta juurikin rahoitus on se mistä saattaa kiikastaa. Työ täällä Ruotsissa rahoitettaisiin koko 5v. yliopistolta, n. 1900e/kk, ja tänä aikana mahdollisuus myös sairaslomiin, vanhempainvapaisiin ym. Näitä lisiä ei ausseista saa, mutta houkuttaa kylläkin tuo 3 vuoden rupeama lämmössä, kuin 5vuotta täällä lumessa (vaikka juuri nyt onkin lumivapaata). Saako kysyä mitä tarkemmin ottaen teet Merja siellä QLD:ssä, josko alasi liippaisi läheltä omaani (ja mahdollisesti voisin käyttää hyväkseni kontaktejasi:eureka)?

[eevis]

Pausku ja Merja

Minusta tuo aussien malli väikkärin tekoon on siksi hyvä, että väikkärin tekemisestä ei tule "peikkoa". Se on selkeä projekti, jolla on alku ja loppu, ja joka apurahan (3 vuotta + se puoli vuotta tarvittaessa kirjoittamiseen) saamisen jälkeen etenee sitten painollaan. On tietty aikaraja, ja jos käy se hyvä mäihä ohjaajan kanssa, ohjaus on tasokasta ja varmistaa tulosten saamisen tässä ajassa. Kai itselläkin tarvii jotain päässä kolista, vaikka ei vissiin ihan rajattomasti, tukea kyllä saa ja ideariihet pomon kanssa ovat arkipäivää. Sitten vaan kirjoittaa sen valtavan raamatun työstään kaikkine yksityiskohtaisine labraprotokollineen (niin myös siis bioalalta tämä second hand -kokemus), ja valmis on. Tietty pienine muodollisuuksineen kuten abstrakteineen, postereineen ja juttuineen mutta nehän nyt tietty kuuluu kauppaan maassa kuin maassa. :) Väikkärintekijät ovat Australiassa niin nuoria minusta juuri siksi, että sen tekoa ei pidetä mitenkään ylipääsemättömänä juttuna, johon pitäisi varustautua työelämässä muutaman vuoden, kuten Suomessa usein, kun ajatellaan, että pitäisi väikkärityönä se kaiken parantava syöpälääke tai jätevedellä kulkeva auto tehdä noin vain suit sait sukkelaan.

[Merja]

Niin,
Suomessahan aika menee siihen etta kirjasssa pitaa olla julkaisuja noin 5, joista yli puolet pitaa olla hyvaksytty julkaistavaksi tai jo julkaistu. Ei ole ihan nopeaa saada samasta aiheesta montaa artikkelia lyhyessa ajassa ja vielapa pitaa olla ykkoskirjoittajana... Ausseissa taas ei tarvitse olla YHTAAN julkaistua artikkelia, riittaa kun on 2 artikkelia, jotka on ajatellut lahettavansa lehteen (mikali tietysti aikoo jatkaa alalla, on ne tietysti sitten joskus myos saatava julkaistua).

Se etta nama aussit ovat niin nuoria, johtuu siita etta peruskoulutus vie tasan 4 vuotta (3v opiskelua ja honours). Sen jalkeen nama markakorvat tulevat tekemaan sita vaikkaria. Suomessa aika harva valmistuu 22-23-vuotiaana. No, taso on joillain sen mukainen.

Mutta eevis on oikeassa, ei pida ajatella etta tyo on nobeltasoista. Se on kuitenkin vain opinnayte ja valmistaa tutkijaa kohtaamaan todelliset haasteet itsenaisena ja viisaana:pepsodent

Vaikea sanoa onko arvostuksessa eroja, kylla eurooppalaista koulutusta arvostetaan maailmalla, sen on jo nahnyt. Toisaalta, vasta vaikkarin jalkeen paaset kuitenkin oikeasti nayttamaan taitojasi ja post doc-ajalla on oma merkityksensa. Kuitenkin, niin tieteessa kuin muuallakin on iso merkitys suhteilla, kun paaset piireihin, sinut tunnetaan ja maailma on auki. Vaikka taas napraat kuinka hienoa hommaa jossain hevon kuusessa etka tunne ketaan, niin vaikea on paasta hyviin hommiin. Vaitoskirjan tekopaikkaa tarkeampi on siis kongressit, joissa pitaa himmailla kaikkien gurujen kanssa ja mainostaa itseaan :roue

Pausku, olen syopatutkija UQ:lla.

Merja

[sanni]

Olen taalla kiikun kaakun harkitsemassa, etta alanko vaikkarin tekoon nyt vai 'myohemmin'... Mutta yliopistolla (Monash, Melb) olen proffan kanssa kaynyt juttelemassa ja siitahan se sitten alkaa. Nyt seuraava askel olisi lahettaa akateemisesta taustasta todisteita ja sitten tutkimussuunnitelma, jonka hyvaksymisen jalkeen voi hakea apurahoja. Mun mielesta nayttaisi silta, etta melkein joka yliopistossa on erityiset apurahat ulkkareille ja paikallisille (eika niiden saaminen vaikuta mitenkaan mahdottomalta). Niissa tutkijaseminaareissa, joissa olen ollut, melkein puolet ovat olleet Aussilan ulkopuolelta tulleita vaittelijoita.

