ensikokemukset...

[Marjo]

Heippa

en tiedä onko tästä jo keskusteltu jossain täällä vai menikö tää ihan väärän otsikon alle mutta...

eli haluaisin tietää jo australiaan lähteneiden kokemuksia.
eli minkälainen olo oli päivää ennen lähtö ja lentokoneessa? mitä jätitte taaksenne? kokemuksia ekoista päivistä ja kokemuksista? miten pääsitte ensi shokin yli....

entäs sitten kun koitti paluumatka? mikä oli fiilis?

ja niitä parhaimpia juttuja siellä ?

jeps, siinä jotain...

[ensiferum]

Niin ensitunnelmista, mitapa niista kommentoisi...
reppu painaa !@%@#% paljon, hiki valuu norona, hostelli on hukassa, ihmiset puhuu jotain kasittamatonta mokellusta ja muutenkin olo on kohtuullisen puulla paahan lyoto :roue

Itsellahan meni viela ennen lentoa suomesta aussilaan kaksi edellista yota kamppaa siivoten ja tavaroita pakaten noin 2h tunnin younilla. Siihen paalle matkustus niin yhteensa vietin noin 90h patkan nukkuen yhteensa 10h koko aikana. Lienee sanomatta selvaa etta ensimmainen paiva perilla oli olo kohtuu zombimainen

Mutta siitahan se sitten kaantyy paremmaksi kun majapaikka loytyy ja saa hieman lepoa ja sapuskaa. Ja kuten sanotaan "every experience is a good experience".

[viajera]

Olo ei ollut mitenkään ihmeellinen. Ehkä siihen vaikutti ikä ja se, että olin matkustanut aika paljon jo ennen ausseihin tuloa.

Tapasin muuten Sydneyssä mukavan hyvin nuoren ruotsalaistytön, joka oli ihan hukassa muutaman päivän saapumisensa jälkeen. Tytön kaveri (suomalaissyntyinen) olikin päättänyt lentää heti seuraavana päivänä saapumisensa jälkeen takaisin Ruotsiin. He olivat suunnitelleet matkustavansa yhdessä. Tuolla toisella tytöllä oli vain tullut sellainen olo, ettei pystynyt olemaan Australiassa. Kulttuurishokki voi olla siis joillekin melkoinen. Mietin vain, sitä kauheaa rahanmenoa, sillä tyttö oli joutunut ostamaan paluulipun takaisin hirmuisella hinnalla.

[Marjo]

voi ei. toi kyllä kuullostaa kamalalta. en kyllä itse tuollaista tekisi kun ensin hirveälä työn teolla hankitaan varat sinne lähtemiseen ja sitten seureevana päivänä pois kun ei varmasti ole ehtinyt kokea ylä-tai alamäkiä....=)

[viajera]

Joo, eipä kyllä minäkään. Vaikka olisi kuinka pelottanut ja masentanut. Hammasta purren olisin ainakin yrittänyt. Alkuvaikeuksien jälkeen kaikki yleensä helpottuu kummasti.

[wilkkumina]

Pistanpa oman korteni kekoon...
Ennen Australiaan lahtoani odotukset olivat suuret ja ehka hieman eparealistisetkin, mutta ihmisellahan saa olla unelmia:hahhaa
Piitkan lennon jalkeen en osannut juhlia kuin kavelemista, peppu puuduksissa kun 24 tuntia lentokoneessa istuu. Ei tullut shokkeja tai jet lageja.
Hyvin nukutun yon jalkeen pieni kavely keskustaan tuntui mahtavalta. Luonto oli kaunis ja oopperatalonkin naki sitten vihdoin ja viimein (jonka tietenkin olin kuvitellut suuremmaksi ja hienommaksi).
Ensimmainen jarkytys tuli sitten hintatasossa. Moni jo kokenut Oz kaveri oli hehkuttanut Australian halvoista hinnoista, BUll Shit sanon mina. Joten varautukaa kaikki oikeasti siihen etta sita rahaa menee, varsinkin kaupungeissa. Dollarit ovat petollisempia kuin eurot, ja mina kun luulin ettei niita pahempia olisi olemassakaan.
Yksi kallis neuvo kaikille tuleville viela, todellisuus iskee nopeammin kuin osaatte kuvitella myos taalla.
Mahtava on maa ja ihmiset. Kokemuksena kallisarvoinen.
Nyt voisikin menna paiva kaljalle:peukkuy

[TomiP]

En odottanut muuta kuin lämmintä ilmaa ja mahdollisuutta harrastaa/kokeilla erilaisia juttuja. Eka viikolla kun meni nivelsiteet ja jalka ei 6 viikossakaan ole tullut esim. rullaluistelukelpoiseksi, niin tottakai hieman harmittaa. Tämä tosin ei ole maan vika.

Olen erittäin tyytyväinen täällä olooni, koska ei tarvitse palella. En kaipaa Suomesta muuta kuin lähipiiriäni ja maitoa. Vanhoja kavereitakin varmasti ehdin näkemään joskus myöhemmin.

Hienoa täällä on ihmisten ystävällisyys. Tosin saattaa johtua siitäkin, että kuulevat että olen Suomesta. Suomi vaikuttaa monen mielestä yhtä eksoottiselta paikalta kuin Australia suomalaisille. Ja ihmekyllä monet tietävät yllättävän paljon Suomesta. Ei kaikki tietenkään. Joskus tullut juttua -52 olympialaisista, tai on mainittu Suomen kauniit järvimaisemat. Paikalliset tuntuvat valittavan liiallisesta kuumuudesta, mutta minua ei lämpö ole haitannut yhtään.

Ja hintatasosta vielä, että täällä ei todellakaan ole mielestäni huomattavasti halvempaa. Kannattaa varata sitä rahaa reilusti.

[susuli]

Ne ne vasta olikin ensikokemuksia.. Me otimme "fiksuna" lennot halvimman mukaan Intiakekuksesta joten matkamma kesti kevyet 37 tuntia. Lisäjännitystä toi lentoyhtiö, Air China, jonka palvelu oli noh, Kiinalaista. Lisäksi vuokrasimme asuntomme äidilleni joten saimme ennen lähtöä tehdä kaksi muuttoa; omamme ja äidin. Välittömästi kun kone laskeutui Sydneyyn, oli olo hekumallinen auringon ja fiiliksen takia, mutta tuntia myöhemmin Boomerang Hostellissa tuli vain itkua johtuen järjettömästä väsymyksestä, jet lagista ja pihalla olemisesta. Seuraavana päivänä kaikki oli hyvin ja matkamme saattoi alkaa. Koskaan ei mielessä käynytkään, että olisi ollut huono vaihtoehto lähteä Ausseihin. Päinvastoin. Aiomme palata and this time it´ll be for good. Minä en huomannut että hintataso olisi ollut korkea, en myöskään kokenut mitään dissailua Aussejen käytöksessä, etten sanoisi, päinvastoin. Emme olleet ehtineet olla Sydneyssa edes viikkoa, kun tiesimme jo olevamme kotona.

No joo, olemme kohta 30, pariskunta ja olemme kiertäneet likimain koko maapallon. Ehkä se oli osa perspektiiviä. Tiedä häntä. Varmaan kaikki olisi tuntunut erilaiselta, jos olisi ollut 10 vuotta nuorempi ja sinkkuna matkassa..

[Sarah]

Heippis!

No päivää ennen reissua en oikein ees tajunnu, että mihin sitä ollaan huomenna lähdössä, joten en osannut silleen viel jännittää, mut seuraavana aamuyönä kun lähettiin ajamaan kohti lentokenttää, niin alko jännittää..

Lentokoneessa olo jännitti kans vähän, koska en ollu koskaan lentäny niin pitkää matkaa, mut se oli hyvä kokemus kuitenki! Aika meni tosi nopeesti! Ei ollu ilmakuoppia tai mitään muutakaan.. Ja mä jopa viihdyin siellä..

Sitte kun saavuttiin Sydneyyn, niin eihän sitä ees tajunnu, että on toisella puolella maapalloo. Ja se täytyy kyllä sanoa, että en oo ikinä tuntenu itteeni yhtä paskaseks, ennen ku sitte päästii hostellille ja suihkuun.
Sitä ihmettelin, että ei ollu oikeestaan jetlagia.. Tai en ainekaa huomannu mitään erikoista..

Olihan ne ekat päivät aika outoja.. Eikä ehkä ihan mitään mukavimpia, kun piti totutella uuteen maahan ja uuteen elämään. Mut kyllä se siitä sitte lähti.. Lähettiin Sydneystä pois jo n. viikon jälkeen.