[eevis]

Sanni

Itse kävin myös aikanaan jutskaamassa Monashin yhden proffan kanssa aiheesta, ja hän kertoi, että heillä (farmasialla) nuo apurahat väikkäriin menee niin yksinkertaisesti, että hakijat laitetaan ansioidensa mukaan (jutut, posterit, esitykset, kokemus jne.) järjestykseen, ja sitten vaan siitä järjestyksessä niin monelle se apuraha, kuin apurahoja on jaettavaksi. Mutta sitten on kai vielä erikseen firmojen "tilaustyöapurahat". Että ei mitenkään mahdotonta saada apurahaa, sellaisen kuvan minäkin sain, ja jostain syystä hän piti vielä vahvuutena, jos olisi Suomesta/Euroopasta, "kun sieltä on niin vähän hakijoita"... :?:? No joka tapauksessa, tuntuvat arvostavan suomalaisia maistereitakin jopa, Monashin pomoni mielestä meidän gradutyö olisi melkein heidän väikkäriään vastaava. No sitä en kyllä todellakaan allekirjoita, mutta kuitenkin ilmeisesti suomalaisten yleisen hyvän tason maine on kai sitten kiirinyt. Onnea vaan hakuun, jos päätät väikkärintekoon alkaa!

Merja

"Himmailla"? No kuiteskii... , olen kyllä myös sitä mieltä, että vasta väikkärin jälkeen on tarpeeksi "valmis" itsenäiseen tutkimukseen. Ja tuo suomalainen väikkärimalli on kyllä loistava "käyntikortti" ja itsensäesittelybrosyyri! Kun kukas sitä aussityylistä raamattua jaksaa tankata, paitsi tarkastajat, joiden on pakko. Hakuteokseksi se kai onkin lähinnä tarkoitettu, jotta käytetyt protokollat eivät painu unholaan, vaan seuraajat voivat jatkaa hommia tarvittaessa. Hmm, kun saisi yhdistettyä suomalaistyylisen työstetyn ja tiivistetyn väikkärin aussien rentoon asenteeseen väikkärinteossa, päästäisiin jo aika lähelle täydellisyyttä.

[MH]

Alkuperäinen postittaja Merja
 olen syopatutkija UQ:lla.

Merja

Väikkäreistä ja muista en mitään ymmärrä mutta ERITTÄIN ARVOKASTA työtä teet toivottavasti homma menee eteenpäin ja saatte tutkimukseen riittävästi varoja jotta tulevaisuudessa löytyy lääkitys.

T. Erään edesmenneen syöpäpotilaan kamppailua "vierestä" seurannut.

[eevis]

Vakavasti vaihteeksi: hatunnosto myös minulta kaikille syöpätutkijoille.

Tälläkin hetkellä syöpäpotilaan kamppailua seuraten.

[Merja]

Moi Pausku,
sulle voisi irrota töitä mielenkiintoisesta projektista, laitoin sulle U2U:ta!
Merja

[Tuipa]

Jatketaan...
Itse tein pari vuotta vaikkaria Tukholmassa, jonka jalkeen ukkokullan viisumi meni umpeen ja lahdimme Aussilaan, jossa aloitin alusta uuden vaikkarin kanssa. Eli tutkimusta on tehty molemmissa maissa, ja kokemuksia siis riittaa myos.
Itselle Karolinska tarjosi enemman mahdollisuuksia - stippareita riitti haettavaksi eri kongresseihin, joten lahtokynnys ei ollut niin suuri. Ja itse pidan tuosta pohjoiseurooppalaisesta vaikkari mallista - julkaisujahan pitaa tehda joka tapauksessa jos tutkijaksi haluaa, eika sitten tarvitse kirjoittaa erikseen sita tiiliskivea. Eli omasta mielestani ne 4 julkaisua on peanuts verrattuna siihen 100.000 sanan kirjaan, joka sitten keraa polya kirjaston nurkassa. Julkaisujen kautta nimi etenee, ja ura aukeaa...
Taalla yksi muonnetty stippari kattaa koko opiskeluajan, ja se maksetaan verottomana palkkana 2 viikon valein. Avoimia stippareita haetaan vahemman, eli kongressikulut vedetaan usein omasta taskusta, eli tulee lahdettya paljon harvemmin. Taytyy myontaa, etta ihmiset julkaisevat paljon vahemman taalla, mika taas itselle on ollut hyva juttu - CV:ssa kun on jotain merkkia julkaisuista, niin kaikki hakemani stipparit on myonnetty (koputan samalla puuta)
Mita taas tulee bioinsinoori juttuihin - niita taalla riittaa. Tyopaikkoja ei nyt ole huimasti, mutta tiedetta riittaa, eri aloilla (yksi ystava on vaitellyt tuolta alalta), esim. genetiikka, kirurgia, biomekaniikka yms. mallitus.
Eli molemmat vaihtoehdot ovat hyvia, seka Ruotsi etta Aussila. Molemmissa saat luultavasti rahoituksen jarjestettya, kunhan on hyva projekti.
Sinuna tutkisin eri yliopistoja, ja ottaisin heihin ja proffiin yhteytta. Eri yliopistoilla on eri stipparit, toiset antavat hyvat edut ulkomaalaisopiskelijoille (esim Sydney). Tutkaile, ja sitten vaan toimimaan!!!