Paluumatka.. Se oli jotain ihan ihmeellistä. 7 kuukauden jälkeen olin jo lähdössä kotiin ihan innoissani, vaikka toinen puoli minusta olisi halunnut jäädä Australiaan, joten ristiriitaisia tunteita riitti..
Hong Kongin lentokentällä ei vielä oikein tajunnu, että on menossa kotiin, mut sit Amsterdamissa tuli semmonen olo, että ei helvetti, kohta ollaan kotona.. Ja viimeistään sitten kun astuttiin Finnairin koneeseen, ni korviin kajahti suomen kieli, kun lentoemännät ja muut matkustajat sitä puhuivat. Se oli outoa jos joku!! Melkein teki miel huutaa, että "HEI, noi puhuu suomea!!!"

Ihan huippu reissu oli.. Ja mä lähtisin viivana takasin, nyt heti, jos vaan voisin.. Välillä kun oikein pysähtyy miettimään, niin tajuaa miten kova ikävä sinne on takasin..

[salama]

Moi!

Tulin Australiaan elosyyskuun vaihteessa, lento tietysti jännitti etukäteen ja se miten jaksaa istua niin kauan koneessa. Helsingin kentällä oli vähän haikea tunnelma, kun ei oikein tiennyt mihin on menossa ja mitä edessä. Lentoreittimme kulki Helsingistä Pariisin kautta Singaporeen ja sieltä Brisbaneen. Pariisissa alkoi jo hieman tuntumaan se, että nyt todellakin lähdetään Australiaan! Lentomatka meni lopulta yllättävän hyvin, oli kivaa matkaseuraa ja sai jotenkuten nukuttuakin välillä.. Ja varisinki Qantasin ihanat omat tv-ruudut on nannaa (varsinki jos ne toimis koko matkan!)

Kun lopulta oltiin perillä Birsbanessa kello oli paikallista aikaa 7 aamulla ja väsymys valtava. Otimme samaisena päivänä vain muutaman tunnin päikkarit, että pääsisimme mahdollisimman pian oikeaan vuorikausirytmiin. Ensimmäiset pari päivää oli olo aivan toot ja välillä huimasi.

Mulla henkilökohtaisesti ei ollut tuon parin eka huimaus päivän jälkeen mitään ongelmia sopeutua. Ja hyvin olen sopeutunu!! Niin hyvin, että kun reilun viikon päästä koittaa takasi kotia lähtö niin tiedän sen nyt jo olevan itkun paikka. :itke

Vaikka alussa olikin hieman koti-ikävää niin nyt siihen on tottunu (eikö sitä enää ole?). Tietysti omaa perhettä ja lähipiiriä tulee enempi ikävä jos ajattelee " että oispa ihana olla siellä Suomessa". Mutta en mä tiedä, toisaalta sitä oottaa kotia lähtöä takaisin Suomeen ja toisaalta taas tuntuu aivan kamalalta lähteä täältä pois. Tulee sellainen tunne, että jos mä nyt lähden niin menetänkö jotain iäksi? Tästä elämäntavasta täällä on tullut oma tapa, ei ole tarvinnut olla vastuussa kuin itsestään itselleen. Kun menee takaisin Suomeen, tietää mikä siellä odottaa. Ja mä haluan jotain siitä enemmän..

Niin, taisin vähä eksyä aiheesta.. Anyway, viikon päästä alkaa pakkaus ja totuttelu ajatukseen että takasi Suomeen lennetään. Mä luulen, että lento on takaisi päin helpompi (kaikki ainaki niin sanoo) ja me pysähdytään vielä Singaporessa muutamaksi päiväksi. Mutta reilu viikko vielä täällä! Tähän mennessä täällä on ollut todella elämyksellistä.

Pelonsekaisin tuntein lähtöpäivää ootellen..

[AnZki]

Joo-o, huomenna illalla lähtö koittaa.. Kumma juttu, ei jännitä ollenkaan ja olo on jotenkin epärealistinen. Kaikki on valmista siivoomista lukuunottamatta että kai se tästä. Kohta varmaan iskee kauhea panic!!

Ikävä varmasti tulee kavereita ja etenkin ihQua joka jää Suomeen :itke mut onneks sekin tulee käymään..

Mutta on se sen arvosta.

Singaporen kautta lennetään ja ollaan siellä viikko!! Jee..

[pinkus]

Edellisenä iltana oli ihmeellinen olo. Yllättävänkin rauhallinen. Jotenkin yritin kai lietsoa jotain jännitystä ku tuntu oudolta ettei muka jännitä muuten. Yöllä en saanu unta mutta se nyt ei juurikaan haitannut  Lento lähti iltapäivällä ja olin kentällä tapani mukaan useita tunteja etukäteen äidin ja parhaan ystävän saattelemana. Äipälle oli vaikeempi pysyä kasassa, nuorimmaisen lähtö maailmalle on aika jännä paikka Lensin ensin Pariisiin, jossa kulutin nelisen tuntia isäni kanssa, sillä hän sattui tuolloin asumaan siellä, joten vaihtoaika kului siellä mukavasti. Singaporen kentällä jouduin odottelemaan jonkun aikaa jonkun lippujen printtauskoneen hajoamisen vuoksi ja loppuaika kyseisellä kentällä kului mukavasti kaupoissa kierrellessä. Viimeinen lentopätkä, Singaporesta Brisbaneen, oli jännä. Sillon tuli perhoset mahaan ja siinä vaiheessa kun laskeutumiskuulutukset tuli, olin kyllä ihan tulisilla hiilillä. Perillä muistan, että eka asia josta todella hämmästyin, oli PALMUT! en ollut ajatellut että niitä Australiassa olisi Ilma oli uskomattoman lämmin, vaikka paikalliset sitä talveksi kutsuivat.. Seuraavat kaks päivää meni vähän sekasin, oli vaikee ajatella mitä oli tehny kumpanakin päivänä, ne oli jotenki vaan yks möykky, mutta siitä eteenpäin rytmi tasaantu ja elämä alko sujumaan oikein hyvin

Sitten se kotiinlähtö.. Kamalaa.. Oli kyllä niin työn ja tuskan takana pidätellä kyyneleitä parina edellisenä päivänä ja lentokentällä vielä tuli kamalaa sähläystä matkatavaroiden kanssa (eivät päästäneet mua koneeseen, koska laukku oli liian painava ) ja ravasin Check-in -tiskillä kolmeen kertaan. Postivirkailija oli tyly, mutta onneksi nainen lähtöselvitystiskin takana oli ystävällinen ja onnistui vielä hommaamaan mulle paremman paikan koneesta kun olin kipeenä.
Kaiken säätämisen jälkeen jäi vielä muutama hetki aikaa jättää jäähyväiset, ja viimeistään siinä vaiheessa olin ihan hajalla. Matka meni muutamaa itkuun purskahtamista lukuun ottamatta hyvin

[Emppu]

Mulla on jetlagi vaivannu aika pahasti, koska Singapore-Brisbane yolennolla en saanut nukuttua, ja sitten tilttailin muutaman seuraavan paivan.  Parin viikon jalkeen olen jo periaatteessa oikeassa rytmissa, mutta herailen edelleen yolla ja paivalla valilla nuokututtaa. Muuten on ollu tosi jees. Ei sen kummempaa kuin Englannissa olo. Saa ei ole pelkkaa helletta ja auringonpaistetta niinkuin ehka luulis, vaan pilvia ja sadettakin riittaa. Aina on kylla lammin. Ruoka on ihanaa ja halpaa, linnut ja kasvit vahan erilaisia ja vasemmanpuoleiseen liikenteeseen taytyy totutella. Ihmiset on yleensa ystavallisia ja suurimman osan ajasta niiden puhettakin ymmartaa. Toisaalta alussa on ollut niin paljon sahellysta, etta saa nahda mitka on fiilikset kun arki koittaa.

[Qatar]

Moikka! Saavuin Melbourneen reilu kuukausi sitten - monen mutkan jalkeen. Tarkoitus oli lentaa Hki - Wien - Melbourne 24  tunnissa mutta lento Helsingista Wieniin oli myohassa joten en ehtinyt Melbournen lennolle. Olihan siina ensin vahan sormi suussa Wienin lentokentalla mutta parin tunnin odottelun jalkeen sain uudet lennot Hki - Wien - Frankfurt - Singapore - Melbourne, 38 tuntia. Kannattaa siis varautua tallaiseenkin! Olo oli loistava kun vihdoin saavuin Melbourneen. Jetlagista en kauheesti karsinyt koska jaksoin pysya hereilla ekan paivan - hyvaa seuraa ja paljon tekemista.

[hellgren]

Mäpä kirjoitan siitä mitkä oli meiningit kun palasin Suomeen.

Ekana voisin mainita, että lähtöpäivä sydneyssä oli aika hämmentävä. Oli todella vaikea tajuta, että parin päivän päästä en ole enää Australiassa enkä voi tehdä jo lähes rutiineiksi muodostuineita juttuja. Muistot Suomesta olivat ehkä hiukan todellisuutta positiivisempia, joten lähdin kuitenkin hyvillä fiiliksillä.

Eli reissattiin aika intensiivisesti 4,5kk australiassa. Kohteita oli paljon, joten yksittäisissä paikoissa ei tullut kauaa lorvittua. Greyhoundilla Sydneystä cairnsiin ja cape tribiin, desert venturerilla cairnsista aliceen, keskustan kivet ja kings canyon, groovy grapella alice - coober pedy - adelaide, junalla melbourneen ja lautalla devonportiin, kyydissä asuntoauto. ajelua tasmaniassa ja määränpäänä hobart josta lento melbourneen. bussilla sydneyn kautta lento perthiin, greyhoundilla coral baylle ja autokyyti takasin. lento sydney:n ja himaan. huuhh!!! matkan varrelle mahoton määrä stoppeja ja iso liuta retkiä sekä omatoimista palloilua. rahaa meni tolkuttomasti, mutta siihen osasi suhtautua ah niin ihanalla asenteella.. no worries =)

Noh, paluu suomeen oli mitä oli. Paluumatkalla sain viettää päivän Wienissä ja olin ällistynyt siitä upeiden rakennusten määrästä. Tuntui ihanalta olla Euroopassa. Suomessa arki räjähti sitten silmille pahasti. Missä aurinko? Jatkuva harmaus on masentavaa, d-vitamiinia saa vain apteekin vitamiinipillereistä. Aurinko kun näyttäytyy, ei voi kuin ihmetellä kuinka matalalla se roikkuu. Auringonnousu kääntyy auringonlaskuksi. Noh, ainakaan et Suomessa auringonlaskua missaa, se kun kestää tunnin pari Aurinkoa harmaisiin päiviini tuo onneksi tyttöystävä. Arki toi mukanaan tutut huolensa, ensimmäisenä rahan. Töitä töitä töitä heti heti, asunnon vuokraus, muuttoa plaa plaa. Mukava olis, jos pystyisi tuollaiset hommat hoitamaan etukäteen. Noh, työtä järjestyikin etukäteen pahimpaan ensihätään. Nyt tasan kaksi kuukautta paluun jälkeen alkaa asiat loksahtaa kohdalleen. Päivät on edelleen harmaita, mutta elämässä alkaa taas olla sisältöä. Vinkkinä kuitenkin sanoisin, että Suomen talvi ei ole hyvä paluuajankohta:) Toki Australian ilmaston puolesta matkustusajankohta oli mitä parhain, ei paahtavan kuumaa ja aurinkoa riitti ylettömästi.

Mutta omien kokemuksieni myötä, jos edellämainitun reitin toteuttaa, olisi lähtöä ehkä hyvä lykätä kuukaudella, jopa parilla, jonnekin elo-syyskuulle ja paluu samalla suomen keväälle tai myöhemmin. Mutta toki matka on upea ajankohdasta riippumatta ja tänne suomeenhan ei tarvitse jäädä murjottamaan..=)

[SunSet]

Hmm... Aika ristiriitaiset fiilikset viela. Nyt oltu 1,5 kk. Sydneyssa , sen ymparistossa ja nyt Gold Coastilla.
 Ei minulle ainakaan ole viela tullut mitaan hirveaa rakastumista tahan maahan. Kaunista on juu. Hostelleissa asuminen ei napaa yhtaan, koska koko ajan on hirveat ryyppybileet. Itse en juo. Mukavaa porukkaa muuten. Tuossa hostellissa, Sleepinn inSurfers (surfers paradise), ei ole ilmastointia ja ei ole kaikissa muissakaan! Surkean pieni tuuletin jossain huoneen nurkassa.
 Auto tuntuu olevan aika ehdoton kulkuvaline. Jotkut mestat mihin olen soittanut tyonsaannin toivossa, ovat sellaisesssa paikassa etta pitaa olla oma kuljetus tai sitten tyoajat ovat sen verran ihmeelliset.
 Kylla tassa nyt ihan tosissaan tulee mieleen, etta Aasia on aika kutsuva vaihtoehto naurettavan halvoilla hinnoilla!
 MIten ne hedelmat muuten voi olla niin kalliita taalla? Kun ne kuitenkin kasvaa taalla,sita vahana ihmettelen :?